Labor court partially allows old building repair bonus for Helsinki employees where hazardous conditions were not jointly verified.

Kysymys ns. vanhojen rakennusten korjauslisän suorittamisesta kaupungin työntekijöille kolmella korjaustyömaalla. Työehtosopimusta oli vuoteen 1978 saakka talonrakennusosastolla sovellettu niin, että korjauslisää oli suoritettu työmailla, jotka olivat vastanneet kanteessa tarkoitettuja työmaita. Sen jälkeen oli annettu soveltamisohje, jonka mukaan korjauslisää ei suoritettu rakennusten perus- ja vuosikorjausten yhteydessä olosuhteissa, jotka ovat verrattavissa vastaaviin töihin uudisrakennustyömailla ja joissa ei esiinny purkamis- tai korjaustöissä ilmeneviä haitallisia työolosuhdetekijöitä, jotka olosuhteet oli osapuolten kesken yhteisesti todettava. Tällaiseen toteamiseen ei kanteessa tarkoitetuilla työmailla ollut päästy. Kanteessa tarkoitettujen työmaiden olosuhteista puolin ja toisin esitetty selvitys todettu vajavaiseksi. Kaupunki velvoitettu suorittamaan osa vaadituista lisistä.

Asianosaiset: Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV r.y. Kunnallinen sopimusvaltuuskunta

Kuultavat: Helsingin kaupunki

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisten kesken 26.2.1979 tehdyssä kuntien ja kuntainliittojen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

16 § AIKAPALKKA

1. Aikapalkalla tarkoitetaan työntekijän palkkaryhmän mukaista perustuntipalkkaa tai sitä vastaavaa lisättynä mahdollisilla henkilö- ja työolosuhdelisillä.

2. Aikatyössä maksetaan eri ammateissa ja erilaatuisissa töissä tähän sopimukseen liittyvässä palkkahinnoittelussa mainitut perustuntipalkat lisineen (liitteet n:ot 1-3).

Niissä töissä, joita palkkahinnoittelussa ei ole mainittu, maksetaan vastaavissa tai niihin verrattavissa töissä yksityisillä aloilla työmarkkinajärjestöjen kesken tehtyjen kulloinkin voimassa olevien työehtosopimusten mukainen palkka. Mikäli niissä tapahtuu muutoksia tämän sopimuksen voimassaoloaikana, otetaan muutetut palkat käytäntöön kunnan tai kuntainliiton töissä samasta ajankohdasta lukien, mistä ne ovat tulleet voimaan yksityisillä aloilla.

Liite n:o 3/Kuntien ja kuntainliittojen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskeva työehtosopimus 1979

ERINÄISET LISÄT

10. Vanhojen rakennusten korjauslisä ________________________________

Vanhojen rakennusten korjaus- ja purkamistyössä maksetaan 15 %:n suuruinen perustuntipalkasta laskettava lisä. Tämä määräys ei koske lisärakennustyötä.

Tämä soveltamisohje oli sopimuksen mukaan tullut voimaan 1.7.1978. Tästä huolimatta ei ollut päästy erimielisyyksistä lisän soveltamisessa. Työmailla ei ollut noudatettu sopimuksen edellyttämää työolosuhteiden toteamista, ja erimielisyyttä vallitsi vuosikorjauskäsitteen sisällöstä. 4.9.1978 oli päätetty asettaa toimikunta, tehtävänään selvittää edellä mainitun neuvottelutuloksen johdosta syntyneet erimielisyyden aiheet, erityisesti selvittää haitalliset työolosuhdetekijät. Työntekijäpuolen edustajat eivät olleet voineet neuvottelussa hyväksyä kaupungin tekemää esitystä. Tämän vuoksi se oli saatettu keskusneuvotteluun. 14.6.1979 käydyssä keskusneuvottelussa oli sovittu seuraavaa:

4 § Tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen liitteessä n:o 3 mainitun vanhojen rakennusten korjauslisän osalta sopijaosapuolet yksimielisesti toteavat seuraavaa:

Vanhojen rakennusten korjauslisää maksetaan aika- ja urakkapalkalla työskenteleville työntekijöille silloin, kun he suorittavat vanhoissa rakennuksissa korjaus- ja purkaustyötä. Edellytykset lisän suorittamiselle eivät riipu siitä, onko kysymyksessä osittainen tai täydellinen korjaus- ja purkaustyö tahi perus- tai määräaikaiskorjaustyö, koska mainittu lisä on tarkoitettu korvaamaan työntekijälle epämukavista työskentelyolosuhteista aiheutuvia haittoja.

