Labor court fines union and local committee for failing to enforce work peace during strikes.

Toimihenkilöt olivat ryhtyneet lakkoihin painostaakseen työnantajaa haluamiinsa ratkaisuihin palkkaryhmitysneuvotteluissa. Paikallisyhdistys ja toimihenkilöliitto eivät olleet ryhtyneet riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi. Kummatkin tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Työpaikkaosaston johtokunta, jonka toiminta ei perustunut toimihenkilöliiton tai toimihenkilöyhdistyksen sääntöihin, ei ollut sellainen elin, jonka toiminnasta yhdistys tai liitto olisi vastuussa.

Asianosaiset: Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen kesken 23.3.1981 allekirjoitetussa yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 §. Soveltamisala 1. Tämän sopimuksen piiriin kuuluvat sopimukseen sidotun työnantajaliiton jäsenten palveluksessa olevat toimihenkilöt, joilla tarkoitetaan koulutuksestaan riippumatta henkilöitä, jotka työskentelevät jäljempänä lueteltuihin tehtäväalueisiin kuuluvissa tehtävissä taikka tehtävissä, jotka luonteeltaan ovat niihin verrattavissa: - Konttori- ja toimistotyö yleensä kuten kirjanpitoon, sisäiseen tilientarkastukseen, kassanhoitoon, kirjeenvaihtoon, palkkojen ja kustannusten laskentaan, myyntiin ja hankintaan liittyvään hinnoitteluun, tulostarkkailuun, tilastointiin, tuotannon tarkkailuun sekä konttoripalveluun kuuluva työ;

6 §. Palkkaus Toimihenkilön palkkaa koskevat määräykset ovat yleissopimuksen liitteenä.

34 §. Neuvottelujärjestys 1. Sopijapuolten tulee asiallisesti neuvotella kaikista niiden toimialalla ilmaantuvista kysymyksistä niiden ratkaisemiseksi yhteisymmärryksessä. Sopijapuolet myötävaikuttavat omalta osaltaan hyvien ja asiallisten neuvottelusuhteiden kehittämiseen työpaikoilla. 2. Jos tämän sopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy erimielisyyttä, josta toimihenkilö ja työnantaja eivät ole voineet sopia keskenään ja josta paikalliset neuvottelut eivät johda yksimielisyyteen, on asia siirrettävä asianomaisten liittojen käsiteltäväksi.

5. Neuvotteluista on jommankumman osapuolen niin vaatiessa laadittava pöytäkirja tai erimielisyysmuistio, joka kummankin osapuolen on allekirjoitettava. Asiakirjassa on lyhyesti mainittava erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta. Pöytäkirja tai erimielisyysmuistio on laadittava viikon kuluessa neuvottelun päättymisestä. 6. Jolleivät edellä 2 momentissa mainitut neuvottelut johda tulokseen, voi jompikumpi asiapuolista jättää asian työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitetut asiat voivat asianomaiset liitot, oltuaan asiasta yksimieliset, siirtää keskusliittojen välillä neuvoteltavaksi.

35 §. Sopimuksen sitovuus 1. Tämä sopimus sitoo, a) allekirjoittaneita järjestöjä; b) niitä työnantajaliittoja, jotka eivät ole viikon kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta kirjalliseti ilmoittaneet irtautuvansa sopimuksesta sekä c) niitä työnantajia, toimihenkilöitä ja näiden yhdistyksiä, jotka kuuluvat tai sopimuksen voimassa ollessa ovat kuuluneet edellä tarkoitettuihin liittoihin. 2. Sen jälkeen, kun sopimus on tullut liittoja sitovaksi, ovat kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän sopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin yksityiseen määräykseen kielletyt. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat sitäpaitsi velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät myöskään niiden jäseninä olevat työnantajat ja toimihenkilöt, joita sopimus koskee, ryhdy sellaisiin taistelutoimenpiteisiin eivätkä muutenkaan riko sopimuksen määräyksiä.

Työnantajaliiton edustaja oli 27.8.1982 kello 13 ollut yhteydessä vastaajaliiton asiamieheen kehottaen liittoa ryhtymään toimenpiteisiin alkavaksi ilmoitetun lakon estämiseksi. Saman sisältöinen vaatimus oli vastaajaliitolle esitetty myös 30.8.1982 sekä puhelimitse että kirjeitse. Myös 7.9.1982, 10.9.1982, 20.9.1982, 24.9.1982 ja 27.9.1982 oli työnantajaliitto esittänyt vastaajaliitolle vaatimuksia tehokkaammista toimenpiteistä työrauhan ylläpitämiseksi.

