Labour court dismisses claim that temporary worker must receive full salary of permanent specialist when special allowance is individually set.

Kun vakinaisten merkkimiesten palkkaus oli erikseen kunkin kohdalta määrätty heille maksettavan erikoisammattimieslisän osalta, joka voitiin työehtosopimuksen mukaisissa vaihtelurajoissa sopia erisuuruiseksi esimerkiksi työntekijän ammattitaidosta riippuen, työnantaja ei ollut velvollinen maksamaan tilapäisesti merkkimiehen tehtäviä vuosilomasijaisena hoitavalle työn edellyttämänä palkkana vakinaisille merkkimiehille sovitun palkan mukaista palkkaa.

Asianosaiset: Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV r.y. Kunnallinen sopimusvaltuuskunta

Kuultavat: Helsingin kaupunki

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisten kesken 25.3.1981 allekirjoitetussa kuntien ja kuntainliittojen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa ja sen liitteessä on muun muassa seuraavat määräykset:

1 §

SOPIMUKSEN SOVELTAMISALA

1. Tämä sopimus koskee jäljempänä mainituin rajoituksin kuntien ja kuntainliittojen palveluksessa olevia sellaisia tuntipalkkaisia työntekijöitä, jotka eivät kuulu kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen piiriin ja jotka työskentelevät liitteessä n:o 2 mainittujen nimikkeiden mukaisissa tai niihin rinnastettavissa tehtävissä.

17 §

PALKKAUS

1. Palkkoja suoritettaessa noudatetaan kulloinkin voimassa olevaa kuntien yleistä kalleusluokitusta.

C. K o k o n a i s t u n t i p a l k k a

19. Milloin työntekijä on estynyt suorittamasta varsinaista työtään tai milloin tarve muutoin vaatii, on hän velvollinen tilapäisesti suorittamaan muutakin työtä. Tällaisesta työstä työntekijälle maksetaan tilapäisen työn edellyttämä palkka. Mikäli työ on alemmin palkattua, maksetaan hänelle kuitenkin hänen omaa ammattiaan tai työtään vastaava palkka kuluvan ja yhden sitä seuraavan palkkakauden ajalta.

33 §

NEUVOTTELUMENETTELY

1. Työehtosopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevan erimielisyyden sattuessa on työnantajan edustajan ja toisaalta työntekijän tai häntä edustavan luottamusmiehen pyrittävä välittömällä neuvonpidolla selvittämään erimielisyydet.

2. Mikäli asiaa ei saada edellä tarkoitetulla tavalla selvitetyksi, voidaan se siirtää tehtävään määrätyn, työnantajaa edustavan viranomaisen ja paikallisen ammattiyhdistyksen kesken neuvoteltavaksi (paikallisneuvottelut).

3. Jollei paikallisneuvotteluissa päästä ratkaisuun, voi sopimukseen osallinen saattaa asian käsiteltäväksi keskusneuvotteluissa, joita käydään Kunnallisen Sopimusvaltuuskunnan ja allekirjoittaneiden järjestöjen kesken.

Liite n:o 3/Kuntien ja kuntainliittojen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskeva työehtosopimus 1981

ERINÄISET LISÄT

1. Hyvänmiehenlisä _______________

Sen mukaan, poikkeavatko työntekijän työtaito, työteho tai tehtävien osoittamat vaatimukset kulloinkin kyseessä olevan työntekijäryhmän yleisestä keskitasosta, voidaan työntekijälle maksaa enintään 21 %:n suuruista perustuntipalkasta laskettua hyvänmiehenlisää. Mainitun lisän tulee kuitenkin sen ajan perusteella, jonka työntekijä on ollut kunnan tai kuntainliiton palveluksessa olla viimeistään kolmen palvelusvuoden jälkeen vähintään 7 %:ia, viimeistään kuuden palvelusvuoden jälkeen vähintään 14 %:ia ja viimeistään yhdeksän palvelusvuoden jälkeen 21 %:ia perustuntipalkkaa korkeampi.

Hyvänmiehenlisä voidaan edellä sanotun estämättä tarvittaessa arvioida uudelleen. Mikäli uudelleenarvioinnin perusteella hyvänmiehenlisää alennetaan, tulee alentamiseen olla perustellut syyt.

2. Erikoisammattimieslisä ______________________

Aikapalkalla työskentelevälle vastuunalaisessa asemassa olevalle erittäin vaativia ammattitöitä suorittavalle ammattitaitoiselle työntekijälle voidaan maksaa vähintään 5 %:n ja enintään 33 %:n suuruista erikoisammattimieslisää, joka lasketaan perustuntipalkasta. Erikoisammattimieslisään sisältyy työntekijälle mahdollisesti kuuluva kärkimieslisä. Ammattitaitoa arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös ammatillinen koulutus ja ao. alan ammattitutkinnot.

