Labour court allows union to sue employer over local agreement on bread money under collective contract.

Työehtosopimuksen määräyksen mukaan paikallisesti tehtävällä sopimuksella oli mahdollista sopia työehtosopimuksen määräyksen perusteella noudatettavan käytännön muuttamisesta. Kun paikallinen sopimus oli osa työehtosopimusta, riita-asia, jossa oli kysymys tuollaisen sopimuksen sisällöstä ja sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta ja siitä, oliko jokin menettely sopimuksen mukainen, kuului työtuomioistuimen tutkittavaksi. Vaikka paikallinen sopimus ei ollut itsenäinen työehtosopimus, se oli työehtosopimuksen osana työehtosopimuspuolia sitova. Sen vuoksi työntekijäliiton oli ajettava paikallisen sopimuksen sisältöä koskevaa kannetta ja kunnallisen sopimusvaltuuskunnan siihen vastattava.

Tuomiossa vahvistettu, että työnantaja oli sen ja ammattiosaston välillä tehdyssä sopimuksessa sovituin tavoin velvollinen maksamaan tuntipalkkaisille työntekijöille voileipärahaa riippumatta siitä, oliko työpaikalla järjestetty mahdollisuus lämpimän aterian nauttimiseen vai ei.

Asianosaiset: Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV r.y. Kunnallinen sopimusvaltuuskunta Kemin kunnantyöntekijäin ammattiosasto r.y. Kemin kaupunki

Kuultavat: Kemin kaupunki Kunnallinen sopimusvaltuuskunta Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Kemin kaupungin ja Kemin kunnantyöntekijäin ammattiosasto N:o 52 r.y:n välillä vuodeksi 1969 solmitussa työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraava määräys:

11 §

Matka etäisille työpaikoille

5. Niin sanottu voileipäraha suuruudeltaan 3 markkaa maksetaan työntekijöille, jotka joutuvat työskentelemään 4 kilometrin säteen ulkopuolella kaupungintalolta. Ruokarahaa ei suoriteta sellaisilta päiviltä, jolloin työajan vuoksi varsinaista ruoka-aikaa ei ole.

Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ja Suomen Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto r.y:n välisen sopimuskaudeksi 1.1.1971-31.3.1972 solmitun kaupunkien ja kauppalain tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohessa seuraavat määräykset:

9 §

Samoin sovittiin, että työehtosopimusosapuolten tekemään sopimukseen, työsopimukseen taikka asianomaisen viranomaisen tekemään lainvoiman saaneeseen päätökseen perustuvat työntekijäin etuudet säilytetään sellaisina kuin ne olivat 31.12.1970.

18 §

1. Sen johdosta, ettei tästä työehtosopimuksesta käytyihin neuvotteluihin ole ollut käytettävissä riittävästi aikaa tietojen hankkimiseksi paikallisista erityiskysymyksistä, käydään tämän sopimuksen paikallisesta soveltamisesta paikkakunnittain neuvotteluja toiselta puolen kaupungin tai kauppalan ja toiselta puolen Suomen kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto ry:n (KTV) paikallisen yhteisjärjestön tai osaston asettamien neuvottelijoiden välillä. Neuvottelijoiden tulee toimittaa yhteinen ehdotuksensa tämän sopimuksen paikallista soveltamista koskeviksi määräyksiksi Kunnalliselle sopimusvaltuuskunnalle ja Suomen kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto ry:lle (KTV), joiden asiana on lopullisesti vahvistaa määräykset paikallisesti noudatettaviksi joko sellaisinaan tai neuvotteluissa sovitulla tavalla muutettuina.

19 §

Niissä kaupungeissa ja kauppaloissa, joissa edellisen pykälän 1. kohdassa tarkoitettuja paikallisia soveltamisneuvotteluja ei ole saatu päätökseen viimeistään 31.1.1971 ja neuvottelijain välistä soveltamisratkaisua heti sen jälkeen toimitettu Kunnalliselle sopimusvaltuuskunnalle sekä Suomen kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto ry:lle (KTV), sovelletaan työehtosopimusta kuitenkin vasta paikallisen sopimuksen edellä 18 §:n 1 kohdassa tarkoitetusta vahvistamisesta lukien.

Työehtosopimuksen soveltamista Kemin kaupungissa koskevassa sopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

3 §

Aikaisemmin saavutetut etuudet 1. Puolin ja toisin on todettu seuraavien aikaisemmin saavutettujen etuuksien jäävän työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 9 §:n 2 momentin nojalla voimaan:

A) Edellisenä sopimuskautena voimassa olleen työehtosopimuksen perusteella:

Uusi Poikkeus Vanha

Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ja Suomen Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto r.y:n välisen sopimuskaudeksi 1.3.1977-28.2.1979 solmitun kuntien ja kuntainliittojen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohessa seuraava määräys:

10 § Sovittiin, että tuntipalkkaisten työntekijäin tätä työehtosopimusta paremmat etuudet säilyvät sellaisina kuin ne olivat voimssa 28.2.1977.

