Labor court awards damages for breach of collective agreement and failure to maintain industrial peace.

Lakot olivat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta ja palkkausta koskeviin määräyksiin. Näyttämättä sen sijaan oli jäänyt, että työntekijät olisivat painostustoimenpiteenä tahallisesti hidastaneet työntekoa, vaikka työvauhti oli työnantajan ilmoittamina ajanjaksoina alentunut.

Pääluottamusmies oli työtaistelutoimenpiteiden yhteydessä kehottanut työntekijöitä pysymään työpaikalla, mutta muihin toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi ei ammattiosaston edustajien ollut edes väitetty ryhtyneen. Ammattiosasto vastasi myös puheenjohtajansa osallistumisesta työtaisteluun.

Työtaistelutoimenpiteiden uusiutumisen huomioon ottaen olisi työntekijäliiton tullut ryhtyä tehokkaampiin toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi työpaikalla.

Työnantaja oli eräiden urakoiden yhteydessä jättänyt sopimatta urakkahinnasta työtä tehneiden työntekijöiden kanssa. Kun urakkatyössä oli otettu käyttöön uusi työmenetelmä, ei työnantaja ollut sopinut urakkahinnan tarkistamisesta luottamusmiehen tai vastaavan henkilön kanssa. Näin menetellessään oli työnantaja tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä.

Kun työehtosopimukseen otetussa erimielisyyksien sovittelua koskevassa kohdassa ei velvoitettu muistion laatimiseen, ei työnantaja ollut rikkonut määräystä jättäessään osaltaan täyttämättä työntekijäpuolen esittämän erimielisyysmuistion.

Työnantajaliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyömisen perusteella esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty, mutta ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta, työntekijäliitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä sekä työnantaja työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistys r.y. Paperiliitto r.y. Paperiliitto r.y. Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistys r.y. Hj. Jousi Oy

Kuultavat: Paperiliiton Turun osasto n:o 24 r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen kesken 25.3.1981 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

3 §

Työrauhavelvoite

Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muihin niihin verrattaviin toimenpiteisiin tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen, samoinkuin joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

III PALKKAMÄÄRÄYKSET

8 §

Työpalkat

2. Palkkojen määräämistä varten jaetaan työntekijät ammattinsa ja työn laadun perusteella palkkaryhmiin, jotka luetellaan tämän sopimuksen l i i t t e e s s ä 1. Niiden ammattien, joita ei esiinny nimikkeissä, sijoittamisesta palkkaryhmiin, sovitaan paikallisesti.

3. Ohjetuntipalkat ovat l i i t t e e s s ä 2.

10 §

Urakkatyö

1. Mikäli työn laatu sallii ja se teknillisesti on mahdollista, suoritetaan työ tuotannon ja ansion kohottamiseksi urakkatyönä. Urakkatyön hinnoittelun laskuperusteena pidetään normaalisella urakkatyövauhdilla 20 %:n lisäystä ao. työn palkkaryhmän mukaiseen ohjetuntipalkkaan verrattuna ja kasvaa ansio työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

Kts. työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 1 § 5. kohta.

2. Urakkatöiden hinnoittelusta sovitaan paikallisesti. Ellei asianomaisten kesken päätä urakkahinnoittelussa sopimukseen, suoritetaan työ entisillä perusteilla ja asia alistetaan sopijapuolten ratkaistavaksi.

3. Työ ja tuotantomenetelmien sekä raaka ja tarveaineiden muuttuessa tai muista syistä voidaan urakkahintoja tarkistaa. Kuitenkin on tällaisesta tarkistamisesta neuvoteltava luottamusmiehen tai vastaavan henkilön kanssa, ja jos asiasta ei päästä yksimielisyyteen jatkuu työ entisillä perusteilla ja on asia alistettava sopimuspuolten ratkaistavaksi.

