Labor court interprets collective agreement clause as fixed-term contract based on employer union interpretation.

Näyttelijäin teatterityöehtosopimuksen mukaan työsopimus tuli voimaan elokuun 1 päivänä ja oli voimassa heinäkuun 31 päivään sinä parittomana vuonna, jona jompikumpi sopijapuoli oli sen ennen helmikuun 1 päivää sanonut irti. Etusija oli annettava työnantajaliittojen esittämän käsityksen tulkinnalle, jonka mukaan sanotulla määräyksellä olisi tarkoitettu määräaikaista työsopimusta.

Asianosaiset: Lausunto Mikkelin raastuvanoikeudelle (Mikkelin kaupunginviskaali ja näyttelijä Antti Korhonen/ Mikkelin Teatterin Kannatusyhdistys r.y:n jäseniä) Kuultavat: Suomen Teatteriliitto r.y. Työväen Näyttämöiden Liitto r.y. Suomen Näyttelijäliitto r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Suomen Teatteriliitto r.y:n ja Työväen Näyttämöiden Liitto r.y:n sekä toiselta puolen Suomen Näyttelijäliitto r.y:n kesken 31.5.1977 tehdyssä näyttelijän teatterityöehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

2 § Työsuhteen alkaminen ja kesto

1. Sen lisäksi mitä tässä sopimuksessa on määrätty työhön ottamisesta ja erottamisesta, on noudatettava mitä laissa ja asetuksessa sekä mahdollisesti vahvistetuissa työsäännöissä, mikäli työsäännöt eivät ole ristiriidassa tämän sopimuksen kanssa, on säädetty tai määrätty.

2. Työhönotto tapahtuu kirjallisella työsopimuksella, jonka malli on tämän sopimuksen liitteenä n:o 1.

4. Työsopimus tulee voimaan elokuun 1. päivänä ja on voimassa heinäkuun 31. päivään sinä parittomana vuonna, jona jompikumpi sopijapuoli on sen ennen helmikuun 1. päivää sanonut irti.

Irtisanomisesta on annettava kirjallinen ennakkovaroitus edellisen eli parillisen vuoden marraskuun loppuun mennessä.

5. Työsopimuksesta voidaan sopia osa sen voimassaoloajasta enintään kolme kuukautta kestäväksi koeajaksi, jonka kuluessa sopimus voidaan molemmin puolin purkaa ilman irtisanomisaikaa.

6. Harjoittelijan työsopimus on voimassa 1-4 vuotta. Tähän aikaan sisältyy mahdollinen koeaika. Enintään kahdeksi vuodeksi tehdyn työsopimuksen voimassaoloaika pitenee uudella saman pituisella määräajalla.

Ellei sopimusta uusita, siitä on annettava kirjallinen ennakkovaroitus edellisen vuoden marraskuun loppuun mennessä.

Korhonen on esittänyt 15.10.1975 tehdyn työsopimuksen, jossa sanotaan muun muassa seuraavaa:

Liite n:o 1 eatterityöehtosopimus

NÄYTTELIJÄN TYÖSOPIMUS

Tämä sopimuskirja liittyy näyttelijäin teatterityöehtosopimukseen.

Mikkelin Teatteri ottaa täten Antti Korhosen näyttelijäksi palvelukseensa seuraavin sopimusehdoin:

1 § Työsopimus tulee voimaan kuluvan vuoden elokuun 1. päivänä ja on voimassa heinäkuun 31 päivään sinä parittomana vuonna, jona jompikumpi sopijapuoli on sen ennen helmikuun 1. päivää sanonut irti.

Sodan, tulipalon tai niihin verrattavan pakottavan seikan sattuessa, joka olennaisesti vaikuttaa teatterin toimintamahdollisuuksiin, tämän työsopimuksen voimassaolo lakkaa puolentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona teatterin asianomainen viranomainen on tilanteen todettuaan asiasta toisen sopijapuolen kanssa neuvotellut.

4 § Kumpikin sopijapuoli sitoutuu noudattamaan näyttelijäin teatterityöehtosopimusta ja siihen liittyviä erillissopimuksia.

6 § Sopijapuoli, joka rikkoo tämän työsopimuksen, maksaa toiselle sopijapuolelle 12 kuukauden palkkaa vastaavan summan.

Korhonen on esittänyt Mikkelin Teatterin Kannatusyhdistyksen johtokunnan ilmoituksen, jossa johtokunta on antanut Korhoselle näyttelijäin työehtosopimuksen 2 §:n 4 momentin määräystä noudattaen kirjallisen ennakkovaroituksen irtisanomisesta siten, että työsuhde päättyisi 31.7.1979, ja että irtisanominen tultaisiin perustelemaan sillä, että Korhonen on työssään osoittanut riittämätöntä ammattitaitoa.

