Labor court dismisses dismissal claim but awards reduced damages for offensive employee conduct.
Legislator summary
AI generatedThe Labor Court dismissed the union's claim for full damages but ordered the employer to pay 12,000 marks in damages for wrongful dismissal. Although the employee's offensive speech and threats were deemed inappropriate, the court found they did not constitute the 'particularly serious cause' required to justify termination under the collective agreement. Consequently, the court reduced the compensation amount, noting the employee had found new employment shortly after leaving.
Legislator headnote
AI generatedTyösopimuslaki 37 § 2 momentti; Irtisanomissuojasopimus 4 §:n mukaan erityisen painava syy on vaadittava irtisanomiseen, mutta sopimattomuus ja uhkaava käyttäytyminen voivat alentaa tuomittavaa korvausta, jos syy ei ole erityisen painava.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työteknikkona työskennellyt toimihenkilö oli lausunut esimiehelleen halventavia huomautuksia ja esittänyt esimiehestä työtoverilleen lausumia, jotka olivat sisältäneet uhkailuja. Uhkaaviksi luonnehdittuja lausumia ei ollut pidetty todella vakavasti otettavina. Toimihenkilön sopimattomat puheet eivät muodostaneet erityisen painavaa syytä työsuhteen irtisanomiselle, mutta hänen epäasiallinen käyttäytymisensä oli sellainen seikka, joka vaikutti alentavasti tuomittavan korvauksen suuruuteen.
Asianosaiset: Teknisten Liitto r.y. Autoalan Työnantajaliitto r.y.
Kuultavat: Oy Sisu-Auto Ab
RATKAISU
Sovelletut työehtosopimuskohdat:
Autoalan Työnantajaliiton sekä toiselta puolen muun muassa Teknisten Liiton välillä 13.3.1981-28.2.1983 voimassa olevassa palkkasopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:
PALKKASOPIMUS 1 § Tällä sopimuksella allekirjoittaneet liitot yhtyvät Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton välillä maaliskuun 13 päivänä 1981 allekirjoitettuun runkosopimukseen ja saattavat sen voimaan allekirjoittaneen työnantajaliiton osalta.
Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto r.y:n välisessä samaksi ajaksi solmitussa runkosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:
4 § Irtisanomisaika
4. Irtisanomisen osalta noudatetaan lisäksi, mitä asiaa koskevassa 31.12.1978 solmitussa irtisanomissuojasopimuksessa muutoin on sovittu.
Edellä mainittujen keskusliittojen välisessä 31.12.1978 solmitussa irtisanomissuojaa koksevassa sopimuksessa ovat muiden muassa seuraavat määräykset:
4 § Irtisanomisen perusteet Työnantaja ei saa irtisanoa toimihenkilön työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia toimihenkilöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä. Irtisanominen liikkeen luovutuksen johdosta sekä työnantajan konkurssin ja kuoleman vuoksi tapahtuu työsopimuslain 40 ja 41 §:ssä määrätyllä tavalla. Irtisanominen toimitetaan todistettavasti. Irtisanomisen syy ja työsuhteen lakkaamisaika on vaadittaessa ilmoitettava kirjallisesti toimihenkilöille.
Teknisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Autoalan Työnantajaliiton jäsenyritys Oy Sisu-Auto Ab oli 4.5.1981 irtisanonut Teknisten Liiton jäsenen työteknikko X:n 16.12.1974 alkaneen työsuhteen päättyväksi 4.7.1981. Yhtiö oli ilmoittanut työsuhteen irtisanomisen syyksi, että X oli 27.4. ja 28.4.1981 syyllistynyt törkeään kielenkäyttöön esimiestään kohtaan sekä käyttäytynyt tätä kohtaan uhkaavasti. Lisäksi työnantaja oli vedonnut X:lle 23.8.1979 annettuun työstä kieltäytymisestä aiheutuneeseen kirjalliseen varoitukseen.