Sen sijaan tämän lisän tarkoittamia korjaustöitä eivät ole sellaiset rakentamis- ja siihen liittyvät työt, joita suoritetaan uudisrakentamiseen verrattavissa olosuhteissa. Niinpä esimerkiksi jos rakennus sisältäpäin puretaan ja raivataan puhtaaksi siten, että rakennukseen on jäänyt ainoastaan rakennuksen runko (kantavat rakenteet) ja vesikatto, lisää ei makseta. Jos rakennustyön jossakin vaiheessa joudutaan kuitenkin samaan aikaan suorittamaan purkaustöitä, vanhojen rakennusten korjauslisä tulee tällöin suorittaa niille työntekijöille, jotka työskentelevät haitallisten työolosuhteiden vaikutusalueella.

Koska vanhojen rakennusten korjauslisän soveltamisesta ei ole mahdollista antaa keskitetysti yksityiskohtaisia ja tyhjentäviä soveltamisohjeita, niin sopijaosapuolet katsovat, että haitallisten työolosuhteiden vaikutusalue tulee paikallisesti työmaakohtaisesti todeta ja sopia.

Vanhojen rakennusten korjauslisää koskeva erimielisyys ei kuitenkaan ollut selvinnyt tuonkaan keskusneuvottelun jälkeen. Marraskuussa 1979 käydyssä neuvottelussa osapuolet olivat todenneet erimielisyyden koskevan itse lisän maksamisen perusteita eli sanotun pöytäkirjan tulkintaa. Työntekijöitten kantana sanotuissa neuvotteluissa oli esitetty, että jopa kunnallisen sopimusvaltuuskunnan tulkinnan mukaan remonttilisä tulisi suorittaa ko. töistä koko siltä ajalta, jona työtä tehtiin vanhassa rakennuksessa. Asiasta oli sen jälkeen neuvoteltu paikallisesti 30.11.1979 ja keskusneuvottelu käyty 1.7.1980 yksimielisyyteen pääsemättä.

Työntekijöitten tehtävät ja saamatta jääneet palkat olivat seuraavat:

Erottajan paloaseman korjaustyömaa.

Raudoittaja Aimo Mölsä oli tehnyt työmaalla esiintyvät raudoitustyöt. Hän oli tehnyt muun muassa oven pielien, lattian ja muiden pienempien työkohteiden raudoitusta. Kokonaistuntimäärä oli 236 ja korjauslisää oli maksamatta 64 työtunnilta yhteensä 120,77 markkaa.

Siivoojien Esteri Kompan ja Eeva Lindqvistin työtuntimäärä oli kummankin kohdalta 156, joilta kaikilta korjauslisä, kummallekin 270,50 markkaa oli maksamatta.

Varastomies Heimo Alanko oli työskennellyt rakennuksen sisällä sijaitsevassa työmaavarastossa, alttiina kaikelle rakennuksen korjausvaiheen aikaiselle pölylle, melulle, vedolle ja sellaiselle haitalle. Saamatta oleva korjauslisä hänen koko työtuntimäärältään eli 94 tunnilta oli 174,74 markkaa.

Sementtimies Lauri Palonen oli tehnyt rakennuksen sementtityöt, lattiatyöt, pienemmät paikkaukset, hiomiset, oikaisut ynnä muut sanottujen olosuhteiden vallitessa kaikkialla rakennuksessa. Kokonaistyötuntimäärä oli 116 ja saatava kaikilta näiltä tunneilta 214,19 markkaa.

Sekatyömies Kalervo Koiton, sekatyömies Lauri Saksasen, betonimies Heikki Lönnqvistin ja sekatyömies Rauno Mannisen muodostama työryhmä oli tehnyt pääasiallisesti betonointityötä kaikkialla rakennuksessa, kärrännyt massaa ja levittänyt sitä sekä tehnyt valutyön valmistelut ja lopetukset, puhdistamiset ja siivouksen. Työ oli tehty vaikeissa olosuhteissa ahtaissa, pienissä tiloissa kaikille edellä mainituille olosuhteille aina alttiina. Jokaisen kokonaistuntimäärä oli 156 tuntia, joista korjauslisä oli maksettu kullekin vain 24 tunnilta. Koiton saatava oli näin ollen 232,85 markkaa ja Saksasen, Lönnqvistin ja Mannisen vastaavasti kunkin 243,74 markkaa.