Edelleen Korhonen on esittänyt kannatusyhdistyksen 12.1.1979 päivätyn kirjeen. Siinä on ilmoitettu irtisanomisesta ja sanottu syyksi se, että Korhonen on osoittanut riittämätöntä ammattitaitoa.

Korhonen on esittänyt edelleen Mikkelin Teatterin Näyttelijäyhdistys r.y:n kirjeen Mikkelin Teatterin johtokunnalle 8.12.1978. Siinä on vaadittu laittomien ja aiheettomien irtisanomisten ennakkoilmoitusten peruuttamista. Edelleen on esitetty Mikkelin Teatterin Näyttelijäyhdistyksen 8.12.1978 päivätty kirje Suomen Näyttelijäliitolle. Siinä on ilmoitettu yhdistyksen vastustavan kahden näyttelijän, joista toinen oli Korhonen, irtisanomista koskevia ennakkovaroituksia ja yksimielisesti vastustavan suunniteltujen irtisanomisten toimeenpanoa.

Asiakirjoissa on Mikkelin Teatterin Näyttelijäyhdistyksen kaupunginviskaalille osoittama kirje, jossa on kerrottu, että Korhonen oli toiminut työsuojeluvaltuutettuna vuosina 1978-1979, ja selostettu Mikkelin Teatterin Kannatusyhdistyksen kokouksen päätöstä, jossa Korhosen työsuhteen lopettamisesta oli päätetty. Äänestettäessä Korhosen työsuhteen irtisanomisesta oli kielteistä kantaa edustanut Korhosen itsensä ohella eräs toinen näyttelijä. Muut johtokunnan jäsenet olivat olleet irtisanomisen kannalla.

Asiassa on esitetty pöytäkirja Mikkelin Teatterin vakinaisten työntekijöiden 7.12.1977 pitämästä yleisestä kokouksesta, jossa Korhonen oli valittu työsuojeluvaltuutetuksi vuosiksi 1978-1979.

Virallinen syyttäjä on edelleen esittänyt raastuvanoikeudelle Mikkelin työsuojelupiirin työsuojelutoimiston näin kuuluvan lausunnon:

Asiakirjoista käy ilmi, että näyttelijä Antti Korhonen toimi Mikkelin Teatterin näyttelijöiden työsuojeluvaltuutettuna. Hänen työsopimuksen irtisanomiseen on työsuojelun valvontalain (31/73) 11 § 4 mom nojalla sovellettava työsopimuslain (320/70) 53 §:n 2 mom:n säännöksiä. Työsopimuslain 36 §:n mukaan määräajaksi tehty tai muutoin määräaikaisena pidettävä työsopimus lakkaa sovitun työkauden päätyttyä ilman irtisanomista, ellei toisin ole sovittu. Oleellista Korhosen irtisanomissuojan osalta on se, onko työsuhdetta pidettävä toistaiseksi voimassaolevana vaiko määräaikaisena.

Näyttelijäin teatterityöehtosopimuksen 2 § 4 kohdan mukaan työsopimus tulee voimaan elokuun 1.päivänä ja on voimassa heinäkuun 31.päivään sinä parittomana

____________________________________________________

vuotena, jona jompikumpi sopijapuoli on sen ennen

____________________________________________________

helmikuun 1.päivää sanonut irti. ________________________________

Samansisältöisenä on kohta otettu myös näyttelijä Korhosen ja Mikkelin Teatterin väliseen työsopimukseen. Työsuojelutoimiston käsityksen mukaan ei näissä kohdissa ole sovittu määrätystä työkaudesta eikä sopimusta työsopimuslain 2 §:n nojalla muutoinkaan voida pitää määräaikaisena.

Edellä mainitut työehtosopimuksen ja työsopimuksen kohdat ovat työsuojelutoimiston mielestä tarpeelliset sen vuoksi, ettei näytäntökausien aikana tapahtuisi näyttelijäkunnan vaihtumista. Toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen voi työntekijä ilman erillistä sopimusta irtisanoa irtisanomisaikaa noudattaen milloin tahansa.

Edellä olevan perusteella työsuojelutoimisto toteaa, että näyttelijä Antti Korhonen on työsuojeluvaltuutettuna irtisanottu vastoin työsopimuslain 53 § 2 mom määräystä. Tästä on säädetty rangaistus ao lain 54 §:ssä.

