Labor court dismisses union's fine claim because the employer's breach was not immediately clarified after termination.

Työnantajaliitto oli myöntänyt sen jäsenyhdistyksen purkaneen työntekijän työsuhteen vastoin irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä. Liittoa ei kuitenkaan tuomittu hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden rikkomisesta, kun asiasta välittömästi työsuhteen purkamisen jälkeen neuvoteltaessa purkamisen aiheuttaneiden tapahtumien kulku oli jäänyt luotettavasti selvittämättä.

Asianosaiset: Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL r.y. Elintarvikealan Työnantajaliitto r.y.

Kuultavat: Kotivara Osakeyhtiö

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen ja erään kolmannen liiton välillä 27.3.1981 tehdyssä teurastamoiden, lihavalmistetehtaiden ja einestehtaiden työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 § Sopimuksen ulottuvuus Tällä työehtosopimuksella määrätään Elintarvikealan Työnantajaliiton ja Työehtoliiton jäsenyritysten teurastamoissa, lihavalmistetehtaissa ja einestehtaissa työskentelevien työntekijöiden työ- ja palkkaehdot.

4 § Työsuhteen päättyminen

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Liiketyönantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välillä 6.6.1978 allekirjoitettua irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevaa yleissopimusta.

Työehtosopimuksessa tarkoitetussa irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevassa yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 §

Soveltamisala

Sopimus koskee lomauttamista sekä toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen päättämistä irtisanomalla. Sopimus ei koske

1.1. työntekijää, jonka työsopimus on tehty määräajaksi eikä

1.2. tapauksia, joissa työsopimus on purettu työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitetusta syystä, eikä työsopimuslaissa tarkoitettuja muita työsuhteen purkamis- tai purkautumistilanteita.

Milloin työnantaja on purkanut sopimuksen vedoten työsopimuslain purkamisperusteisiin, voidaan kuitenkin tätä sopimusta noudattaen tutkia, ovatko työsopimuksen irtisanomisen edellytykset olleet olemassa.

4 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

5 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpiteitä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansionmenetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta, korvauksen ei tule ylittää työntekijälle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan laskettua kuuden kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen

suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Elintarvikealan Työnantajaliiton jäsenyrityksen Kotivara Osakeyhtiön palveluksessa oli vuodesta 1978 ollut lihanleikkaajana Risto Korpela. Yhtiö oli 20.8.1980 purkanut Korpelan työsuhteen sillä perusteella, että hänen oli epäilty olleen lääkärin määräämän sairasloman aikana sorsanmetsästyksessä. Tosiasiassa työnantajalla ei ollut mitään laillista edellytystä työsuhteen purkamiselle eikä irtisanomiselle. Korpela oli ollut kotonaan sairastamassa. Työnantajan edustaja oli käynyt tavoittamassa Korpelaa tämän vanhempien kotoa. Korpelan isä, joka ei tiennyt poikansa sairaudesta mitään, oli totuuden vastaisesti kertonut poikansa olevan sorsanmetsästyksessä.

Pääluottamusmies oli 25.8.1980 työnantajalle selvittänyt tapahtuneen väärinkäsityksen. Asiassa oli käyty paikalliset neuvottelut. Liittojen välillä oli asiasta neuvoteltu 16.10.1980. Työnantaja ei ollut vaatimuksista huolimatta suostunut palauttamaan työsuhdetta, eikä yhtiö ollut myöskään suostunut esitettyyn korvausvaatimukseen.

Sen vuoksi Suomen Elintarviketyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kotivara Osakeyhtiö on menetellyt irtisanomissuojaa koskevan yleissopimuksen vastaisesti purkaessaan Korpelan työsuhteen. Lisäksi liitto on vaatinut Kotivara Osakeyhtiön velvoittamista suorittamaan Korpelalle yleissopimuksen 5 §:n mukaisena korvauksena, luopuen alunperin esittämästään 25 480 markan määräisestä korvauksesta, kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa vastaavat 21 768 markkaa 5 %:n korkoineen työsuhteen päättymisestä 20.8.1980 lukien sekä Elintarvikealan Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n mukaisen valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Kanteeseen vastatessaan Elintarvikealan Työnantajaliitto on, kiistettyään aluksi kanteen, myöntänyt työsuhteen purkamisen tapahtuneen perusteettomasti. Purkaessaan työsuhteen työnantaja oli kuitenkin ollut siinä erheellisessä käsityksessä, että Korpela olisi jäänyt aiheettomasti pois työstä. Korpela oli 15.8.1980 pyytänyt esimieheltään lupaa olla työstä pois 20.8. ja 22.8. välisen ajan mennäkseen sorsanmetsästykseen. Työtilanteen vuoksi hänelle ei ollut voitu lupaa kuitenkaan antaa. Korpela oli jäänyt työstä pois 19.8.1980 ilmoittaen olevansa sairaana. Korpelan työnantajalleen esittämän lääkärintodistuksen mukaan työkyvyttömyysaika oli ollut 19.8.-22.8.1980. Työnantajan erehtymiseen oli ratkaisevasti vaikuttanut se seikka, että Korpelan asunnokseen ilmoittamassa osoitteessa ollut henkilö oli 20.8.1980 Korpelaa tapaamaan saapuneelle työnantajan edustajalle totuuden vastaisesti kertonut Korpelan olevan sorsanmetsästyksessä.

Mitä korvausvaatimukseen tuli, niin sen enimmäismääränä oli pidettävä Korpelan kuuden edellisen kuukauden palkkaa, joka yhtiön kirjanpidon mukaan oli ollut 20 089 markkaa. Siitä oli vielä vähennettävä Korpelan kanteessa mainittuna aikana muualta saamana ansiona 3 712 markkaa.