VI ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

26 §

Erimielisyyksien sovittelu

Jos tämän sopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy erimielisyyttä, josta asianomaist keskenään neuvottelemalla eivät pääse yksimielisyyteen, on asia siirrettävä sopijapuolten ratkaistavaksi. Elleivät nämäkään pääse yksimielisyyteen, voidaan asia alistaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistys on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksen Hj. Jousi Oy:n työntekijät, jotka olivat Paperiliiton jäsenyhdistyksen Paperiliiton Turun osasto n:o 24 r.y:n jäseniä, olivat 2.4.1981 esittäneet vaatimuksen kaikkien työntekijöiden tuntipalkkojen korottamisesta 20 pennillä. Vaatimusta oli perusteltu jälkeenjääneisyydellä. Kun työnantaja ei ollut suostunut vaatimukseen, oli työntekijäpuoli 23.4.1981 tehnyt uuden vaatimuksen tuntipalkkojen korottamisesta 50 pennillä. Käydyissä neuvotteluissa ei asiassa ollut päästy ratkaisuun, koska työnantaja oli katsonut, ettei palkankorotukselle ollut perusteita. Asiasta oli neuvoteltu useamman kerran myös liittojen välillä. Palkankorotusvaatimustensa läpiajamiseksi olivat työntekijät olleet lakossa 9. ja 24.4.1981 kello 11-15.30 sekä 19., 22. ja 28.5.1981 kello 11-15.30 ja 5.6.1981 kello 7-15.30 ja 8.6.1981 kello 10-15.30. Työntekijät olivat myös jarruttaneet työntekoa 8.-13.4., 21.4.-5.5., 26.-29.5. ja 8.-11.6.1981.

Työtaistelutoimenpiteillä oli pyritty painostamaan työnantajaa suostumaan esitettyihin palkankorotusvaatimuksiin. Ammattiosasto oli tukenut työtaisteluja. Ammattiosaston puheenjohtaja ja pääluottamusmies olivat myös ottaneet osaa työtaisteluun. Paperiliitto ei toistuvista kirjallisista kehotuksista huolimatta ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi työpaikalla. Tämän vuoksi Pahvin- ja Paperinjalostaijain Yhdistys on vaatinut Paperiliiton ja Paperiliiton Turun osasto n:o 24:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

Työnantajan kieltäydyttyä jatkuvasti neuvottelemasta palkkojen oikaisusta 10 pennillä olivat työntekijät olleet pakotettuja esittämään työantajalle ylimääräisen 50 pennin suuruisen palkankorotusvaatimuksen. Korotusesitys oli ollut täysin perusteltu, koska työntekijät olivat noin vuoden pituisena ajanjaksona parantaneet menetelmiä useissa urakoissa. Työnantaja ei kuitenkaan ollut suostunut esitykseen. Pääluottamusmies oli 14.4.1981 tehnyt erimielisyysmuistion ja antanut sen työnantajalle. Työntekijät olivat odottaneet työnantajan kantaa asiaan useiden päivien ajan ja Paperiliiton toimitsija oli myös ollut yhteydessä työnantajaliittoon kehottaen sitä kiirehtimään muistion käsittelyä yhtiössä. Kun pääluottamusmies kahden viikon kuluttua oli pyytänyt muistiota työnantajan edustajalta, oli tämä palauttanut sen täyttämättömänä. Tämän jälkeen pääluottamusmies oli lähettänyt muistion yksipuolisesti täytettynä työntekijäliitolle.

Työnantaja oli 23.4.1981 esittänyt työntekijöille urakkatarjouksen, jota työntekijät eivät olleet voineet hyväksyä. Tarjous olisi merkinnyt jo muutenkin erittäin vaativan urakkatyövauhdin kiristymistä. Työntekijät olivat kokeneet tarjouksen suoranaisena loukkauksena ja mielialojen kärjistyminen olikin johtanut työstä kieltäytymiseen 24.4.1981. Toukokuussa 1981 työnantaja oli esittänyt työntekijöille vuosilomalistan, joka oli poikennut olennaisesti aikaisempien vuosien käytännöstä. Se oli aiheuttanut työstä kieltäytymisen 19.5.1981. Työstä kieltäytymiset 22. ja 28.5.1981 olivat aiheutuneet työpaikalla ilmenneistä jo aikaisemmin mainituista ongelmista. Erityisesti niihin oli vaikuttanut työnantajan menettely urakoiden hinnoittelun yhteydessä.

