Labor court allows 5% surcharge for waste truck drivers but rejects claim for dump truck drivers due to lack of specific negotiation. The court ruled that the collective agreement's 'waste truck' provision applies only to specialized vehicles, not general dump trucks. The decision rests on the absence of explicit discussion regarding dump trucks during collective bargaining. Consequently, the union's request for a surcharge for dump truck drivers is dismissed. The court emphasizes the need for clear intent in collective agreements. This case clarifies the scope of special allowances in Finnish labor law.

Työehtosopimukseen oli otettu määräys, että mm. jäteauton kuljettajalle oli maksettava 5 %:lla korotettu palkkaus. Jätteiden kuljetuksessa koneautolla ei ollut niin suurta eroa verrattuna vaihtolava-autolla suoritettavaan jätteiden kuljetukseen, etteikö myös vaihtolava-auton kuljettajalle olisi pitänyt maksaa sanottua erikoislisää.

Asianosaiset: Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y. Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y.

Kuultavat: Kiinteistöjen Jäteautot Oy

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y:n välillä 24.4.1981 allekirjoitetussa autoliikenteen työehtosopimuksessa vuosille 1981-1983 on 10 §:n 5 kohdassa sovittu seuraavaa:

10 § Erilliset lisät

5. Erikoislisä

Nosturiauton kuljettajille, lavettiauton kuljettajille, jäteauton kuljettajille, puutavaran kuljettajille kuljetettaessa puuta metsästä silloin, kun kuljettaja käyttää kuormauslaitetta sekä niille autonkuljettajille, jotka suorittavat maidon keräilyä imukeräilyautoilla, maanalaisissa laitoksissa kuljetuksia suoritettavalle autonkuljettajalle sekä niissä erikoiskuljetuksissa toimiville kuljettajille, joihin kuljetuksiin tarvitaan poliisiviranomaisen lupa sekä erikseen niinsanottu saattoauto, maksetaan erikoislisää, jonka suuruus on 5 prosenttia työntekijän taulukkopalkasta.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y. on työtuomioistuimessa lausunut, että jäteautonkuljettajille maksettavaa erikoislisää koskeva esitys oli jätetty työnantajaliitolle jo vuoden 1980 työehtosopimusneuvotteluissa. Tuolloin esitys ei kuitenkaan ollut toteutunut. Vuoden 1981 neuvotteluissa oli esitetty edelleen, että "jäte- ja lieteautonkuljettajille sekä pumppuautojen kuljettajille maksetaan erikoislisää, jonka suuruus on 15 % työntekijän taulukkopalkasta".

Työehtosopimusneuvotteluissa ei jäteautojen kuljettajille maksettavasta lisästä ollut keskusteltu kovinkaan paljon. Työntekijäpuolen käsityksen mukaan työnantajapuoli oli kuitenkin mieltänyt esityksen siten, että se oli tarkoittanut kaikille jäteautojen kuljettajille maksettavaa erikoislisää riippumatta auton rakenteesta. Tosin ilmaisu "jäteauto" ei ollut aivan onnistunut. Oikeampaa oli ehkä puhua "jätteenkuljetusautosta". Neuvottelujen katkettua Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto oli antanut työtaisteluvaroituksen. Tämän jälkeen neuvottelut oli käyty valtakunnansovittelijan johdolla ja tämä oli antanut 12.4.1981 sovintoehdotuksen, jonka mukaan "erikoislisää maksetaan myös jäteautonkuljettajille, niille autonkuljettajille, jotka suorittivat maidon keräilyä imukeräilyautoilla, sekä maanalaisissa laitoksissa kuljetuksia suorittavalle autonkuljettajalle".

Työntekijäliitto oli kuitenkin hylännyt sovintoehdotuksen ja aloittanut työtaistelun, joka oli kestänyt puolitoista viikkoa. Valtakunnansovittelijan annettua 23.4.1981 uuden sovintoehdotuksen, molemmat osapuolet olivat hyväksyneet sen ja työtaistelu oli tuona päivänä päättynyt. Ensimmäisen sovintoehdotuksen pohjalta oli kirjattu työehtosopimukseen nykyinen säännös jäteauton kuljettajalle maksettavasta erikoislisästä.

