Labour court dismisses union claim for damages but awards fines for breach of collective agreement termination rules.

Työnantajaliiton edustajan laatiman pöytäkirjan tulkinnanvaraisuudesta johtuva erimielisyys oli muun näytön puuttuessa ratkaistava työntekijäliiton näkemyksen mukaan. Irtisanomissuojasopimuksen mukaisen irtisanomisjärjestyksen noudattamatta jättämisen seuraamuksena tulee kysymykseen hyvityssakon tuomitseminen, mutta ei sopimuksen 5 §:ään perustuva vahingonkorvausvelvollisuus.

Asianosaiset: Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto r.y. Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Putkola Oy

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen kesken 15.3.1980 allekirjoitetussa automiehiä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 § Sopimuksen ulottuvuus Tällä sopimuksella määrätään Kaupan Työnantajaliiton ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton jäsenten palveluksessa kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain (400/78) soveltamispiirissä työskentelevien automiesten työ- ja palkkaehdot.

4 § Työsuhteen päättyminen ja lomauttaminen 1. Työsopimusta irtisanottaessa tai työntekijää lomautettaessa noudatetaan puolin ja toisin keskusjärjestöjen välillä tehtyä yleissopimusta.

Liiketyönantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välillä 6.6.1978 solmitussa irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevassa yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 §

Soveltamisala

Sopimus koskee lomauttamista sekä toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen päättämistä irtisanomalla. Sopimus ei koske

1.1. työntekijää, jonka työsopimus on tehty määräajaksi eikä

1.2. tapauksia, joissa työsopimus on purettu työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitetusta syystä, eikä työsopimuslaissa tarkoitettuja muita työsuhteen purkamis- tai purkautumistilanteita.

2 § Irtisanomisajat

Työsopimusta irtisanottaessa noudatetaan työnantajan irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksesttä enintään 5 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 5 vuotta muuta enintään 10 vuotta 2 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 10 vuotta mutta enintään 15 vuotta 3 kuukauden irtisanomisaikaa ja yli 15 vuotta 4 kuukauden irtisanomisaikaa sekä työntekijän irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 10 vuotta 14 päivää irtisanomisaikaa sekä yli 10 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa.

4 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

5 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

11 §

Työvoiman vähentämisjärjestys

Irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

12 §

Neuvottelujärjestys

Jos irtisanomisesta tai lomauttamisesta syntyy erimielisyyttä, voidaan erimielisyys saattaa ratkaistavaksi työehtosopimuksessa sovittua yleistä neuvottelujärjestystä noudattaen. Elleivät työnantaja- ja työntekijäliitot pääse asiassa yksimielisiksi, voidaan se alistaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Kun paikallisissa neuvotteluissa ei oltu päästy yksimielisyyteen, olivat neuvottelut siirtyneet liittotasolle. Näissä neuvotteluissa oli 28.5.1981 laadittu seuraava neuvottelupöytäkirja:

1 § Todettiin, että Iisalmessa oleva Putkola Oy oli irtisanonut palveluksessaan olevan autonkuljettajan Pentti Rissasen työsuhteen taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä.

2 § Todettiin, että koska yhtiön palvelukseen jää myöhemmin työsuhteensa tehneitä autonkuljettajia ja varastomieheiä, jotka ovat myös suorittaneet autolla ajoa, on Putkola Oy rikkonut keskusjärjestöjen välisen irtisanomissuojaa koskevan yleissopimuksen 11 §:ssä tarkoitettua työvoiman vähentämisjärjestystä.

3 § Sovittiin, että Kaupan Työnantajaliitto kehottaa Putkola Oy:tä peruuttamaan Rissasen irtisanomisen ja harkitsemaan uudelleen irtisanomisen kohteeksi joutuvaa työntekijää ottaen huomioon 2 §:ssä sanottu irtisanomissuojasopimuksen määräys.

Tästä huolimatta Putkola Oy ei ollut peruuttanut irtisanomista. Kaupan Työnantajaliitto ei ollut myöskään ryhtynyt toimenpiteisiin pöytäkirjan sisällön toteuttamiseksi.