Myöskin oheisesta työsuojeluhallituksen lausunnosta käy ilmi, että näyttelijä Antti Korhosen työsopimuksen irtisanomiseen on sovellettava työsuojelun valvontalain 11 § 4 mom määräyksiä.

Työsuojelutoimiston lausuntoon liitetyssä työsuojeluhallituksen lausunnossa sanotaan:

Kirjeessänne tarkoitettu Mikkelin Teatterin kannatusyhdistys r.y:n ja näyttelijä Antti Korhosen välinen työsopimus lakkaa asiakirjojen mukaan jommankumman sopimuspuolen suorittamalla irtisanomisella tai purkamalla sopimus. Näin ollen työsuojeluhallitus katsoo, että sopimuksen irtisanomiseen on, kun Korhonen on toiminut teatterin työsuojeluvaltuutettuna, sovellettava työsuojelun valvonnasta annetun lain (131/73) 11 §:n 4 momenttia. Sillä seikalla, että sovittu irtisanomisaika ylittää työsopimuslain (320/70) 38 §:ssä määrätyn enimmäisirtisanomisajan, ei ole tässä asiassa merkitystä.

Edelleen on esitetty ote kannatusyhdistyksen 11.1.1979 pitämän kokouksen pöytäkirjasta.

Poliisikuulustelussa teatterinjohtaja Kontro on lausunut, että Korhosen työsuhteen päättymisen syy ilmeni Korhoselle annetussa kirjallisessa ilmoituksessa johtokunnan päätöksestä. Esitellessään asian johtokunnalle marraskuussa 1978 tai tammikuussa 1979 hän oli tuonut esille, että Korhonen toimi työsuojeluvaltuutettuna, jonka työsuhteen irtisanomisesta oli säännöksiä työlainsäädännössä. Hän oli tuonut esille myös sen yleisen ja tunnustetun tosiasian ja tulkinnan, jonka mukaan näyttelijän työsopimus oli katsottava määräaikaiseksi. Sanotut säännökset eivät koskeneet määräaikaisena pidettävää työsopimusta. Kontro oli edustanut Mikkelin Teatterin Kannatusyhdistystä Korhosen vireille panemassa riita-asiassa Mikkelin raastuvanoikeudessa. Yhdistyksen puolesta oli sanotussa oikeudenkäynnissä tuotu esille kaikki asiaan liittyvä, joten hän oli viitannut siinä esille tuotuihin seikkoihin. Kontron tiedossa ei ollut mitään sellaista asiaa, joka olisi aiheuttanut työyhteisössä riitaisuutta työsuojelusta.

Poliisikuulustelussa ovat johtokunnan jäsenet esittäneet lausumansa. Lähtökohtana oli ollut, että työsuojeluvaltuutetun irtisanomissuojasäännökset eivät tulleet kysymykseen määräaikaisessa työsuhteessa.

Syyttäjä on esittänyt oikeudelle kuusi jäljennöstä raastuvanoikeuden pöytäkirjoista asiassa, jossa Korhonen oli vaatinut Mikkelin Teatterin kannatusyhdistykseltä vahingonkorvausta työsuhteen lopettamisen vuoksi. Näistä asiakirjoista kävi edellä olevaa esitetyn lisäksi ilmi seuraavaa:

Mikkelin Teatterin Kannatusyhdistys on vielä lausunut muun ohella seuraavaa:

Mikkelin teatterin kaltaisissa pienissä teattereissa korostuvat näyttelijäkunnan rakenteeseen ja ammattitaitoon kohdistuvat vaatimukset teatterin pyrkiessä huomattavasti nostamaan taiteellista vaatimustasoaan, kuten Mikkelin teatteri oli viime vuosina tehnyt. Henkilökuntarakenteen vääristymistä tai teatterin taiteellisen tason muutoksesta johtuvat välttämättömät henkilöstövaihdokset oli aina katsottu hyväksyttäviksi irtisanomisperusteiksi. Koska näyttelijöiden työsopimukset eivät kuuluneet työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaisen legaalisen irtisanomissuojan piiriin, eikä irtisanomisperusteita ollut vahvistettu laissa eikä erillisellä irtisanomissuojasopimuksella, oli ratkaisevaa se, mikä oli ollut työehtosopimuksen solmineiden sopimusosapuolten tarkoitus ja tahto irtisanomisperusteiden osalta.

