Construction union wins damages against employer and union for violating collective agreement and neglecting supervision duties.
Legislator summary
AI generatedThe Labour Court dismissed the construction union's claim against the employer's regional branch for failing to supervise debt collection, but allowed claims against the employer and the national union. The court found the employer violated the collective agreement by withholding overtime and holiday pay, while the national union neglected its duty to enforce previous rulings. Consequently, the employer and national union were ordered to pay damages and legal costs, whereas the regional union bore its own expenses.
Legislator headnote
AI generatedSections 7, 8, 9, and 10 of the Collective Agreement Act; The employer is liable for damages when failing to pay agreed wages, and the national union is liable for damages when neglecting its duty to enforce court rulings, but a regional union is not liable if it acted diligently.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kysymys oli samanlaisesta asiasta 27 ulkomailla työskennelleen työntekijän osalta, joka yhden työntekijän kohdalta oli ratkaistu työtuomioistuimen tuomioilla n:o 149/81 ja 136/82.
Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. OMP-Yhtymä Oy
Kuultavat: Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen piiri r.y.
RATKAISU
Sovelletut työehtosopimuskohdat:
Asianosaisliittojen kesken 4.4.1981 samoin kuin sitä edeltäneissä 21.4.1980 ja 18.2.1979 tehdyssä rakennusalan työehtosopimuksissa on muun muassa ne määräykset, jotka on jäljennetty työtuomioistuimen 18.11.1981 antamaan tuomioon n:o 149.
Kun asiassa ei yhtiön piirissä ollut päästy ratkaisuun, työntekijät olivat ottaneet yhteyttä Rakennustyöläisten Liiton Oulun aluetoimitsijaan. Hän oli lähettänyt yhtiölle kirjeen, jossa oli vaadittu ylitöiden korvaamista ja lomapalkkojen maksamista työehtosopimuksen mukaisesti. Kirje oli lähetetty tiedoksi myös Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen piirille ja Suomen Rakennusteollisuusliitolle. Kirjeiden lähettäminen ei ollut johtanut toimenpiteisiin työnantajapuolella.
Asiaa oli käsitelty liittojen välillä neuvottelussa 21.12.1981. Työnantajanpuoli oli tuolloin kuitenkin esittänyt samoja seikkoja kuin työtuomioistuimen tuomiosta n:o 149 vuodelta 1981 kävi ilmi.
Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että OMP-Yhtymä Oy oli kerrotuin tavoin toimiessaan menetellyt rakennusalan työehtosopimuksen 20 §:n 1 kohdan vastaisesti. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut OMP-Yhtymä Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen piirin tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.
Työntekijäliiton puolelta oli ilmoitettu , että yhtiö oli vähentänyt työntekijöiden saatavista sen työntekijöiden puolesta Libyassa jo maksetut ja maksettavaksi tulevat verot. Työntekijöiden saatavista oli pantu kanne vireille Oulun raastuvanoikeudessa. Siitä Suomen Rakennusteollisuusliiton neuvottelijat olivat saaneet sen käsityksen, että raastuvanoikeuden asiana oli ratkaista, kenen vastattaviksi työntekijöiden verot jäisivät. Suomen Rakennusteollisuusliitto oli tehnyt kaiken voitavansa, jotta työtuomioistuimen tuomiota noudatettaisiin. Asia oli liukunut pois liiton toimintamahdollisuuksien piiristä, kun yhtiö oli kieltäytynyt työntekijöiden saatavien maksamisesta ja alkanut neuvotella asiasta suoraan työntekijäliiton kanssa. Työnantajaliitto ei näin ollen ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.
OMP-Yhtymä Oy ja Rakennustyöläisten Liitto eivät olleet päässeet yksimielisyyteen työntekijöille suoritettavien määrien suuruudesta. Neuvotteluja oli käyty lähinnä sen työntekijän osalta, jota aikaisempi työtuomioistuimen tuomio koski. Tarkoitus oli ollut maksaa saatavat neuvottelutuloksen mukaisesti kaikille Libyassa työskennelleille työntekijöille. Yhtiö oli laatinut aikaisempaa tuomiota koskevan työntekijän osalta laskelman saatavista ja sen pohjalta käynyt neuvotteluja sekä Rakennustyöläisten Oulun aluejärjestön että suoraan Rakennustyöläisten Liiton kanssa. Erimielisyys koski lähinnä vastuuta työntekijöiden veroista Libyassa.
