Legislator Case Law & Legislation
TT:1982-184 AI generated

Labor court dismissed union claim that collective agreement required full weekly pay for part-time workers. Court ruled agreement only matched statutory sick pay rules. No obligation to pay full weekly wage for irregular hours.

Case Number TT:1982-184
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Labor Court dismissed the union's claim that a collective agreement required employers to pay full weekly wages to part-time workers. The court found the agreement merely mirrored the statutory rule allowing payment for work not performed due to employer reasons, without creating a new obligation for full weekly compensation. Consequently, the court held that the employer was not bound to pay the full weekly rate for workers whose hours were determined differently by their individual employment contracts.

Legislator headnote

AI generated

Työsopimuslain 27 § 1 momentti; Työehtosopimus 7 § 7 kohta: The collective agreement provision corresponding to the statutory sick pay rule does not impose an obligation to pay full weekly wages for part-time workers whose hours are not fixed by the employment contract.

Keywords

AI generated
collective agreement interpretation part time employment weekly wage calculation labor dispute dismissal statutory vs contractual pay

Cited Legislation

AI generated
Työsopimuslain 27 § 1 momentti
Työehtosopimus 7 § 7 kohta
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Työehtosopimukseen otettu määräys oli tarkoitettu vastaamaan työsopimuslain 27 §:n 1 momentin säännöstä. Määräyksen ottamisella työehtosopimukseen ei oltu otettu kantaa säännöllisen työajan määräytymiseen, eikä se velvoittanut työnantajaa maksamaan säännöllisen työajan edellyttämää palkkaa työntekijälle, jollei hänen työaikansa työsopimuksen mukaan tai muulla perustella määräytynyt säännöllistä työaikaa koskevien määräysten mukaisesti. Määräyksestä ei myöskään voitu johtaa kieltoa tai rajoitusta säännöllisen työajan alittavien työsopimusten tekemiselle.

Asianosaiset: Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y. Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y.

Kuultavat: Oy Victor Ek Ab

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen kesken 24.4.1981 allekirjoitetussa autoliikenteen työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ 1 § Soveltamisala

Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y:n alueliikennettä, ulko- ja kotimaan tavaraliikennettä harjoittavien jäsenyritysten työntekijäin työsuhteisiin.

II TYÖPALKAT 7 § Palkanmääräytyminen

7. Jos työntekijä sopimuksen mukaisesti on ollut työnantajan käytettävissä hänen kuitenkaan työnantajasta riippuvasta syystä saamatta tehdä työtä, on hänelle maksettava 2-viikkojakson säännöllistä työaikaa vastaava palkka.

III TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET 11 § Säännöllinen työaika

1. Säännöllinen työaika on 80 tuntia 2-viikkojaksossa. Säännöllinen työaika niissä 2-viikkojaksoissa joihin sisältyy pääsiäislauantai tai arkipäiväksi sattuva vapun- tai itsenäisyyspäivä, on 72 tuntia. Joulujakson säännöllinen työaika on 64 tuntia, jos ensimmäinen joulupäivä on arkipäivä, muutoin 72 tuntia.

VI ERINÄISET MÄÄRÄYKSET 25 § Palkanmaksu

1. Palkka työntekijälle määräytyy joko kaksiviikkojakso- tai tuntipalkkana ja palkanmaksu tapahtuu kaksiviikkojaksottain.

2. Muistutukset tiliä vastaan on tehtävä ennen seuraavaa tilinmaksua.

30 § Ulkopuolisen työvoiman käyttö

1. Ulkopuolisen työvoiman käytössä noudatetaan keskusjärjestöjen 11.9.1969 ja sopijaliittojen 9.5.1972 allekirjoittamia sopimuksia.

2. Autoliikenteen Työnantajaliiton sekä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton välisen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen tulkinta:

Liitot toteavat, että osapuolten tarkoittama ulkopuolinen kuljettajatyövoima tarkoittaa osaksi keskusliittojen ulkopuolisen työvoiman käytöstä tekemän sopimuksen 1 §:n 1. kohdassa tarkoitettuja lainamiehiä ja osaksi yritykseen tilapäisesti otettuja omia työntekijöitä.