Korhonen olikin hakeutunut oma-aloitteisesti Savonlinnan teatteriin, jonka vaatimuksia hänen ammattitaitonsa paremmin vastasi. Korhosen solmittua työsopimuksen Savonlinnan teatterin kanssa ei Mikkelin teatteri enää voinut vaikuttaa Korhosen työsuhteeseen vaan asia oli Korhosen omasta toimesta siirtynyt pois Mikkelin teatterin vaikutusmahdollisuuksien piiristä.

Koska kyseessä oli aivan normaali näyttelijän ammattiin kuuluva siirtyminen teatterista toiseen, ei mikään vahingonkorvaus voinut tulla kyseeseen.

Vastaaja on kuulustuttanut todistajana Mikkelin Teatterin ohjaajaa. Tämä on kertonut, että Korhosen työsuhteen irtisanomisen syynä oli ollut Korhosen riittämätön ammattitaito. Todistaja ei ole osannut ilmoittaa mitään ilmiselvää puutetta työskentelyssä. Teatterin taiteellisen johdon ja vastaajayhdistyksen johtokunnan päätös kantajan työsuhteen irtisanomisasiassa oli ollut yksimielinen.

Kantaja on kuulustuttanut vielä Suomen Näyttelijäliiton toiminnanjohtajaa, joka oli Korhosen ennakkovaroituksen tiedoksi saatuaan ottanut välittömästi yhteyden Suomen Teatteriliiton toiminnanjohtajaan ja Mikkelin Teatterin johtajaan. Asiassa oli käyty neuvottelut. Niissä teatterijohtaja oli ilmoittanut syyksi riittämättömän ammattitaidon. Todistaja oli puolestaan ilmoittanut, että peruste ei ollut työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukainen. Työehtosopimuksen 2 §:n 4 kohdan mukainen menettely oli otettu työehtosopimukseen nimenomaan teattereiden toiminnan turvaamiseksi. Jos asiassa sovellettaisiin työsopimuslain 36 §:ää, teattereiden toiminta vaikeutuisi erittäin paljon. Vastaajayhdistys oli noudattanut työehtosopimuksen ja työsopimuksen määräyksiä irtisanomisesta. Todistajan mielestä ilmoitettu irtisanomisperuste ei kuitenkaan ollut työsopimuslain 37 §:n mukainen erittäin painava syy. Todistaja oli pitänyt kantajan työsopimusta irtisanomisen varaisena eikä määräaikaisena.

Kantaja on vielä kuulustuttanut Mikkelin Teatterin näyttelijänä Korhosen kanssa samanaikaisesti vajaan vuoden toiminutta näyttelijää. Todistaja on pitänyt Korhosta ammattitaitoisena näyttelijänä.

Mikkelin raastuvanoikeus on 12.1.1981 antamallaan päätöksellä, koska kantaja Korhonen Suomen Näyttelijäliitto r.y:n jäsenenä ja vastaaja Mikkelin Teatterin Kannatusyhdistys Suomen Teatteriliitto r.y:n ja Työväen Näyttämöiden Liitto r.y:n alayhdistyksenä työehtosopimuslain 4 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan nojalla olivat sidotut mainittujen liittojen väliseen vuonna 1975 tehtyyn näyttelijäin teatterityöehtosopimukseen ja koska asianosaisten kesken oli erimielisyyttä mainitun työehtosopimuksen mukaisen työsopimuksen kestoajasta ja siten sanotun työehtosopimuksen sisällyksestä ja tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta, minkä seikan ratkaiseminen oli edellytyksenä ratkaisun tekemiselle kanteessa esitetyistä vaatimuksista, ja kun raastuvanoikeus ei siten työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan säännöksen huomioon ottaen ollut toimivaltainen ratkaisemaan asiaa, vaan se kuului työtuomioistuimen toimivaltaan, jättänyt kanteen tutkimatta.

Rikosasiassa syyttäjä on vaatinut vastaajille rangaistusta työsuojelun valvonnasta annetun lain 11 §:n 4 momentin ja työsopimuslain 53 §:n 2 momentin ja 54 §:n nojalla työsopimuslain säännösten rikkomisesta, koska he olivat sanoneet irti Korhosen työsopimuksen päättymään ilman teatterin näyttelijöiden enemmistön suostumusta ja ilman, että hänen työnsä olisi kokonaan päättynyt eikä hänelle olisi voitu järjestää hänen ammattitaitoaan vastaavaa työtä.

Korhonen on yhtynyt rangaistusvaatimukseen.

Vastaajat ovat kiistäneet syytteen katsoen, että Korhosen ja Mikkelin Teatterin Kannatusyhdistyksen välinen sopimus oli määräaikainen työsopimus, johon ei ollut sovellettava työlainsäädännön työsuojeluvaltuutetun irtisanomista koskevia säännöksiä.