Koska Libyassa työskennelleitä työntekijöitä oli ollut nelisenkymmentä, ei OMP-Yhtymä Oy ollut ehtinyt tehdä yksityiskohtaisia laskelmia kunkin työntekijän osalta. Jokaisen työntekijän osalta oli selvitettävä hänen työskentelynsä aikana tekemät ylityötunnit ja niistä maksettavat lisäkorotukset sekä laskettava vuosilomakorvaus palkkasummista. Edellä olevan nojalla OMP-Yhtymä Oy on katsonut, että työntekijöiden lopulliset saatavat olivat olleet siinä määrin riitaisia, ettei yritystä voinut tuomita työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta.
Sanotuilla perusteilla Suomen Rakennusteollisuusliitto ja OMP-Yhtymä Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.
Rakennustyöläisten Liitto on vielä työtuomioistuimessa lausunut, että kysymys oli samanlaisesta asiasta kuin työtuomioistuimen tuomiossa n:o 149 /1981. Suomen Rakennusteollisuusliitto ja sen Pohjois-Suomen piiri olivat tyytyneet OMP-Yhtymä Oy:n ilmoitukseen siitä, että yhtiöllä olisi työntekijöiltä enemmän vastasaatavia kuin mitä heillä oli yhtiöltä työsuhteeseen perustuvia saatavia.
Suomen Rakennusteollisuusliitto on jutun käsittelyssä myöntänyt, että kanteessa mainituilla työntekijöillä oli kullakin saatavaa yhtiöltä, vaikka niiden määrää ei ollut pystytty selvittämään.
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen piiri r.y. on ollut jutussa kuultavana.
________
Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo selvitetyksi, että kanteessa mainitut 27 työntekijää ovat työskennelleet vuosina 1979-1981 OMP-Yhtymä Oy:n palveluksessa Libyassa sijaitsevilla allas- ja meijerityömailla.
Suomen Rakennusteollisuusliiton puolelta on kehotettu yhtiötä selvittämään työtuomioistuimen ensiksi antaman tuomion mukaiset saatavat tässä jutussa kantajina olevien työntekijöiden osalta ja ilmoitettu yhtiölle sen velvollisuudesta noudattaa työtuomioistuimen tuomioista ilmenevää maksuvelvollisuutta. Siitä huolimatta, että saatavien laskeminen ilmeisesti on osoittautunut suuritöiseksi ja yksityiskohtien osalta hyvinkin hankalaksi, liiton olisi tarmokkaammin ja tehokkaammin pitänyt vaatia yhtiötä selvittämään saatavien määrät ja viivytyksettä suorittamaan riidattomat osat niistä. Liitto on työtuomioistuimen mielestä laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Jutussa on sitä vastoin jäänyt näyttämättä, että Suomen Rakennusteollisuusliiton PohjoisSuomen Piiri olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.
Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hyläten Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen Piiriin kohdistetun hyvityssakkovaatimuksen, vahvistaa, että OMP-Yhtymä Oy on menetellyt - sopimuksettoman tilan aikaa lukuunottamatta - rakennusalan työehtosopimuksen 20 §:n 1 kohdan vastaisesti jättäessään maksamatta kanteessa mainituilta ajoilta siinä mainitut ylityökorvaukset ja vuosilomapalkan ja vuosilomakorvauksen, sekä työehtosopimuslain 7, 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita OMP-Yhtymä Oy:n maksamaan Rakennustyöläisten Liitolle työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta hyvityssakkoa yhdeksänsataa (900) markkaa ja Suomen Rakennusteollisuusliiton puolestaan suorittamaan valvontavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa viisituhatta viisistaa (5 500) markkaa ja velvoittaa ne yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut tuhannella kahdellasadalla (1 200) markalla. Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen Piiri saa asian laatuun nähden itse kärsiä kulunsa jutussa.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Uski, Kaski ja Kuivanen.
Tuomio oli yksimielinen.