Työryhmä, johon kuuluivat muurari Lauri Palmola, muurari Esko Heino, sekatyömies Heikki Sallinen, sekatyömies Arvo Tolvanen ja sekatyömies Aarne Eskelinen, oli tehnyt valtaosin kaikki rakennuksen muuraus- ja rappaus- sekä pienemmät paikkaustyöt. Ryhmälle oli kuulunut tavaran hoito paikalle, kohteen puhdistus ennen ja jälkeen, massan valmistus (mylly oli rakennuksessa), pienemmät piikkaukset ja niiden poistot. Muuraus oli tehty osin vanhoja tiiliä käyttäen, laasti tosin oli uutta. Olosuhteet olivat samat kuin edellä mainituissa tapauksissa, työt oli tehty valtaosalta vaikeissa ja huonoissa olosuhteissa. Kukaan ei ollut saanut lainkaan korjauslisää. Palmolan työtuntimäärä oli 76 ja saatava 143,41 markkaa. Heinon työtuntimäärä oli 116 ja saatava 218,89 markkaa. Sallisella ja Tolvasella oli kummallakin työtunteja 156 ja saatavaa 288,05 markkaa. Eskelisen työtuntimäärä oli 134 ja saatavaa 236,38 markkaa.

Muurari Viljo Nevalainen oli tehnyt rakennuksen kaikissa osissa pienemmät muuraus- ja rappaustyöt, ovien muuraukset ja kavennukset ynnä muuta edellä tarkoitetuissa olosuhteissa. Työtuntimäärä oli 156, joilta korjauslisä 294,37 markkaa oli maksamatta.

Kirvesmies Markku Putkosen ja sekatyömies Seppo Rautiaisen työryhmä oli tehnyt rakennuksen telinetyöt muun muassa muuraustyöryhmälle. Tehtävään oli kuulunut telineiden pystytys ja purkaus, niiden puhdistus ja kohteiden selvittely. Telineet olivat olleet puusta tai putkesta ja telineiden tasot puusta. Työryhmän työnä oli myös ollut telineitten rakentaminen muille ryhmille kuten purkajille, porareille, piikkaajille ynnä muille. Ryhmä oli jatkuvasti ollut alttiina kaikille rakennuksen olosuhteille. Kummankin tuntimäärä oli 156 ja Putkosen saatava kaikilta tunneilta 288,05 markkaa sekä Rautiaisen 275,18 markkaa.

Sekatyömies Jukka Koskelainen oli toiminut putki- ja sähkömiesten "piikkipoikana". Tehtävänä oli ollut reikien läpivienti ja roilojen piikkaus ynnä muuta. Työtä oli tehty kaikkialla rakennuksessa ja jatkuvasti alttiina kaikille sanotuille olosuhteille. Kokonaistuntimäärä oli 116, joista korjauslisää oli maksamatta 40 tunnilta 70,56 markkaa.

Kirvesmies Oiva Määttänen oli laudoittanut lattioita ja ovien palkkeja ja tehnyt pienempiä laudoitus- ja kirvestöitä kaikkialla rakennuksessa sanottujen olosuhteitten vallitessa. Kokonaistyötuntimäärä oli 132, joilta korjauslisä oli maksettu vain 16 tunnilta, joten saatava oli 218,89 markkaa.

Talorakennusosaston keskustan tukikohdan varaston korjaustyöt, Ensi linja 9.

Sementtimies Esa Kuusinen ja sekatyömies Raimo Saastamoinen olivat korjanneet ja muuttaneet vanhassa rakennuksessa olevan hallin varastotiloiksi. Kuusinen oli ottanut osaa hallin lattian betonityöhön. Vanha lattia oli poistettu. Lattia oli nostettu ja tilalle kärrätty uusi massa, jonka Kuusinen oli tasoittanut ja hionut. Työhön olivat kuuluneet muun muassa lattian raudoitus, oviaukon suurentaminen ynnä muut siihen liittyvät työt. Saastamoinen oli suorittanut tehtäviin liittyvät aputyöt, kuten kärräyksen, puhdistuksen ja betonin levityksen. Kuusisen työtuntimäärä oli 48, eikä korjauslisää ollut laisinkaan maksettu, joten hänen saatavansa oli 92,02 markkaa. Saastamoisen kokonaistyötuntimäärä oli samoin 48, joista 32 tunnilta oli saamatta korjauslisänä 59,33 markkaa.

Koskelan sairaskoti, B-rakennus, korjaus- ja kunnostustyöt. Rakennus oli yli 30 vuotta vanha ja oli ollut ennen korjausta pitkäaikaissairaiden (kroonikkopotilaiden) hoitorakennuksena. Kaiken aikaa oli rakennuksessa purettu, porattu, piikattu, valettu, korjattu, siivottu ja pölytetty eli se oli ollut varsinainen korjaustyömaa. Oviaukkoja oli muutettu, väliseiniä muutettu, kantavia rakenteita tutkittu, ullakkoa korjattu, katto uusittu tiilien osalta. Rakennustelineet olivat olleet ulkopuolella, ja kellaria oli alennettu rusnaamalla toista metriä.