Elintarvikealan Työnantajaliitto on saanut tiedon työsuhteen purkamisesta vasta sen tapahduttua eikä sillä ole ollut keinoja eikä velvollisuuttakaan työsuhteen palauttamiseksi. Liitto on kiistänyt siihen kohdistetut vaatimukset.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Kotivara Osakeyhtiö on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin, joka ei anna lausuntoa kanteesta siltä osin kuin siitä on luovuttu, on muutoin tutkinut jutun ja toteaa Elintarvikealan Työnantajaliiton myöntäneen, että Kotivara Osakeyhtiö on 20.8.1980 purkanut sen palveluksessa vuodesta 1978 lihanleikkaajana työskennelleen Risto Korpelan työsopimuksen perusteettomasti vastoin irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä.

Vahingonkorvauksen määrään vaikuttavina seikkoina työtuomioistuin on ottanut huomioon, että Korpelan ansiota työsuhteen purkamista kuutena edeltäneenä kuukautena ei ole pidettävä oikeaksi myönnettyjä 20 089 markkaa suurempana. Korpela on 12.1.1981 saanut uuden työpaikan.

Hyvityssakkovaatimuksen osalta työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että työsuhteen purkaessaan yhtiö on epäillyt Korpelan käyttäneen sairautta syynä työstä poissaoloon osallistuakseen sorsien metsästykseen. Epäilyksiä on vahvistanut Korpelan isän yhtiön edustajalle erehdyksessä siitä antama virheellinen tieto. Kun asiasta välittömästi työsuhteen purkamisen jälkeen neuvoteltaessa tapahtumien kulku on jäänyt puolin ja toisin tehtyjen vastakkaisten väitteiden varaan, Elintarvikealan Työnantajaliiton ei näissä oloissa voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen, hyläten esitetyn hyvityssakkovaatimuksen, vahvistaa, että Kotivara Osakeyhtiö on purkaessaan Korpelan työsuhteen menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, ja velvoittaa Kotivara Osakeyhtiön maksamaan hänelle vahingonkorvauksena työehtosopimuksen vastaisesta työsuhteen purkamisesta seitsemäntoistatuhatta (17 000) markkaa viiden prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 22.12.1981 lukien ja korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut tuhannella kahdellasadalla (1 200) markalla. Asian laatuun katsoen saa Elintarvikealan Työnantajaliitto itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Hurmalainen, Airaksinen, M. Virtanen, Kaski, Leivo ja P. Virtanen.

Eri mieltä olevan jäsenen P. Virtasen lausunto, johon jäsen Leivo yhtyi:

Yhdyn työtuomioistuimen enemmistön kantaan muilta kuin työnantajaliiton valvontavelvollisuuden osalta. Tältä osin totean seuraavaa:

Työsuhteen purkamisen tapahduttua on työnantajan edustajalle selvitetty välittömästi asioiden oikea laita. Samoin työntekijäliitto on ottanut yhteyttä työnantajaliittoon. Työnantaja on kieltäytynyt muistion tekemisestä. Työnantajaliiton edustaja on luvannut selvittää asiaa. 16.10.1980 asiasta on neuvoteltu liittojen välillä. Sekä työnantaja että työnantajaliitto ovat suhtautuneet kielteisesti työsuhteen palauttamiseen.

Työehtosopimuslain 8 §:ään perustuva valvontavelvollisuus edellyttää, että työnantajaliiton on välittömästi tiedon saatuaan ryhdyttävä selvittämään työsopimuksen irtisanomisja purkamistilannetta. Sen on valvottava ensisijaisesti sitä, että irtisanomissuojasopimusta noudatetaan. Mikäli näin ei ole tapahtunut ja asia käy selväksi työnantajaliitolle, on sen ryhdyttävä käytettävissä olevin keinoin oikaisemaan

tilannetta. Tässä tapauksessa työnantajaliitto on suhtautunut täysin passiivisesti työnantajan menettelyyn.

Työnantajaliiton selonotto- ja oikaisuvelvollisuus on siitä riippumaton, onko kysymyksessä työsopimuksen irtisanominen vai purkaminen. Asiallisen irtisanomisperusteen on kummassakin tapauksessa oltava olemassa. Työnantajaliiton valvontavelvollisuutta ei vähennä tai poista se, että työsuhteen päättämishetkellä työnantaja on luullut sellaisen asiantilan vallitsevan, joka oikeuttaisi purkamiseen tai irtisanomiseen. Mitä selvempää näyttöä työntekijäpuolelta tällaisessa tilanteessa pystytään osoittamaan siitä, että työnantaja on menetellyt sopimuksenvastaisesti, sitä selvemmin työnantajaliiton on ryhdyttävä toimiin valvontavelvollisuutensa täyttämiseksi. Valvontavelvollisuuden osalta ei voi olla ratkaisevaa se, mitä työnantajaliitto on tiennyt työsuhteen päättämishetkellä. Työnantajaliittohan saa usein tiedon asiasta vasta, kun työsuhteen päättämistä koskeva ratkaisu on jo tehty.

Edellä esitetyin perustein katson, että työnantajaliitto on laiminlyönyt sille työehtosopimuksen 8 §:n perusteella kuuluvan valvontavelvollisuuden ja näin ollen velvoitan sen maksamaan hyvityssakkoa Suomen Elintarviketyöläisten Liitolle 2 500 markkaa.