Teatterinjohtaja Kontro on lausunut, että esitellessään teatterin johtokunnalle ennakkovaroituksen antamista Korhosen työsopimuksen irtisanomiseksi hän oli samalla ilmoittanut, että hänen käsityksensä mukaan työsopimus oli määräaikainen. Teatterinjohtaja oli ollut teatterikoulussa 13 vuotta sitten ja että jo tuolloin oli yleisenä käsityksenä ollut, että näyttelijöiden työsopimukset olivat määräaikaisia. Tämä käsitys oli ollut riidaton tähän päivään saakka. Työnantajat ja myös eräät näyttelijät olivat samaa mieltä työsopimusten määräaikaisuudesta. Koska työehtosopimuksen mukainen näyttelijän työsopimus oli sanottava irti työehtosopimuksessa säädetyllä tavalla, niin irtisanomisen perusteeksi oli tahdottu merkitä todellinen irtisanomisen syy, joka oli Korhosen riittämätön ammattitaito. Johtokunnan kaikki jäsenet yhtä näyttelijää lukuun ottamatta olivat olleet yksimielisiä työsopimuksen määräaikaisuudesta. Korhosen toiminta työsuojeluvaltuutettuna ei ollut vaikuttanut irtisanomispäätökseen.

Vastaajat ovat lausuneet, että heille oli ollut täysin selvää heidän päättäessään työsopimuksen irtisanomisesta se, että kysymyksessä oli määräaikainen työsopimus. Vastaajat ovat viitanneet työsopimuslain 4 §:n 1 momentin 2 kohtaan.

Korhonen on vielä lausunut, että kun teatterinjohtaja oli esitellyt kannatusyhdistyksen johtokunnalle ennakkovaroituksen antamista hänen työsopimuksensa irtisanomiseksi, hän oli huomauttanut toimivansa työsuojeluvaltuutettuna. Teatterinjohtaja oli vasta tuolloin asianomistajan huomautuksen johdosta ilmoittanut, että hän piti työsopimusta määräaikaisena, sekä tuonut käsityksensä julki myös johtokunnan jäsenille.

Teatterinjohtaja Kontro on sen kantansa tueksi, että näyttelijäsopimuksia oli pidetty määräaikaisena, esittänyt otteita Teatterilehdestä vuodesta 1967 lähtien.

Vastaajat ovat paitsi aikaisemmin lausumaansa vielä viitanneet työsopimuslakikomitean mietintöön (Komiteanmietintö 1969: A 25). Siinä sanottiin työsopimuslain 36 §:n osalta muun muassa, että joskin määräajaksi tehty tai muutoin määräaikaisena pidettävä työsopimus lakkaa sovitun työkauden päättyessä ilman irtisanomista, toisin voidaan kuitenkin sopia esim. määräämällä, että ellei sopimusta irtisanota vähintään tiettyä aikaa ennen työkauden päättymistä, voimassaoloaika pitenee uudella määräajalla tai jatkuu toistaiseksi. Vastaajat ovat jatkaneet, että mainittu määräys oli vuodesta 1954 alkaen, jolloin ensimmäisen kerran säänneltiin suomalaisissa ammattiteattereissa toimivien näyttelijöiden työsopimus- ja työolosuhteita työehtosopimuksella, säilynyt perusajatukseltaan muuttumattomana näyttelijöiden työehtosopimuksissa. Se, että molemmat sopijapuolet olivat alusta alkaen tarkoittaneet näyttelijöiden työsopimukset määräaikaisiksi, kävi ilmi otteesta Suomen Näyttelijäliiton toimintakertomuksesta vuodelta 1955.

Raastuvanoikeus on kuullut asiassa Mikkelin työsuojelupiirin työsuojelutoimistoa.

7.10.1981 tekemällään päätöksellä raastuvanoikeus on katsonut tarpeelliseksi hankkia työtuomioistuimen lausunnon asiaa koskevan työehtosopimuksen työsuhteen kestoaikaa koskevien määräysten oikeasta tulkinnasta.