Pääluottamusmies oli aamupäivällä 4.6.1981 ilmoittanut työnantajan edustajalle, että työntekijät olivat tehneet neljään urakkaan huomattavia parannuksia, minkä vuoksi hän ja ammattiosaston puheenjohtaja halusivat keskustella asiasta työnantajan edustajan kanssa. Lupauksestaan huolimatta työnantajan edustaja ei kuitenkaan ollut järjestänyt neuvotteluja. Tämän vuoksi työntekijät olivat kieltäytyneet työstä 5.6.1981. Myöhemmin työnantajapuolelta oli ilmoitettu neuvottelujen pitämisen unohtuneen. Aamulla 8.6.1981 työnantajan edustaja oli huomauttanut varapääluottamusmiehelle arvostelevaan sävyyn työntekijöiden työnteosta ilmoittaen samalla, että työntekijät voisivat lähteä pois työpaikalta. Aiheettomaksi koettu arvostelu oli johtanut työstä kieltäytymiseen.

Työntekijät eivät sen sijaan kanteessa väitetyin tavoin olleet hidastaneet työntekoa. Se, että pääluottamusmiehen työsuoritukset olivat kanteessa ilmoitettuina ajanjaksoina mahdollisesti jonkin verran laskeneet, johtui siitä, että hän oli joutunut jatkuvasti osallistumaan työriitojen johdosta käytyihin neuvotteluihin. Sama koski myös ammattiosaston puheenjohtajaa. Muiden työntekijöiden kohdalla oli otettava huomioon se, että yhtiössä tehdyt urakat eivät olleet keskenään vertailukelpoisia. Kanteessa tarkoitettujen ajanjaksojen työsuorituksia ei myöskään voitu verrata elokuun 1981 työsuorituksiin työnantajan tekemin tavoin. Tuo ajanjakso antoi keskimääräisestä työvauhdista liian edullisen kuvan, koska se oli työpaikalla kiireisintä aikaa. Työpaikalla syntyneet ristiriitatilanteet olivat voineet vaikuttaa masentavasti työntekijöiden mielialoihin ja siten myös alentavasti työsuorituksiin.

Paperiliiton palkkasihteeri oli neuvotellut työhäiriöistä useita kertoja sekä pääluottamusmiehen että ammattiosaston puheenjohtajan kanssa kehottaen heitä työehtosopimuksen mukaiseen käyttäytymiseen. Hän oli ollut työpaikalla neuvottelemassa 3.6.1981. Pääluottamusmies oli työstä kieltäytymisten yhteydessä kehottanut työntekijöitä välittömästi jatkamaan työntekoaan. Pääluottamusmies ei myöskään ollut osallistunut työtaisteluun. Paperiliitto ja ammattiosasto olivat tehneet voitavansa työtaistelujen syntymisen ehkäisemiseksi, lopettamiseksi ja tuomitsemiseksi, minkä vuoksi Paperiliitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistys on Paperiliiton vastineen johdosta lausunut, että luottamusmiehen ja ammattiosaston puheenjohtajan osallistumisella neuvotteluihin ei ollut vaikutusta urakoihin, sillä neuvottelujen ajalta heille oli maksettu keskituntiansion mukainen palkka. Tuona aikana ei myöskään ollut ollut montaakaan neuvottelua. Urakat Hj. Jousi Oy:ssä vaihtuivat varsin usein, koska sarjat eivät olleet kovin pitkiä. Näin oli asianlaita ollut sekä jarrutusajanjaksona että myös muina aikoina. Vertailu osoitti, että jarrutusaikana työtulokset olivat olleet selvästi alempia kuin muuna aikana. Luottamusmiehen ja ammattiosaston puheenjohtajan työvauhdin aleneminen oli ollut samaa luokkaa muiden työntekijöiden. Tuotanto yhtiössä vaihteli jonkin verran eri kuukausien aikana, mutta mitään huippukuukautta tässä suhteessa ei ollut, joten elokuun 1981 ottaminen vertailuajankohdaksi oli täysin perusteltua.

