Labor court orders union and union branch to pay damages for violating collective agreement strike bans.
Legislator summary
AI generatedThe labor court ruled that the textile industry union and its Tampere branch must pay damages to the employers' association for violating the collective agreement's strike ban. The union and its branch were found liable because they failed to take effective measures to stop strikes targeting wage and working time provisions, despite their leadership roles. The court determined that while the union branch was not responsible for specific strikes by members of a different branch, the overall failure to enforce peace obligations warranted financial penalties.
Legislator headnote
AI generatedSection 8, 9 and 10 of the Collective Agreements Act; The labor court may order a trade union and its branch to pay damages for violating the obligation to maintain industrial peace and for failing to supervise members' compliance with the collective agreement's strike ban.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Lakot kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta, työaikaa ja työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Kolme luottamusmiestä olivat myös osallistuneet työnseisauksiin. Ammattiosaston toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi ei pidetty riittävinä.
Ammattiosasto tuomittu hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja työntekijäliitto puolestaan valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.
Asianosaiset: Tekstiiliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto TVL r.y.
Kuultavat: Tampereen Puuvilla- ja Pellavatyöväen Ammattiosasto n:o 2 r.y.
RATKAISU
Sovelletut työehtosopimuskohdat:
Asianosaisliittojen kesken 9.3.1981 tehdyssä tekstiiliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
2 §.
Työrauhavelvoite
Sitovuus
1. Tämä työehtospimus sitoo allekirjoittaneita liittoja ja niiden alayhdistyksiä sekä työnantajia ja työntekijöitä, jotka ovat tai sopimuksen voimassaoloaikana ovat olleet näiden yhdistysten jäseniä.
Työrauha Valvontavelvollisuus
2. Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen, on kielletty. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat sitäpaitsi velvolliset huolehtimaan siitä, että myöskin niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat ja työntekijät, joita sopimus koskee, välttävät tällaisia taistelutoimenpiteitä, eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.
4 §
Työhön ottaminen ja erottaminen.
Työsuhteen syntyminen ja lakkaaminen Työnantajan työnjohtooikeus
1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä huomioonottaen yleissopimukseen irtisanomisen ja lomautuksen
perusteista ja lainsäädäntöön sisältyvät rajoitukset sekä määrätä työn johtamisesta
6 §.
Työaika
Työaikalain noudattaminen
1. Työaikaan nähden noudatetaan työaikalain määräyksiä ja tähän sopimukseen sisältyviä määräyksiä.
7 §.
Palkkausmuodot ja palkkamäärittelyt
1. Korvaus työstä lasketaan määrätyltä ajanjaksolta (tunti- ja viikkopalkka) tai kappaleelta tai työmäärältä (kappale- ja aikaurakka).
9 §.
S u o r i t u s p a l k k a
Urakka- ja osaurakkapalkka
1. Mikäli työn laatu sen sallii ja se teknillisesti on mahdollista, on tuotannon ja ansion kohottamiseksi työntekijälle varattava mahdollisuus suorittaa urakkatyötä.
26 §.
Erimielisyyksien sovittelu
Neuvotteluvelvollisuus
1. Jos tämän työehtosopimuksen soveltamista tai tulkintaa koskevassa asiassa syntyy erimielisyyttä, eikä luottamusmiessopimuksen 10 §:n mukaisissa neuvotteluissa ole päästy yksimielisyyteen, on asia siirrettävä liittojen ratkaistavaksi.
Sanotuilla perusteilla Tekstiiliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liiton ja Tampereen Puuvilla- ja Pellavatyöväen ammattiosasto n:o 2:n tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä hyvityssakkoon.
Vuosien 1981 ja 1982 vaihteessa oli tehtaalla tapahtunut korjaamojen yhdistäminen. Sen aiheuttamasta palkkojen tarkistamisesta olivat luottamusmiehet pyrkineet neuvottelemaan jo etukäteen, mutta yhdistämisen tapahduttua työnantaja oli suhtautunut kielteisesti tarkistuksiin. Siitä oli seurauksena ollut työntekijöiden oma-aloitteisesti toimeenpanema lakko. Tässä yhteydessä ammattiosastosta sekä myös työnantajaliitosta oli oltu yhteydessä vastaajaliittoon.
