Labor court orders employer to pay damages for wrongful dismissal of a trade union representative without proper justification.
Legislator summary
AI generatedThe Labor Court ruled that the employer must pay damages to the employee for dismissing him as a trade union representative without sufficient justification. While the employer had valid economic reasons to reduce staff, the court found they failed to properly assess the possibility of retaining the representative in the role. Consequently, the dismissal was deemed contrary to the collective agreement, warranting compensation, but no penalty was imposed on the employer.
Legislator headnote
AI generatedLuottamusmiessopimus 4 §; Työehtosopimuslain 7 § 3 mom.: When dismissing a trade union representative for economic reasons, the employer must, to the extent possible, ensure the representative is the last to be dismissed, and failure to properly assess retention possibilities constitutes a breach requiring damages.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työnantajalla oli ollut taloudelliset ja tuotannolliset syyt työvoiman vähentämiseen. Luottamusmiessopimuksen perusteella oli mahdollisuuksien mukaan noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutuu viimeksi irtisanomisen kohteeksi. Työnantaja ei ollut luottamusmiehen irtisanomisen yhteydessä riittävästi selvittänyt mahdollisuuksia hänen pitämiseksi edelleen palveluksessa. Työnantaja tuomittu sen vuoksi maksamaan vahingonkorvausta luottamusmiessopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta.
Työnantajaliitto, joka oli hyväksynyt työnantajan menettelyn, tuomittu hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.
Asianosaiset: Liiketyöntekijäin Liitto r.y. Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Alajärven Kauppakunta
RATKAISU
Sovelletut työehtosopimuskohdat:
Asianosaisliittojen kesken 15.3.1980 allekirjoitetussa automiehiä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
1 § Sopimuksen ulottuvuus Tällä sopimuksella määrätään Kaupan Työnantajaliiton jäsenten palveluksessa kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain (400/78) soveltamispiirissä työskentelevien automiesten työ- ja palkkaehdot.
4 § Työsuhteen päättyminen ja lomauttaminen 1. Työsopimusta irtisanottaessa tai työntekijää lomautettaessa noudatetaan puolin ja toisin keskusjärjestöjen välillä tehtyä yleissopimusta.
Asianosaisliittojen kesken 11.3.1980 allekirjoitetussa sopimuspöytäkirjassa on seuraavat määräykset:
1 § Päätettiin, että LTK:n ja SAK:n välistä luottamusmiessopimusta noudatetaan tänään allekirjoitetun automiehiä koskevan työehtosopimuksen osana.
2 § Tällä pöytäkirjalla, jota on allekirjoitettu kaksi yhtäpitävää kappaletta, on sama voima ja velvoittavuus kuin 1 §:ssä mainitulla työehtosopimuksella.
Liiketyönantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välillä 6.3.1970 allekirjoitetussa luottamusmiessopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
4 §
Luottamusmiehen työsuhde
2. Luottamusmiehenä toimivaa työntekijää ei tätä tehtävää hoitaessaan tai sen tähden saa siirtää huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli luottamusmieheksi valituksi tullessaan eikä häntä luottamusmiestehtävän takia saa erottaa työstä.
Jos kysymyksessä on taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuva työvoiman supistaminen, on mikäli mahdollista noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutuu viimeksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi.
Muutoin älköön luottamusmiehen työsopimusta katkaistako muilla kuin työsopimuslain 31 §:ssä mainituilla perusteilla. Kuitenkin voidaan hänen työsopimuksensa poikkeuksellisesti irtisanoa, mikäli irtisanominen työntekijäin vähäisen lukumäärän tai tehtäväinjaon huomioon ottaen on perusteltua.
Luottamusmiehen työsuhdetta ei saa purkaa sairauden johdosta tai työsopimuslain 31 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla sillä perusteella, että hän on rikkonut työsopimuslain 15 §:ään sisältyviä järjestysmääräyksiä.
Työnantaja, joka ei noudata edellä tässä kohdassa mainittuja määräyksiä, on velvollinen suorittamaan luottamusmiehelle 7.4.1966 tehdyn irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan määräytyvän korvauksen.
3. Luottamusmiehenä toimivalle työntekijälle annetaan ennakkoilmoitus työsuhteen päättymisestä kolme viikkoa ennen, jos työsuhde on jatkunut yhden vuoden ja neljä viikkoa ennen, jos työsuhde on jatkunut vähintään viisi vuotta. Luottamusmiehelle annettavaan ennakkoilmoitukseen työsuhteen päättymisestä merkitään irtisanomisen syy. Luottamusmiehelle annetusta ennakkoilmoituksesta toimitetaan tieto myös luottamusmiehen valinneelle ammattiosastolle.
Liiketyönantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön 6.6.1978 allekirjoitetussa irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevassa yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
4 §
Irtisanomisen perusteet
Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.
5 §
Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta
Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.
Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansionmenetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta, korvauksen ei tule ylittää työntekijälle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan laskettua kuuden kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuukauden palkkaa.
Hännisen työsuhteen päättymisestä oli neuvoteltu useaan otteeseen liittojen välillä. Työntekijäpuoli oli katsonut Alajärven Kauppakunnan menetelleen luottamusmiessopimuksen vastaisesti irtisanoessaan Hännisen yrittämättäkään järjestää hänelle muuta työtä. Työnantajaliitto oli taas täysin hyväksynyt työnantajan menettelyn ja laiminlyönyt siten valvontavelvollisuutensa.
Näillä perusteilla Liiketyöntekijäin Liitto on vaatinut Alajärven Kauppakunnan tuomitsemista luottamusmiessopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon tai, jos vaatimusta ei hyväksyttäisi, vahvistettavaksi, että osuuskunta on menetellyt luottamusmiessopimuksen vastaisesti irtisanoessaan Hännisen työsuhteen, ja osuuskunnan velvoittamista suorittamaan Hänniselle työsuhteen sopimuksenvastaisen päättämisen johdosta irtisanomissuojasopimuksen mukaisena vahingonkorvauksena kahdentoista kuukauden palkkaa vastaavana määränä 37 560 markkaa laillisine korkoineen. Lisäksi liitto on vaatinut Kaupan Työnantajaliitton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyömisen johdosta hyvityssakkoon.
Kaupan Työnantajaliitto ja Alajärven Kauppakunta ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Alajärven Kauppakunnalla oli ollut päämyymälä konttoreineen sekä kolme sivumyymälää. Niiden yhteinen työntekijämäärä oli ollut 27. Päämyymälän yhteydessä oli ollut kuljetusosasto, jolla oli ollut kuorma-auto. Sitä oli kuljettanut Hänninen. Osuuskunta oli joutunut vuonna 1980 saneerauksen kohteeksi. Sen seurauksena oli kaksi sivumyymälää ja yrityksen kuljetustoiminta lopetettu. Neljä henkilöä oli irtisanottu sekä kolme kiintistöä myyty. Kun nämä toimenpiteet olivat osoittautuneet riittämättömiksi, oli Alajärven Kauppakunnan liiketoiminta yhdistetty Lapuan Osuuskauppaan vuoden 1982 alusta lukien.
Hänniselle oli jo vuonna 1977 ilmoitettu, että silloin käytössä ollut kuorma-auto tulisi jäämään osuuskunnassa viimeiseksi. Tällöin oli todettu kuljetustoiminnasta aiheutuneen noin 30 000 markan suuruisen tappion. Autonkuljettajan tehtävät olivat aikaa myöten jatkuvasti vähentyneet. Ne olivat vähäisimmillään keväällä 1981 tapahtuneen kahden sivumyymälän lopettamisen johdosta. Kuljetusten väheneminen oli johtunut osaksi myös viljavaraston lopettamisesta, kiinteistöjen myymisestä ja asiakaskuljetusten vähenemisestä. Tämän vuoksi kuorma-auto oli jouduttu myymään ja autonkuljettajan tehtävät olivat loppuneet.
Hänniselle ei oltu voitu antaa muuta työtä. Hänen ammattitaitonsa ei ollut tehnyt mahdolliseksi myyntityön tarjoamista hänelle. Myyjiä oli sivumyymälöiden lopettamisen vuoksi jouduttu irtisanomaan. Hänninen oli ollut työsuhteensa alusta alkaen käytännöllisesti katsoen pelkästään autonkuljettajana. Tavaroiden pakkaamisessa häntä oli käytetty lähinnä jouluruuhkien aikana, kun hänellä ei ollut ollut kuljetustehtäviä. Pakkaaminen ei ollut asiakaspalvelua, eikä sitäkään ollut jatkuvasti tarjota Hänniselle. Myöskään varastotehtäviä tai kiinteistön kunnossapitotöitä ei ollut tarjolla yrityksessä.