Lainamiesten käytöstä on noudatettava edellä mainitun sopimuskohdan määräyksiä.

Tilapäisten työntekijöiden käyttö tulee lähinnä kysymykseen sellaisissa tilanteissa, joissa ajotehtävien suorittamisessa tarvittava työvoima ylittää tilapäisesti tai ajallaan rajoitettuna kautena vakinaisen henkilökunnan käyttömahdollisuudet, yrityksen kaikki ajotehtävät, poissaolot ja työntekijäin välttämättömät lepoajat yms. huomioonottaen.

Pääluottamusmiehellä on oikeus saada tiedot yrityksessä tarvittavasta ulkopuolisesta työvoimasta.

Samalla kun liitot korostavat, että lainamiesten tai tilapäisten kuljettajien käytössä on vältettävä sellaisia järjestelyjä, jotka huonontavat omien pysyvien työntekijäin asemaa, ne tähdentävät, että sairaus- ja muissa poissaolotapauksissa ruuhkakausina, äkillisten tilausajojen sattuessa, tapauksessa, jossa ajotehtävä asettaa kuljettajalle erityisiä kielitaito- ja asiakaspalveluvaatimuksia tai muissa senkaltaisissa tilanteissa on yrityksen voitava järjestää kuljetukset käyttäen tarvittaessa lainamiehiä tai tilapäisiä työntekijöitä. Liitot toteavat myös, että tämän soveltamispöytäkirjan vastaisena on pidettävä tapauksia, joissa vakituisesti jonkin yrityksen palveluksessa olevat kuljettajat ilman työnantajan lupaa lepo- tai muina vapaa-aikoina suorittavat ajotehtäviä joissakin muissa yrityksissä olematta näihin yrityksiin työsuhteessa.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyrityksen Oy Victor Ek Ab:n palveluksessa Turussa olivat autonapumiehinä työskennelleet Timo Hansalahti 30.5.1978 11.4.1980 välisenä aikana sekä uudelleen 25.5.1981 alkaen, Kari Heikkilä 3.12.1979 - 22.7.1980 välisenä aikana ja Jarmo Vasala 29.7.1976 alkaen edelleen. Työnantaja oli pitänyt sanottuja työntekijöitä ns. keikkamiehinä. Heille oli palkka maksettu vain tehdyiltä työtunneilta, vaikka he olivat olleet 80 tuntia 2-viikkoisjaksoina työnantajan käytettävissä. Vasama oli työnantajan toimesta vakinaistettu 1.12.1980 lukien ja saanut tuosta ajankohdasta alkaen kultakin työjaksolta täyden jaksopalkan.

Kiistanalainen työehtosopimuksen 7 §:n 7. kohdan määräys oli otettu ensimmäisen kerran Autoliikenteen Työnantajayhdistyksen sekä Suomen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton ja Auto- ja Kuljetustyöväen Liiton välillä 11.2.1970 allekirjoitettuun automiesten työehtosopimukseen. Samalla oli otettu autonkuljettajien ja autonapumiesten aikapalkkauksessa käyttöön ns. jaksopalkka. Sitä ennen oli työntekijöiden aikapalkka määräytynyt tehtyjen työtuntien mukaan, vaikka työaika olikin jaksotettu 80 tuntiin kahdessa viikossa. Jaksopalkan tavoitteena oli ollut luoda takuupalkkajärjestelmä, jolloin työntekijä, vaikkei voinutkaan työnantajasta riippuvasta syystä tehdä työtään, oli oikeutettu täyteen jaksopalkkaan.

Kiistanalaisella työehtosopimuksen määräyksellä oli sen syntyvaiheet huomioon ottaen pyritty takaamaan työntekijälle, joka oli ollut työnantajan käytettävissä, täysi 2-viikkoisjaksopalkka. Pyrkimyksenä oli ollut estää esimerkiksi, että työnantaja työsopimuksen solmimisen edellytyksenä ilmoittaisi maksavansa työntekijälle palkan vain tehdyiltä työtunneilta. Vastaajaliitto oli myös tunnustanut takuupalkkaperiaatteen. 16.5.1978 laaditussa asianosaisliittojen välisessä työehtosopimusten soveltamispöytäkirjassa todettiin: "Erillinen 22 pennin lisä maksetaan tehdyiltä työtunneilta kuitenkin niin, että liikennehenkilökunnan työehtosopimusten takuupalkkaperiaateen mukaisesti lisää maksetaan säännöllisen työajan puitteissa vähintään 80 tunnilta."