Liittojen väliset neuvottelut oli käyty ennen Rissasen työsuhteen päättymistä. Syksyllä 1981 oli kantajaliiton tietoon tullut, että yrityksen muille osastoille oli otettu välittömästi Rissasen työsuhteen päättymisen jälkeen uutta työvoimaa. Kolmen uuden työntekijän työsuhde oli alkanut 1.6.1981 ja päättynyt saman vuoden elokuussa. Nämä työntekijät olivat työskennelleet pääasiassa yhtiön rautatarvikehallissa myyntityössä, mutta olivat tehneet tarvittaessa myös varastotöitä. Heidän lisäkseen oli juhannusviikolla 1981 yhtiön palvelukseen otettu vielä yksi uusi työntekijä varastoon. Myös varsinaiset varastomiehet olivat Rissasen irtisanomisen jälkeen joutuneet tekemään ylitöitä työn paljouden vuoksi. Rissaselle olisi siis ollut työnantajan palveluksessa muuta työtä.

Rissanen oli kuljettanut autollaan yhtiön myymiä traktoreita ja maatalouskoneita lisätyönä varsinaisen työaikansa ulkopuolella työsuhteen alusta lähtien. Kuljetukset oli kuitenkin vuoden 1979 lopulla annettu erään varastomiehen tehtäväksi. Myös tätä traktoreiden ja maatalouskoneiden kuljetusta olisi voitu tarjota Rissaselle irtisanomisen sijasta.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton edustajien saatua tietää Putkola Oy:hyn otetuista uusista työntekijöistä ja siitä, että Putkola Oy ei ollut 28.5.1981 sovitusta neuvottelutuloksesta huolimatta peruuttanut Rissasen irtisanomista, oli asiassa käyty liittojen välillä neuvotteluja syksyn 1981 ja talven 1982 aikana. Työnantajaliiton edustajat olivat neuvotteluissa pitäneet irtisanomista laillisena. Työntekijäliitto oli taas vaatinut Rissasen työsuhteen palauttamista tai vahingonkorvauksen maksamista. Työnantajaliiton edustajat olivat ilmoittaneet olevansa valmiita keskustelemaan ainoastaan Putkola Oy:n maksettavasta tulevasta, enintään 1 000 markan hyvityssakosta.

Rissanen oli ollut työsuhteen aikana autonkuljettajien luottamusmiehenä yli kymmenen vuotta ennen irtisanomistaan. Tammikuussa 1981 Rissanen oli kieltäytynyt ehdokkuudesta. Työnantaja oli käyttänyt hyväkseen luottamusmiehen vaihtumista, koska irtisanominen oli tapahtunut välittömästi luottamusmiehen vaihdoksen jälkeen.

Rissanen oli irtisanomisen jälkeen jäänyt työttömäksi ja menettänyt ansiona ainakin kuukausipalkkansa 3 411 markan verran kuukaudessa. Rissaselta oli jäänyt saamatta myös lomaltapaluuraha vuodelta 1981 ja menetetystä palkasta laskettava lomakorvaus. Rissanen oli ollut työttömänä työnhakijana 5.10.1981 saakka, jolloin työvoimatoimisto oli ohjannut hänet linja-autonkuljettajan ammattikursseille. Ammattikurssin päätyttyä 9.3.1982 Rissanen oli ollut työtä vailla.

Näillä perusteilla Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut vahvistettavaksi, että Putkola Oy:llä ei ollut irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n edellyttämää erityisen painavaa syytä Pentti Rissasen työsuhteen irtisanomiseen, ja yhtiön velvoittamista maksamaan Rissaselle vahingonkorvauksena vuoden palkkaa vastaavat 50 000 markkaa laillisine korkoineen sekä Kaupan Työnantajaliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n perusteella hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä. Sen varalta, että työtuomioistuin katsoisi Putkola Oy:llä olleen oikeus irtisanomisen toimittamiseen työn vähentymisen vuoksi, kantajaliitto on vaatinut Putkola Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n ja Kaupan Työnantajaliiton työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n perusteella hyvityssakkoihin

työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Putkola Oy ei ollut lisännyt työvoimaa autonkuljetustehtäviin eikä muihinkaan tehtäviin, joita Rissaselle olisi voitu tarjota. Kesällä 1981 palvelukseen otetut työntekijät olivat olleet kauppaopiston kesäharjoittelijoita. He olivat suorittaneet käytännössä pelkästään myyjän tehtäviä, joihin Rissasella ei ollut mitään ammattitaitoa ja kokemusta. Varastotöihin ei oltu otettu uusia työntekijöitä.