Työnantaja oli tehnyt voitavansa, jotta Hännisen irtisanominen olisi voitu välttää. Hänen hakeutumistaan yrityksen ulkopuolelle oli pyritty kannustamaan jo vuodesta 1977 lähtien. Koska hänelle ei oltu voitu tarjota yrityksessä muutakaan työtä, oli hänelle ehdotettu, että hän olisi lunastanut kuljettamansa auton ja ryhtynyt autoalan yrittäjäksi. Tällöin osuuskunta olisi tarjonnut omat ajonsa Hänniselle hänen muiden ajojensa lisäksi. Tähän järjestelyyn Hänninen ei ollut ollut valmis. Hänninen oli tietoinen työsuhteensa todennäköisestä päättymisestä jo vuonna 1977. Luottamusmieheksi hänet oli valittu vasta vuonna 1979. Hänniselle ei oltu voitu tarjota yrityksessä työtä, vaikka tähän kaikin keinoin oli pyritty hänen luottamusmiesasemansakin huomioon ottaen.
Edellä olevilla perusteilla Kaupan Työnantajaliitto ja Alajärven kauppakunta ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.
Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
________
Työtuomioistuin, joka ei anna lausuntoa kanteesta siltä osin kuin siitä on luovuttu, on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Alajärven Kauppakunta on irtisanonut sen palveluksessa autonkuljettajana vuodesta 1961 lähtien olleen Eino Hännisen työsuhteen päättymään 26.6.1981. Hänninen on toiminut työpaikallaan kauppa-alan työntekijöitten luottamusmiehenä 30.11.1979 lukien.
Alajärven Kauppakunnnan toimintoja on liiketaloudellisista syistä jouduttu supistamaan vuodesta 1980 lukien. Osuuskunnan kaksi sivumyymälää ja viljavarasto on lopetettu sekä sen käytössä ollut kuorma-auto, jonka kuljettaminen on kuulunut Hännisen tehtäviin, on myyty osuuskunnan oman kuljetustoiminnan lakkauttamisen vuoksi. Näiden toimenpiteiden osoittauduttua riittämättömiksi on osuuskunta päätetty sulauttamalla yhdistää toiseen osuuskuntaan. Esitetyn selvityksen mukaan Hännisen työtehtäviin on autonkuljettajan tehtävien lisäksi kuulunut varasto- ja myyntitehtävissä avustamista ja kiinteistöjen kunnostustöitä silloin, kun kuljetustehtäviä ei ole ollut tarjolla. Hännisen työtehtävien vähentymisen käytyä ilmeiseksi häntä on jo vuodesta 1977 lukien kannustettu hakeutumaan muualle töihin. Irtisanomisen toimittaessaan osuuskunnan puolelta on katsottu, ettei se ole voinut tarjota Hänniselle enää muuta työtä.
Työtuomioistuin katsoo, että osuuskunnalla on ollut taloudelliset ja tuotannolliset syyt työvoiman vähentämiseen. Siihen ryhtyttäessä on kuitenkin voimassa olevan luottamusmiessopimuksen mukaan noudatettava mahdollisuuksien mukaan sellaista järjestystä, että luottamusmies joutuu viimeksi irtisanomisen kohteeksi. Työtuomioistuimen mielestä osuuskunta ei kuitenkaan ole Hännisen irtisanomisen yhteydessä riittävästi selvittänyt mahdollisuuksia hänen pitämiseensä edelleen osuuskunnan palveluksessa. Sitä, ettei Hänninen olisi kyennyt myyntitehtäviin, ei ole vakuuttavasti osoitettu. Kun siis Hännisen työsopimus on irtisanomalla päätetty luottamusmiessopimuksen vastaisesti, osuuskunnan on korvattava hänelle aiheutunut vahinko. Työehtosopimuslain 7 §:n 3 momentin säännökseen nähden osuuskuntaa ei sitä vastoin voida tuomita maksamaan hyvityssakkoa.
Kaupan Työnantajaliitto on hyväksynyt osuuskunnan menettelyn luottamusmiehenä toiminutta Hännistä irtisanottaessa. Näin menetellessään on työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.
Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hyläten kanteen enemmälti velvoittaa Alajärven Kauppakunnan maksamaan Hänniselle vahingonkorvauksena luottamusmiehen työsuhteen perusteettomasta irtisanomisesta kahdeksantoistatuhatta (18 000) markkaa viiden prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä elokuun 18 päivästä 1982 lukien sekä tuomita työehtosopimuslain 9 ja 10 §:n nojalla Kaupan Työnantajaliiton maksamaan Liiketyöntekijäin Liitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä kolmetuhatta (3 000) markkaa. Lisäksi velvoitetaan Kaupan Työnantajaliitto ja Alajärven Kauppakunta yhteisvastuullisesti korvaamaan Liiketyöntekijäin Liiton oikeudenkäyntikulut tuhannella kolmellasadalla (1 300) markalla.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, Sarkko, Äimälä, Airaksinen, M. Virtanen, Kenraali, Olin ja Sulkunen.
Tuomio oli yksimielinen.