Labour court dismissed claim that employees had right to eat during work hours based on old practice.
Legislator summary
AI generatedThe Labour Court dismissed Akava's claim that municipal employees retained a right to eat during work hours based on a previous practice. Akava argued that the city's 1979 decision to stop this practice violated the collective agreement and required compensation, though they later withdrew the damages request. The court ruled that since no special local system existed prior to 1970, the general agreement governed, and the city's decision to organize breaks was not contrary to the agreement.
Legislator headnote
AI generatedKunnallisen virkaehtosopimuslain 11 §; Virkaehtosopimuksen työaikamääräyksistä voitiin poiketa vain kunta- tai kuntainliittokohtaisen erityislaatuisen järjestelmän olemassa ollessa, joka perustui ohje- tai johtosäännön määräyksiin tai viranomaisen päätökseen ennen 1.12.1970.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kysymys kaupungin palveluksessa olevien viranhaltijoiden aikaisemmin noudatettuun käytäntöön perustuvasta oikeudesta ruokailemiseen työaikana.
Tuomio kuten n:o 172.
Asianosaiset: Akava r.y. Kunnallinen sopimusvaltuuskunta Oulun kaupunki
RATKAISU
Sovelletut työehtosopimuskohdat:
Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ja toiselta puolen muun muassa Akavan kesken tehdyssä, 1.2.1979 voimaan tulleessa kunnallisessa yleisessä virkaehtosopimuksessa on muun ohessa ne määräykset, jotka työtuomioistuimen tuomioihin n:o 133 ja 141/1981 on jäljennetty.
Samojen osallisten kesken 18.5.1979 allekirjoitetussa pöytäkirjassa kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen tarkistamisesta 1.10.1979 lukien on muun ohella ne määräykset, jotka edellä mainittuihin tuomioihin on jäljennetty.
Edellä mainittuun kunnalliseen yleiseen virkaehtosopimukseen osallisten yhteisesti hyväksymissä vuoden 1979 kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen soveltamisohjeissa sanotaan muun muassa siten kuin tuomioon n:o 133/1981 on jäljennetty.
Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan toimiston sekä Akavan ja kahden muun viranhaltijayhdistyksen edustajien 1.3.1979 allekirjoittamassa viranhaltijoiden säännöllisiä työaikoja selvittäneen työryhmän muistiossa sanotaan muun ohessa siten kuin usein mainittuun tuomioon n:o 133/1981 on jäljennetty.
Akava on työtuomioistuimessa lausunut, että Oulun kaupungin hallitus oli 16.10.1979 tehnyt päätöksen terveys- ja sosiaalivirastossa noudatettavista työaika- ja ruokailutaukojärjestelyistä, joilla oli huononnettu aikaisemmin vallinnutta käytäntöä. Päätös oli koskenut lääkäreitä, hammaslääkäreitä, ylihoitajia, psykologeja, sosiaalityöntekijöitä, terveydenhoitajia, farmaseutteja ja puheterapeutteja. Oulun kaupungin terveys- ja sosiaalivirastossa oli perinteisesti noudatettu vanhaan käytäntöön perustuvaa kuntakohtaiseen erityislaatuiseen järjestelmään verrattavaa työaikajärjestelmää, jonka mukaisesti viranhaltijat olivat saaneet ruokailla työaikana työpaikalla.
Edellä olevilla perusteilla Akava on pyytänyt, että työtuomioistuin vahvistaisi riidan kohteena olevien viranhaltijoiden oikeuden vakiintuneeseen työaika- ja ruokailukäytäntöön ja tuomitsisi kunnallisen sopimusvaltuuskunnan hyvityssakkoon sille kunnallisen virkaehtosopimuslain 11 §:n mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden rikkomisesta. Akava on asian esivalmisteluistunnossa luopunut haastehakemuksessa Oulun kaupunkia vastaan esittämästään hyvityssakkovaatimuksesta.
Virkaehtosopimuksen työaikamääräyksistä voitiin poiketa vain silloin, jos kunnassa tai kuntainliitossa oli olemassa edellä mainitussa virkaehtosopimuksen yleisen osan 10 kohdan 2 momentin pöytäkirjamerkinnässä tarkoitettu kunta- tai kuntainliittokohtainen erityislaatuinen järjestelmä. Soveltamisohjeiden mukaan kunta- tai kuntainliittokohtaisen erityislaatuisen järjestelmän tuli perustua ohje- tai johtosäännön määräyksiin taikka asianomaisen viranomaisen päätökseen. Tällainen päätös oli lisäksi tullut tehdä ennen 1.12.1970. Sen jälkeen erityislaatuista järjestelmää ei ollut voinut syntyä. Selvää oli, että esimiehen vahvistama työjärjestys tai suullinen ilmoitus ei voinut olla erityislaatuisen järjestelmän perusteena, koska esimiehen toimivaltaan ei kuulunut työajan pituudesta päättäminen. Kanteessa ei ollut väitettykään, että Oulun kaupungissa olisi ollut noudatettavana kuntakohtainen erityislaatuinen järjestelmä.
Työajan pituus sen sijaan oli virkaehtosopimuksella sovittava asia, ja työaikana ruokailu vaikutti tosiasiallisesti työajan pituuteen. Ruokailutauko oli toisaalta katsottu tarpeelliseksi muun muassa työsuojelullisista syistä ja työajan tehokkaan käytön kannalta. Kanteessa ei ollut edes väitetty, että siinä tarkoitetuilla viranhaltijoilla olisi virkaehtosopimuksen määräysten perusteella oikeus tai velvollisuus ruokailla työaikana. Kaupungin päätös ruokailutauon järjestämisestä ei ollut virkaehtosopimuksen vastainen. Se seikka, että ruokailutaukoa ei aikaisemmin ollut järjestetty, ei ollut esteenä ruokailutauon järjestämiselle myöhemmin. Mikäli kaupunki olisi sallinut viranhaltijoiden ruokailla edelleen työaikana, vaikka ruokailutauon järjestäminen oli mahdollista, olisi se menetellyt virkaehtosopimuksen vastaisesti. Kanteessa ei ollut edes väitetty, ettei viranhaltijoille virkatehtävien laatu huomioon ottaen voitaisi järjestää ruokailutaukoa.
Edellä olevilla ja työtuomioistuimen tuomiosta n:o 133/1981 ilmenevillä perusteilla kunnallinen sopimusvaltuuskunta on pyytänyt kanteen hylkäämistä.
Oulun kaupunki on kanteeseen vastatessaan lausunut, että se oli terveys- sekä sosiaalivirastossaan noudatettavien työaika- ja ruokailutaukojärjestelyjen kohdalla noudattanut kunnallisen sopimusvaltuuskunnan antamia soveltamisohjeita ja voimassa olevaa virkaehtosopimusta. Kaupungin käsityksen mukaan työaikojen noudattaminen ja siihen kuuluva ruokailutauon järjestäminen oli virka- ja työsuhteen perusedellytys. Oulun kaupunki on pyytänyt kanteen hylkäämistä.
Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
________
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Vapaavuori, Paavilainen, Kaski ja Salonen.
Tuomio oli yksimielinen.