Autoliikenteen Työnantajaliiton jäsenyrityksessä Kiinteistöjen Jäteautot Oy:ssä, joka oli erikoistunut kiinteistöjen jätteiden kuljetukseen lähinnä pääkaupunkiseudulla, oli tulkittu puheena olevaa sopimuskohtaa niin, että se olisi koskenut vain niin sanottuja konekuormausautoja eikä lainkaan niin sanotuilla vaihtolava-autoilla tapahtuvaa jätteenkuljetusta. 8.6.1981 liittojen välisissä neuvotteluissa Autoliikenteen Työnantajaliitto oli ilmoittanut saman kannan.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto oli tarkoittanut työehtosopimusesityksellään kaikkia jätteitä kuljettavia kuljettajia. Työnantajapuoli ei neuvotteluissa ollut ilmoittanut käsittäneensä työntekijäpuolen esitystä siten, että ainoastaan konekuormauslaitteella varustettujen jätteidenkuljetusautojen kuljetus oikeuttaisi erikoislisään. Konekuormauslaittein varustettu jätteenkuljetusauto oli vain yksi muoto jätteenkuljetusautoa. Jätteitä voitiin kuljettaa myös vaihtolava-autoilla, kuten Kiinteistöjen Jäteautot Oy:ssä tapahtui. Myös vaihtolava-auto oli "jäteauto".

Moottoriajoneuvoasetuksen 3 §:ssä luokiteltiin moottoriajoneuvot henkilöautoihin, pakettiautoihin, kuorma-autoihin, erikoisautoihin ja linja-autoihin. Erikoisautoihin luettiin määrättyihin erikoistehtäviin tarkoitetut ja niitä varten varten rakennetut ja varustetut autot, kuten palo-, sairas-, ruumis-, hinaus-, huolto- ja asuntoautot sekä niihin verrattavat muihin ryhmiin kuulumattomat autot ja auton alustalle rakennetut työkoneet. Jätteenkuljetusautoja ei luokiteltu tällaisiksi erikoisautoiksi, vaan ne rekisteröitiin kaikki normaaleina kuorma-autoina, olivatpa ne konekuormauslaitteella tai vaihtolavalla varustettuja.

Työnantajapuolen kanta, jossa jäteauto rajattiin ainoastaan konekuormauslaittein varustettuun autoon olisi perustellumpi, mikäli ainoastaan tällainen auto rekisteröitäisiin moottoriajoneuvoasetuksen mukaisesti erikoisautoksi "jätteenkuljetusautoksi". Koska näin ei kuitenkaan käytännössä ollut, työnantajapuolen kanta ei voinut perustua lainsäädäntöön. Myöskään yleisessä kielenkäytössä ei jätteenkuljetusautolla ollut tarkoitettu yksinomaan konekuormauslaittein varustettua autoa. Työnantajapuolen rajaus erikoislisän maksamiselle oli näin ollen keinotekoinen eikä se perustunut neuvottelussa esiintulleisiin seikkoihin, yleiseen kielenkäyttöön tai lainsäädäntöön.

Vielä oli todettava, että kun puheena olevassa yhtiössä ei tiettävästi kuljetettu muita kuin jätteitä, ei ollut perusteltua jaotella yrityksen palveluksessa olevia jäteauton kuljettajia kahteen ryhmään, joista vain toisella olisi oikeus työehtosopimuksen mukaiseen erikoislisään.

Edellä lausutun perusteella Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut, että työtuomioistuin vahvistaisi, että Kiinteistöjen Jäteautot Oy:n palveluksessa olevilla vaihtolava-autojen kuljettajilla oli oikeus työehtosopimuksen 10 §:n 5 kohdan mukaiseen 5 %:n erikoislisään kaikilta työtunneilta.

Autoliikenteen Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että kysymyksessä oleva sopimuskohta oli syntynyt kantajan kertomalla tavalla. Asiaa koskevat neuvottelut oli käyty varsin nopeasti. Vaatimustaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto oli perustellut nimenomaan jäteauton kuljettajan työn vaativuudella ja työn raskaudella korostaen erityisesti sitä seikkaa, että kuljettajat joutuivat siirtelemään ahtaissa olosuhteissa painavia jätesäiliöitä. Lisäksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto oli tuonut esille, että pakkaaja-autonkuljettajille oli jo käytännössä maksettu muusta autonkuljetustyöstä poiketen korkeampaa palkkaa. Näistä kannanotoista johtuen työnantajaliitolla oli ollut perusteltua syytä uskoa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton vaatineen jäteautonkuljettajan lisää maksettavaksi työnantajaliiton silloisen ja nykyisen kannan mukaisesti.

