Labor court dismisses claim that collective agreement's limited reference to labor code implies damages liability for dismissal protection breach.

Työehtosopimuksessa oleva viittaus työsopimuslakiin oli rajoitettu koskemaan vain luottamusmiehen irtisanomisessa lain mukaan noudatettavaa menettelyä. Kun sitä ei ollut ulotettu laissa oleviin säännöksiin vahingonkorvausvelvollisuudesta, kanne hylätty luottamusmiessopimukseen perustuvan vahingonkorvausvaatimuksen osalta.

Asianosaiset: Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL r.y. Elintarvikealan Työnantajaliitto r.y. Kuivamaito Oy

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että vahingonkorvauksen luottamusmiessopimuksen rikkomisesta tuli määräytyä työsopimuslain 51 §:n mukaisesti. Työntekijäliitto ei ollut missään tapauksessa tarkoittanut, että sopimuksen rikkomisesta ei tulisi vahingonkorvauksia maksettavaksi, koska sopimuksella ei muutoin olisi merkitystä. Elintarvikealan luottamusmiessopimuksesta neuvoteltaessa olivat osapuolet olleet yhtä mieltä siitä, että luottamusmiehen irtisanomissuoja kokonaisuudessaan määräytyisi työsopimuslain mukaisesti. Näin ollen irtisanomissuoja oli itse asiassa parempi kuin keskusliittojen välisissä sopimuksissa.

Elintarvikealan Työnantajaliitto ja Kuivamaito Oy ovat työtuomioistuimessa lausuneet, että elintarvikealan luottamusmiessopimuksessa oli viitattu ainoastaan työsopimuslain 53 §:n 2 momenttiin, joten se yksistään oli luottamusmiessopimuksen osana. Lain 51 §:ää ei voitu näin ollen soveltaa.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun siltä osin kuin se työtuomioistuimen 31.5.1982 antamassa osa ja välituomiossa on jätetty erikseen ratkaistavaksi ja sen lisäksi, mitä osa ja välituomiossa on sanottu, toteaa elintarvikealaa koskevaan työehtosopimukseen sisältyvän luottamusmiehen irtisanomisesta vain työsopimuslain 53 §:n 2 momentin säännökseen viittaavan määräyksen.

Luottamusmiessopimuksesta käydyistä neuvotteluista esitetyn selvityksen mukaan työntekijäpuolta niissä edustaneet liitto- ja sosiaalisihteeri ovat todistajina kuulusteltuina kertoneet, että tarkoituksena on ollut turvata irtisanotulle luottamusmiehelle oikeus vahingonkorvaukseen viittausmääräyksen avulla siten, että korvausvelvollisuus määräytyisi työsopimuslain vahingonkorvausvelvollisuutta koskevien säännnösten mukaan. Sosiaalisihteerin lausuman mukaan työntekijäpuolelta sopimukseen otettavaksi ehdotettu viittaus työsopimuslaissa vhingonkorvausvelvollisuuden sisältävään 51 §:ään on jätetty siitä pois työnantajapuolen neuvottelijan todettua lisäyksen tarpeettomaksi korvausvelvollisuuden kannalta. Työnantajapuolen nimeämänä on jutussa kuulusteltu todistajana neuvotteluissa mukana ollutta keskusliiton osastopäällikköä, joka ei kuitenkaan muistanut tuollaisia keskusteluja käydyn.

Luottamusmiessopimuksesta neuvoteltaessa on pyritty saamaan sen sisältö lähenemään enemmän Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton ja Suomen Työnantajain Keskusliiton välillä solmittua luottamusmiessopimusta kuin mitä sen ja Liiketyönantajain Keskusliiton välisessä vastaavassa sopimuksessa on sovittu. Kumpaisessakin keskusliittojen solmimassa luottamusmiessopimuksessa, jotka on tehty ennen työsopimuslain 1.1.1971 tapahtunutta voimaan tuloa, on sovittu luottamusmiehen oikeudesta irtisanomissuojasopimuksen mukaan määräytyvään korvaukseen sopimusrikkomuksen johdosta. Se, että elintarvikealan luottamusmiessopimuksen esikuvina käytetyissä keskusliittojen sopimuksissa on vahingonkorvausvelvollisuutta koskevat määräykset, jossain määrin tukee sitä käsitystä, ettei elintarvikealallakaan ole tarkoitettu työntekijäin puolelta tehdä luottamusmiehen edut heikommin turvaavaa sopimusta.

Työehtosopimuslain 7 §:n mukaan työehtosopimuksen määräyksen tietensä rikkomisesta seuraa työnantajan tai työntekijän tuomitseminen hyvityssakkoon. Saman lain kohdan 3 momentin mukaan työehtosopimuksessa voidaan seuraamus poistaa tai sitä muuttaa. Muunlaisen seuraamuksen kuin hyvityssakkoon tuomitsemisen määrääminen hyvitykseksi työehtosopimuksen rikkomisesta näiden säännösten mukaan edellyttää työehtosopimukseen otettavaa nimenomaista määräystä.

Elintarvikealan työehtosopimuksessa on viittaus työsopimuslakiin rajoitettu koskemaan vain luottamusmiehen irtisanomisessa lain mukaan noudatettavaa menettelyä, mutta sitä ei ole ulotettu laissa oleviin säännöksiin vahingonkorvausvelvollisuudesta. Yksistään siitä, että työehtosopimuksessa on sovittu noudatettavaksi laissa säädettyä menettelyä luottamusmiestä irtisanottaessa, ei työehtosopimuslain 7 §:n säännöksestä johtuen ilman muuta seuraa lain mukaan rikkomuksen tehneelle säädettyä seuraamusta ja siten siis korvausvelvollisuutta. Sopimusneuvotteluistakaan esitettyä selvitystä ei työtuomioistuimen mielestä voida katsoa niin selväksi ja riidattomaksi, että riidanalainen määräys olisi vastoin sen sanamuotoa ymmärrettävä niin laveasti, että se sisältäisi myös sen rikkomisen seuraamuksena velvollisuuden vahingonkorvauksen suorittamiseen.

Edellä olevilla perusteilla ja kun jutussa nyt käsiteltävänä olevassa osassa ei ole kysymys hyvityssakkovaatimuksesta, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen luottamusmiessopimukseen perustuvan vahingonkorvausvaatimuksen osalta.

Asian laatuun nähden Elintarvikealan Työnantajaliitto ja Kuivamaito Oy saavat itse kärsiä vahinkonaan oikeudenkäyntikulunsa, joita koskeva vaatimus osa- ja välituomiossa on jätetty tässä yhteydessä ratkaistavaksi.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Hurmalainen, Uski, Kaski ja Kuivanen.

Tuomio oli yksimielinen.