Oy Vicktor Ek Ab:n palveluksessa oli ollut ja oli edelleenkin ns. keikkamiehiä. Heillä oli vakinainen työpaikka muualla ja he työskentelivät yhtiön palveluksessa vain vapaapäivinään. Hansalahden, Heikkilän ja Vasaman osalta tilanne oli ollut toinen. He eivät olleet olleet työ- tai virkasuhteessa muihin työnantajiin, vaan he olivat tulleet aamuisin työpaikalle tarjoutuen työhön. Heidän verokirjansa olivat myös olleet koko ajan Oy Victor Ek Ab:n hallussa. Varsinaisten keikkamiesten osalta Oy Victor Ek Ab oli pidättänyt veron erillisillä palkanpidätystodistuksilla. Hanslahti, Heikkilä ja Vasama olivat olleet ilmoitettuina aikoina työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla työnantajan käytettävissä ja heille olisi näin ollen tullut maksaa työehtosopimuksen mukainen jaksopalkka.

Erimielisyydestä oli neuvoteltu sekä paikallisesti että osallisliittojen kesken yksimielisyyttä kuitenkaan saavuttamatta. Neuvotteluista laaditun pöytäkirjan selostusosassa oli todettu, että työaika Vasamalla, Heikkilällä ja Hansalahdella kuin myös 11 muulla samanlaisessa työsuhteessa olleella henkilöllä oli ollut keskimäärin 20 tuntia viikossa. Työpäiviä heillä oli kertynyt 2-3 päivää viikossa. Pöytäkirjassa esitetty koski ainoastaan ns. keikkamiehiä, mutta se ei kuitenkaan koskenut Vasamaa, Heikkilää ja Hansalahtea, jotka olivat olleet kanteessa tarkoitettuina aikoina Oy Victor Ek Ab:n palveluksessa. He olivat menneet aamuisin kysymään työtä ja olleet työnantajan käytettävissä 2-viikkoisjaksottain. Pöytäkirjaan kirjattu selvitys oli vastaajaliiton asiamiehen laatima. Kantajaliiton edustajat eivät olleet hyväksyneet asiantilan kuvausta.

Näillä perusteilla Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut työtuomioistuimessa vahvistettavaksi, että Hansalahti 30.5.1978 ja 11.4.1980 väliseltä ajalta ja 25.5.1981 alkaen edelleen toistaiseksi, Heikkilä 3.12.1979 ja 22.7.1980 väliseltä ajalta ja Vasama 29.7.1976 ja 30.11.1980 väliseltä ajalta ovat olleet oikeutettuja saamaan kultakin kaksiviikkoisjaksolta palkan kulloinkin voimassa olleen työehtosopimuksen mukaisesti.

Edellä olevilla perusteilla Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa vielä lausunut, että jutussa oli muodostunut keskeiseksi kysymykseksi, millaisessa työsuhteessa Vasama, Hansalahti ja Heikkilä olivat olleet. Työnantajan mielestä he olivat olleet osa-aikaisia työntekijöitä. Kantajaliiton lähtökohtana oli ollut se, että he olivat olleet yhtiön palveluksessa työsopimusten mukaisesti toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa niin, että heidän säännöllinen työaikansa oli ollut sopimuksen mukaan 80 tuntia kaksiviikkoisjaksossa. Erimielisyyden kohteena oli siten sanottujen työntekijöiden työsopimusten oikea sisältö. Työtuomioistuin ei ollut kuitenkaan toimivaltainen käsittelemään työsopimuksesta tai lainsäädännöstä johtuvia riitakysymyksiä. Tämän vuoksi kanne olisi jätettävä tutkimatta.

