Legislator Case Law & Legislation
TT:1982-109 AI generated

Labor court fines union branches and national union for violating work peace obligations and failing to supervise.

Case Number TT:1982-109
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The labor court ordered the national union and its local branches to pay fines for violating work peace obligations and neglecting supervisory duties. The union argued that branches acted actively to stop strikes, but the court found their measures insufficiently rapid and effective. Consequently, the court upheld the fines while the dissenting judge rejected them based on the branches' adherence to union instructions.

Legislator headnote

AI generated

Section 4 of the Work Peace Act; Section 8, 9, and 10 of the Collective Agreements Act: Unions and their branches are legally obligated to prevent strikes and restore work peace, and failure to take timely, effective measures constitutes a breach subject to fines.

Keywords

AI generated
work peace obligation union supervisory duty strike prevention collective agreement breach labor court fine union liability work peace violation

Cited Legislation

AI generated
Section 4 of the Work Peace Act
Section 8 of the Collective Agreements Act
Section 9 of the Collective Agreements Act
Section 10 of the Collective Agreements Act
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Työntekijäliitto ja ammattiosastot olivat työehtosopimuksessa olevan määräyksen mukaisesti ryhtyneet toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisiin lakkoihin osallistuneiden jäsenten erottamiseksi ammattiosastoista. Koska liitto ja ammattiosasto eivät muutoin olleet ryhtyneet riittäviin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi, ammattiosastot tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja liitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Sähkötyönantajain Liitto r.y. Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y.

Kuultavat: Tampereen Seudun Sähköalantyöntekijät r.y. Lahden Sähköalantyöntekijät r.y.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen kesken 17.3.1981 allekirjoitetussa sähköasennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I. YLEISTÄ

4 §.

TYÖRAUHAVELVOITE

1 Tämä työehtosopimus sitoo allekirjoittaneita liittoja ja niiden alayhdistyksiä sekä työnantajia ja työntekijöitä, jotka ovat tai sopimuksen voimassaoloaikana ovat olleet näiden yhdistysten jäseniä. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutenkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvollisia välittömästi ryhtymään kaikin käytettävissä olevin keinoin toimenpiteisiin uhkaavan työtaistelun estämiseksi tai rikkoutuneen työrauhan palauttamiseksi. Edellä mainittu velvollisuus poistuu ainoastaan ao. jäsenen eroamisella tai erottamisella liiton tai sen alayhdistyksen jäsenyydestä. Samoin liitot ovat velvollisia ryhtymään heti työehtosopimusrikkomuksesta tai alkavasta rikkomisesta tiedon saatuaan kaikin käytettävissä olevin keinoin toimenpiteisiin rikkomisen estämiseksi tai lopettamiseksi.

IV. T Y Ö P A L K A T

7 §.

PAIKKAKUNTALUOKAT, PERUSTUNTIPALKAT JA TYÖNTEKIJÄIN RYHMITTELY

9 §.

ANSION MÄÄRÄYTYMINEN

A. Normaalituntipalkan määrääminen

1 Työntekijän ammattitaidosta, työtehosta, koulutuksesta ja kokemuksesta riippuen voidaan työntekijälle maksaa nk. henkilökohtaista lisää, jonka suuruus on pennimääräinen seuraavan taulukon mukaan:

D. Työkohtaisuuslisä

Sellaisesta aikatyöstä, jossa vaaditaan erityistä ammattitaitoa ja/tai joka suoritetaan poikkeuksellisissa olosuhteissa, voidaan palkkaryhmissä 2-7 maksaa työkohtaisuuslisää, joka on pennimääräinen. Lisän suuruus sovitaan kussakin tapauksessa erikseen huomioon ottaen työn vaativuus, edellytetty työnopeus, työolosuhteet ja muut erityiset seikat, jotka tekevät työkohtaisuuslisän maksamisen perustelluksi. Työkohtaisuuslisä voi olla joko tehtäväkohtainen tai työkohtainen.