Viimeistämön palkkausjärjestelyistä oli neuvoteltu paikallisesti useaan otteeseen, mutta vastaajaliitto ei ollut ollut niissä mukana. Työntekijöiden ryhdyttyä lakkoon oli siitä ilmoitettu tälläkin kerralla vastaajaliittoon sekä ammattiosaston että työnantajaliiton edustajan toimesta. Vastaajaliitosta oli kehotettu työntekijöitä palaamaan työhön ja annettu ammattiosaston puheenjohtajalle ohjeet palauttaa työrauha ja neuvotella asioista. Neuvotteluja viimeistämön palkkakysymyksen osalta oli vaikeuttanut viimeistämön johdon vaihtuminen useaan otteeseen, jolloin uusi johto ei ollut katsonut olevansa sidottu edeltäjänsä lupauksiin.
Työntekijät olivat ryhtyneet lakkoon vastalauseeksi myös terveydelle vahingollista 3-vuorotyöhön siirtymistä vastaan, minkä työnantaja oli pyrkinyt toimeenpanemaan työntekijöiden vastustuksesta huolimatta. Tässäkin yhteydessä työntekijäin puolelta oli otettu yhteyttä vastaajaliittoon. Liitto oli kieltänyt kaikki työnseisaukset ja kehottanut työntekijöitä neuvottelemaan asiasta työnantajan kanssa.
Tekstiiliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Tampereen Puuvilla- ja Pellavatyöväen ammattiosasto n:o 2 on ollut jutussa kuultavana.
________
Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Oy Tampella Ab:n tekstiiliteollisuuden työntekijät ovat 15.1.1982-1.7.1982 välisenä aikana edellä kerrotuin tavoin toimeenpanneet työnseisauksia. Jutun esivalmistelun jälkeen kutomon työntekijät ovat olleet vielä lakossa 7.9.1982. Lakkojen tarkoituksena on ollut tukea vaatimuksia aika- ja urakkapalkkojen korottamisesta ja painostaa työnantajaa luopumaan suunnitelluista urakkahinnoittelun tarkistuksesta sekä kolmivuorotyöhön siirtymisestä. Lakot ovat siten kohdistuneet työntaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen palkkausta, työaikaa ja työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin, mitä seikkaa ei työntekijäpuolelta ole kiistettykään.
Tampereen Puuvilla- ja Pellavatyöväen ammattiosasto n:o 2:n työpaikalle asettamat kolme luottamusmiestä, joista kaksi on ollut samalla ammattiosaston toimikunnan jäseniä, ovat muutamia kertoja osallistuneet työnseisauksiin. Heistä tosin yksi on poistunut työpaikaltaan vasta sen jälkeen, kun hän työvuoroillaan tullessaan on havainnut muiden työntekijäin jo lähteneen sieltä.
Tehtaiden pääluottamusmies, joka on toiminut ammattiosaston puheenjohtajana, on saatuaan tietää toimeenpannuista työnseisauksista kehottanut työntekijöitä palaamaan työhön. Osasto on myös 26.4.1982 ja 13.5.1982 pitämissään kokouksissa sanoutunut irti tapahtuneista työnseisauksista. Työtaistelujen laajuuden ja kestoajan vuoksi olisi ammattiosaston, joka vastaa luottamusmiestensä työtaisteluun osallistumisesta, tullut työtuomioistuimen mielestä ryhtyä tehokkaampiin toimenpiteisiin työtaistelujen lopettamiseksi ja niiden uusiutumisen estämiseksi. Sitä vastoin työtuomioistuin katsoo, ettei osasto ole vastuussa korjauspajan työntekijöiden 8., 12. ja 15.2.1982 toimeenpanemista työtaisteluista, koska työntekijät ovat kuuluneet toisen ammattiosaston jäsenistöön.
Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Tampereen Puuvilla- ja Pellavatyöväen ammattiosasto n:o 2:n ja Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liiton maksamaan Tekstiiliteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa, edellisen sen syyksi jäävän työrauhavelvollisuuden rikkomisesta viisituhatta (5 000) markkaa ja jälkimmäisen sen viaksi näytetyn valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä kolmetuhatta (3 000) markkaa sekä velvoittaa molemmat yhteisvastuullisesti suorittamaan Takestiiliteollisuuden Työnantajaliitolle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista tuhat kaksisataa (1 200) markkaa.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Peltola, Sariola, Hurmalainen, Kenraali, Kuivanen ja Leivo.
Tuomio oli yksimielinen.