Remonttimies Orvo Peipon, raudoittaja Lauri Koposen ja betonimies Tauno Sulaojan muodostama työryhmä oli tehnyt poraukseen, piikkaukseen, työmaan kunnostukseen ja sen ylläpitoon kuuluvat päivittäiset tehtävät pienimmistä sähkötöistä kaikkeen työmaan sisäiseen valmiuteen asti kaikkialla rakennuksessa. Tehtäviin oli kuulunut ovien palkkien asennusta, niiden nostoa paikoilleen ja hitsausta ynnä muuta. Kullakin oli 80 työtuntia, joista Peipolla oli saamatta korjauslisää 40 tunnilta 75,48 markkaa, Koposella 48 tunnilta 90,58 markkaa sekä Sulaojalla samoin 48 tunnilta 88,63 markkaa.

Sekatyöntekijä Martti Kantelisen, betonimies Pekka Leskisen ja traktorinkuljettaja Paavo Mäkisen muodostama työryhmä oli osallistunut kivenporaus-, rusnaus-, puhdistus-, piikkausja betonointityöhön. Lisää oli maksettu mestarien ilmoituksen mukaan kivenporaustyöstä. Työryhmä oli tehnyt kaikenlaisia töitä rakennuksessa. Pääasiallisin tehtävä oli ollut rakennuksen betonointi olosuhteissa, jotka selvisivät edeltä. Kantelisen työtuntimäärä oli 80 ja korjauslisää saamatta 41 tunnilta 73,32 markkaa, Leskisen työtuntimäärä 57 ja korjauslisää saamatta 29 tunnilta 53,55 markkaa sekä Mäkisen työtuntimäärä 70 ja korjauslisää saamatta 42 tunnilta 91,52 markkaa.

Muurari Aarne Mäkisen ja sekatyömies Reino Halosen muodostama työryhmä oli tehnyt pienempiä rappauskorjauksia kaikkialla rakennuksessa samoin kuin muurausta ja pienempiä valuja. Mäkisen työtuntimäärä oli 81 ja korjauslisää saamatta 57 tunnilta 108,50 markkaa ja Halosen työtuntimäärä 64 ja korjauslisää saamatta 48 tunnilta 84,67 markkaa.

Mittamies Pentti Lod oli työskennellyt kaiken aikaa rakennuksen eri osissa ja enimmäkseen juuri siellä, missä olosuhteet ja vaikutusalue olivat lisän maksamiselle myönteiset. Tehtävänä oli ollut seurata purkuvaiheen edistymistä, tutkia kantavia rakenteita, määritellä reikiä ynnä muuta. Työtuntimäärä oli 80 ja korjauslisää saamatta 48 tunnilta 90,58 markkaa.

Kirvesmies Reino Suontakanen oli tehnyt palkkien laudoitusta, rakentanut kärryteitä vanhoista aineista, osallistunut usean eri työryhmän valmisteleviin töihin koko rakennuksen sisällä sekä luottamusmiehenä todennut tilanteet juuri siellä, missä olosuhteet olivat kaikkein vaikeimmat. Hänen työtuntimääränsä oli 80 ja korjauslisää saamatta 40 tunnilta 75,48 markkaa.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Erottajan paloaseman korjaustyömaan, talorakennusosaston keskustan tukikohdan varaston korjaustyömaan ja Koskelan sairaskodin B-rakennuksen korjaus- ja kunnostustyön työntekijöillä on oikeus saada työehtosopimuksen mukainen vanhojen rakennusten korjauslisä. Siltä varalta, ettei sanottua vaatimusta voida hyväksyä, KTV on vaihtoehtoisesti vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaisi Helsingin kaupungin maksamaan edellä nimeltä luetelluille työntekijöille edellä luetellut saatavat.

KTV on vielä lausunut, että vanhojen rakennusten korjauslisää koskeva määräys oli kirjoitettu työehtosopimukseen Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä solmitun rakennusalan työehtosopimuksen vastaavan määräyksen mukaisena. Tällä oli tarkoitettu, että vanhojen rakennusten korjauslisää sovellettaisiin niin kuin yksityisellä alalla oli ollut käytäntönä. Edellä luetellut työntekijät olivat kaikki työskennelleet sellaisissa olosuhteissa, joissa työehtosopimuksen mukainen lisä tulisi maksaa. 1.7.1980 pidetyssä keskusneuvottelussa olivat olleet esillä kaikki kanteessa luetellut tapaukset.