Nämä syyt eivät olleet riittäviä irtisanomisen perusteiksi. X ei ollut käyttäytynyt uhkaavasti eikä käyttänyt törkeää kieltä, vaan hänen ja hänen esimiehensä välillä oli vain ollut erimielisyyksiä ja sananvaihtoa mainittuina ajankohtina. X:n käyttäytymistä ei ollut pidettävä niin vakavana, että se olisi muodostanut irtisanomissuojaa koskevan sopimuksen 4 §:n ja työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaisen erityisen painavan syyn työsuhteen irtisanomiseen. Asian vähäisyyttä osoitti lisäksi se, että työnantajan oli täytynyt lisäperusteeksi esittää puolentoista vuoden takaisia tapahtumia. Tällöin annettu kirjallinen varoitus oli sitä paitsi ollut aiheeton, koska X:llä oli ollut terveydellinen syy kieltäytyä työstä.
Koska asiassa ei paikallisesti eikä liittojen välillä käydyissä neuvotteluissa ollut päästy yksimielisyyteen, Teknisten Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaisi Oy Sisu-Auto Ab:n suorittamaan korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta X:lle hänen kuuden kuukauden palkkaansa vastaavat 26 820 markkaa.
Teknisten Liitto on vastineen johdosta vielä lausunut, että X ei ollut kieltäytynyt siirtymästä standardisointiosastolle 27.4.1981, vaan hän oli tuolloin saanut viikon harkinta-ajan, jonka kuluessa hänen tuli ilmoittaa, suostuisiko hän siirtoon.
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Oy Sisu-Auto Ab on ollut jutussa kuultavana.
________
Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Oy Sisu-Auto Ab on 4.5.1981 irtisanonut palveluksessaan työteknikkona olleen X:n työsopimuksen päättymään 4.7.1981. Perusteeksi irtisanomiselle yhtiö on ilmoittanut X:n törkeän kielenkäytön ja uhkaavan käyttäytymisen esimiestään kohtaan. Kirjallisessa irtisanomisilmoituksessa yhtiö on myös viitannut X:lle 23.8.1979 annettuun kirjalliseen varoitukseen, joka on johtunut hänen kieltäytymisestään siirtyä hoitamaan tarjottuja uusia työtehtäviä.
Esitetyn selvityksen mukaan X on 1.3.1980 lukien työskennellyt yhtiön tuotekehittelyosaston piirustuskonttorissa, jossa hänen ja osaston esimiehen välisessä yhteistyössä on alusta alkaen ollut hankaluuksia. Ne ovat ilmenneet X:n puolelta epäasiallisina puheina. Osaksi näistä syistä on yhtiön johdon taholta esitetty X:n siirtämistä toisiin tehtäviin standardisointiosastolle. Asiasta keskusteltaessa 27.4. ja 28.4.1981 X on lausunut esimiehelleen halventavia huomautuksia ja esittänyt esimiehestään työtoverille lausumia, jotka ovat sisältäneet uhkailuja.
Työtuomioistuimelle esitetty selvitys ei osoita, että uhkaaviksi luonnehditut lausumat jotka ovat jääneet sisällöltään jossain määrin epäselviksi, olisi todella tarkoitettu vakavasti otettaviksi. X:lle ei ole hänen työsuhteensa kestäessä näytetty esitetyn huomautuksia hänen kielenkäyttönsä johdosta. X:n puheet ovat olleet selvästi sopimattomia, mutta ne eivät kuitenkaan muodosta irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua erityisen painavaa syytä työsuhteen päättämiselle. X:n epäasiallinen käyttäytyminen on toisaalta sellainen irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettu seikka, joka vaikuttaa alentavasti hänelle tuomittavan korvauksen suuruuteen. Sitä määrättäessä on otettava myös huomioon että X, joka työsuhteensa päätyttyä on ollut 9.11.1981 saakka työtä vailla, on saanut uuden työpaikan.
Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi velvoittaa Oy Sisu-Auto Ab:n maksamaan X:lle vahingonkorvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisen työsopimuksen irtisanomisesta kaksitoistatuhatta (12 000) markkaa. Yhtiö ja Autoalan Työnantajaliitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Teknisten Liiton oikeudenkäyntikulut tuhannella viidelläsadalla (1 500) markalla.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Airaksinen, Kaski ja Kuivanen.
Tuomio oli yksimielinen.