Kantajaliitto oli myöntänyt, että keikkamiesten käyttö oli sallittua. Tämä kävi ilmi myös työehtosopimuksen 30 §:n määräyksestä. Kantajaliiton esityksestä oli kuitenkin käynyt ainakin välillisesti ilmi, ettei työehtosopimuksen mukaan työnantaja voisi lainkaan ottaa palvelukseen työntekijöitä, joiden työaika ei ollut 80 tuntia kaksiviikkoisjaksossa. Tämä väite ei pitänyt paikkaansa. Työehtosopimuksessa oli erityiset määräykset tuntipalkkaisten työntekijöiden palkan määräytymisestä. Näitä määräyksiä ei työehtosopimuksessa olisi tarvittu lainkaan, mikäli sen mukaan työnantaja ei olisi saanut ottaa palvelukseensa muita kuin sellaisia työntekijöitä, joiden työaika oli 80 tuntia kaksiviikkoisjaksossa. Työehtosopimus ei asettanut mitään rajoituksia osa-aikaisten työntekijöiden käytölle.

Kanne oli perustunut työehtosopimuksen 7 §:n 7. kohtaan, joka oli samansisältöinen kuin työsopimuslain 27 §:n 1. momentti. Kanteessa tarkoitetut työntekijät eivät olleet olleet työnantajan käytettävissä 80 tuntia kaksiviikkoisjakossa. Mikäli työsopimusten sisällöstä oli olemassa erimielisyyttä, tuli se saattaa riita-asiana yleisessä alioikeudessa ratkaistavaksi.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Oy Victor Ek Ab on ollut jutussa kuultavana.

________

Lainkohta ja työehtosopimuksen määräys on ymmärrettävä samaatarkoittaviksi. Työsopimuslain 27 §:n 1 momentti jo sanamuotonsakin mukaan sisältää ainoastaan sen, että työntekijän esstyessä työnantajasta riippuvasta syystä tekemästä työtä työsopimuksen mukaisena työaikana, hänelle on maksettava esteen ajalta palkka. Vastaavasti on katsottava sovitun työehtosopimuksen määräyksen perusteella. Määräyksen ei sitä vastoin voida ymmärtää velvoittavan työnantajaa maksamaan 2-viikkoisjakson säännöllistä työaikaa vastaavaa palkkaa, jollei työntekijän työaika työsopimuksen mukaan tai muulla perusteella määräydy 2-viikkojaksottain. Määräyksestä ei liioin voida johtaa kieltoa tai rajoituksia säännöllisen työajan alittavien työsopimusten tekemiselle.

Jutussa on selvitetty, että Oy Victor Ek Ab:ssä on jo 1940-luvulta alkaen sen eri toimipaikoisa ollut vakinaisten autonapumiesten lisäksi tilapäisesti palkattuja työntekijöitä hoitamassa samoja tehtäviä. Asianosaisliittojen välillä asian johdosta käydyistä neuvotteluista laaditun pöytäkirjan mukaan yhtiön Turun toimipisteessä on kanteessa mainittujen kolmen työntekijän lisäksi toukokuussa 1980 ollut 11 muuta autonapumiehenä työskennellyttä työntekijää, joille on maksettu tuntipalkkaa vain tehtyjen työtuntien perusteella. Kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden kohdalta on näin menetelty, Jarmo Vasaman osalta vuodesta 1976, Timo Hansalahden osalta vuodesta 1978 ja Kari Heikkilän osalta vuodesta 1979 lähtien. Heidän osalta ei ole näytetty työsopimuksilla muusta sovitun.

Edellä esitetyillä perusteilla ja kun otetaan huomioon vielä asianosaisliittojen välillä ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen tulkinnasta 9.5.1972 tekemän pöytäkirjan määräykset, joiden mukaan niissä mainituissa rajoissa on tilapäisten työntekijöiden käyttö liittojen kesken hyväksytty, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Oy Victor Ek Ab olisi velvollinen maksamaan kanteessa tarkoitetuille työntekijöille työehtosopimuksen 7 §:n 7 kohdan tai muunkaan määräyksen perusteella 2-viikkojakson mukaan laskettavaa palkkaa työajasta riippumatta. Sen vuoksi työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun nähden Autoliikenteen Työnantajaliitto saa itse kärsiä kulunsa asiassa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Hurmalainen, Kaski ja Leivo.

Tuomio oli yksimielinen.