X. N E U V O T T E L U J Ä R J E S T Y S

21 §.

ERIMIELISYYDET JA NIIDEN RATKAISEMINEN

Jos jostakin työehtosopimukseen liittyvästä tai sille läheisestä asiasta, samoin kuin työehtosopimuksen liitteinä olevista erillisistä sopimuksista syntyy erimielisyyttä työnantajan tai hänen edustajansa ja yhden tai useamman työntekijän välillä, on pyrittävä sovintoon paikallisissa neuvotteluissa mainittujen osapuolten kesken. Ellei sovintoon päästä, neuvottelevat työnantaja tai hänen edustajansa sekä pääluottamusmies. Ellei yksimielisyyteen päästä, voidaan asia alistaa jommankumman osapuolen toimesta liittojen ratkaistavaksi. Erimielisyydestä on tällöin laadittava yhteinen muistio, jossa osapuolten tulee esittää oma kantansa asiasta ja käsityksensä erimielisyyden syystä. Tämän työehtosopimuksen allekirjoittaneille liitoille, samoin kuin paikallisille osapuolille on annettava muistiosta oma kappaleensa.

Sähkötyönantajain Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen Tampereen alueella sijaitsevissa jäsenyrityksissä Variksen Sähkö- ja Koneliike Oy:ssä, Oy Asea Ab:ssä, Kalevan Sähkö Oy:ssä, Onninen Oy:ssä, Keskusosuusliike Hankkijalla, Sähkökortteli Oy:ssä ja Insinööritoimisto Sähkötyö Oy:ssä oli 21.4. ja 31.5.1982 välisenä aikana ollut työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain vastaisia työtaisteluja. Luottamusmiesten toimesta oli yrityskohtaisesti työnantajilta vaadittu työkohtaisuuslisien yleistä korottamista 1,50 markalla. Kun mainittuihin vaatimuksiin ei ollut suostuttu, oli seurauksena ollut yritys- ja aluekohtaisia työtaisteluja. Näihin lakkoihin oli osallistunut kaikkiaan 249 sähköasentajaa.

Työnantajaliiton Lahden seudulla sijaitsevissa jäsenyrityksissä Seppälän Sähkö Oy:ssä, Onninen Oy:ssä ja Keskusosuusliike Hankkijslla olivat lakot alkaneet 3.5.1982 ja jatkuneet 31.5.1982 saakka muissa yrityksissä paitsi Onninen Oy:ssä, jossa lakko jatkui edelleen jutun pääkäsittelypäivänä 2.6.1982. Lakkoihin oli osallistunut yhteensä 39 sähköasentajaa. Työntekijät olivat vaatineet työkohtaisuuslisiin yleisenä korotuksena heti 1,50 markkaa ja syksyllä samoin 1,50 markkaa.

Näillä perusteilla Sähkötyönantajain Liitto on vaatinut Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton ja sen jäsenyhdistysten Tampereen Seudun Sähköalantyöntekijät r.y:n ja Lahden Sähköalantyöntekijät r.y:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:ssä säädettyjen velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.

Liitto oli huolehtinut valvontavelvollisuudestaan kaikin käytettävissä olevin keinoin ja saanut kerran palautettua työrauhan. Tämän jälkeen liitto oli vielä saanut ammattiosastot turvautumaan äärimmäiseen keinoon, lakossa olevien erottamiseen. Ammattiosastojen toimikuntien jäsenet eivät olleet osallistuneet lakkoon yhtä vähän kuin luottamusmiehetkään. Ammattiosastot olivat tehneet kaikkensa, kun niiden puheenjohtajat olivat sekä suullisesti että kirjallisesti yrittänyt saada asentajat töihin. Kun tämä ei ollut onnistunut, olivat ammattiosastot erottaneet lakkoilevat jäsenensä. Muita keinoja ammattiosastoilla ei ollut käytettävissä työrauhan palauttamiseksi.

