Labor court dismissed union claim that skill premium must rise with general wage increases in collective agreement.

Työntekijälle maksettu työnluokitusjärjestelmään perustuva kokonaistuntipalkka muodostui vaativuusluokituksen mukaisesta työkohtaisesta palkasta ja mahdollisesti maksettavasta pätevyyslisästä. Työehtosopimuksessa oli määritelty ainoastaan työnluokituksessa käytettävän alimman vaativuusluokan tuntipalkka. Ylempiin työn vaativuusluokkiin ei työehtosopimuksessa ollut lainkaan määrätty työkohtaisia palkkoja eikä sitäkään, miten niitä korotettiin työehtosopimuskorotusten yhteydessä. Esitetystä selvityksestä saadun käsityksen mukaan työehtosopimuksen osapuolet edellyttivät ylempien vaativuusluokkien työkohtaisia palkkoja korotettavan vähintään yhtä paljon kuin perustuntipalkkoja ja siis yleiskorotusta olennaisesti enemmän.

Katsottu, että työnluokitusjärjestelmän mukaisessa palkkauksessa työehtosopimuksen mukainen hyvän miehen lisä sisältyi työkohtaisiin palkkoihin, joita eri tuotantolaitoksissa korotettaessa oli otettava huomioon työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan vaatimukset, joiden mukaan yleiskorotuksen yhteydessä toteutettavan palkankorotuksen tuli olla sellainen, että palkka korotuksen jälkeen vastasi asianomaisen palkkaryhmän uutta perustuntipalkkaa ja, jos työntekijälle oli maksettu hyvän miehen lisää, prosentuaalisesti yhtä suurta osaa siitä. Työehtosopimus ei kuitenkaan velvoittanut korottamaan kokonaistuntipalkkoja, vaikka niihin sisältyikin pätevyyslisä, enempää kuin yleiskorotuksen verran, mikäli ne tällöin vastasivat edellä sanotuin tavoin korotettuja palkkoja.

Yrityksessä tehty työnluokituksen palkkasopimus ei oikeuttanut työntekijöitä suurempiin kokonaistuntipalkkojen korotuksiin kuin edellä oli sanottu, vaan tällaiset korotukset myös milloin niiden tarkoituksena oli entisiin kokonaistuntipalkkoihin sisältyneiden pätevyyslisien pitäminen prosentuaalisesti tai pennimäärisesti ennallaan - olivat sen varassa, mitä niistä ehkä sovittiin työehtosopimuskorotusten soveltamisesta paikallisesti sovittuun työnluokitusjärjestelmään käytävissä neuvoteuissa.

Kanne, jossa oli vaadittu vahvistettavaksi pätevyyslisän säilyminen prosentuaalisesti tai pennimääräisesti ennallaan ja työnantajan ja työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon, hylätty.

Koska työehtosopimukseen perustuvat paikalliset työnluokitussopimukset eivät muodostuneet itsenäisiksi työehtosopimuksiksi, kanne jätetty tutkimatta siltä osin kuin siinä kantajana oli paikalliseen sopimukseen osallinen ammattiosasto.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Rakennustyöläisten Liiton osasto n:o 184 r.y. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Oy Partek Ab

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Rakennustyöläisten Liiton välillä 24.3.1980 allekirjoitetussa kalkki- ja sementtiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

III TYÖPALKKOJA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

8 §

Työpalkat

3. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijöiden perustuntipalkat ovat: Paikkakuntakalleusluokka I II ja III Palkkaryhmä 1 1201 1177

" 2 1269 1245

" 3 1312 1288

" 4 1344 1320

" 5 1383 1359

1.10.1980 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta lukien:

Paikkakuntakalleusluokka I II ja III

Palkkaryhmä 1 1243 1218

" 2 1313 1288

" 3 1357 1332

" 4 1390 1366

" 5 1430 1406

6. Liitot suosittelevat, että työpaikoilla sovitaan työnluokituksen käytöstä töiden keskinäisen vaativuuden määrittelemiseen ja työkohtaisten palkkojen porrastamiseen ja että tällöin käytetään liittojen yhteisesti laatimaa työnluokitusjärjestelmää ja menettelytapaohjeita.

