Employer fined for failing to pay court-ordered wages; union's supervision duty breach dismissed.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. OMP-Yhtymä Oy

Kuultavat: Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen Piiri r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen kesken 4.4.1981 samoin kuin sitä edeltäneissä 21.4.1980 ja 18.2.1979 tehdyissä rakennusalan työehtosopimuksissa on muun muassa ne määräykset, jotka on jäljennetty työtuomioistuimen 18.11.1981 antamaan tuomioon n:o 149.

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että kysymys oli työtuomioistuimen 18.11.1981 antaman tuomion n:o 149/81 toteuttamisesta. Kantajaliiton Oulun aluetoimiston toimitsija oli 27.11.1981 OMP-Yhtymä Oy:lle lähettämässään kirjeessä muistuttanut yhtiötä betonimylläri Matti Kukan ylityökorvausten ja lomakorvausten maksamisesta edellä mainitun työtuomioistuimen tuomion mukaisina. Kirje oli lähetetty tiedoksi myös vastaajaliitolle ja sen Pohjois-Suomen Piiri r.y:lle. Vastaajaliitto oli antanut yhtiölle vain ylimalkaisen kehotuksen palkkojen suorittamisesta Kukalle. Tuomion antamisen jälkeen yhtiö oli mainituista saatavista maksanut Kukalle vain 350 markkaa. Vastaajaliiton Pohjois-Suomen Piiri ei ollut ryhtynyt asiassa mihinkään toimenpiteisiin.

Työntekijäpuoli oli jutun käsittelyn aikana laskenut Kukan ansiot hänen itsensä pitämän tuntikirjanpidon perusteella rakennusalan työehtosopimuksen ja rakennusalan työntekijäin vuosilomia koskevan työehtosopimuksen mukaan ajalta 1.1.1980-13.5.1981 ottamalla huomioon lähinnä sopimuksettoman tilan ajalta maksettaviin palkkoihin korottavana vaikuttavan työehtosopimuksen jälkivaikutuksen sekä työehtosopimuksen edellyttämät yleiskorotukset, jotka yhtiö oli jättänyt kokonaan maksamatta. Kukan saatavaksi oli näin saatu 33 677,17 markkaa, mihin oli lisättävä työsopimuslain mukainen odotusajan palkka 1 347,84 markkaa. Saatava oli yhteensä 35 025,01 markkaa.

Työtuomioistuimen mainitussa aikaisemmassa tuomiossa oli todettu, ettei työnantajapuolelta ollut esitetty sellaista selvitystä, jonka nojalla työnantajan Libyassa maksama Kukan vero olisi voitu ottaa huomioon työnantajan vastuuta vähentävänä tai sen poistavana seikkana. Kuitenkin yhtiö oli työtuomioistuimen tuomion jälkeenkin pitänyt kiinni siitä, että yhtiön Libyassa Kukan puolesta maksamat noin 13 500 markan suuruiset "General Tax" nimellä kannettavat verot voitaisiin kuitata Kukan ylityö- ja lomapalkkasaatavia vastaan. Vaikka Kukan työsopimuksessa ei ollut mainittu, että työnantaja maksaisi kysymyksessä olevan veron, siitä oli suullisesti työmaalla näin sovittu. Myöhemmin Libyaan lähteneiden työntekijöiden työsopimuksissa asiasta oli nimenomaan erikseen mainittu.

Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että OMP-Yhtymä Oy oli jättäessään Kukan saatavat edelleen suorittamatta menetellyt rakennusalan työehtosopimuksen 20 §:n vastaisesti. Rakennustyöläisten Liitto on lisäksi työehtosopimuslain 7 §:n nojalla vaatinut, että OMP-Yhtymä Oy tuomittaisiin hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta, ja työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla, että Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. ja sen Pohjois-Suomen Piiri r.y. tuomittaisiin hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Vastaajaliiton Pohjois-Suomen Piirin piiriasiamiehellä ei ollut ollut mahdollisuutta puuttua yhtiön ja kantajaliiton välisiin neuvotteluihin. Nyt kysymyksessä olevan jutun tultua vireille oli valvontavelvollisuus siirtynyt pääasiassa vastaajaliiton harteille. Sanotuilla perusteilla Suomen Rakennusteollisuusliitto ja OMP-Yhtymä Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen Piiri r.y. on ollut jutussa kuultavana.

