Labor court dismisses union claim that voluntary training is overtime work under collective agreement.

Yhtiön johdon ja toimituksellisen henkilöstön edustajien välillä oli tehty sopimus palkkaukseen liittyvistä asioista siirryttäessä käyttämään uutta tietokonepohjaista lehdenvalmistusteknologiaa. Sopimusehtojen valossa koulutusta oli laatunsa puolesta pidettävä sellaisena työnantajan antamana ammatillisena jatko-, täydennys- ja uudelleenkoulutuksena, jota koulutussopimuksen 2 §:n määräyksessä tarkoitettiin. Jutussa ei ollut näytetty, että koulutukseen osallistuminen olisi järjestetty työnantajalle kuuluvan työnjohto- ja valvontaoikeuden puitteissa sillä tavoin velvoittavasti, että sitä olisi pidettävä työn tekemisenä. Kun liittojen välillä ei ollut sovittu muusta menettelystä, työnantaja ei ollut velvollinen suorittamaan säännöllisen työajan ulkopuolella järjestettyjen koulutustilaisuuksien ajalta ylityökorvausta.

Asianosaiset: Suomen Sanomalehtimiesten Liitto r.y. Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitto r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 2.12.1980 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

11 §.

Säännöllinen vuorokautisen työajan lisäksi voidaan toimihenkilöä hänen suostumuksellaan pitää ylityössä enintään 40 tuntia 4 viikon pituisena aikana, ei kuitenkaan enempää kuin 200 tuntia kalenterivuodessa. Säännöllisen viikoittaisen työajan lisäksi voidaan toimihenkilöä hänen suostumuksellaan pitää ylityössä enintään 32 tuntia 4 viikon pituisena aikana, ei kuitenkaan enempää kuin 120 tuntia kalenterivuodessa. Ylityön tekemisestä on pyrittävä sopimaan etukäteen työnantajan nimeämän henkilön ja toimihenkilön kesken.

Työehtosopimuksen osana voimassa olevassa koulutustoimintaa koskevassa sopimuksessa määrätään muun muassa seuraavaa:

2 §.

Ammatillinen jatko-, täydennys- ja uudelleenkoulutus

Työnantajan lähettäessä henkilöitä näihin ammattiin liittyviin koulutustilaisuuksiin korvaa työnantaja toimihenkilölle tästä aiheutuneet suoranaiset kustannukset ja maksaa koulutusjakson ajalta säännöllisen työajan palkan. Työnantajan tulee lähettää koulutustilaisuuksiin niin monta halukasta työntekijää kuin yrityskohtaiset järjestelyt kulloinkin sallivat.

Sanotuilla perusteilla Suomen Sanomalehtimiesten Liitto, joka on esivalmistelun kuluessa luopunut vaatimasta vahvistettavaksi osaa kanteessa alunperin ilmoitetuista seikoista, on pyytänyt työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei koulutussopimusta voida soveltaa kanteessa tarkoitettuun koulutukseen ja että asianosaisliittojen aikaisemman yhteisen kannan mukaisesti kysymyksessä oleva työmääräystyyppinen koulutus oli työtä ja siten työehtosopimuksen työaika- ja ylityömääräysten alaista, eikä koulutussopimuksen mukaiseen vapaaehtoiseen koulutukseen kuuluvaa toimintaa.

Asianosaisliitot ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

________

Työtuomioistuin, joka ei anna lausuntoa kanteesta siltä osin kuin siitä on luovuttu, on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Sanoma Osakeyhtiössä on yhtiön johdon ja toimituksellisen henkilöstön edustajien välillä 21.12.1981 tehty sopimus palkkaukseen liittyvistä asioista siirryttäessä käyttämään näyttöpäätteisiin, etäisyhteyksiin ja vastaaviin menetelmiin perustuvaa tietokonepohjaista lehdenvalmistusteknologiaa. Sopimukseen on otettu myös koulutuksen järjestämistä ja siitä maksettavia korvauksia koskevia ehtoja, joita on täydennetty sopimukseen liittyvässä pöytäkirjassa.

Suomen Sanomalehtimiesten Liitto on perustanut kanteessaan esittämänsä vahvistusvaatimuksen lähinnä siihen, että puheena olevaa koulutusta on pidettävä työehtosopimuksen työaikaa ja säännönmukaisen työajan ylittäviltä osilta myös ylityötä koskevien määräysten alaisena työnä. Työnantajaliiton käsityksen mukaan kysymys on taas asianosaisliittoja työehtosopimuksena sitovan koulutustoimintaa koskevan sopimuksen soveltamispiiriin kuuluvasta koulutuksesta, johon on sovellettava sen määräyksiä, jollei yhtiön piirissä tehdystä sopimuksesta muuta johdu.

Edellä mainitussa uuden teknistä menetelmää käyttävän henkilöstön palkkausta koskevassa sopimuksessa on todettu näyttölaitteiden käyttöön ottamisen ja myös siihen liittyvässä pöytäkirjassa taas koulutukseen osallistumisen perustuvan vapaaehtoisuuteen. Sopimuksessa on myös sovittu, että koulutus järjestetään työaikana, jollei ylivoimaiset esteet tee sitä mahdottomaksi. Sopimukseen liittyvässä pöytäkirjassa on taas ehto, jonka mukaan työajan ulkopuolella annettavan koulutuksen osalta on maksettava yksinkertainen palkka, jollei liittojen välillä ole sovittu tai vastaisuudessa sovita muusta korvauksesta.

Näiden yksittäisten sopimusehtojen valossa niissä tarkoitettua koulutusta on laatunsa puolesta pidettävä sellaisena työnantajan antamana ammatillisena jatko-, täydennys- ja uudelleenkoulutuksena, jota koulutussopimuksen 2 §:n määräyksessä tarkoitetaan. Jutussa ei ole Suomen Sanomalehtimiesten Liiton puolelta näytetty, että koulutukseen osallistuminen olisi järjestetty työnantajalle kuuluvan työnjohto- ja valvontaoikeuden puitteissa sillä tavoin velvoittavasti, että sitä olisi pidettävä työn tekemisenä. Kun liittojen välillä ei ole sovittu muusta menettelystä, työnantaja ei ole velvollinen suorittamaan säännöllisen työajan ulkopuolella järjestettyjen koulutustilaisuuksien ajalta ylityökorvausta.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen sellaisena kuin se kehittelyn jälkeen jutussa on esitetty. Asian laatuun nähden saa Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitto itse kärsiä kulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, Sarkko, P. Hämäläinen, Sariola, Kaski ja Leivo.

Tuomio oli yksimielinen.