Täten luokitelluissa töissä vähimmäispalkat ovat:

Paikkakuntakalleusluokka I II ja III 1291 1261

1.10.1980 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta lukien:

Paikkakuntakalleusluokka I II ja III 1336 1305

Ellei työpaikoilla erikseen toisin sovita, käytetään järjestelmässä 11 työn vaativuusluokkaa.

Olosuhdelisä sisältyy luokituksen antamiin lisäpisteisiin ja korkeampaan hinnoitteluperusteeseen ja maksetaan erillisenä vain niiltä tunneilta, jolloin olosuhteet tilapäisesti huomattavasti poikkeavat luokituksen mukaisista olosuhteista.

7. Sen mukaan poikkeaako työntekijän työtaito, työteho tai kokemus taikka tehtävänsä hänelle asettamat vaatimukset kysymyksessä olevan työntekijäryhmän yleisestä keskitasosta, voidaan hänelle maksaa enintään 15 % korkeampi palkka kuin 3. kohdan mukaisesti määrätty perustuntipalkka.

P ö y t ä k i r j a m e r k i n t ä :

Edellä 6-kohdassa mainittu palkka on samalla työntekijän henkilökohtainen tuntipalkka.

12 §

Aikapalkkaus

1. Mikäli työn laadun tai teknillisten syiden vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista järjestää työtä suorituspalkalla, voidaan paikallisesti sopia kokonaistuntipalkkajärjestelmästä, joka perustuu tämän työehtosopimuksen 8 §:n määräyksiin.

2. Kokonaispalkkatyössä työntekijälle, joka työtehonsa, ammattitaitonsa ja -kokemuksensa perusteella pääsee keskimääräistä parempiin työnsuorituksiin, joka paikallisten edustajain neuvotteluissa yhteisesti todetaan, kokonaistuntipalkka määrätään siten, että hänelle maksetaan 8 §:n 3 ja 7 kohdan perusteella muodostuvan henkilökohtaisen tuntipalkan lisäksi pätevyyslisä.

Edellä mainitun työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sanotaan muun muassa:

2 §.

A. Työpalkat ja palkkaperusteet

Kaikkien työntekijäin palkkoja korotetaan seuraavilla yleiskorotuksilla:

a) 90 penniä tunnilta sen palkanmaksukauden alusta lukien, jonka alkamispäivä on lähinnä 13.3.1980.

b) 3 % vähintään kuitenkin 54 penniä tunnilta sen palkanmaksukauden alusta lukien, joka alkaa 1.10.1980 tai lähinnä sen jälkeen.

Työehtosopimuksen 11 §:n mukaiset olosuhde- ja vuorotyölisät tulevat voimaan sen palkanmaksukauden alusta lukien, jonka alkamispäivä on lähinnä 13.3.1980.

B. Palkkaperusteiden ylimääräinen korotus

Todettiin, että perustuntipalkoissa suoritettu ylimääräinen korotus on tapahtunut siinä tarkoituksessa, että palkkaperusteiden ja todellisten ansioiden väliset erot supistuisivat.

Palkkaperusteiden ylimääräinen korotus ei aiheuta aika- eikä suorituspalkkatyössä palkkojen korottamista yli yleiskorotuksen, mikäli työpalkat yleiskorotuksella korotettuna täyttävät uuden työehtosopimuksen määräykset.

C. Aikapalkat

Työehtosopimuksen mukaisia aikapalkkoja on korotettava siten kuin A-kohdassa on sanottu.

Korotuksen tulee kuitenkin olla sellainen, että palkka korotuksen jälkeen vastaa asianomaisen palkkaryhmän uutta perustuntipalkkaa ja, jos työntekijälle on maksettu hyvän miehen lisää, prosentuaalisesti yhtä suurta osaa siitä.

Rakennusaineteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n, jolle kuuluvat tehtävät ovat siirtyneet Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle, ja Rakennustyöläisten Liiton välillä 23.10.1970 allekirjoitetussa työnluokituksen soveltamista kalkki- ja sementtiteollisuudessa koskevassa pöytäkirjassa sanotaan muun muassa:

2 §.

Työnluokituksen soveltamisesta kalkki- ja sementtiteollisuudessa sekä palkkaperusteiden muuttamisesta työnluokitukseen pohjautuviksi ovat liitot sopineet seuraavaa: liitteet n:ot 1, 2 ja 3.

3 §.

Nyt allekirjoitettu sopimuspötyäkirja on voimassa samalla tavalla kuin kalkki- ja sementtiteollisuuden työehtosopimus.

Liite 1

TYÖNLUOKITUSSOPIMUS

1 §.

1. Töiden luokitus suoritetaan teollisuuslaitoksittain liittojen välillä sovitun työnluokitusjärjestelmän mukaisesti työnantajain ja työntekijäin paikallisten edustajien kesken.

2. Töiden luokittelusta laaditut taulukot vahvistetaan työnantajain ja työntekijöiden paikallisten edustajain allekirjoituksilla. Niissä teollisuuslaitoksissa, joissa työnluokitusta ei ole suoritettu, noudatetaan työehtosopimuksessa määrättyjä palkkaperusteita.

3. Työnluokittelusta johtuvat erimielisyydet ratkaistaan työehtosopimuksen 21 §:n mukaisessa järjestyksessä.

4. Mikäli työ- tai tuotantomenetelmien ja uusien töiden käyttöön otto aiheuttaa pysyviä muutoksia työsuorituksen vaativuusluokassa, tarkistetaan työnluokitusta tämän sopimuksen mukaisessa järjestyksessä.

2 §.

1. Työt jaetaan työnluokituksen perusteella vaativuusluokkiin. Vaativuusluokkien lukumäärä ja niitä vastaavat työkohtaiset palkat sovitaan työnantajain ja työntekijöiden paikallisten edustajain kesken.

2. Paikallisesti sovitut työkohtaiset palkat sijoitetaan kussakin paikkakuntaluokassa eri vaativuusluokkiin, jolloin alin työkohtainen palkka on

I paikkakuntaluokassa _______ II paikkakuntaluokassa _______ III paikkakuntaluokassa _______

3 §.

1. Työnluokituksen perusteella määriteltyihin palkkoihin sisältyy työkohteen ympärivuotisten olosuhteiden korvaus.

5 §.

1. Mikäli työn laadun tai teknillisten syiden vuoksi ei voida työtä järjestää urakka- tai palkkiotyönä, voidaan sopia kokonaistuntipalkkajärjestelmästä, joka perustuu työnluokituksen vaativuussuhteisiin.

2. Kokonaispalkkatyössä ammattityöntekijälle, joka työtehonsa, ammattitaitonsa ja -kokemuksensa perusteella pääsee keskimääräistä parempiin työsuorituksiin, joka paikallisten edustajain neuvottelussa yhteisesti todetaan, kokonaistuntipalkka määrätään siten, että hänelle maksetaan työkohtaisen palkan lisäksi pätevyyslisää.

7 §.

Tämä pöytäkirja on tehdaskohtaisesti voimassa allekirjoituspäivämäärästä alkaen, ja seuraa kalkki- ja sementtiteollisuuden työehtosopimuksen voimassaoloa, ellei sitä tehdaskohtaisesti erikseen irtisanota. Tehdaskohtaisesti sopimuksen voimassaolo päättyy kolmen kuukauden kuluttua irtisanomisesta.

Liite 2

Lisäys työehtosopimukseen

8 §.

Pöytäkirjamerkintä

8 §:n 2. ja 4. kohdan 9 §:n 1. ja 5. ja 10 §:n 1., 2. ja 3. kohdan määräysten rinnalla voidaan vaihtoehtoisesti käyttää työnluokituksesta tehdyn sopimuspöytäkirjan työpalkkoja koskevia määräyksiä, mikäli tästä on paikallisesti sovittu.