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Suomen Teatteriliitolle, Työväen Näyttämöiden Liitolle ja Suomen Näyttelijäliitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Suomen Teatteriliitto ja Työväen Näyttämöiden Liitto ovat lausuntonaan esittäneet muun muassa seuraavaa:

Suomen Teatteriliitto ry ja Työväen Näyttämöiden Liitto ry toteavat käsityksenään, että näyttelijäin teatterityöehtosopimuksen 2 §:n 4. kohdan mukainen näyttelijän työsopimus on määräaikainen. Sanotun määräyksen mukaan työsopimus tulee voimaan elokuun 1. päivänä ja on voimassa heinäkuun 31. päivään sinä parittomana vuotena, jona jompi kumpi sopijaosapuoli on sen ennen helmikuun 1. päivää sanonut irti. Työsopimuslain 36 §:n mukaiseen näyttelijän määräaikaiseen työsopimukseen on täten liitetty irtisanomisehto ja -menettely. Ellei sopimuksen mukaista irtisanomista ole suoritettu, on sopimuksen katsottu automaattisesti uusiutuvan uudeksi kahden vuoden pituiseksi määräajaksi eli kiinnityskaudeksi.

Näyttelijäin teatterityöehtosopimuksessa on ollut sanotut määräykset työsuhteen kestoajasta jo vuodesta 1954 alkaen. Sanotuilla määräyksillä on nimenomaan tarkoitettu, että työsopimukset sovitaan aina määräajaksi eli kaksivuotiskaudeksi kerrallaan. Mikäli työsopimuksia pidettäisiin toistaiseksi voimassa olevina, voitaisiin irtisanomisaika sopia enintään kuudeksi kuukaudeksi ja tällöin työsopimus olisi irtisanottavissa koska tahansa.

Käytännössä myös näyttelijät ovat aina noudattaneet kaksivuotismääräaikaa työsopimuksissa. Muina kuin työsopimuksissa määrättyinä ajankohtina sopimuksia ei näyttelijäin puolella ole irtisanottu. Näin myös näyttelijät ovat käytännössä katsoneet, että näyttelijän työsopimus solmitaan määräajaksi eli kahdeksi vuodeksi kerrallaan.

Työsuojelun valvonnasta annetun lain 11 §:n 4 momentin mukaan työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen irtisanomiseen noudatetaan työsopimuslain 53 §:n 2 momentissa sanottua luottamusmiehen työsopimuksen irtisanomismääräystä. Työsopimuslain 53 §:n määräykset koskevat kuitenkin vain toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen otettua työntekijää. Koska näyttelijäin teatterityöehtosopimuksen määräysten mukaisesti näyttelijän työsopimusta on pidettävä määräaikaisena, ei työsuojeluvaltuutetun irtisanomista koskeva määräys tule sovellettavaksi työsuojeluvaltuutetuksi valitun näyttelijän kohdalla.

Suomen Näyttelijäliitto on lausunnossaan esittänyt muun muassa seuraavaa:

Vuonna 1975 voimassaolleeseen työehtosopimukseen liittyvän - - - työsopimuksen 1. kohdan nojalla sopimus on voimassa seuraavasti: "työsopimus tulee voimaan kuluvan vuoden elokuun 1 päivänä ja on voimassa heinäkuun 31 päivään sinä parittomana vuonna, jona jompikumpi sopijapuoli on sen ennen helmikuun 1 päivää sanonut irti."

Sopimusteksti on saman sisältöinen kaikissa teatterityöehtosopimuksissa tähän päivään saakka.

Edellä mainittuun työsopimukseen sisältyvä irtisanomislauseke on otettu samansisältöisestä näyttelijäin teatterityöehtosopimuksen 2 §:n 4. kohdasta. Tarkasteltaessa aikaisempaa sopimuskäytäntöä on todettava, että silloinen käytäntö on kirjattu Suomen Näyttämöiden Liiton, Työväen Näyttämöiden Liiton ja Suomen Näyttelijäliiton välisessä ensimmäisessä työehtosopimuksessa 30.1.1954 seuraavasti: I:ksi välikirja tulee voimaan kiinnittämisvuoden elokuun ensimmäisenä päivänä ja on voimassa sen vuoden heinäkuun 31 päivään, jolloin se jommalta kummalta puolen on ennen huhtikuun ensimmäistä päivää irtisanottu.

" Työehtosopimuksessa 19.5.1961 välikirjan edellä sanottu maininta on seuraava:

II:ksi välikirja tulee voimaan kiinnittämisvuoden elokuun ensimmäisenä päivänä ja on voimassa sen parittoman vuosiluvun heinäkuun 31 päivään, jolloin se jommalta kummalta puolen on ennen huhtikuun ensimmäistä päivää irtisanottu."

Teatterityöehtosopimuksessa 30.11.1973 välikirjan 1. kohta on seuraava:

"välikirja tulee voimaan kuluvan vuoden elokuun 1 päivänä ja on voimassa heinäkuun 31 päivään sinä parittomana vuonna, jona jompikumpi sopijapuoli on sen ennen huhtikuun 1 päivää sanonut irti".

