Legislator Case Law & Legislation
TT:1982-16 AI generated

Labor court orders union and union section to pay fines for violating work peace obligations and supervision duties.

Case Number TT:1982-16
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The labor court ordered the union section and the union to pay fines for violating work peace obligations and failing in their supervisory duties. The dispute arose from a strike triggered by disagreements over wage calculation methods and the implementation of a piece-rate system instead of hourly pay. The court found the union section insufficient in preventing the strike and the union negligent in its efforts to restore work peace.

Legislator headnote

AI generated

Work Peace Act; Collective Agreements: The court established that a strike constitutes a violation of work peace obligations when it targets collective agreement wage provisions without proper negotiation, and that unions bear a duty to supervise members to prevent such breaches.

Keywords

AI generated
work peace obligations strike legality union supervision duty collective agreement wages labor court fines piece-rate system work stoppage prevention

Cited Legislation

AI generated
Section 8 of the Work Peace Act
Jos viimeksi mainittua sääntöä toteutettaessa jossakin tapauksessa syntyy epäselvyyttä siitä, mikä osa työntekijälle maksetusta aikapalkasta vastaa perustuntipalkkaa, on perustuntipalkan määrä erikseen selvitettävä huomioon ottaen, mitä 7 § 8 momentissa säädetään.
Section 9 of the Work Peace Act
Mom. 1. Sopijapuolet toteavat menetelmöinnin ja työnmittauksen tuotantoa edistävän merkityksen sekä sen, että näitä suoritettaessa on noudatettava yleissopimuksen 7. kohdassa ja rationalisointisopimuksessa tarkoitettuja periaatteita. Kts. s. 92 ja 99.
Section 10 of the Work Peace Act
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Siitä riippumatta, oliko osaurakkajärjestelmän käyttöön ottamisesta sovittu työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla ja oliko yleiskorotusta toteutettaessa menetelty työehtosopimuksen mukaisesti, näiden kysymysten johdosta toimeenpantu lakko oli kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen palkkamääräyksiin. Ammattiosasto vastasi edustajiensa osallistumisesta työpaikalta poistumiseen. Ammattiosaston ei ollut selvitetty ryhtyneen sanottaviin toimenpiteisiin saadakseen työntekijät lopettamaan työtaistelunsa. Lakon edelleen jatkuessa jutun pääkäsittelypäivänä työntekijäliiton toimenpiteitä ei pidetty riittävinä. Ammattiosasto tuomittu hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja työntekijäliitto valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Asianosaiset: Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y.

Kuultavat: Vilppulan Metallityöväen Ammattiosasto r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 30.4.1981 tehdyssä metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Yleiset sopimukset, STK-SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavialiitteinä olevia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

Rationalisointisopimus soveltamisohjeineen ja allekirjoituspöytäkirjoineen 25.5.1978

Luottamusmiessopimus allekirjoituspöytäkirjoineen 2.4.1969

4 §

Työrauhavelvoite

Työrauha

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

II TYÖPALKAT

7 § Palkkaperusteet

O h j e t u n t i p a l k a t

_______

18 vuotta täyttäneet työntekijät

Mom. 1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin ohjetuntipalkat ovat penneinä:

Työkohtainen tuntipalkka

T y ö k o h t a i n e n t u n t i p a l k k a e l i s u o r i t u s p a l k k a t y ö n h i n n o i t t e l u p e r u s t e

_______

Mom. 6. Suorituspalkkatyössä käytetään hinnoitteluperusteena työkohtaista tuntipalkkaa, joka määritellään ohjetuntipalkaksi tai enintään 10 % tätä korkeammaksi sen mukaan, poikkeavatko asianomaisen työn vaikeus, vaativuus tai sen tekijälleen asettamat muut vaatimukset kysymyksessä olevan palkkaryhmään yleisestä keskitasosta.

Perustuntipalkka

Työntekijäkohtainen perustuntipalkka

_______

Mom. 8. Kullekin työntekijälle määritellään hänelle säännönmukaisesti kuuluvien töiden tai hänen hoitamiensa tehtävien vaikeuden ja vaativuuden mukaan sen palkkaryhmän puitteissa, johon hän kuuluu, perustuntipalkka, jonka suuruus on vähintään ohjetuntipalkka ja enintään 10 % tätä korkeampi.

8 § Aikapalkka

_______

Mom. 1. Aikatyössä maksetaan työntekijälle vähintään perustuntipalkka.

Aikatyölisä

______

Mom. 2 Perustuntipalkan lisäksi voidaan pääasiassa aikatyötä suorittaville, 18 vuotta täyttäneilletäysin työkykyisille työntekijöille maksaa aikatyölisää.

