Labor court dismisses union claim that employee's illness reporting constituted contract breach. Court finds insufficient evidence of abuse of sick leave rights.

Työntekijän työpaikkalääkärille ilmoittamaa sairautta ei oltu voitu todeta löydösten tai havaintojen perusteella. Niiden puuttumisesta ei voitu tehdä päätelmää, ettei työntekijä olisi saattanut potea lääkärille ilmoittamaansa sairautta. Tämän vuoksi on katsottu jääneen näyttämättä, että työntekijän menettelyä hänen valittaessaan erilaisia vaivoja työterveyshoitajalle ja lääkärille olisi pidettävä työehtosopimuksessa irtisanomisperusteena mainittuna sairaslomaoikeuksien väärinkäyttämisenä.

Kun työsuhteen päättäminen oli perustunut lääkärin antamaan todistukseen, jonka sisältämien seikkojen oikeellisuuden selvittämistä ei työnantajalta voida edellyttää lääkärin vaitiolovelvollisuutta koskevat määräykset huomioon ottaen, on vaatimus hyvityssakkoon tuomitsemisesta työehtosopimuksen tieten rikkomisen johdosta hylätty.

Asianosaiset: Rautatieläisten Liitto r.y. Rautatiehallitus

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisten välisessä 1.3.1981 voimaantulleessa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

2 §

TYÖSÄÄNTÖJEN NOUDATTAMINEN

Tämän työehtosopimuksen ohella noudatetaan osapuolten sopimia työsääntöjä edellyttäen, että ne eivät ole ristiriidassa tämän sopimuksen määräysten kanssa.

4 §

KÄYTTÄYTYMINEN TYÖSSÄ

3. Työstä poisjäämisestä on työnjohdon kanssa etukäteen sovittava.

5 §

LOMAUTTAMINEN JA TYÖSUHTEEN PÄÄTTYMINEN

1. Lomauttamisen sekä, työsuhteen jatkuttua yhtäjaksoisesti vähintään kolme kuukautta, toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomisen osalta noudatetaan sopimusosapuolten välillä allekirjoitettua irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevaa työehtosopimuspöytäkirjaa.

5. Sen ohella mitä 1. kohdassa mainitussa työehtosopimuspöytäkirjassa on sovittu, työsuhde voi päättyä myös seuraavilla perusteilla:

b) Työsääntöjen törkeän rikkomisen vuoksi.

c) Sairaslomaoikeuksien väärinkäyttämisen vuoksi.

V. SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

40 §

TERVEYDEN- JA SAIRAANHOITO SEKÄ SAIRAUSAJAN PALKKA

1. Terveyden- ja sairaaanhoidon sekä sairausajan palkan suhteen noudatetaan kulloinkin voimassa olevaa valtioneuvoston antamaa valtion työntekijäin terveydenhuollonohjesääntöä.

VI. ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

46 §

ERIMIELISYYKSIEN RATKAISEMINEN

5. Siinä tapauksessa, etteivät sopimuspuolet ole voineet sopia syntyneistä erimielisyyksistä, asia voidaan saattaa työtuomioistuimen tai, ellei asia kuulu sen toimivaltaan, välimiesten ratkaistavaksi. Viimeksi mainitussa tapauksessa noudatetaan, mitä laki välimiesmenettelystä määrää.

Asianosaisten välillä 27.3.1981 tehdyssä irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevassa sopimuspöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 §

SOVELTAMISALA

Sopimus koskee lomauttamista sekä toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen päättämistä irtisanomalla.

3 §

IRTISANOMISEN PERUSTEET

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän tai toimihenkilön työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään toiminnan supistamisesta sen uudelleen järjestämisestä tai muista näihin verrattavista taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuvaa työn vähenemistä, joka ei ole luonteeltaan tilapäistä. Irtisanomisperusteina pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijästä tai toimihenkilöstä itsestään riippuvia syitä, kuten työvelvoitteen laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta toistuvaa poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Irtisanominen toimitetaan todistettavasti. Irtisanomisen syy ja työsuhteen lakkaamisaika on vaadittaessa ilmoitettava kirjallisesti työntekijälle tai toimihenkilölle.

9 §

KORVAUS PERUSTEETTOMASTA IRTISANOMISESTA JA LOMAUTTAMISESTA

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän tai toimihenkilön työsopimuksen tai lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä työnantaja on velvollinen korvaamaan työntekijän tai toimihenkilön vahingon.

Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän tai toimihenkilön ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän tai toimihenkilön ikä, työntekijän tai toimihenkilön mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän tai toimihenkilön itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta, korvauksen ei tule ylittää työntekijälle tai toimihenkilölle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan lasketua kuuden kuukauden palkkaa. Jos työntekijän tai toimihenkilön palvelussuhde valtioon on keskeytyksettä jatkunut yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuuakuden palkkaa.

11 §

NEUVOTTELUJÄRJESTYS

Jos irtisanomisesta tai lomautuksesta syntyy erimielisyyttä, voidaan erimielisyys saattaa ratkaistavaksi työehtosopimuksessa sovittua yleistä neuvottelujärjestystä noudattaen. Ellei näin päästä yksimielisyyteen, voidaan asia alistaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Valtion työntekijäin terveydenhuollon ohjesäännössä on muun muassa seuraavat määräykset:

13 §

Haettaessa sairauslomaa työkyvyttömyys on todistettava valtion työntekijöitä varten vahvistetun kaavan mukaisella lääkärintodistuksella tai sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan hakemista varten vahvistetun kaavan mukaisella lääkärintodistuksella taikka työnantajan osoittaman sairaanhoitajan, terveyssisaren, terveydenhoitajan tai työterveyshoitajan lausunnon tai työnantajan hyväksymän muun selvityksen perusteella. Mikäli työkyvyttömyys on kuitenkin kestänyt yli viisi vuorokautta, on se todistettava edellä tarkoitetun kaavan mukaisella lääkärintodistuksella.

Valtioneuvosto antaa tarvittaessa määrätyn ajanjakson tai alueen taikka muulla tavoin rajoitettujen tapausten osalta edellä sanotusta poikkeavat määräykset.

Erinäiset säännökset

21 §

Jos työntekijä on vilpillisesti tai törkeästä tuottamuksesta ilmoittanut väärin tai salannut jonkin seikan, joka voi vaikuttaa tämän ohjesäännön mukaisen etuuden saamiseen tai suuruuteen, taikka jos hän itse tai toisen avulla on tarkoitukslelisesti aiheuttanut sairauden tahi hänen törkeä huolimattomuutensa on olennaisesti myötävaikuttanut sairauden syntymiseen, voidaan hänelle tämän ohjesäännön mukaan kuuluva etuus evätä tai alentaa.

Rautatieläisten Liitto on työtuiomioistuimessa lausunut, että rautatiehallitus oli irtisanonut vaununkorjaaja Ensio Kähkösen työsuhteen työehtosopimuksen 5 §:n 5c. kohtaan vetoamalla. Kähkönen oli 10.3.1982 mennyt Pieksämäen konepajan työterveyshoitajan vastaanotolle kipeytyneen olkapään takia. Tutkimuksen jälkeen työterveyshoitaja oli varannut Kähköselle ajan lääkärille seuraavaksi päiväksi kello 15.50, koska hän oli katsonut Kähkösen vaivan vaativan lääkärin tutkimusta. Kähkönen oli jäänyt pois työstä terveydenhoitajan luona käytyään. Lääkäri oli Kähkösen tutkittuaan suositellut hänelle sairaslomaa takautuvasti 10-11.3.1982. Kun työnantaja oli ottanut yhteyttä lääkäriin myöhemmin, hän oli peruuttanut sairaslomasuosituksensa 17.3.1982.

Rautatiehallituksen edustajat olivat viitanneet neuvotteluissa siihen, että Kähkönen olisi aikaisemmin menetellyt sairastumistapauksissaan vastoin annettuja ohjeita. Konepajan päällikön viransijaisen laatimaan muistioon oli koottu kaikki ne tapaukset, jolloin Kähkösen oli väitetty menetelleen väärin. Konepajan päällikön viransijainen oli luetellut joukon tapauksia, jolloin Kähkönen oli menetellyt samalla tavalla kuin nytkin. Niistä ei häntä oltu huomautettu eikä niitä oltu myöskään käsitelty erityisessä rikkomusten käsittelylautakunnassa. Ainoa huomautus Kähköselle oli annettu 28.1.1982 sattuneesta tapauksesta ja tällöin oli ollut kysymys vain siitä, että hänen olisi tullut käyttää työpaikkalääkäriä. Irtisanomisen tueksi oli nyt otettu esiin kaikki aikaisemmat tapahtumat. Tämä kuvasti sitä, että Kähkösestä oli haluttu päästä eroon.

Näillä perusteilla Rautatieläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuimessa todettavaksi, ettei työnantajalla ole ollut oikeutta irtisanoa Kähkösen työsopimusta työehtosopimuksen 5 §:n 5c. kohdan nojalla, rautatiehallituksen tuomitsemista korvaamaan Ensio Kähköselle työehtosopimuksen määräysten vastaisesta irtisanomisesta irtisanomissuojapöytäkirjan 9 §:n nojalla 48 000 markkaa ja rautatiehallituksen tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta.