Työnantajan edustaja oli syyskuussa 1981 ilmoittanut alumiinihylsyjen silkkipainatusta tehneelle työntekijälle, että tunnissa vaadittava kappalemäärä oli 1200 ja tästä suoritettaisiin ohjetuntipalkka 20 %:lla korotettuna. Koska työtä tehnyt työntekijä ei ollut päässyt tavoitteeseen , hän oli kääntynyt luottamusmiehen puoleen. Tämän jälkeen pääluottamusmies oli pyytänyt työnjohtajalta, että urakka tutkittaisiin, koska siitä ei ollut sovittu ja urakkaa oli aikaisemmin ollut tekemässä kaksi työntekijää. Työnantajan edustaja ei kuitenkaan ollut halunnut neuvotella asiasta. Koska työnantajan edustaja ei ollut sopinut tästäkään urakasta luottamusmiehen eikä edes työtä tehneen työntekijän kanssa, oli työnantaja menetellyt työehtosopimuksen 10 §:n 2 momentin vastaisesti.

Maaliskuussa 1981 työnantajan edustaja oli ilmoittanut selluloidikierreputken liimausta tehneelle työntekijälle urakkamääräksi 80 kappaletta tunnissa. Jonkin ajan kuluttua työnjohtaja oli ilmoittanut työntekijälle uuden urakkahinnan, jonka mukaan kappaleita olisi tehtävä 95 tunnissa. Koska työntekijä oli katsonut, että urakkataso oli mahdoton saavuttaa, oli hän ilmoittanut asiasta pääluottamusmiehelle. Pääluottamusmies oli ilmoittanut työnantajan edustajalle, että ei luottamusmiehen pitäisi olla mukana kaikissa urakkahinnoitteluissa ja myös, että urakan tasosta tulisi sopia, mutta työnantaja ei ollut halunnut keskustella asiasta.

Työnantaja oli tämänkin urakan yhteydessä menetellyt työehtosopimuksen 10 §:n 2 momentin vastaisesti.

Vuoden 1980 varsinaisissa työehtosopimusneuvotteluissa oli osapuolten välillä sovittu suullisesti siitä, että työehtosopimusta täydennetään neuvottelujärjestelmän osalta noudattamalla paperi- ja puumassateollisuuden työehtosopimuksen 30 §:n määräystä erimielisyysmuistion laatimisesta ja määräyksen sovellutusohjeita. Kun työnantajan edustaja oli kieltäytynyt täyttämästä pääluottamusmiehen 14.4.1981 allekirjoittamaa erimielisyysmuistiota, oli työnantaja rikkonut työehtosopimuksen 26 §:ää.

Edellä olevilla perusteilla Paperiliitto on vaatinut Hj. Jousi Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen 10 §:n 1, 2 ja 3 momentin sekä 26 §:n tieten rikkomisesta ja Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistyksen tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisen valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä. Paperiliitto, joka on kanteessaan esittänyt myös työehtosopimuksen 27 §:n 2 momentin tieten rikkomiseen perustuvan vaatimuksen, on sittemmin ilmoittanut luopuvansa kanteesta tältä osin.

Kun lusikkalaatikkojen liimauksessa oli vuoden 1980 alussa otettu käyttöön uusi liimausmenetelmä, oli siitä ilmoitettu luottamusmiehelle ja ammattiosaston puheenjohtajalle, jonka työkohteeseen uusi menetelmä oli tullut. Kun luottamusmies ei ollut vaatinut asiasta enempiä neuvotteluja ja ammattiosaston puheenjohtaja oli suostunut sopimaan urakasta työnjohtajan kanssa, oli asia ollut kaikin puolin kunnossa.