Saman teatterityöehtosopimuksen § 19 sisältää seuraavan määräyksen "1. mikäli teatterin hallitus haluaa irtisanoa näyttelijän välikirjan, on se velvollinen esittämään perustelut hallituksen näyttelijäedustajille 14 vrk ennen päätöksen tekoa 2. välikirjan iritsanominen on molemmin puolin tehtävä kirjallisesti."

Tämän jälkeisissä työehtosopimuksissa edellä mainittu hyväksytty käyttäntö on toteutettu siten, että irtisanomisesta on annettava kirjallinen ennakkovaroitus edellisen eli parillisen vuoden marraskuun loppuun mennessä.(Työehtosopimuksen 2 §:n 4-kohta 2 mom.)

Edellä kuvattu työehtosopimus ja siihen sisältyvä työsopimuskäytäntö on selkeän johdonmukaisesti irtisanomisen varainen.

Näyttelijäin teatterityöehtosopimuksessa vuonna 1975 on sisällytetty sopimukseen (2 §:n 6-kohta) erillinen maininta harjoittelijan työsopimuksen voimassaolon määräaikaisuudesta. Maininta joka sisältyy kaikkiin sittemmin tehtyihin työsopimuksiin osoittaa selkeästi, että määräaikainen työsopimus on käytettävissä erikseen sopimuksen tarkoittamassa tapauksessa.

Sopimuksen irtisanominen on keskeinen punainen lanka.

Ennen vuonna 1970 työsopimuslakia ei ollut yleistä irtisanomissuojaa. Siten näyttelijän irtisanomissuojaa tulee tarkastella irtisanomissuojan yleiskehityksen myötä. Se on ollut ja on riippuvainen niistä yleisistä määräyksistä, jotka ovat luoneet tämän päivän käytännön. Irtisanomisperusteita ei ole lueteltu työehtosopimuksessa. Vuonna 1972 näyttelijöille tarjottiin työehtosopimukseen erillistä yleisen irtisanomissuojasopimuksen mukaista irtisanomissuojaa. Esitystä ei hyväksytty muun muassa sen vuoksi, että vuoden 1970 työsopimuslaki antoi paremman turvan irtisanomisen varalta.

Tarkasteltaessa työehtosopimukseen liittyvän välikirjan tai työsopimuksen sisältöä sen voimassaolon osalta voidaan todeta seuraavaa:

Ennen vuotta 1954 teatteritoiminta oli sekaannuksessa työpaikkojen vaihdosten vuoksi.

Työnantajaosapuolen Suomen Näyttämöiden Liiton ja Työväen Näyttämöiden Liiton esitettyä työjakson pidentämistä kaksivuotiseksi, Näyttelijäliitto suostui, jotta joka vuosi toistuvilta taiteellista työskentelyä häiritseviltä välikirjaneuvotteluilta vältyttäisiin.

Kuten tunnettua teatterit toimivat näyttämökausittain tuottaen tietyn määrän näytelmiä tätä varten.

Irtisanomismenettely vastaa yleistä käytäntöä siten, että työntekijä voi irtisanoutua noudattaen sopimuksen sisältöä ja toisaalta työnantajaosapuoli voi irtisanoa työsopimuksen, joudattaen työsopimuslain määräyksiä.

Yleinen käytäntö on, että näyttelijä tekee ainoastaan yhden työsopimuksen astuttuaan teatterin palvelukseen.

Mikäli teatteri haluaa tehdä määräaikaisen työsopimuksen, voimassa olevan käytännön nojalla teatterit pyytävät Näyttelijäliiton hallituksen suostumuksen.

Näyttelijäliiton hallitus antaa suostumuksen milloin kysymyksessä on vakituisen näyttelijän äitiysloma, asevelvollisuus, opiskelu ja eräät muut perusteet.

________

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuravan lausunnon:

Raastuvanoikeus on pyytänyt työtuomioistuinta antamaan lausuntonsa näyttelijäin teatterityöehtosopimuksen työsuhteen kestoaikaa koskevien määräysten oikeasta sisällöstä. Työtuomioistuimen varattua työehtosopimukseen osallisille liitoille tilaisuuden tulla jutussa kuulluiksi liitot ovat lausunnoissaan ja myös asian käsittelyssä työtuomioistuimessa ottaneet kantaa lähinnä vain siihen kysymykseen, onko työehtosopimuksen 2 §:n 4 kohdassa tarkoitettu näyttelijän työsopimus ymmärrettävä määräaikaiseksi vai toistaiseksi voimassa olevaksi. Kun raastuvanoikeuden esittämässä pyynnössä ei ole tarkemmin määritelty mistä seikoista työtuomioistuimen lausunto on katsottu tarpeelliseksi, työtuomioistuin on rajoittanut sen antamisen koskemaan osallisliittojen kannanotoissa tarkoitettua riitakysymystä.