Kunnallisten Työntekijäin ja Viranhaltijain Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenistöön kuuluva putkiasentaja Erkki Huttunen oli työskennellyt kesällä 1981 Helsingin kaupungin palveluksessa vesilaitoksella kokonaistuntipalkkaisena putkiasentajana ja hänen palkkansa tuolloin oli ollut 23,65 markkaa tunnilta. Huttunen oli siirretty 1.6.-31.7.1981 väliseksi ajaksi vesilaitoksen jakeluosaston verkkotoimiston merkkimiehen tehtäviin vuosilomasijaisena. Huttusella oli ollut tehtävään vaadittava ammattipätevyys. Vesilaitoksen jakeluosaston verkkotoimiston merkkimiehet olivat työskennelleet aikapalkalla. Heille kaikille oli maksettu erikoisammattimieslisä samansuuruisena. Näin muodostunutta palkkaa oli pidettävä työn edellyttämänä palkkana. Sen merkkimiehen, jonka sijaisena Huttunen oli toiminut, tuntipalkka oli sanottuna aikana ollut 25,34 markkaa tunnilta. Sama palkka olisi tullut maksaa myös Huttuselle vuosilomasijaisuuden ajalta.

Helsingin kaupunki ja Helsingin Kunnallisten Työntekijäin ja Viranhaltijain Yhteisjärjestö olivat käyneet 5.11.1981 paikallisneuvottelut Huttusen palkkauksen suuruudesta vuosilomasijaisuuden ajalta. Kunnallinen sopimusvaltuuskunta ja Kunnallisten Työntekijäin ja Viranhaltijain Liitto olivat käyneet asiassa keskusneuvottelut 1.3.1982. Neuvotteluissa ei oltu saavutettu yksimilisyyttä.

Näillä perusteilla Kunnallisten Työntekijäin ja Viranhaltijain Liitto on vaatinut työtuomioistuimessa vahvistettavaksi, että Huttuselle on maksettava siltä ajalta, jonka hän on työskennellyt tilapäisesti siirrettynä Helsingin kaupungin vesilaitoksen jakeluosaston verkkotoimiston merkkimiehen tehtävissä, kuntien ja kuntainliittojen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 17 §:n 19 kohdan nojalla työn edellyttämänä palkkana se palkka, joka työstä on maksettu sitä vakinaisesti suorittavalle työntekijälle. Jutun käsittelyssä liitto on luopunut vaatimasta Huttuselle tuntipalkkaa 24,70 markkaa suurempana, jonka määräisenä se on maksettu muille vakinaisille merkkimiehille.

Kanteesta kuultuna Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on lausunut, että kuntien ja kuntainliittojen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 17 §:n 19 kohta oli sisällytetty ensimmäistä kertaa 1.3.1981 voimaan tulleeseen työehtosopimukseen. Sopimuskohta oli kuitenkin lähes samansisältöinen kuin 28.2.1981 asti voimassa olleen työehtosopimuksen 16 §:n 3 kohtana ollut määräys aikapalkkaa saavalle tilapäisesti muuhun työhön siirretylle työntekijälle maksettavasta palkasta. Siitä ilmenevä periaate oli haluttu uudessa työehtosopimuksessa ulottaa koskemaan myös suorituspalkalla ja kokonaistuntipalkalla työskennelleitä työntekijöitä.

Työehtosopimuksessa 17 §:n 19 kohdassa puhuttiin nimenomaan tilapäisen työn edellyttämästä palkasta. Tilapäisen työn edellyttämällä palkalla ei tarkoitettu työtä vaikaisesti tehneelle työntekijälle maksettua henkilökohtaista palkkaa. Määräys ei edellyttänyt esimerkiksi hyvänmiehenlisän maksamista täysimääräisenä tilapäisesti siirretylle työntekijälle, joka ei ollut ollut kunnan palveluksessa vastaavaa aikaa kuin työtä vakinaisesti suorittava työntekijä, eikä myöskään jos lisän maksaminen vakinaiselle työntekijälle oli tapahtunut harkinnan perusteella. Hyvänmiehenlisä ja erikoisammattimieslisä olivat henkilökohtaisia lisiä, joita oli maksettu työntekijäkohtaisesti.

Erikoisammattimieslisän suuruus oli arvioitu erikseen kunkin merkkimiehen osalta. Se ilmeni vesilaitoksen jakeluosaston 15.1.1981 tehdystä päätösluettelosta kunkin kuuden nimeltä mainitun merkkimiehen osalta erikseen. Tämä osoitti, että kysymys oli ollut työntekijäkohtaisesta arviosta. Arvioinnin perusteena oli ollut tehtävien vastuullisuuden ja vaativuuden ohella kunkin työntekijän ammattitaito. Sitä arvioitaessa oli kiinnitetty muun ohessa huomiota merkkimiehen tehtävissä hankittuun kokemukseen ja paikallistuntemukseen. Erikoisammattimieslisän maksaminen merkkimiehelle 28 %:n suuruisena oli edellyttänyt pitkäaikaista kokemusta merkkimiehen tehtävissä ja hyvää paikallistuntemusta. Huttusen kokemus merkkimiehen tehtävissä oli rajoittunut satunnaisiin ja melko lyhytaikaisiin sijaisuuksiin. Itäisessä verkkopiirissä, josta nyt oli kysymys, hän oli toiminut kesään 1981 mennessä vasta runsaan vuoden ajan.