Lakkojen syinä oli ollut se, että työnantajapuoli ei ollut suostunut lainkaan neuvottelemaan työkohtaisuuslisistä. Sähköasennusalan työehtosopimuksen työkohtaisuuslisän maksamista koskevat periaatteet sisältävän asiakirjan 3. kohdan mukaan työkohtaisuuslisien suuruudesta pitäisi neuvotella yrityskohtaisesti. Työnantajaliitto oli kuitenkin lähettänyt jäsenyrityksilleen kirjeen, jossa se oli kieltänyt jäsenyrityksiään alkamasta työkohtaisuuslisien korotusneuvotteluja. Kirjeen tultua työntekijöiden tietoon, olivat mielialat kiihtyneet ja lakot alkaneet.

Näillä perusteilla Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Sähkötyönantajain Liitto on vielä työtuomioistuimessa lausunut, ettei se ollut kieltänyt jäsenyrityksiään neuvottelemasta työkohtaisuuslisästä. Työkohtaisuuslisä oli joko työ- tai tehtäväkohtainen ja yritystasolla neuvottelemalla sovittava asia. Yrityksissä oli jouduttu useita kertoja neuvottelemaan työkohtaisuuslisistä. Kun vaatimukset olivat yleis- ja tasokorotuksiin rinnastettavia ja määrältään erittäin suuria sekä aluekohtaisesti painotettuja, ei korotuksiin ollut voitu suostua. Ammattiosastot ja liitto eivät olleet tehneet kaikkea voitavaansa työtaistelujen lopettamiseksi. Lakot olivat alkaneet samanaikaisesti Lahden ja Tampereen alueella ja vaatimukset olivat olleet samansisältöiset. Alueilla oli muutoinkin toimittu yksituumaisesti. Luottamusmiehet olivat myös olleet esittämässä vaatimuksia.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Tampereen Seudun Sähköalantyöntekijät r.y. ja Lahden Sähköalantyöntekijät r.y. ovat olleet jutussa kuultavina.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa asianosaisten olevan yhtä mieltä siitä, että Tampereen Seudun Sähköalantyöntekijät r.y:n ja Lahden Sähköalantyöntekijät r.y:n jäsenistöön kuuluvat sähköasentajat ovat kanteessa kerrotuin tavoin ryhtyneet Tampereen alueella seitsemässä ja Lahden alueella kolmessa Sähkötyönantajain Liiton jäsenyrityksessä lakkoon painostaakseen työnantajiaan työkohtaisuuslisien korotuksiin. Lakot, jotka ovat alkaneet Tampereen alueella yhtä yritystä koskevana 21.4.1982 ja Lahden alueella saman kuun 27 päivänä, ovat jatkuneet Lahden alueella ainakin yhdessä kohteessa vielä jutun pääkäsittelypäivänä. Lakot ovat työtaistelutoimenpiteinä riidattomasti kohdistuneet työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Lahden Sähköalantyöntekijöiden toimikunta on 12.5.1982 pitämässään kokouksessa velvoittanut lakossa olevat jäsenensä palaamaan välittömästi töihin. Tampereen Seudun Sähköalantyöntekijät on taas liittonsa kehotuksesta vaatinut 13.5.1982 asennusalan työhuonekunnille ja luottamusmiehille osoittamassaan kirjeessä lakossa olevia jäseniään osastosta erottamisen uhalla palauttamaan työrauhan.

Lahden Sähköalantyöntekijöiden ammattiosaston toimikunta on 21.5.1982 ja Tampereen Seudun Sähköalantyöntekijäin toimikunta 24.5.1982 päivätyillä luottamusmiehille ja työhuonekunnille osoitetuilla kirjeillä ilmoittaneet erottaneensa vastoin osastojen vaatimuksia lakkoihin jääneet jäsenensä. Esitetyn selvityksen mukaan ammattiosastojen toimikunnilla ei kuitenkaan ole ollut sääntöihin perustuvaa oikeutta erottamisten toimittamiseen. Työntekijäliitto on työtuomioistuimelle ilmoittanut, että osastojen yleiset kokoukset, joille erottamispäätösten tekeminen sääntöjen mukaan kuuluu, kokoontuisivat 4.6.1982.