Sovittiin, että 28.2.1977 paikallisesti voimassa olleita ns. eväs- tai voileipärahajärjestelmiä noudatetaan edelleen, ellei paikallisesti toisin sovita. Tällöin ei sovelleta työehtosopimuksen 23 §:n 5. kohtaa.

Työehtosopimuksen soveltamista Kemin kaupungissa koskevassa sopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

3 §.

AIKAISEMMIN SAAVUTETUT ETUUDET

1. Puolin ja toisin on todettu seuraavien aikaisemmin saavutettujen etuuksien jäävän työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 10 §:n nojalla voimaan: EDELLISENÄ SOPIMUSKAUTENA VOIMASSA OLLEEN TYÖEHTOSOPIMUKSEN SOVELTAMISSOPIMUKSEN PERUSTEELLA:

TES Poikkeus

23 §:n Uuden TES:n 23 §:n 2 mom. ei sovelleta Ajoksen sa2 mom. tamassa ja kivenmurskaamolla eikä muuallakaan vastaavissa olosuhteissa oleviin työpaikkoihin. Niin sanottu voileipäraha suuruudeltaan 7,50 markkaa maksetaan työntekijöille, jotka joutuvat työskentelemään 3 kilometrin säteen ulkopuolella kaupungintalolta. Voileipärahaa ei suoriteta sellaisilta päiviltä, jolloin työajan vuoksi varsinaista ruoka-aikaa ei ole.

Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV r.y:n välillä sopimuskaudeksi 1.3.1980-28.2.1981 solmitun kuntien ja kuntainliittojen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

23 §

MATKAKUSTANNUSTEN KORVAUS JA EVÄSRAHA

5. Jos työntekijällä ei ole mahdollisuutta lämpimän aterian nauttimiseen työpaikalla tai enintään yhden kilometrin etäisyydellä siitä, hänelle maksetaan eväsrahaaa 7,00 markkaa päivässä edellyttäen, että

a) työnantaja ei ole järjestänyt työntekijän kuljetusta yli kilometrin etäisyydellä työpaikasta olevaan ruokailupaikkaan,

b) työmaa sijaitsee vähintään 10 kilometrin etäisyydellä sovitusta kokoontumispaikasta tai vähintään kahden kilometrin etäsiyydellä työntekijän asunnosta,

c) työaika työmatkaan kuluvine aikoineen kestää yli kuusi tuntia, ja että

d) työntekijän työmaalla suorittama työ kestää enintään 3 kuukautta.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraava määräys:

11 § Sovittiin, että tuntipalkkaisten työntekijöiden tätä työehtosopimusta paremmat etuudet säilyvät sellaisina kuin ne olivat voimassa 29.2.1980, ellei tällä työehtosopimuksella tai työehtosopimsupöytäkirjalla ole muusta sovittu.

Sovittiin, että 29.2.1980 paikallisesti voimassa olleita ns. eväs- ja voileipärahajärjestelmiä noudatetaan edelleen, ellei paikallisesti toisin sovita. Tällöin ei sovelleta työehtosopimuksen 23 §:n 5. kohtaa.

Työehtosopimuksen soveltamista Kemin kaupungissa koskevassa sopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

3 §

AIKAISEMMIN SAAVUTETU ETUUDET

1. Puolin ja toisin on todettu seuraavien aikaisemmin saavutettujen etuuksien jäävän työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 11 §:n nojalla voimaan:

EDELLISENÄ SOPIMUSKAUTENA VOIMASSA OLLEEN TYÖEHTOSOPIMUKSEN SOVELTAMISSOPIMUKSEN PERUSTEELLA:

TES Poikkeus

23 §:n Uuden TES:n 23 §:n 2 mom. ei sovelleta Ajoksen sa2 mom. tamassa ja kivenmurskaamolla eikä muuallakaan vastaavissa olosuhteissa oleviin työpaikkoihin. Niin sanottu voileipäraha suuruudeltaan 8,23 markkaa maksetaan työntekijöille, jotka joutuvat työskentelemään 2 kilometrin säteen ulkopuolella kaupungintalolta. Voileipärahaa ei suoriteta sellaisilta päiviltä, jolloin työajan vuoksi varsinaista ruoka-aikaa ei ole.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV r.y. ja Kemin kunnantyöntekijäin ammattiosasto r.y. ovat kanteissaan työtuomioistuimessa lausuneet, että Kemin kaupungin ja Kemin kunnantyöntekijäin ammattiosaston välisessä työehtosopimuksessa oli vuonna 1965 ollut ensimmäisen kerran määräys ns. voileipärahan maksamisesta. Sopimuksen mukaisesti voileipärahaa oli maksettava työntekijöille, jotka joutuivat työskentelemään kolmen kilometrin säteen ulkopuolella kaupungintalolta paikassa, jossa työntekijöillä ei ole tilaisuutta lämpimän aterian nauttimiseen. Samasanainen sopimusmääräys oli sisältynyt myös vuosien 1966, 1967 ja 1968 Kemin paikallisiin tuntipalkkaisia työntekijöitä koskeviin työehtosopimuksiin.