Jos viimeksi mainittua sääntöä toteutettaessa jossakin tapauksessa syntyy epäselvyyttä siitä, mikä osa työntekijälle maksetusta aikapalkasta vastaa perustuntipalkkaa, on perustuntipalkan määrä erikseen selvitettävä huomioon ottaen, mitä 7 § 8 momentissa säädetään.

_______

Mom. 3. Aikapalkalla työskenteleville palkkaryhmään 5 kuuluville ammattityöntekijöille maksetaan palkka, joka vähintään 15 %:lla ylittää työntekijän perustuntipalkan.

Aikapalkkojen kehitys

_______

Mom. 4. Aikapalkalla työskentelevien työntekijöiden palkkojen kehityksen tulee vastata ao. teollisuuslaitoksen suorituspalkkojen kehitystä.

9 § Suorituspalkka

Hinnoitteluperuste

________

Mom. 1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se teknillisesti on mahdollista, on työntekijälle varattava tilaisuus suorittaa työtä suorituspalkalla. Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava 7 §:n 6 tai 7 momentin mukaisiin työkohtaisiin tuntipalkkoihin.

Hinnoittelusääntö

Urakkatyössä on hinnoittelun oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta eli työkohtaista palkkaa korkeammaksi ja kasvaa työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

Töissä, joissa edellisen kappaleen mukainen suora urakointi tuottaa vaikeuksia, sovitaan muiden suorituspalkkojen käytöstä työnantajan ja työntekijän välillä ja noudatetaan niiden suhteen soveltuvin osin tämän pykälän määräyksiä. Mikäli tällöin syntyy erimielisyyttä käytettävästä suorituspalkkaustavasta tai sen mukaisesta hinnoittelusta, ratkaistaan asia työehtosopimuksen mukaisessa neuvottelujärjestyksessä (kts. 30 §).

Urakasta sopiminen

_______

Mom. 2. Sellaisesta urakasta, jota varten ei ole kiinteää työhinnoittelua, sovitaan työnantajan ja sen työntekijän tai niiden työntekijöiden välillä, joille urakkaa tarjotaan, mikäli mahdollista jo ennen työn alkamista yksikkö- eli urakkahinta.

Työntekijällä on tällöin oikeus saada välttämättömiä tietoja yksikköhinnan ja ansion laskemisen perusteista.

Urakan hylkääminen

_______

Mom. 3. Ellei työntekijä suostu ottamaan hänelle tarjottua urakkaa, tehdään työ aikatyönä, josta maksetaan työntekijälle hänen perustuntipalkkansa. Perusteettomasti älköön työntekijä hylätkö työehtosopimuksen mukaisesti hinnoiteltua urakkaa.

Urakkahinnan pysyvyys

_______

Mom. 4. Urakkahintaan vaikuttavien tekijöiden pysyessä muuttumattomina urakkahinta pidetään ennallaan. Urakkahinnan tulee vastata todellisia olosuhteita ja menetelmiä.

Urakkatyön palkkatakuu

_______

Mom. 7. Urakkatyötä tehtäessä on perustuntipalkka taattu.

III TYÖNTUTKIMUKSET

12 § Työntutkimukset

Perusteita

________

Mom. 1. Sopijapuolet toteavat menetelmöinnin ja työnmittauksen tuotantoa edistävän merkityksen sekä sen, että näitä suoritettaessa on noudatettava yleissopimuksen 7. kohdassa ja rationalisointisopimuksessa tarkoitettuja periaatteita. Kts. s. 92 ja 99.

Niillä työpaikoilla, joilla työnantaja käyttää työntutkimuksia, on työnantajan annettava työntekijöiden edustajille riittävä selvitys tutkimustavoista sekä siitä, miten niitä mahdollisesti sovelletaan työntekijöiden palkkaukseen.

Kun on kysymyksessä välittömästi työntekijän työhön kohdistuva työnmittaus, annetaan ennen tutkimisen aloittamista hänelle ilmoitus tästä ja sen tarkoituksesta.

Niillä työpaikoilla, joilla töiden hinnoittelu perustuu tarkkoihin työntutkimuksiin, joiden tarkkuuden ja tason liitot ovat yhteisesti todenneet ja hyväksyneet, sovitaan paikallisesti erillisten suurentavien välikertoimien käytöstä tutkituissa töissä.

Työarvo

_______

Mom. 2. Silloin, kun työnmittauksen tuloksia käytetään suorituspalkkauksen hinnoittelun perusteena on yksikköhinnan perustaksi tulevan työn aika-arvon eli työarvon vastattava työpaikan todellisia työolosuhteita.

Tarkistustutkimus

________

Mom. 3. Osastoilla, joissa työt hinnoitellaan yleensä työntutkimusten pohjalta, on työntekijöillä oikeus ehdottaa, että tietystä työstä suoritetaan työntutkimus siinä laajuudessa kuin se on tarpeen ko. työn hinnoittelun saattamiseksi työnmittaukseen pohjautuvaksi. Ellei työnantaja esitä perusteltua syytä toisenlaiseen ratkaisuun, on tarvittava tutkimus suoritettava mahdollisimman nopeasti.