Oy Partek Ab:n ja toiselta puolen muun muassa Rakennustyöläisten Liiton osasto n:o 184:n välillä 13.11.1979 allekirjoitetussa työnluokituksen palkkasopimuksessa sanotaan muun muassa:

1. § Tuotantolaitoksella on suoritettu liittojen välillä sovitun työnluokitusjärjestelmän mukaisesti töiden luokitus työnantajan ja työntekijäin edustajien kesken.

Töiden luokittelusta on laadittu yhdenmukaiset työnkuvaukset ja pistetaulukot, jotka on jaettu työnantajan ja työntekijäin edustajille.

Työnluokituksesta johtuvat mahdolliset erimielisyydet ratkaistaan työehtosopimuksen " Erimielisyyksien ratkaisu "-pykälän mukaisessa järjestyksessä.

Mikäli työ- tai tuotantomenetelmien ja uusien töiden käyttöönotto aiheuttaa pysyviä muutoksia työsuorituksen vaativuusluokassa, tarkistetaan työnluokitusta tämän sopimuksen mukaisessa järjestyksessä.

2. § Työt jakaantuvat työnluokituksen perusteella vaativuusluokkiin.

Vaativuusluokkien lukumäärä on 11. 1. vaativuusluokan palkka on tällä hetkellä 1099 penniä ja seuraa kalkki- ja sementtiteollisuuden työehtosopimuksessa sovittavia muutoksia.

Eri vaativuusluokkien työnluokituksen pistearvot ja vastaavat palkat ovat liitteessä 1.

4. § Mikäli työn laatu sen sallii ja se on teknisesti mahdollista, on työntekijälle varattava tilaisuus suorittaa urakka- tai palkkiotyötä. Tällaisen hinnoittelun on perustuttava tämän pöytäkirjan 2. §:n tarkoittamiin työkohtaisiin palkkoihin.

5. § Mikäli työn laadun tai teknisten syiden vuoksi ei voida järjestää urakka- tai palkkiotyötä, käytetään kokonaistuntipalkkajärjestelmää, joka perustuu työnluokituksen vaativuussuhteisiin.

Kokonaistuntipalkka muodostuu työkohtaisesta (vakanssi) palkasta ja pätevyyslisästä. Kokonaistuntipalkkatyössä ammattityöntekijälle, joka työtehonsa, ammattitaitonsa ja -kokemuksensa perusteella pääsee keskimääräistä parempiin työsuorituksiin, joka paikallisten edustajain neuvottelussa yhteisesti todetaan, kokonaistuntipalkka määrätään siten, että hänelle maksetaan työkohtaisen palkan lisäksi pätevyyslisää.

6. § Tämä sopimus korvaa työehtosopimuksen palkkaryhmärakenteen sekä siihen liittyvät kohdat.

Liite 1

1979-10-01

TYÖKOHTAISET PALKAT ERI VAATIVUUSLUOKISSA

Vaativuus- Työnluokitus- Työkohtainen

luokka pisteet palkka

1 - 13 1099

2 14 - 16 1150

3 17 - 20 1201

4 21 - 23 1252

5 24 - 27 1303

6 28 - 30 1353

7 31 - 34 1405

8 35 - 37 1456

9 38 - 41 1507

10 42 - 44 1558

11 45 - 1609

Edellä mainittuun työnluokituksen palkkasopimukseen osallisten välillä 13.11.1979 tehdyssä työnluokituksen palkkasopimuksen selvennyksessä sanotaan:

Selvennys Loukolammin työnluokituksen palkkasopimukseen

Loukolammilla 79-11-13 allekirjoitetun työnluokituksen mukaisiin palkkoihin maksetaan tulevaisuudessa TES:n mukaiset palkankoroitukset.