Rautatiehallitus oli pitänyt toimenpidettä Kähkösen käyttäytymisen huomioon ottaen perusteltuna. Sairasloman myöntäminen jälkikäteen, varsinkin vaikeasti määriteltävien epämääräisten kiputilojen perusteella edellytti tietynlaista luottamusta, jonka horjuttaminen johtaisi helposti epäluuloihin koko työyhteisössä ja saattaisi aiheuttaa lomia myönnettäessä kohtuuttomaksi koettua tarkkuutta aiheellisissa sairaustapauksissa. Tämän vuoksi oli ollut välttämätöntä puuttua asiaan. Kantajaliiton mainitsemat jo ainakin vuoden 1961 työehtosopimukseen sisältyneet sairauslomaoikeuden väärinkäyttöä koskevan työehtosopimuskohdan syntyvaiheet eivät voineet rajoittaa irtisanomisperustetta vain kantajaliiton mainitsemiin tapauksiin.

Edellä olevilla perusteilla rautatiehallitus on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että valtionrautateiden Pieksämäen konepajan päällikkö on 23.3.1982 irtisanonut rautateiden palveluksessa vuodesta 1971 lukien vaununkorjaajana toimineen Ensio Kähkösen työsopimuksen päättymään 24.6.1982. Irtisanomista on perusteltu sairaslomaoikeuden väärinkäyttämisellä.

Esitetyn selvityksen mukaan Kähkönen on 10.1.1982 käynyt konepajan työterveyshoitajan vastaanotolla saadakseen hoitoa ilmoittamaansa sairauteen. Työterveyshoitaja on lähetteellä ohjannut hänet lääkärin vastaanotolle seuraavaksi päiväksi toteamatta häntä työkyvyttömäksi. Kähkönen on sen jälkeen jäänyt pois töistä. Seuranneena päivänä lääkärin vastaanotolla hän on pyytänyt hoitoa toisenlaiseen sairauteen. Lääkäri on kirjoittamassaan todistuksessaan katsonut Kähkösen työkyvyttömäksi sinä ja edellisenä päivänä. Saatuaan myöhemmin tietää Kähkösen valittaneen työterveyshoitajalle toista sairautta lääkäri on 17.1.1982 päivätyllä kirjoituksella esittänyt Kähkösen sairasloman peruuttamista.

Työtuomioistuimelle on esitetty jossain määrin ristiriitaista selvitystä siitä, miten Pieksämäen konepajalla on menetelty työntekijän katsoessa itsensä sairauden vuoksi kykenemättömäksi työhönsä. Valtion työntekijöiden terveydenhuollon ohjesäännön mukaan, jota noudatetaan työehtosopimuksen 40 §:n 1. kohdan määräyksen perusteella työehtosopimuksen osana, on työkyvyttömyys todistettava ohjesäännön mukaisesti. Ohjesäännön 21 §:n määräyksen mukaan työntekijältä, joka on vilpillisesti ilmoittanut väärin jonkin seikan, joka voi vaikuttaa ohjesäännön mukaisen etuuden saamiseen, voidaan se evätä tai sitä alentaa.

Työsuhteen päättäminen on perustunut lääkärin antamaan todistukseen, joka sisältämien seikkojen oikeellisuuden selvittämistä ei rautatiehallitukselta voida edellyttää lääkärin vaitiolovelvollisuutta koskevat määräykset huomioon ottaen. Tähän nähden rautatiehallituksen ei voida katsoa tietensä rikkoneen työehtosopimuksen määräyksiä.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hyläten kanteen enemmälti selittää, että valtionrautatiet irtisanoessaan Kähkösen työsopimuksen on menetellyt vastoin työehtosopimuksen ja työehtosopimusneuvotteluista laaditun pöytäkirjan määräyksiä ja sen vuoksi velvoittaa rautatiehallituksen valtionrautateiden puolesta suorittamaan Kähköselle, joka työsuhteen päättymisen jälkeen on ollut työtä vailla, vahingonkorvaukseksi sanotusta toimenpiteestä kaksikymmentäviisituhatta (25 000) markkaa. Lisäksi rautatiehallitus velvoitetaan korvaamaan Rautatieläisten Liiton oikeudenkäyntikulut tuhannella viidelläsadalla (1 500) markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, Sarkko, P. Hämäläinen, Sariola, M. Virtanen, Kaski, Kuivanen ja Leivo.

Tuomio oli yksimielinen.