Jos on syntynyt erimielisyyttä työntutkimuksen perusteella määritetystä yksikköhinnasta ja tämän vuoksi työstä suoritetaan tarkistustutkimus, on luottamusmiehelle annettava mahdollisuus työpaikalla tutustua tarkistustutkimuksen yksityiskohtaiseen suoritustapaan ja tuloksiin.

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Neuvotteluvelvollisuus Painostuskielto Alistaminen liitoille

_______

Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 § Työehtosopimuksen allekirjoittaminen

Todettiin, että liittojen välillä on tänään allekirjoitettu 11.4.1981 saavutetun neuvottelutuloksen mukainen työehtosopimus.

2 § A. Työpalkat ja palkkaperusteet

Kaikkien työntekijäin palkkoja korotetaan seuraavilla yleiskorotuksilla:

b) 90 penniä tunnilta sen palkanmaksukauden alusta lukien, joka alkaa 1.1.1982 tai lähinnä sen jälkeen

B. Aikapalkat

Voimassa olevia aikapalkkoja on korotettava siten kuin kohdassa A on sanottu.

Mikäli näin korotettu aikapalkka ei täytä uuden työehtosopimuksen mukaisia määräyksiä, on sitä korotettava vielä tähän rajaan asti.

G. Laskentaohje

Palkkojen korottamisesta eri tapauksissa antavat liitot tarkemmat ohjeet laskentaohjeissa.

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa keskusjärjestöjen 2.4.1969 solmimassa luottamusmiessopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

10 § Neuvottelujärjestys

1. Työn suorittamista ja sen teknistä järjestelyä koskevissa kysymyksissä tulee työntekijän kääntyä välittömästi työnjohdon puoleen.

2. Ellei työntekijä ole sanut palkkaustaan tai työehtojaan koskevaa asiaa selvitetyksi suoraan työnjohdon kanssa, voi hän saattaa asian hoidettavaksi työosastonsa luottamusmiehen ja työnjohdon välisissä neuvotteluissa. Ellei asiaa saada näin selvitetyksi, voi luottamusmies siirtää sen pääluottamusmiehelle.

3. Ellei työpaikalla syntynyttä erimielisyyttä saada paikallisesti ratkaistuksi, noudatetaan työehtosopimuksen mukaista neuvottelujärjestystä.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksen Jaromet Oy:n Vilppulassa olevan tehtaan työntekijät olivat olleet tammi-helmikuussa 1982 työtaistelutoimenpiteenä lakossa siten, että 66 työntekijää oli ollut lakossa 22.1. kello 14.30-18, 68 työntekijää 25.1. kello 6-23, 70 työntekijää 27.1. ja 28.1. kello 6-23 sekä 29.1. kello 6-18, 1.2. kello 6-23 ja 2.2. kello 6 alkaen. Näiden lakkojen lisäksi työntekijät olivat olleet lakossa 3.2.-11.2.1982 joka päivä koko päivän ja olivat lakossa myös jutun pääkäsittelypäivänä. Lakkoilun tarkoituksena oli ollut painostaa työnantaja hyväksymään työpaikalla käytössä olevassa osaurakkatyössä aikapalkkatakuu työehtosopimuksen 9 §:n 7 momentin edellyttämän perustuntipalkan sijasta sekä suostumaan tammikuun alussa 1982 työehtosopimuksen mukaan tullutta 90 pennin yleiskorotusta suurempaan palkkoja korottamiseen.

Työpaikalla oli siirrytty osaurakkapalkkaukseen elokuussa 1981. Siirtymäajaksi työnantaja oli kuitenkin luvannut aikapalkkatakuun työehtosopimuksen edellyttämän perustuntipalkan sijasta. Siirtymä- ja kokeilukauden päätyttyä työnantaja oli tammikuussa 1982 ilmoittanut, että siirtymäkauden päättyessä helmikuun alussa 1982 aikapalkkatukuu lakkaisi olemasta voimassa ja siirryttäisiin työehtosopimuksen mukaiseen menettelyyn.

Työnantajaliiton taholta oli heti työtaistelun synnyttyä sekä sen jälkeen päivittäin oltu yhteydessä Metallityöväen Liittoon ja vaadittu toimenpiteitä työtaistelun estämiseksi ja sen lopettamiseksi. Metallityöväen Liiton toimenpiteillä ei ollut havaittu olleen toivottua vaikutusta. Kun otettiin huomioon syntyneen työtaistelun vakavuus ja se, että työpaikan työntekijät olivat olleet jo yli viikon lakossa ja että tapahtumat kokonaisuutena osoittivat täydellistä piittaamattomuutta työehtosopimuksen määräyksistä, Metallityöväen Liitto ei ollut ryhtynyt riittävän vahvoihin toimenpiteisiin työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi ja niiden ehkäisemiseksi vastaisuudessa.