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Rakennustyöläisten Liiton välillä 9.2.1981 käydyissä asiaa koskeneissa neuvotteluissa Rakennustyöläisten Liiton edustajat olivat tuoneet näkemyksensä työnluokitussopimuksen soveltamisesta esille siten kuin edellä oli selostettu. Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän kanta oli ollut se, että työnantaja oli Loukolammin tuotantolaitoksen tapauksessa menetellyt oikein ja ettei työntekijöille tarvinnut maksaa muuta kuin yleiskorotus, koska kysymyksessä olivat niin sanotut liukuneet palkat, joihin sovellettiin yleiskorotusta.

Kun kanteessa oli esitetty kaksi vaihtoehtoista vahvistusvaatimusta, eivät kantajat itsekään olleet vakuuttuneet vahvistusvaatimuksestaan. Kun kanteen ensisijaisena perusteluna tuntui lisäksi olevan vain työntekijäpuolen väitetty ymmärtäminen työnluokitussopimuksen sisällöstä, tuntui väite työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta vähintäänkin käsittämättömältä. Tällaista ei ollut tapahtunut.

Kalkki- ja sementtiteollisuuden työehtosopimuksen 8 §:n 3 kohdassa oli määritelty perustuntipalkat ja 6 kohdassa työkohtaiset palkat. Sopimuksellisesti oli kysymys kahdesta täysin erillisestä palkkaperusteen asetannasta, joilla ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa. Mikäli kanne oli ymmärrettävissä siten, että prosentuaalisen tai markkamääräisen pätevyyteen perustuvan palkanosan tuli ylittää joko työkohtainen palkka tai perustuntipalkka, oli vahvistusvaatimuksia neljä erilaista. Vahvistusvaatimuksella oli ilmeisesti tarkoitettu pätevyyteen perustuvan palkanosan suhdetta nimenomaan työkohtaisiin palkkoihin. Kantajat olivat viitanneet paikallisen sopimuksen 5 §:ään sekä kalkki- ja sementtiteollisuuden työehtosopimuksen 8 §:n 7 kohtaan ja 12 §:n 2 kohtaan. Viimeksi mainitut määräykset olivat perustuntipalkkarakennetta eli työehtosopimuksen 8 §:n 3 kohtaa täydentäviä määräyksiä, eikä niillä ollut mitään liittymäkohtaa 8 §:n 6 kohdan tarkoittamiin työkohtaisiin palkkoihin.

Paikallisen sopimuksen 5 §:ssä oli määritelty kokonaistuntipalkan määrääminen, ei siitä sopimista. Sopimuskohdassa ei millään tavoin ollut määrätty sitä, että pätevyyspohjainen palkanosa, sikäli kuin se oli määrätty, tulevaisuudessa solmittavien työehtosopimusten yleiskorotusten yhteydessä säilyisi prosentuaalisesti tai markkamääräisesti ennallaan. Tämän sisältöistä nimenomaista määräystä ei ollut kirjattu sen enempää Loukolammin tuotantolaitoksen palkkasopimukseen kuin kalkki- ja sementtiteollisuuden valtakunnalliseen työehtosopimukseenkaan. Sellaista ei löytynyt myöskään liittojen välisistä työnluokitusta koskevista pöytäkirjoista. Kantajan vahvistusvaatimuksille ei näin ollen ollut sopimusmääräyksiin nojautuvaa perustetta.

Kalkki- ja sementtiteollisuudessa oli ryhdytty toteuttamaan työnluokitustoimintaa 1970-luvun alkupuoliskolla. Siitä lukien oli teollisuuden piirissä tehty jo toistakymmentä työnluokitussopimusta, joista osa oli tehty ennen nyt esillä olevan paikallissopimuksen tekemistä ja osa sen jälkeen. Yhtäkään näistä sopimuksista ei ollut sovellettu käytäntöön kanteessa vaadituin tavoin, eikä niitä koskevia erimielisyyksiä myöskään ollut saatettu liittotasolle. Noudatetun käytännön valossakin vahvistusvaatimukset olivat perusteettomia.