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Helsingin kaupunginhallitus on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun. Työehtosopimuksen vanhojen rakennusten korjauslisää koskevan määräyksen mukaan vanhojen rakennusten korjaus- ja purkamistyössä maksetaan 15 %:n suuruinen perustuntipalkasta laskettava lisä. Määräys on työehtosopimukseen aikanaan otettu rakennusalan työehtosopimuksesta. Siinä määräys kuitenkin koskee urakkahinnoittelua, jota korotetaan 15 %:lla suoritettaessa vanhojen rakennusten purkamista ja korjaamista.

Rakennusviraston talorakennusosastolla on työehtosopimusta vuoteen 1978 saakka sovellettu niin, että korjauslisää on suoritettu työmailla, jotka ovat vastanneet kanteessa tarkoitettuja työmaita. Sen jälkeen on Helsingin kaupungin ja Helsingin kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestön välillä käyty neuvotteluja korjauslisän maksamisperusteista. Vuonna 1978 on päästy sopimukseen kanteessa mainitusta työehtosopimuksen soveltamisohjeesta. Sen jälkeen on 14.6.1979 pidetyssä keskusneuvottelussa annettu ohjeet korjauslisän soveltamisesta Helsingin kaupungissa. Ohjeissa on määrätty, että haitallisten työolosuhteiden vaikutusalue tulee paikallisesti työmaakohtaisesti todeta ja sopia. Tällaiseen sopimukseen ei kanteessa tarkoitetuilla työmailla ole päästy.

Kun korjauslisän maksamisperusteista on työehtosopimuksen osapuolten kesken sovittu vuosina 1978 ja 1979, ei työntekijöillä ole vuoteen 1978 saakka jatkuneen käytännön perusteella työehtosopimukseeen perustuvaa oikeutta korjauslisän saamiseen kanteessa tarkoitetusta työstä poiketen siitä, mitä yhteisissä soveltamisohjeissa määrätään. Sama koskee vastaavasti rakennusalan työehtosopimuksen vastaavaa määräystä ja sen soveltamiskäytäntöä. Korjauslisää ei näin ollen tule maksaa vanhojen rakennusten korjaustyöstä, milloin sitä tehdään uudisrakentamiseen verrattavissa olosuhteissa.

Kanteessa tarkoitettujen työmaiden olosuhteista puolin ja toisin esitetty selvitys on jäänyt vajanaiseksi. Esitetty selvitys osoittaa työtuomioistuimen mielestä, että kanteen liitteessä D luetellut työntekijät ovat siinä tarkoitetuilla työmailla työskennelleet ainakin osan aikaa soveltamisohjeen tarkoittamissa olosuhteissa. Muiden kuin Ensi linja 9:n työmaalla työskennelleiden työntekijöiden ja Erottajan paloaseman varastonhoitajan kohdalta selvitys ei työtuomioistuimen mielestä kuitenkaan riitä osoittamaan, että he olisivat koko työaikansa työskennelleet sanotuissa olosuhteissa. Muun selvityksen puuttuessa ja kun soveltamisohjeissa tarkoitettua työmaakohtaista toteamista ja sopimista ei ole tapahtunut työtuomioistuin katsoo, että tässä tarkoitetuille työntekijöille on esillä olevassa tapauksessa maksettava korjauslisää puolelta heidän työtunneiltaan asianomaisilla työmailla, jollei heille jo ole maksettu tätä lisää tätä pitemmältä ajalta.

Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saa kunnallinen sopimusvaltuuskunta kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lindholm, Sarkko, P. Hämäläinen, Tiitola, Äimälä, Kuivanen, P. Virtanen ja Sulkunen.

Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto:

Katson asiassa esitetyn selvityksen osoittavan, että kanteessa mainitut työntekijät ovat tehneet työtä pääasiallisesti muissa kuin uudisrakentamiseen verrattavissa olosuhteissa.

Keskusneuvottelussa sovitut ohjeet ovat sanamuotonsa perusteella sellaiset, että ne mahdollisesti edellyttävät aikaisemman vakiintuneesti sovelletun käytännön muuttamista. Kuitenkaan haitallisten tekijöiden vaikutusaluetta ei ole ohjeissa edellytetyin tavoin yhteisesti todettu ja sovittu, eikä toteamatta ja sopimatta jäämistä voida laskea mielestäni yksinomaan työntekijäpuolen syyksi.

Tämän vuoksi harkitsen oikeaksi kanteen hyväksyen vahvistaa, että Helsingin kaupunki on velvollinen suorittamaan kanteessa mainituille työntekijöille kanteessa mainitut määrät vähentämättöminä.