________

Jutussa on käynyt ilmi, että Kukka on kohta usein mainitun työtuomioistuimen tuomion antamisen jälkeen ilmeisesti joulukuussa 1981 pannut vireille kanteen Oulun raastuvanoikeudessa yhtiötä vastaan puheena olevien saatavien maksamisesta.

Työtuomioistuimen aikaisemmassa asiaa koskeneessa tuomiossa on todettu, ettei työnantajapuolelta ole siinä jutussa esitetty sellaista selvitystä, jonka nojalla työnantajan Libyassa maksama Kukan vero voitaisiin ottaa huomioon työnantajan vastuuta vähentävänä tai poistavana seikkana. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on esitetty näyttöä siitä, että yhtiön puolelta on marraskuussa 1979 pidetyissä neuvotteluissa luvattu huolehtia työntekijöiden puolesta Libyassa maksettavien verojen suorittamisesta. Epäselväksi on kuitenkin jäänyt, onko yhtiön puolelta annettuun sitoumukseen liittynyt joitain työntekijöille maksettavien lomapalkkojen ja ylityökorvauksien suorittamista koskevia ehtoja vai ei.

Työtuomioistuimen mielestä tässäkään jutussa ei ole esitetty perusteita, joiden nojalla yhtiön vastuu Kukalle kuuluvien vuosilomapalkan sekä ylityö- ja vuosilomakorvausten maksamisesta olisi vähentynyt tai poistunut sen johdosta, että yhtiö on maksanut veroa Kukan Libyassa saamista ansioista. Yhtiö ei ole siten voinut veronmaksuna tekemäänsä suoritukseensa vedoten, jonka mahdollisesta perimisestä Kukalta yhtiöllä on mahdollisuus erikseen käydä oikeutta, jättää täyttämättä työtuomioistuimen tuomioon perustuvaa velvollisuutta suorittaa Kukalle kuuluvat saatavat. Saatavan täsmälliseen määrään vaikuttavista muistakaan erimielisyyksistä huolimatta yhtiön olisi pitänyt maksaa Kukalle siitä ainakin näin ollen riidattomaksi jäänyt osa. Kun yhtiö ei ole näin menetellyt, se on tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä.

Suomen Rakennusteollisuusliiton puolelta on sen saatua tiedon työtuomioistuimen tuomiosta kehotettu OMP-Yhtymä Oy:tä maksamaan Kukalle siihen perustuvat saatavat. Liitto on myöhemminkin vaatinut yhtiötä täyttämään maksuvelvollisuutensa. Kun liiton ei ole näytetty ryhtyneen riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin saadakseen yhtiön selvittämään saatavan määrän ja viivytyksittä suorittamaan riidattoman osan siitä, liiton on katsottava laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa. Jutussa on sitä vastoin jäänyt näyttämättä, että Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen Piiri olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen Piiriin kohdistetun hyvityssakkovaatimuksen, selittää, että OMP-Yhtymä Oy on menetellyt vastoin rakennusalan työehtosopimusta jättämällä täyttämättä työtuomioistuimen aikaisemmin antamaan tuomioon perustuvan maksuvelvollisuutensa, sekä työehtosopimuslain 7, 8 ja 10 §:n nojalla tuomita OMP-Yhtymä Oy:n maksamaan Rakennustyöläisten Liitolle työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta hyvityssakkoa kahdeksansataa viisikymmentä (850) markkaa ja Suomen Rakennusteollisuusliiton puolestaan suorittamaan valvontavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa neljätuhattaviisisataa (4 500) markkaa ja velvoittaa ne yhteisvastullissti korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut tuhannella viidelläsadalla (1 500) markalla. Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen Piiri saa asian laatuun nähden itse kärsiä kulunsa jutussa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Hurmalainen, M. Virtanen, Kaski ja Kuivanen.

Tuomio oli yksimielinen.