Sanotuilla perusteilla Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Vilppulan Metallityöväen Ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyömisestä.

Kanteeseen vastatessaan Metallityöväen Liitto on lausunut, että Jaromet Oy:n työntekijät olivat ryhtyneet lakkoon kanteessa tarkoitettuina aikoina ja siinä ilmoitetussa laajuudessa. Työpaikan pääluottamusmies, osaston luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutettu eivät olleet olleet mukana työnseisauksessa. Työhäiriöt olivat johtuneet olennaisesti työnantajan epäasiallisista menettelytavoista palkkauskysymyksissä. Työnantaja oli esittänyt elokuussa 1981 työntekijöille, että tehtaalla siirryttäisiin käytännössä olleesta aikapalkkausjärjestelmästä osaurakkajärjestelmään. Työntekijät eivät tätä olleet hyväksyneet, koska tehtaalla ei ollut valmiuksia urakkapalkkaukseen siirtymiseen, esimerkiksi minkäänlaisia työntutkimuksia ei ollut suoritettu. Pääluottamusmies oli ollut yhteydessä myös Metallityöväen Liittoon, josta oli kehotettu työntekijöitä näissä olosuhteissa olemaan hyväksymättä työnantajan esitystä.

Työnantajan hinnoiteltua työt ilman työntutkimuksia ja ilmoitettua hinnoitteluperusteet työntekijöille pääluottamusmies oli 15.1.1982 ilmoittanut työnantajalle, etteivät työntekijät hyväksyisi hinnoittelua työnantajan esittämässä muodossa. Tämän jälkeen 19.1.1982 työntantaja kuitenkin oli ilmoittanut, että aikapalkkauksesta luovuttaisiin helmikuun alusta lukien ja siirryttäisiin osaurakkaan. Asiasta oli neuvoteltu puolentoista päivän ajan. Neuvotteluissa työntekijäpuoli oli esittänyt kompromissiratkaisuna, että aikapalkkaus säilytettäisiin, minkä lisäksi tulisi käyttöön niin sanottu piiskaraha. Työnantaja ei kuitenkaan ollut suostunut tähän ehdotukseen.

Toisena syynä työnseisauksiin oli ollut se, miten työnantaja oli toteuttanut tammikuun 1982 yleiskorotuksen. Työntekijöille maksettu aikapalkka oli muodostunut siten, että ohjetuntipalkkaan oli lisätty 8 %:n työkohtaisuuslisä, 15 %:n aikatyölisä sekä 8 %:n suuruinen "talokohtainen" lisä. Tammikuun alusta 1982 tapahtuneen palkkojen 90 pennin yleiskorotuksen yhteydessä työnantaja oli kuitenkin väittänyt, ettei kyseinen talokohtainen lisä ollutkaan prosentuaalinen, vaan pennimääräinen eikä se siis koskisi yleiskorotusta.

Mainittujen seikkojen vuoksi ilmapiiri oli tehtaalla tulehtunut siinä määrin, että työrauhan ylläpitäminen oli käynyt mahdottomaksi. Pääluottamusmies ja osaston luottamusmiehet olivat tehneet kaikkensa, jotta asiat olisi voitu ratkaista neuvotteluteitse. He olivat, kuten myös ammattiosaston puheenjohtaja, useissa yhteyksissä vaatineet työntekijöitä noudattamaan neuvottelujärjestystä ja palaamaan työhön. Metallityöväen Liitto oli 29.1.1982 lähettänyt pääluottamusmiehelle telex-sanoman. Lisäksi ainakin neljä liiton toimitsijaa oli ollut puhelimitse yhteydessä pääluottamusmieheen ja vaatinut työrauhan palauttamista viipymättä.

Sanotuilla perusteilla Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Vilppulan Metallityöväen Ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.

________

Työntekijöille maksetussa aikapalkassa on ollut työpaikkakohtainen 8 %:n työkohtaisuuslisä. Vuoden 1982 alusta tapahtuneen palkkojen yleiskorotuksen yhteydessä tätä lisää ei ole säilytetty prosentuaalisesti entisen suuruisena, vaikka työntekijät ovat katsoneet lisästä vuonna 1980 tehdyn paikallisen sopimuksen tätä edellyttävän.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Vilppulan Metallityöväen Ammattiosaston maksamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta kolmetuhatta (3 000) markkaa sekä Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä kaksituhatta (2 000) markkaa ja kummankin yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut tuhannella neljälläsadalla (1 400) markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Hurmalainen, Airaksinen, Leivo, Suominen ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.