Edellä olevilla perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Oy Partek Ab ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

________

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun ja toteaa, että Oy Partek Ab:n ja toiselta puolen muun muassa Rakennustyöläisten Liiton osasto n:o 184:n välillä on 13.11.1979 allekirjoitettu kalkki- ja sementtiteollisuuden työehtosopimuksen 8 §:n 6 kohtaan perustuva työnluokituksen palkkasopimus. Työehtosopimuksessa ei tosin ole nimenomaan määrätty, että paikallinen työnluokitussopimus tulisi työehtosopimuksen osaksi. Liittojen välillä työehtosopimuksena voimassa olevan työnluokituksen mallisopimuksen mukaan ratkaistaan työnluokittelusta johtuvat erimielisyydet kuitenkin työehtosopimuksen neuvottelumääräysten mukaisessa järjestyksessä. Työtuomioistuin katsoo liittojen tarkoittaneen, etteivät työehtosopimukseen perustuvat paikalliset työnluokitussopimukset muodostu itsenäisiksi työehtosopimuksiksi, ja harkitsee sen vuoksi oikeaksi jättää kanteen tutkimatta siltä osin kuin siinä on kantajana Rakennustyöläisten Liiton osasto n:o 184.

Tutkiessaan jutun siltä osin kuin siinä on kantajana Rakennustyöläisten Liitto työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimuksen 8 §:n 7 kohdan mukaan voidaan työntekijälle, jonka työtaito, työteho tai kokemus taikka jonka tehtävän hänelle asettamat vaatimukst poikkeavat kysymyksessä olevan työntekijäryhmän yleisestä keskitasosta, maksaa enintään 15 % korkeampi palkka kuin saman pykälän 3 kohdan mukaisesti määrätty perustuntipalkka. Asianosaisten todistajina kuulemat asiainosaisliittojen toimihenkilöt ovat kertoneet, että tätä työehtosopimuksen 8 §:n 7 kohdan mukaista lisää pidetään niin sanottuna hyvän miehen lisänä.

Työehtosopimuksen 12 §:n 2 kohdassa on määrätty, että kokonaispalkkatyössä määrätään työntekijälle, joka työtehonsa, ammattitaitonsa ja kokemuksensa perusteella pääsee keskimääräistä parempiin työsuorituksiin, kokonaistuntipalkka siten, että hänelle maksetaan 8 §:n 3 ja 7 kohdan perusteella muodostuvan henkilökohtaisen tuntipalkan lisäksi pätevyyslisää. Oy Partek Ab:n Loukolammin tuotantolaitoksella tehdyn työnluokituksen palkkasopimuksen 5 §:ssä todetaan, että kokonaispalkkatyössä ammattityöntekijän kokonaistuntipalkka määrätään siten, että hänelle maksetaan työkohtaisen palkan lisäksi pätevyyslisää. Tämä pätevyyslisä määrätään paikallisen sopimuksen mukaan siis samoin perustein kuin työehtosopimuksen 12 §:ssä tarkoitettu pätevyyslisä. Paikallinen sopimus vastaa tältä osin liittojen kesken tehtyä työnluokituksen mallisopimusta.

Työnluokituksen palkkasopimuksen 6 §:n mukaan sopimus korvaa työehtosopimuksen palkkaryhmärakenteen sekä liittyvät kohdat. Liittojen kesken tehtyyn työnluokituksen mallisopimukseen liittyy vastaavanlainen määräys, jossa viitataan silloisen työehtosopimuksen eri palkkausmääräyksiin, ei sen sijaan allekirjoituspöytäkirjan määräyksiin palkankorotuksista. Nämä määräykset eivät työtuomioistuimen mielestä osoita, että työehtosopimuksen 8 §:n 7 kohdan mukainen hyvän miehen lisä olisi korvautunut juuri työnluokituksen palkkasopimuksen mukaisella pätevyyslisällä.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, Hurmalainen, M. Virtanen, Kaski, Kuivanen ja Leivo.

Tuomio oli yksimielinen.