Liittojen välisissä neuvotteluissa on ollut esillä 1970-luvulla kysymys siitä, onko työehtosopimuksen puheena olevan kohdan mukaan solmittu työsopimus ymmärrettävä määräaikaiseksi vai toistaiseksi voimassa olevaksi. Työtuomioistuimelle ei kuitenkaan ole esitetty sellaista näyttöä, että se osoittaisi osallisliittojen päässeen asiasta yhteisymmärrykseen. Niinikään on käynyt ilmi, että työsopimuslain voimaantulon jälkeen on keskusteluja käyty näyttelijöiden työsuhteisiin sisällytettävästä irtisanomissuojasta. Esillä on ollut ajatus irtisanomissuojaa koskevan työehtosopimuksen tai sitä tarkoittavien työehtosopmusmääräysten aikaansaamisesta. Tältäkään osin ei ole näytetty päästyn muuhun tulokseen kuin siihen, että irtisanomissuojan määräytyminen on jäänyt työsopimuslain säännösten varaan. Se taas on käsitetty näyttelijä- ja työnantajaliitoissa eri tavoin.

Puheena olevassa määräyksessä tarkoitetussa työsopimuksessa on piirteitä sekä määräaikaisesta että toistaiseksi voimassa olevasta työsopimuksesta. Toistaiseksi voimassa olevaan työsopimukseen, jollaiseksi Suomen Näyttelijäliitto on sopimuksen katsonut, viittaa se, ettei työsopimuksen voimassaoloaikaa ole määräyksessä selvästi rajoitettu määrätyn pituiseksi ajalliseksi jaksoksi. Määräys voidaan sen vuoksi lukea työsuhteen alkamisajan ohessa vain irtisanomisajan sisältäväksi ehdoksi. Jotta määräyksestä riidattomasti kävisi ilmi työsopimuksen määräaikaisuus, siihen olisi pitänyt sisällyttää ilmaus, joka osoittaisi kunkin parittoman vuoden päättymistä seuraavan uuden kaksivuotisen työkauden. Saman määräyksen 6 kohdassa on harjoittelijan työsopimuksen kohdalta näin menetelty. Sen mukaan enintään kahdeksi vuodeksi tehdyn työsopimuksen voimassa oloaika pitenee uudella saman pituisella määräajalla. Osallisliitot ovatkin olleet yhtä mieltä, että näin tehty työsopimus on kestoltaan määräaikainen.

Työtuomioistuimen mielestä määräyksen oikeata sisältöä on pyrittävä ymmärtämään sen mukaan mitä osallisliitot ovat sillä tässä suhteessa tarkoittaneet. Esitetty selvitys tukee vahvasti sitä, että alkujaan näyttelijäin työsopimukset on tarkoitettu vuoden pituisen näytäntökauden kestäviksi. Samanaikaisesti työehtosopimusjärjestelmään siirtymisen yhteydessä näyttelijöiden työkaudet on muutettu kaksivuotiskautisiksi. Tällaisen tarkoituksen voidaan katsoa käyvän ilmi ja myös sisältyvän näyttelijäin teatterityöehtosopimuksen erimielisyyden kohteena olevan 2 §:n 4 kohdan määräykseen. Työehtosopimukseen ei ole työsopimuslain voimaantulon jälkeen otettu selventäviä määräyksiä, jotka osoittaisivat osallisliittojen tarkoittaneen näyttelijäin työsopimukset ymmärrettäviksi toistaiseksi voimassa olevina tai saattaa heidän työsuhteensa laissa säädetyn irtisanomissuojan piiriin.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että etusija on annettava työnantajaliittojen esittämän käsityksen mukaisella tulkinnalle, jonka mukaan määräyksellä olisi tarkoitettu määräaikaista työsopimusta. Kun lausuntopyyntö sen mukaisena, jona osallisliitot ovat sen käsittäneet, osaltaan vaatii myös työsopimuslain säännösten tulkitsemista, työtuomioistuin ei katso voivansa työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaisesti antaa muuta lausuntoa kuin mitä edellä jo on sanottu.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, Lindholm, Sarkko, Tiitola, Airaksinen, Sariola, Kaski, P. Virtanen ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.