Wärtsilän Helsingin alueen Teollisuustoimihenkilöt r.y:n puheenjohtaja oli Wärtsilän Helsingin telakan palveluksessa. Hänen tai yhdistyksen puolelta ei ollut ryhdytty toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi tai tuomitsemiseksi. Vastaajaliiton toimenpiteistä ei työnantajapuolella ollut tietoa. Liitto ei ollut ryhtynyt ainakaan riittäviin toimenpiteisiin työtaistelun syntymisen ehkäisemiseksi tai sen tuomitsemiseksi. Wärtsilän Helsingin alueen Teollisuutoimihenkilöt olivat rikkoneet sille lain ja työehtosopimuksen perusteella kuuluvan velvollisuuden. Yhdistys vastasi myös edustajiensa toimenpiteistä. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto oli laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden. Valvontavelvollisuutta oli rikottu siitäkin huolimatta, että työtaistelu-uhka oli ollut vastaajaliiton tiedossa useita päiviä ennen työtaistelun alkamista.

Näillä perusteilla Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton ja Wärtsilän Helsingin alueen Teollisuustoimihenkilöiden tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:ssä säädettyjen velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.

kaikkensa lakkojen lopettamiseksi. Yhdistyksen johtokunnan jäsenet eivät olleet ottaneet osaa työtaisteluun.

Työpaikkaosaston johtokunnan kaksi jäsentä oli osallistunut lakkoon. Tällä seikalla ei kuitenkaan ollut merkitystä, koska yhdistys ei vastannut työpaikkaosaston johtokunnan toimista. Yhdistys oli rekisteröity, mutta sen säännöissä ei ollut mainintaa työpaikkaosastosta. Työpaikkaosasto vastasi lähinnä työhuonekuntaa. Työtuomioistuin oli tuomiossaan n:o 31/75 todennut, ettei yhdistys eikä liitto vastannut työhuonekunnan toiminnasta.

Luottamusmies ei ollut osallistunut työtaisteluun, vaan oli pyrkinyt toiminnallaan estämään työtaistelun. Luottamusmies oli ollut useita kertoja puhelinyhteydessä vastaajaliittoon, ja oli muutoinkin aktiivisesti toiminut työtaistelujen estämiseksi ja lopettamiseksi.

Vastaajaliitto oli saatuaan tiedon työtaistelu-uhasta lähettänyt heti luottamusmiehelle sähkeen, jossa oli kehotettu peruuttamaan työtaistelu. Tämän lisäksi liiton edustajat olivat olleet useita kertoja puhelinyhteydessä luottamusmieheen kehottaen häntä riitojen ratkaisuun neuvotteluteitse. Liiton alueasiamies oli 16. ja 21.9.1982 käynyt työpaikalla selvittämässä tilannetta ja liiton kielteistä kantaa työtaistelutoimenpiteeseen. Vastaajaliitto oli lisäksi 20.9.1982 lähettänyt luottamusmiehelle sähkeen, jossa oli kehotettu peruuttamaan työtaistelu.

Edellä olevilla perusteilla Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Wärtsilän Helsingin alueen Teollisuustoimihenkilöt on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo selvitetyksi, että Oy Wärtsilä Ab:n Helsingin telakan 11 tuntikirjuria ovat olleet lakossa 30.8.1982 kello 7 alkaen 1.9. työajan loppuun saakka, 8.9. kello 7 ja 8 sekä 15 ja 16 välisinä aikoina, 10.9. kello 14 ja 16 välisenä aikana ja 20.9. kello 12 alkaen 21.9. työajan loppuun saakka. Jutun valmistavan käsittelyn jälkeen tuntikirjurit ovat olleet lakossa vielä 29.9.1982 kello 12 ja 16 välisenä aikana.

Vastaajaliitto on saanut tiedon uhkaamassa olevista lakoista jo ennen niiden alkamista. Lakkojen jatkuessa on työnantajaliitto useaan otteeseen vaatinut toimihenkilöliittoa ryhtymään tehokkaisiin toimenpiteisiin työrauhan ylläpitämiseksi. Näiden vaatimusten johdosta ovat toimihenkilöliiton edustajat olleet useita kertoja yhteydessä työpaikan luottamusmieheen ja vaatineet työrauhan palauttamista. Kun lakot ovat kuitenkin jatkuneet varsin pitkän ajan, ei toimihenkilöliitonkaan toimenpiteitä sille kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi voida työtuomioistuimen mielestä pitää riittävinä.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Wärtsilän Helsingin alueen Teollisuustoimihenkilöt ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton maksamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä kummankin erikseen kaksituhatta (2 000) markkaa sekä velvoittaa molemmat yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut tuhannella kahdellasadalla (1 200) markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Aranto, Kaski ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.