Ammattiosastot ovat esitetyn selvityksen mukaan ryhtyneet toimenpiteisiin työtaistelujen lopettamiseksi vasta sen jälkeen, kun työntekijäliitto on niitä siihen kehottanut. Tämän jälkeenkin osastojen toiminta työrauhan palauttamiseksi on tapahtunut liiton puolelta tulleiden aloitteiden pohjalta. Siitä huolimatta, että ammattiosaston toimia on saattanut vaikeuttaa sen jäsenistön jakaantuminen eri asennusaloilla työskenteleviin työntekijöihin ja työkohteiden monilukuisuus, osastojen toimenpiteitä ei työtuomioistuimen mielestä voida pitää riittävän tehokkaina työtaistelujen estämiseksi ja lopettamiseksi.

Harkittaessa, onko Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto tehnyt voitavansa puheena olevien työtaistelujen ehkäisemiseksi, voidaan lähteä siitä, että liitto on saanut lakkojen puhkeamisista luotettavan tiedon alussa mainitun työnantajaliiton lähettämän kirjeen perusteella. Työntekijäliittoon välittömästi sen jälkeen edellä selostetuin toimenpitein vaatinut ammattiosastoja palauttamaan työrauhan. Työntekijäliitto on vielä vaatinut ammattiosastoilta toimenpiteitä jäsenten erottamiseksi osastoista, vaikkakaan niitä ei käytettävissä olevan ajan niukkuuden vuoksi ole ehditty saattaa päätökseen.

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton toimenpiteet ovat kuitenkin jääneet tehottomiksi sen vuoksi, että se ei ole ottanut varteen sille tehtyä kehotusta Tampereen alueella 18.5.1982 aloitettavaksi suunniteltujen lakkojen estämiseksi, eikä lähettänyt ketään johtohenkilöistään tai toimitsijoistaan työpaikoille työselkkausta selvittämään. Lakkojen luonteen ja niiden kestoajan huomioon ottaen liitonkaan toimenpiteet työtuomioistuimen mielestä eivät ole olleet riittävän ripeitä ja tehokkaita, vaan se on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Tampereen Seudun Sähköalantyöntekijät maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Sähkötyönantajain Liitolle kaksituhatta (2 000) markkaa, Lahden Sähköalantyöntekijät niin ikään työrauhavelvollisuuden rikkomisesta tuhat viisisataa (1 500) markkaa ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä neljätuhatta (4 000) markkaa sekä velvoittaa Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton, Tampereen Seudun Sähköalantyöntekijät r.y:n ja Lahden Sähköalantyöntekijät r.y:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Sähkötyönantajain Liiton oikeudenkäyntikulut tuhannella kahdellasadalla (1 200) markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Aranto, Kaski ja Kenraali.

Eri mieltä olevan jäsen Kenraalin lausunto:

Yhtyen muutoin enemmistön kantaan katson, että ammattiosastojen toimikuntien jäsenet ja luottamusmiehet ovat pyrkineet esiintyneiden lakkojen estämiseen ja lopettamiseen pidättäytyessään osallistumasta niihin. Ammattiosastot ovat lisäksi liitolta saamiensa ohjeiden mukaisesti toimineet aktiivisesti työrauhan ylläpitämiseksi ja palauttamiseksi. Ne ovat myös ryhtyneet liitolta saamiensa ohjeiden mukaisesti toimenpiteisiin lakkoon jääneiden jäsentensä erottamiseksi. Näillä perusteilla hylkään ammattiosastoihin kohdistetut hyvityssakkovaatimukset ja velvoitan Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton yksin korvaamaan Sähkötyönantajain Liiton oikeudenkäyntikulut tuhannella kahdellasadalla (1 200) markalla.