Autoliikennealalla termi "jäteauto" oli vakiintunut tarkoittamaan nimenomaan jätteiden kuljetusta varten rakennettua erikoisautoa. Tämä ilmeni myös näitä autoja valmistavien yritysten esitteissä käytetyistä sanonnoista. Sisäministeriön ympäristösuojeluosaston julkaisussa: Jätehuolto (Helsinki 1980) oli käsitelty jätteiden kuljetusta erottaen kuljettaminen jäteautolla ja vaihtolavamenetelmällä. Vaihtolavajärjestelmä oli eräs kuorma-auton käyttöä monipuolistava lisävaruste. Järjestelmä soveltui erittäin moneen tarkoitukseen, joista jätteenkuljetus oli vain yksi. Vastoin Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton väittämää "jäteauto" ja "jätteenkuljetusauto" tarkoittivat käytännössä samaa asiaa. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto pyrkikin muuttamaan lisälle tarkoitettua alkuperäistä merkitystä, joka oli lisän maksaminen jätteiden käsittelyyn erityisesti varustetun auton kuljettajalle eikä minkä tahansa jätteen kuljetukseen soveltuvan auton kuljettajalle.

Muut 10 §:n 5 momentissa mainitut lisään oikeuttavat kuljettajat kuten nosturinauton kuljettaja, lavettiauton kuljettaja ja erikoiskuljetuksia suorittava kuljettaja olivat alalla vakiintuneita termejä. Samoin jäteauton kuljettaja oli vakiintunut termi.

Myöskään lisän maksamisen tarkoitus eli korvauksen maksaminen työn raskaudesta ja vaativuudesta ei ollut sopusoinnussa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton tulkinnan kanssa. Jätteiden kuljetus vaihtolavajärjestelmää käyttäen ei ollut lainkaan työn vaativuus ja raskaus huomioon ottaen verrattavissa jätteiden kuljetukseen jäteautolla. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto ei myöskään ollut neuvottelussa tuonut esille, että se oli tarkoittanut käsitteellä jäteauto jotakin muuta kuin mitä tällä käsitteellä vakiintuneessa ammatti- ja myös yleiskielenkäytössä ymmärrettiin.

Myöskään Kiinteistöjen Jäteautot Oy:n yhtiöjärjestyksen 2 §:n mukainen yrityksen toimialakuvaus ei edellyttänyt lisän maksamista kaikille työntekijöille. Yrityksessä erotettiin selvästi pakkaaja-autonkuljettajat ja vaihtolava autojen kuljettajat. Henkilöstössä tapahtui sisäisiä siirtoja näiden ryhmien välillä ja halukkuuta oli myös siirtyä alemmin palkattuun vaihtolavakuljettajaryhmään. Tämä oli osoitus siitä, että yrityksen työntekijät olivat mieltäneet työn vaativuudessa ja rasittavuudessa olevat erot.

Vaatimus siitä, että jätteitä kuljettavilla olisi oikeus työehtosopimuksen 10 §:n 5 kohdan mukaiseen lisään kaikilta työtunneiltaan, ei pohjautunut työehtosopimukseen. Erikoislisää oli maksettava sen luonteen mukaisesti vain määrättyyn työhön käytetyn työajan perusteella. Mikäli vastoin vastaajan käsitystä lisän maksaminen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton esittämällä tavalla hyväksyttäisiin, ei lisä voinut tulla missään tapauksessa maksettavaksi kaikilta työtunneilta. Työntekijäthän voivat tehdä myös muuta kuin lisään oikeuttavaa työtä.

Edellä mainituin perustein Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Kiinteistöjen Jäteautot Oy on ollut jutussa kuultavana.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että osapuolet ovat ainakin keskustelleet nyt voimassa olevan työehtosopimuksen 10 §:n 5 kohdassa sanotuista säännöksistä jo vuonna 1979. Tuolloin ei asia ole edennyt. Vuoden 1980 työehtosopimusneuvotteluja silmällä pitäen kantaja on tehnyt muun muassa tästä kysymyksestä kirjallisen esityksen, jota on käsitelty työryhmässä. Esityksessä on tarkoitettu kaikkia jätteiden kanssa tekemisiin joutuvia kuljettajia. Autoliikenteen Työnantajaliitto ei kuitenkaan tuolloin ole hyväksynyt esitystä, joten siitä ei ole syntynyt työehtosopimusta. Tämän jälkeen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y. on vuoden 1981 työehtosopimusneuvotteluja varten tehnyt samansisältöisen esityksen, josta ei kuitenkaan tekstin osalta ole neuvoteltu osapuolten kesken. Työntekijäpuoli on kylläkin tällaisia neuvotteluja ehdottanut, mutta työnantajapuoli ei ole tähän suostunut.