Kemin kaupunginhallitus ja Kemin kunnantyöntekijäin ammattiosasto olivat 30.4.1980 allekirjoittaneet sopimuksen sopimuskaudeksi 1.3.1980-28.2.1981 solmitun työehtosopimuksen soveltamisesta Kemin kaupungissa. Sen mukaan voileipäraha oli maksettava työntekijöille, jotka joutuivat työskentelemään kahden kilometrin säteen ulkopuolella kaupungintalolta.

Kemin kaupunki oli 1.5.1980 alkaen jättänyt maksamatta Karihaara-Marttalan koulun rakennustyömaan tuntipalkkaisille työntekijöille viimeksi mainitun paikallisen työehtosopimuksen mukaista voileipärahaa yhteensä 3.884 työpäivältä. Ammattiosaston edustajat olivat vaatineet voileipärahan maksamista. Kaupunki oli kieltäytynyt siitä perustellen menettelyään valtakunnallisen työehtosopimuksen määräyksellä ja työpaikkaruokailun kehittämistä koskevilla periaatteilla sekä sillä, että työntekijöille oli järjestetty koululla tilaisuus nauttia lämmin ateria 5,20 markan hinnalla. Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto ja Kemin kunnantyöntekijäin ammattiosasto olivat katsoneet, että Kemin voileipärahajärjestelmä oli paikallinen järjestelmä, eikä se ollut sidoksissa valtakunnallisen työehtosopimuksen eväsrahajärjestelmään tai siihen liittyvään lämpimän aterian saantiin.

Edellä kerrotuilla perusteilla Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kemin kaupunki on kuntien ja kuntainliittojen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan ajalle 1.3.1980-28.2.1981 solmitun työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 11 §:n nojalla velvollinen maksamaan palveluksessaan oleville tuntipalkkaisille työntekijöille voileipärahan Kemin kaupunginhallituksen ja Kemin kunnantyöntekijäin ammattiosaston 30.4.1980 tekemän työehtosopimukseksi katsottavan sopimuksen mukaisesti. Kemin kunnantyöntekijäin ammattiosasto on puolestaan vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kemin kaupunki on menetellyt mainitun sopimuksen vastaisesti jättäessään maksamatta Karihaara-Marttalan koulun työmaalla työskenteleville tuntipalkkaisille työntekijöille voileipärahaa 8,23 markkaa päivältä riippumatta siitä, onko heillä ollut tilaisuus lämpimän aterian nauttimiseen vai ei.

Kemin kaupunki on puolestaan työtuomioistuimessa lausunut, että vuoden 1980 neuvotteluissa oli eväsrahan maksamisen perusteena ollutta matkasädettä lyhennetty. Samalla ammattiosastolle oli suullisesti ilmoitettu, että muulta osin eväsrahamääräyksiä ryhdytään soveltamaan valtakunnallisen työehtosopimuksen soveltamisperusteiden mukaan. Näin ollen kaupungilla ei enää ollut velvollisuutta maksaa voileipärahaa, jos työntekijällä oli mahdollisuus lämpimän aterian nauttimiseen.

Esittämillään perusteilla kunnallinen sopimusvaltuuskunta ja Kemin kaupunki ovat pyytäneet kanteiden jättämistä tutkimatta, ja sen varalta, että ne tutkittaisiin, niiden hylkäämistä.

Kemin kaupunki on ollut kuultavana Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liiton kanteesta ja kunnallinen sopimusvaltuuskunta ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto ovat olleet kuultavina Kemin kunnantyöntekijän ammattiosaston kanteesta.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin toteaa jutun tutkimista vastaan tehtyjen väitteiden osalta, että Kemin kaupungin ja Kemin kunnantyöntekijäin ammattiosaston välillä on vuodesta 1965 alkaen työehtosopimuksella sovittu ns. voileipärahan maksamisesta työntekijöille, jotka ovat joutuneet työskentelemään määrätyn kilometreissä ilmaistun säteen ulkopuolella kaupungintalosta laskettuna.