Näillä perusteilla Kaupan Työnantajaliitto ja Putkola Oy ovat vaatien kanteen hylkäämistä katsoneet, että työvoiman vähentämiseen Putkola Oy:ssä on ollut irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n tarkoittamat taloudelliset ja tuotannolliset syyt, ja että liittojen välisen sopimuspöytäkirjan johdosta työtuomioistuimessa voitiin asiallisesti käsitellä yksinomaan sitä kysymystä, olisiko työvoiman vähentämisen kohteeksi Rissasen sijasta pitänyt ottaa toinen autonkuljetusta hoitanut työntekijä, ja tästä johtuvia kanteessa esitettyjä vaatimuksia.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on työtuomioistuimessa vielä lausunut, ettei Rissanen ollut kieltäytynyt varastomiehen työstä eikä muistakaan tehtävistä. Rissanen oli joutunut itse varastomiesten vähyyden vuoksi kuormauksessa käyttämään trukkia ja muitakin varaston koneita lähes päivittäin. Tehtyään kuljettajan työnsä ohella näitä varastomiehille kuuluneita töitä, oli Rissasta pidettävä ammattitaitoisena varastomiehenä, autonkuljettajana ja trukinkuljettajana. Hänen työpanoksensa olisi varmasti ollut kokeneempaa ja ammattitaitoisempaa kuin kesäapulaisiksi otettujen työntekijöitten. Rissasen irtisanominen oli ajoittunut parhaaseen rakennuskauteen. Tällöin rakennustarvikkeitten myynti oli vilkkaimmillaan. Myös maataloustuotteiden myynti oli ollut vilkkainta. Rissasen työsuhteen irtisanomiselle työn vähyyteen vedoten ei näin ollen ollut ollut perusteita.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Putkola Oy on 1.2.1981 irtisanonut sen palveluksessa 11.5.1964 lukien autonkuljettajana olleen Pentti Paavali Rissasen työsopimuksen päättymään 31.5.1981. Yhtiö on perustellut irtisanomista taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtuvalla tarpeella vähentää työvoimaa.

Jutussa on näytetty, että Putkola Oy on siirtänyt myymälöiden elintarvikekuljetukset tukkuliikkeen hoidettaviksi ja siitä syystä vähentynyt kuljetuskalustoaan yhdellä autolla. Yhtiön palvelukseen on jäänyt kolme autonkuljettajaa ja yksi kuljetustehtäviä hoitava työntekijä, joka on huolehtinut kodinkoneiden asentamisesta asiakkaiden luona. Rissasen työsuhteen päättymisen jälkeen ei selvityksen mukaan ole yhtiön palvelukseen otettu uusia työntekijöitä niihin tehtäviin, joita Rissanen on suorittanut. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että yhtiö on voinut taloudellisista ja tuotannollisista syistä vähentää työvoimaansa.

Työtuomioistuin on aikaisemmin antamissaan tuomioissa omaksunut sen kannan, että osallisliittojen neuvottelujärjestystä noudattaen yksimielisesti hyväksymä neuvottelutulos on tarkoitettu liittoja itseään ja myös jäsentyönantajia ja -työntekijöitä sitovaksi. Tästä käsityksestä ei työtuomioistuimen mielestä ole nytkään syytä poiketa varsinkaan, kun työnantajaliitto ei voinut näyttää erehtyneensä Putkola Oy:ssä vallinneesta tilanteesta. Putkola Oy, jonka asianosaisliitot ovat yksimielisesti jo kerrotuin tavoin todenneet Rissasen irtisanomisen yhteydessä rikkoneen työvoiman vähentämisjärjestystä, ei ole saamastaan kehotuksesta huolimatta ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi. Yhtiö on näin menetellessään tieten rikkonut irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä.

Työnantajaliiton puolelta on 28.5.1981 tapahtuneen pöytäkirjan allekirjoittamisen jälkeen puhelimitse kehotettu Putkola Oy:tä peruuttamaan Rissasen irtisanomisen ja sen jälkeen lähetetty yhtiölle tiedoksi ote pöytäkirjast. Näitä liiton toimenpiteitä ei työtuomioistuimen mielestä kuitenkaan voida pitää riittävän tehokkaina sille kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Työtuomioistuin on vakiintuneesti tulkinnut irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä siten, että irtisanomisjärjestyksen noudattamatta jättämisen seuraamuksena tulee kysymykseen hyvityssakon tuomitseminen sopimusmääräyksen tieten rikkomisesta, mutta ei sopimuksen 5 §:ään perustuva vahingonkorvausvelvollisuus.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hyläten kanteen enemmälti työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Kaupan Työnantajaliiton maksamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä kolmetuhatta (3 000) markkaa ja Putkola Oy:n työehtosopimuksen tieten rikkomisesta kahdeksansataa (800) markkaa sekä velvoittaa molemmat yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton oikeudenkäyntikulut tuhannella kahdeksallasadalla (1 800)markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Tiitola, Sariola, Kaski ja Kuivanen.

Tuomio oli yksimielinen.