Työehtosopimuksen 17 §:n 19 kohdan tarkoittamalla tilapäisen työn edellyttämällä palkalla tarkoitettiin sitä palkkaa, mikä siirretylle työntekijälle olisi asianomaista työtä vakinaisesti tehdessään hänelle mahdollisesti kuuluvine henkilökohtaisine lisineen maksettu. Kun Huttuselle ei vakinaisena merkkimiehenäkään olisi maksettu erikoisammattimieslisää 28 %:n suuruisena, työnantaja ei työehtosopimuksen mukaan ollut velvollinen maksamaan Huttuselle hänen toimiessaan vuosilomasijaisena palkkaa saman suuruisena kuin se oli maksettu vakinaisille merkkimiehille. Edellä olevilla perusteilla Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on jutun pääkäsittelyssä vielä lausunut, että sen seikan selvittäminen, oliko paikallisella sopimuksella määritelty työkohtainen palkka, ei ollut työehtosopimuksen tulkintaa koskeva kysymys, vaan tällaisen sopimuksen tulkinta kuului alioikeudelle. Sopimusvaltuuskunta on vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Helsingin kaupunki on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin, joka ei anna lausuntoa kanteesta siitä luovutulta osalta, toteaa jutun tutkimista vastaan tehdyn väitteen osalta, että kanteessa on kysymys kuntien ja kuntainliittojen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 17 §:n 19 kohdan oikeasta tulkinnasta ja siitä, onko Helsingin kaupungin menettely erään sen palveluksessa olevan työntekijän kohdalta ollut tuon määräyksen mukainen. Kun juttu näin ollen työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan kuuluu sen toimivaltan, työtuomioistuin hylkää väitteen.

Tutkiessaan jutun työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että Erkki Huttunen on 1.6.-31.7.1981 välisenä aikana työskennellyt Helsingin kaupungin vesilaitoksen itäisen verkkopiirin merkkimiehen vuosilomansijaisena. Asianomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että sijaisuusajalta tulee Huttuselle maksaa palkka kuntien ja kuntainliittojen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 17 §:n 19 kohdan mukaan. Erimielisyys koskee sitä, miten määräyksessä tarkoitettu tilapäisen työn edellyttämä palkka on tässä tapauksessa ymmärrettävä. 12.12.1980 pidetyssä paikallistason neuvottelussa on sovittu huoltotöiden palkkauksen järjestämisestä siten, että 20 asentajaa, joiden joukossa on ollut kuusi merkkimiestä, siirretään kokonaistuntipalkkaan perustuvasta palkkauksesta aikapalkkaukseen. Sen mukaan kuuden merkkimiehen aikapalkka muodostuu perustuntipalkasta sekä remonttilisästä, hyvänmiehenlisästä ja erikoisammattimieslisästä.

Työehtosopimuksen liitteen mukaan erikoisammattimieslisänä voidaan maksaa vastuunalaisessa asemassa olevalle erittäin vaativia töitä suorittavalle työntekijälle 10-33 prosenttia perustuntipalkasta. Neuvottelussa on sovittu kuuden merkkimiehen erikoisammattimieslisä 28 prosentin suuruiseksi. Neuvottelun jälkeen asianomainen osastopäällikkö on päätösluettelossaan vahvistanut erikseen nimiltä mainiten ne merkkimiehet, joille lisä suoritetaan. Helsingin kaupungissa noudatetusta menettelystä esitetyn selvityksen mukaan muissakin tapauksissa erikoisammattimieslisä on erikseen määrätty kunkin sitä saavan työntekijän kohdalta.

Neuvotteluista esitetty selvitys ei tue sitä kantajaliiton puolelta esitettyä näkemystä, että erikoisammattimieslisä olisi merkkimiesten tai muiden neuvottelun kohteena olleiden asentajien osalta tarkoitettu sopia sellaiseksi palkkauksen osaksi, jota olisi suoritettava sovitun suuruisena puheena olevista töistä riippumatta työtä suorittavasta henkilöstä. Neuvottelusta laaditussa pöytäkirjassa on nimenomaisesti mainittu, että muu osa huoltotöitä tekevistä asentajista jää edelleen kokonaistuntipalkkaukseen.

Kun siis mainittujen kuuden merkkimiehen palkkaus on erikseen kunkin kohdalta määrätty heille maksettavan erikoisammattimieslisän osalta, joka voidaan ja olisi voitu työehtosopimuksen mukaisissa vaihtelurajoissa sopia erisuuruiseksi esimerkiksi työntekijän ammattitaidosta riippuen, työnantaja ei ole velvollinen maksamaan tilapäisesti merkkimiehen tehtäviä hoitavalle työn edellyttämänä palkkana usein mainitussa neuvottelussa erikseen mainituille merkkimiehille sovitun palkan mukaista tuntipalkkaa. Sen vuoksi työtuomioistuin harkitse oikeaksi hylätä kanteen. Sopimusvaltuuskunta saa asian laatuun nähden itse kärsiä kulunsa jutussa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Tiitola, Airaksinen, Kaski, Kuivanen ja Leivo.

Tuomio oli yksimielinen.