Tehtaalla tehtävät sarjat olivat lyhyitä ja asiakaspiiri suhteellisen vakiintunut, minkä vuoksi samanlaiset tai lähes samanlaiset urakat toistuivat varsin usein. Tästä johtuen käytäntö urakoista sovittaessa oli ollut, että työnjohtaja ilmoitti urakan työntekijälle, joka hyväksyi sen tekemällä työn. Mikäli urakka ei jostain syystä ollut työntekijän mielestä oikein mitoitettu, hän otti yhteyttä työnjohtajaan, jolloin sovittiin urakan muuttamisesta tai takuupalkasta. Työnantajaliiton taholla oli työehtosopimuksen 10 §:n 2 momentti ymmärretty siten, että urakoista sovittiin työntekijän eikä luottamusmiehen kanssa. Tätä kantaa tuki muun muassa se, että Paperiliiton edustajat olivat työehtosopimusneuvotteluissa vaatineet kysymyksessä olevan kohdan muuttamista siten, että urakoista tulisi sopia luottamusmiehen kanssa. Myöskään Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistyksen jäsenyrityksissä ei noudatettu käytäntöä, jonka mukaan urakoista sovittaisiin luottamusmiehen kanssa.

Työehtosopimusneuvotteluissa ei Paperiliiton ilmoittamin tavoin ollut sovittu suullisesti siitä, että työehtosopimuksen 26 §:ää täydennettäisiin paperi- ja puumassateollisuuden työehtosopimuksen neuvottelujärjestystä koskevan määräyksen mukaiseksi. Neuvotteluissa oli mahdollisesti ollut keskustelua siitä, että tältä osin pyrittäisiin noudattamaan vastaavaa menettelyä kuin paperi- ja puumassateollisuudessa, mutta työehtosopimusta ei ollut muutettu eikä edes tarkoitettu muuttaa tältä osin. Edellä olevilla perusteilla Pahvin- ja Paperijalostajain Yhdistys ja Hj. Jousi Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Paperiliitto on Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistyksen ja Hj. Jousi Oy:n vastineen johdosta lausunut, että työnantajapuolen mainitsema takuu-urakka oli palkkausmuotona työntekijöille täysin tuntematon. Kaikki urakat olivat olleet riippuvaisia ainoastaan työn tuloksesta ja siten tehdyistä kappalemääristä. Työnantajapuolen väittämä urakoiden hiljainen hyväksyminen oli käytännössä tapahtunut niin, että työnantaja oli yksipuolisesti vain ilmoittanut urakassa vaadittavan kappalemäärän. Työntekijöiden mielipiteitä ei ollut kysytty.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Paperiliiton Turun osasto n:o 24 on ollut Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistyksen kanteen johdosta jutussa kuultavana.

________

Liitto on kanteessaan lisäksi katsonut, että työntekijät ovat palkankorotusvaatimustensa tukemiseksi jarruttaneet työntekoa 8.-13.4., 21.4.-5.5., 26.-29.5. ja 8.-11.6.1981. Jarrutuksen tueksi on työnantajapuolelta esitetty laskelmia, joiden mukaan eräiden työntekijöiden työsaavutukset joinakin mainittuihin ajanjaksoihin sisältyneinä päivinä tehtyjen urakoiden osalta ovat jääneet huomattavastikin alle asetettujen urakkatavoitteiden. Tarkempaa selvitystä urakoiden laadusta eikä siitä, onko tällaisissa urakoissa aikaisemmin yleensä saavutettu asetettuja urakkatavoitteita, ei ole esitetty. Työtuomioistuimessa todistajana kuulusteltu pääluottamusmies on kertonut, että uusista urakoista yli puolessa työntekijät ovat saaneet urakan epäonnistuessa vain ohjetuntipalkan. Työtuomioistuimen mielestä on jäänyt näyttämättä, että työntekijät olisivat painostustoimenpiteenä tahallisesti hidastaneet työntekoa, vaikka työvauhti on noina aikoina alentunut.

Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistyksestä on lakkojen yhteydessä otettu yhteyttä Paperiliittoon, lähinnä sen palkkasihteeriin, jonka puoleen myös työnantajan edustaja on puhelimitse kääntynyt. Palkkasihteeri on työtaistelutoimenpiteistä tiedon saatuaan ja sen jälkeenkin kehottanut pääluottamusmiestä huolehtimaan työrauhan palauttamisesta. Palkkasihteerin ei ole selvitetty käyneen työpaikalla ennen kuin kesäkuun alkupuolella 1981, jolloin hän on osallistunut työpaikalla pidettyyn paikallisten osapuolten ja liittojen edustajien väliseen neuvotteluun palkkaerimielisyyksistä. Työtaistelutoimenpiteiden uusiutumisen huomioon ottaen Paperiliiton olisi työtuomioistuimen mielestä tullut ryhtyä tehokkaampiin toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi työpaikalla. Liitto on näin ollen laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Työtaistelutoimenpiteiden yhteydessä pääluottamusmies on kehottanut tysöntekijöitä pysymään työpailalla. Muihin toimenpiteisiin työtaistelutoimenpiteiden lopettamiseksi ja niiden uusiutumisen estämiseksi ei Paperilliton Turun osasto n:o 24:n tai sen edustajien ole edes väitetty ryhtyneen.

Ammattiosasto, joka vastaa myös puheenjohtajansa osallistumisesta työtaisteluun, on rikkonut työrauhavelvollisuutta.

Paperiliiton jutussa esittämä kanne perustuu osaltaan siihen, että vuoden 1980 työehtosopimusneuvotteluissa olisi suullisesti sovittu työehtosopimuksen 10 §:n 2 momentissa tarkoitettu paikallinen sopimus urakkatöiden hinnoittelusta tehtäväksi työnantajan ja luottamusmiehen välillä. Kanteen mukaan työehtosopimuksen 26 §:ää olisi näissä työehtosopimusneuvotteluissa täydennetty sopimalla neuvottelujärjestyksen osalta noudatettavaksi paperi- ja puumassateollisuuden työehtosopimuksen 30 §:n määräyksen ja sen sovellutusohjeiden mukaista menettelyä, jotka edellyttävät muun muassa erimielisyystapauksissa muistion laatimista. Työehtosopimusneuvotteluissa on Paperiliiton taholta esitetty tällaisten muutosten aikaansaamista, mutta niistä ei ole näytetty päästyn yhteisymmärrykseen. Tästä johtuen ja huomioon ottaen myös työehtosopimuslain 2 §:n säännöksen työehtosopimuksen puheena olevat määräykset ovat jääneet voimaan sellaisina kuin ne kirjallisessa muodossa on otettu työehtosopimukseen.

Paperiliiton kanteessa esimerkkinä myös mainittua alumiinihylsyjen silkkipainatusta on Hj. Jousi Oy:ssä siirrytty tekemään uudella koneella kahden työntekijän toimesta. Koneella työskentelemään otetulle uudelle työntekijälle työnjohtaja on ilmoittanut ennen työn alkamista urakan vähimmäistavoitteeksi 1200 kappaletta tunnissa, jota tulosta työntekijä ei ole saavuttanut. Sittemmin urakkamäärää on alennettu. Tässäkään tapauksessa työntekijän eikä työntekijöiden edustajan kanssa ole sovittu urakkahinnasta.

