Labor court dismissed claim that permanent duty rostering requires collective agreement compensation for Finnish border guards.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Labor Court dismissed the union's claim for overnight duty compensation under a collective agreement for border guards. The court found that assigning guards to duty falls under the state's command authority, which cannot be regulated by collective bargaining. Consequently, no established practice existed to mandate compensation, leading to the rejection of the claim. Despite the dismissal, the court awarded the union reimbursement for litigation costs.
Legislator headnote
AI generatedSection 25 of the Public Service Agreement Act; Section 1 of the Collective Agreements Act: Assignments of duty to public servants fall within the employer's command authority and cannot be regulated by collective agreements, meaning compensation is only due if a consistent and uniform practice has been established.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Valtion virkaehtosopimuslain mukaan työvuorojen järjestämisestä ei voitu sopia virkaehtosopimuksella. Virkaehtosopimuksen asianomaisen määräyksenkin sanamuodon mukaan asuntopäivystykseen määrääminen oli jätetty rajavartiolaitoksen käskyvallan piiriin kuuluvaksi. Työtuomioistuin katsonut, että päivytykseen määräämisessä ei oltu näytetty syntyneen sellaista pysyvää ja yhdenmukaista käytäntöä, joka olisi velvoittanut rajavartiolaitoksen maksamaan asuntopäivystyskorvausta virkaehtosopimuksen sanamuodon edellyttämää laajemmalti.
Asianosaiset: Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA r.y. Valtiovarainministeriö
RATKAISU
Sovelletut työehtosopimuskohdat:
Asianosaisten välillä 19.3.1981 solmitussa rajavartiolaitoksen virkamiesten työaikaa koskevassa virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
25 §. Asuntopäivystyskorvaus
Valtiovarainministeriö on kanteesta kuultuna lausunut, että paikallis- ja keskusneuvotteluissa oli käsittelyn kohteena ollut kysymys siitä, oliko kanteessa tarkoitetut virkamiehet määrättävä asuntopäivystykseen ja oliko heillä siitä syystä oikeus asuntopäivystyskorvaukseen. Koska määräyksen antamisesta ei ollut virkaehtosopimuksessa sovittu, asia oli sekä paikallis- että keskusneuvotteluissa jätetty käsittelemättä. Vaatimuksessa tarkoitetusta asiasta ei näin ollen oltu käyty keskusneuvotteluja. Sen vuoksi ministeriö on vaatinut kanteen jättämistä tutkittavasi ottamatta.
Asianosaiset ovat pyytäneet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
________
Työtuomioistuin toteaa jutun tutkimista vastaan tehdyn väitteen johdosta, että kanteessa tarkoitetusta riitakysymyksestä, joka koskee virkaehtosopimuksen määräyksen oikean sisällön vahvistamista, on neuvoteltu paikallisesti ja myös virkamiehiä edustavan ammattijärjestön ja valtiovarainministeriön välillä. Näin ollen se seikka, että ministeriön puolelta on neuvotteluissa kieltäydytty menettelyn kohteena olevan asian laatuun nähden ottamasta asiallisesti kantaa itse riitakysymykseen, ei estä työtuomioistuinta tutkimasta juttua.
Hyläten väitteen aiheettomana työtuomioistuin on tutkinut jutun ja havaitsee, että rajavartiolaitoksen virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 25 §:n 1 momentin mukaan asuntopäivystyksellä tarkoitetaan varsinaisen virkatai työajan ulkopuolelle käskettyä varallaoloa. Sanamuotonsa mukaan määräys on ymmärrettävä niin, että asuntopäivystykseen määrääminen on jätetty virkamiehen esimiehen antaman käskyn tai muun rajavartiolaitoksessa käskyvallan käyttämisessä noudatetun menettelyn varaan. Rajavartiolaitoksen virkamiesten työn luonteesta johtuu, että käskyvallan käyttämisestä ei voida eikä ole voitu tarkoittaakaan sopia virkaehtosopimuksella.
Asuntopäivystyskorvauksen maksamisessa on käytännössä kanteen mukaankin menetelty eri tavoin eri merivartiostoissa. Esitetty selvitys tukee sitä kanteessa esitettyä käsitystä, että Suomenlahden merivartioston alueella on asuntopäivystyskorvausta maksettu syksyyn 1981 saakka siltä ajalta, jona määräyksen tarkoittama virkamies on joutunut olemaan vartioaluksella varsinaisen työaikansa ulkopuolella. Muissa merivartiostoissa korvauksen maksaminen on yleensä rajoitettu niihin tilanteisiin, joissa vartiolaivalla on ns. merivahti keskeytetty. Asianosaiset ovat olleet yhtä mieltä siitä, että rajavartiolaitoksen puolelta on syksystä 1981 lähtien ryhdytty rajoittamaan aikaisemmasta käytännöstä poikkeavasti virkamiesten määräämistä asuntopäivystykseen ja myös vähentämään sellaisten käskyjen antamista, joilla merivahti määrätään keskeytettäväksi. Tästä johtuen asuntopäivystyskorvauksien maksaminen on myös vähentynyt.
Kun valtion virkaehtosopimuslain mukaan työvuorojen järjestämisestä ei voida virkaehtosopimuksella sopia ja virkaehtosopimuksen jo mainitun määräyksenkin sanamuodon mukaan asuntopäivystykseen määrääminen on jätetty rajavartiolaitoksen käskyvallan piiriin kuuluvaksi, eikä päivystykseen määräämisessä ole näytetty syntyneen sellaista pysyvää ja yhdenmukaista käytäntöä, joka velvoittaisi rajavartiolaitoksen maksamaan asuntopäivystyskorvausta kanteessa vaaditulla tavalla, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun nähden valtiovarainministeriö saa kuitenkin kärsiä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Airaksinen, Sariola, Juurinen, Kaski, Kuivanen ja Schrey.
Tuomio oli yksimielinen.