Kantajana olevan AKT:n annettua työtaisteluvaroituksen vuonna 1981 on neuvotteluja käyty valtakunnansovittelijan johdolla ilmeisesti pääasiassa erillisneuvotteluina. Valtakunnansovittelija on antanut neuvottelujen johdosta työtaistelun välttämiseksi 12.4.1981 sovintoesityksen, jossa on ollut säännös myös jäteauton kuljettajille maksettavasta erikoislisästä. Työntekijäpuoli on kuitenkin hylännyt sovintoesityksen kokonaisuudessaan ja aloittanut työtaistelun. Tämän jälkeen valtakunnansovittelija on tehnyt 23.4.1981 edellistä sovintoesitystään täydentävän esityksen. Tämä esitys on nyt riidanalaiselta osin ollut sama kuin aikaisempi välitysesitys, ja kumpikin osapuoli on hyväksynyt sen. Näin on myös voimassa olevan työehtosopimuksen 10 §:n 5 kohta syntynyt.

Jutun eri vaiheissa on puolin ja toisin selvitetty jäteauton käsitettä. Laajasta aineistosta huolimatta vaikuttaa kuitenkin siltä, että työehtosopimuksen käyttämää nimenomaista termiä "jäteauto" ei käytettäisi vakiintuneesti jätteenkuljetusyhtiöitten piirissä. Pikemminkin on jutun kestäessä käytetty koneellisesti kuormaavan kuorma-auton käsitteenä yleisimmin "koneautoa" ja aikaisemmin tätä autotyyppiä oli kutsuttu "norbaksi" valmistajatehtaan mukaan; vaihtolavalla varustettua kuorma-autoa kutsutaan puolestaan yleisimmin "vaihtolava-autoksi", minkä ohella on joskus esiintynyt erityistapauksessa muitakin nimiä, kuten "kippoauto". Koneauto ja vaihtolava-auto näyttävät kuitenkin vakiintuneimmilta, joten kielellistä tulkintaa jäteautosta ei ole suoraan johdettavissa.

Sisäasiainministeriön ympäristöosaston jätehuoltoa koskeva julkaisu V:1 Helsinki 1980 tosin puolestaan erottaa 6. luvussaan jäteautonkuljetukset ja vaihtolavakuljetukset. Ensinmainitulla tarkoitetaan sanotussa julkaisussa koneautoa. Tämän julkaisun ei ole kuitenkaan näytetty olleen työehtosopimusneuvottelujen aikana sopimuspuolten tiedossa eikä sillä ole myöskään näytetty olleen ainakaan vielä silloin sellaista julkisuutta, että sen perusteella pelkästään voitaisiin katsoa yleisen kielenkäytön vakiintuneen tässä julkaisussa käytetyn mukaiseksi. On myös otettava huomioon, että julkaisussa on autotyypit ilmennetty piirroksin. "Jäteauto" sanaa on eräässä kohden tarkennettu määreillä "itsekuormaava" ja "tiivistävä".

Kiinteistöjen Jäteautot Oy:n opratiivinen johtaja on jutussa todistajana kuulusteltuna kertonut pitäneensä yhtiössä vaihtolava-autoja kuljettaneita autonkuljettajia jäteauton kuljettajina.

Koneauton ja vaihtolava-auton kuljettajien palkkausperusteet Kiinteistöjen Jäteautot Oy:ssä eroavat siten, että koneautonkuljettajalla on urakkapalkkaus ja vaihtolava-auton kuljettajalla on osin kiinteä palkkaus ja osin urakkapalkkaus. Työn laadusta ja tekijästä riippuen koneauton kuljettaja saattaa ansaita noin 1 000 markkaa enemmän kuukaudessa kuin vaihtolava-auton kuljettaja.

Työn luonne koneauton kuljettajalla on sellainen, että varsinaisen autonajon ohella hän käsittelee roskapusseja ja jätesäiliöitä kantaen tai kuljettaen ne kärryillä pakkaavaan koneautoon. Vaihtolava-auton kuljettaja puolestaan hakee vaihtolavan, joka kiinnitetään auton vetolaitteeseen joko mekaanisesti tai käsin ja auton voimansiirtolaitteet vetävät lavan auton päälle. Vaihtolava voi olla suljettu, luukuilla varustettu järjestelmä, kuten esimerkiksi "Puhtojätesäiliö", tai avoin lava. Suljetussa lavassa kuljettajan on varmistettava, että luukut ovat kiinni ja tarvittaessa pakattava säiliö siten uudestaan, etteivät luukut pääse kuljetuksen aikana aukeamaan. Avolava on samoin tarvittaessa kuormattava siten uudelleen, etteivät jätteet kuljetuksen aikana putoa lavalta, ja mahdollisesti kuorma on peitettävä.