Edelleen on selvitetty, että työnjohtaja on maaliskuussa 1981 antanut erään työntekijän tehtäväksi selluloidikierreputken liimaustyötä ja ilmoittanut urakkavauhdiksi 80 kappaletta tunnissa. Tässä yhteydessä on työntekijälle myös ilmoitettu, että siirryttäessä käyttämään uutta putkimateriaalia sovittaisiin urakkatavoitteesta erikseen. Muutaman päivän kuluttua työnjohtaja on ilmoittanut uudeksi tavoitteeksi 95 kappaletta tunnissa, vaikka työtä on vielä tehty vanhaa raaka-ainetta käyttäen. Myöhemmin kappalemäärä on ilmoitettu alennetun 80:een tunnissa. Vaikka selvityksen mukaan tässäkin tapauksessa on ollut kysymys urakalla tehtävästä työstä, hinnoittelu on määrätty pelkästään työnantajan puolelta tapahtuneella ilmoituksella.

Hj. Jousi Oy:ssä on aikaisemmin tehty urakalla kahdenlaisia lusikkalaatikkoja pensseliä ja ohenninliimaa käyttäen, mutta vuoden 1980 alussa työssä on ryhdytty käyttämään ns. liimapyssyä. Jutussa on esitetty ristiriitaista selvitystä siitä, miten urakkahinnat on määrätty siirryttäessä uuteen työmenetelmään. Näytön perusteella ei voida kuitenkaan tehdä muuta päätelmää kuin, että työnjohtaja on vain ilmoittanut lapulla vaadittavat kappalemäärät. Urakkahintojen tarkistamisessa ei ole näissä urakoissa menetelty työehtosopimuksen 10 §:n 3 momentissa edellytetyllä tavalla, kuten olisi pitänyt, kun kysymys on ollut uudesta työmenetelmästä, vaan hinnoittelun sopiminen luottamusmiehen tai vastaavan toimihenkilön kanssa on laiminlyöty.

Urakkahintojen määräämisessä yhtiö on näin ollen rikkonut tietensä kolmessa ensiksi mainitussa tapauksessa työehtosopimuksen 10 §:n 2 momentin määräyksessä ja viimeksi mainitussa tapauksessa sen 3 momentin määräyksessä sovittua urakkatöiden hinnoittelussa noudatettavia menettelytapoja koskevia määräyksiä.

Urakkahinnan määräämistä koskevista erimielisyyksistä on liittojen välillä käyty neuvotteluja syksyllä 1981. Tätä ennen ei Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistyksen ole selvitetty olleen perillä yhtiön käyttämistä työehtosopimuksen vastaisista menettelytavoista urakkahinnoitteluissa. Sen vuoksi työtuomioistuin katsoo, ettei Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistys ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan asiassa.

Mitä lopuksi tulee hyvityssakkovaatimukseen työehtosopimuksen erimielisyyksien sovittelua koskevan 26 §:n määräyksen tietensä rikkomisesta, on todettava, että määräys ei velvoita osapuolta muistion laatimiseen erimielisyystapauksissa. Siinä on ainoastaan sovittu, että jos asianosaiset eivät pääse keskenään neuvottelemalla yksimielisyyteen, on asia siirrettävä liittojen ratkaistavaksi. Yhtiön jättäessä täyttämättä pääluottamusmiehen 14.4.1981 allekirjoittaman, työnantajalle luovutetun erimielisyysmuistion, se ei ole tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin, hyläten puolin ja toisin esitetyt vaatimukset muutoin, harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 7, 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Paperiliiton Turun osasto n:o 24:n työrauhavelvollisuuden rikkomisesta maksamaan hyvityssakkoa Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistykselle kolmetuhatta viisisataa (3 500) markkaa ja Paperiliiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä maksamaan Pahvin- ja Paperinjalostajain Yhdistykselle hyvityssakkoa kaksituhatta viisistaa (2 500) markkaa sekä Hj.Jousi Oy:n maksamaan työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoa Paperiliitolle kuusisataa (600) markkaa. Asian laatuun nähden saavat asianosaiset puolin ja toisin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, Kourilehto, Sarkko, Sariola, M. Virtanen, Kaski ja Kuivanen.

Tuomio oli yksimielinen.