Kunnallisista työehtosopimuksista 6.11.1970 annetulla lailla on rajoitettu kunnan oikeutta tehdä työehtosopimuksia. Lain tultua voimaan 1.12.1970 kunta on voinut omasta puolestaan tehdä työehtosopimuksia ainoastaan kunnallisen sopimusvaltuuskunnan valtuuttamana sen määräämissä rajoissa. Sopimusvaltuuskunta ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto ovat sopimuskaudeksi 1.1.1971-31.3.1972 tekemänsä kaupunkien ja kauppaloiden tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sopineet muun muassa siitä, että työehtosopimuspuolten tekemään sopimukseen, työsopimukseen tai asianomaisten viranomaisten tekemään lainvoiman saaneeseen päätökseen perustuvat työntekijäin etuudet säilytetään sellaisina kuin ne ovat olleet 31.12.1970. Samalla on sovittu, että sopimusvaltuuskunnan ja liiton asiana on vahvistaa noudatettaviksi työehtosopimuksen paikallisesta soveltamisesta käytyjen neuvottelujen tuloksena syntyneet määräykset.

Työntekijäpuolelta esitetyn varsin niukan selvityksen perusteella on pääteltävissä, että Kemin kaupungin ja ammattiosaston 1.1.1971 alkanutta sopimuskautta varten solmima sopimus työehtosopimuksen soveltamisesta Kemissä, johon on otettu voileipärahaa koskeva määräys, on saatettu sopimusvaltuuskunnan ja liiton vahvistettavaksi.

Sopimusvaltuuskunnan ja liiton välillä sopimuskausiksi 1.3.1977-28.2.1979 ja 1.3.1980-28.2.1981 tehtyjen työehtosopimusten allekirjoituspöytäkirjoihin otettujen määräysten mukaan ennen työehtosopimusten voimaan tuloa paikallisesti voimassa olleita eväs- tai voileipärahajärjestelmiä on noudatettava edelleen, jollei paikallisesti toisin sovita. Kemin kaupunki ja ammattiosastot ovat puolestaan 7.10.1977 ja 30.4.1980 tehneet työehtosopimusten soveltamista koskevat sopimukset, joissa on määräyksiä voileipärahasta.

Kunnallinen sopimusvaltuuskunta on ilmoittanut, ettei se ole antanut Kemin kaupungille valtuutusta työehtosopimuksen tekemiseen voileipärahasta. Työehtosopimuksissa on kuitenkin jo selostetuin tavoin hyväksytty, että paikallisesti tehtävällä sopimuksella on mahdollista sopia työehtosopimuksen määräyksen perusteella noudatettavan vakiintuneen käytännön muuttamisesta. Kun oikeus tuollaisen sopimuksen tekemiseen siten perustuu työehtosopimukseen ja asianmukaisessa järjestyksessä tehty paikallinen sopimus on osa työehtosopimusta, riita-asia, jossa on kysymys tuollaisen sopimuksen sisällöstä ja sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta tai siitä, onko jokin menettely sopimuksen mukainen, työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan.

Lain 12 §:n mukaan kannetta, jos se ei koske työehtosopimuslain 7 §:n soveltamista, työtuomioistuimessa ajaa ja siihen vastaa työntekijäpuolelta sopimukseen osallinen yhdistys ja työnantajapuolelta siihen osallinen yhdistys tai työnantaja. Vaikka puheena oleva paikallinen sopimus ei olekaan kunnallisista työehtosopimuksista annetun lain säännöksistä johtuen itsenäinen työehtosopimus, se on kuitenkin kuntien ja kuntainliittojen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen osana työehtosopimusosapuolia sitova. Paikalllisen sisältöä koskevaa kannetta on sen vuoksi Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liiton ajettava ja kunnallisen sopimusvaltuuskunnan siihen vastattava. Näillä perusteilla työtuomioistuin jättää Kemin kunnantyöntekijäin ammattiosaston Kemin kaupunkia vastaan ajaman kanteen tutkittavakseen ottamatta ja hylkää kunnallisen sopimusvaltuuskunnan väitteen työtuomioistuimen toimivaltaa vastaan tekemän väitteen.

Näillä perusteilla työtuomioistuin todeten, että erimielisyys on koskenut Kemin kaupungissa olevaa Marttalan-Karihaaran koulun rakennustyömaata, harkitsee oikeaksi vahvistaa, että Kemin kaupunki on velvollinen maksamaan tuntipalkkaisille työntekijöilleen voileipärahaa riippumatta siitä, onko työpaikalla järjestetty mahdollisuus lämpimän aterian nauttimiseen vai ei, kaupungin ja Kemin kunnantyöntekijäin ammattiosaston välillä tehdyssä sopimuksessa sovituin tavoin. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun nähden asianosaiset saavat kärsiä kulunsa vahinkonaan.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Aranto, Kaski ja Kuivanen.

Tuomio oli yksimielinen.