Sekä koneauton että vaihtolava-auton kuljettajan tehtäviin kuuluu jätteenkeräyspaikan siivous ja huolehtiminen siitä, ettei roskia jää paikalle eikä kuljetuksen aikana leviä ympäristöön. Kummallakin autotyypillä ajettaessa mukana saattaa olla apumies, mutta kumpaakin ajetaan myös yksin yhtä yleisesti. Varsinaista ajoa kertyy vaihtolava-auton kuljettajalle kuitenkin enemmän kuin koneauton kuljettajalle.

Sille kanteeseen sisältyvälle vaatimukselle, että vaihtolava-auton kuljettajalle tulisi vahvistaa maksettavaksi erikoislisä kaikilta työtunneilta ei jutussa ole näytetty perustetta.

Edellä tarkoitetuissa työehtosopimusneuvotteluissa ei jutussa esitetyn selvityksen mukaan ole keskusteltu jätteen käsitteestä eikä myöskään siitä jutun esivalmistelussa esiin tulleesta kysymyksestä oliko työehtosopimuksessa tarkoitettu jätteellä myös lunta. Ennen jutun vireille panoa kantaja- ja vastaajayhdistysten välillä käydyissä neuvotteluissakaan ei asia ole ollut esillä. Tämän vuoksi työtuomioistuin katsoo, ettei se voi tässä yhteydessä ottaa kantaa siihen, onko Kiinteistöjen Jäteautot Oy:ssä ollut maksettava puheena oleva erikoislisä myös lumen kuljetuksesta vaihtolava-autolla.

Näistä syistä työtuomioistuin, kanteen enemmälti hyläten, harkitsee oikeaksi vahvistaa, että Kiinteistöjen Jäteautot Oy:ssä työssä oleville vaihtolava-autojen kuljettajille on, huomioon ottaen mitä edellä on sanottu, maksettava jätteenkuljetuksesta työehtosopimuksen 10 §:n 5 kohdassa tarkoitettu erikoislisä.

Asian laatuun katsoen asianosaiset saatavat pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Hämäläinen, puheenjohtaja, Kourilehto, Sarkko, P. Hämäläinen, Hurmalainen, Sariola, Kaski, Leivo ja P. Virtanen.

Eri mieltä olevan jäsen Sariolan lausunto, johon jäsenet Hurmalainen ja Pekka Hämäläinen yhtyivät:

Yhdyn tuomion perusteluosaan sen yhdeksän ensimmäisen kappaleen osalta. Muutoin lausun:

Kuten hyväksymästäni perusteluosasta ilmenee, työehtosopimusneuvotteluissa ei ole nimenomaisesti käsitelty kysymystä siitä, oliko työntekijäpuoli tarkoittanut erikoislisän maksamista jäteauton kuljettajalle koskeneella, sittemmin mainituin tavoin työehtosopimukseen tulleella esityksellään paitsi koneauton kuljettajaa myös vaihtolava-auton kuljettajaa. Kun vuonna 1980 tehty esitys ei ole johtanut tulokseen ja kun vuoden 1981 työehtosopimusneuvottelut on pääasiallisesti käyty valtakunnansovittelijan johdolla ei sopimusmääräyksen epäselvää sanamuotoa voida lukea kummankaan osapuolen viaksi yksin.

Erikoislisän maksamista jäteauton kuljettajille koskeva määräys on sisällytetty työehtosopimuksen 10 §:n 5. kohtaan, jossa määrätään erikoislisää maksettavaksi mm. nosturiauton ja lavettiauton kuljettajille, puutavaran kuljettajille kuormauslaitetta käytettäessä, maidon imukeräilyauton kuljettajille, maanalaisissa laitoksissa kuljetuksia suorittavalle autonkuljettajalle sekä kuljettajille niissä erikoiskuljetuksissa, joihin tarvitaan poliisiviranomaisen lupa ja saattoauto. Kun erikoislisän maksaminen näissä tapauksissa edellyttää erityislaittein varustetun auton käyttöä tai normaaleista olosuhteista selvästi poikkeavia kuljetusolosuhteita, katson, että jäteauton käsitettä tässä sopimuskohdassa on tulkittava nämä näkökohdat huomioon ottaen. Tällöin päädytään siihen, että jäteautolla on katsottava tässä tarkoitetun erityisesti jätteiden kuljetukseen suunniteltua ja asianomaisin laittein varustettua koneautoa eikä vaihtolava-autoa.

Näistä syistä harkitsen oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun katsoen Autoliikenteen Työnantajaliitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.