Employer rejected invalid sick leave certificate; employee provided additional proof; court ordered partial wage payment.

Työstä poissa ollut työntekijä oli esittänyt työnantajalle lääkärintodistuksen, johon merkitty työkyvyttömyysaika ei käsittänyt hänen ensimmäistä poissaolopäiväänsä. Työntekijä oli lisäksi esittänyt eri henkilöiden todistuksia siitä, että hän oli ollut sairaana myös mainittuna päivänä. Näitä todistuksia ei pidetty työehtosopimuksen vaatimana selvityksenä työkyvyttömyydestä, eikä työnantaja siten ollut menetellyt vastoin työehtosopimusta jättäessään sanotun päivän työkyvyttömyyden hyväksymättä sairausajan palkan perusteeksi. Työtuomioistuimessa esitetyn selvityksen perusteella katsottu työntekijän työkyvyttömyys sanottuna päivänä kuitenkin riidattomaksi ja velvoitettu työnantaja maksamaan puuttuva sairausajan palkka yhdeltä päivältä. Sairasloman palkan katsottu erääntyneen vasta kun sen maksamiseksi tarvittava selvitys oli esitetty.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Rakennusyhtymä Mattinen-Niemelä Oy.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Toiselta puolen muun muassa Suomen Rakennusteollisuusliiton ja toiselta puolen Rakennustyöläisten Liiton kesken 1.2.1979 allekirjoitetussa betoniteollisuuden työehtosopimuksessa on muiden ohessa seuraavat määräykset:

16 §.

Sairausajan palkka

1. Työnantaja maksaa työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut vähintään 3 viikkoa ja joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt työtä tekemästä, sairausajan palkkana täyden palkan 21 päivän pituisen ajanjakson työpäiviltä toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä. Jos sairauden aiheuttama työkyvyttömyys on jatkunut sen pituisen ajan, jonka kuluttua lainsäätämässä sairausvakuutuksessa on alkanut oikeus päivärahaan, maksaa työnantaja palkan myös odotuspäivältä.

S o v e l t a m i s o h j e : Tätä soveltamisohjetta noudatetaan niissä tapauksissa, joissa sairauspoissaolo aikaisemmin on todistettu yksinomaan lääkärintodistuksella.

1. Työkyvyttömyys todetaan ensisijaisesti lääkärin tätä tarkoitusta varten antamalla todistuksella, ellei tästä ohjeesta muuta johdu.

2. Työntekijöiden sairastumiset voivat epidemioiden aikana olla siinä määrin lukuisia, että lääkäriin pääsy vaikeutuu. Sama tilanne voi syntyä tilapäisesti myös silloin, kun lääkärin palveluksia ei ole saatavilla siinä määrin, että asia voitaisiin muuten hoitaa.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa sairaus voidaan katsoa todistetuksi myös silloin, kun työterveyshoitaja tai terveydenhoitaja tutkimuksensa perusteella ilmoittaa havaitsemansa oireet ja mahdollisen sairasloman tarpeen enintään kolmeen vuorokauteen saakka kerrallaan edellyttäen, että kertautuvan todistuksen antaja on sama terveydenhoitaja. Tällöin on kiinnitettävä erityistä huomiota mahdollisen lääkärinhoidon tarpeeseen. Osapuolet edellyttävät kuitenkin, että työterveydenhoitaja tai terveydenhoitaja ennen sairaslomatodistuksen antamista on yhdessä lääkärin kanssa todennut edellä 2 kohdassa tarkoitetun tilanteen olemassaolon.

4. Sairaslomatodistus on edellä mainituin edellytyksin hyväksyttävä todistus, jollei työnantaja perustelluin syin pysty osoittamaan väärinkäytöstä. Mahdolliset epäselvyydet on tällöin ensisijassa selvitettävä paikallisesti asianosaisten kesken. Mikäli tämä ei onnistu, saatetaan asia työmarkkinoilla vallitsevan normaalin neuvottelujärjestelmän välityksellä sairaslomatodistuksia käsitteleviin viranomais- ja asiantuntijaelimiin.

6. Sairausajan palkasta vähennetään, mitä työntekijä saa saman työkyvyttömyyden takia samalta ajanjaksolta päivärahaa tai siihen verrattavaa korvausta sairausavustuskassalta, joka saa kannatusmaksua työnantajalta, taikka tapaturmavakuutuslain, työntekijäin eläkelain tai liikennevakuutuslain perusteella. Jos sairausajan palkka on maksettu ennen kuin jokin edellä mainituista korvauksista on suoritettu, on työnantajalla oikeus nostaa korvaus tai saada sen määrä takaisin työntekijältä. Siltä ajalta, jolta työnantaja on työntekijälle maksanut sairausajan palkan, on hän oikeutettu itselleen sairausvakuutuksesta palautuksena saamaan työntekijälle tulevan päivärahan. Työntekijä on velvollinen viipymättä ilmoittamaan työnantajalle sairastumisestaan.

Vastaajayhtiön käytännön mukaan työkyvyttömyys tuli osoittaa joko lääkärintodistuksella tai enintään kolmen päivän poissaolosta työterveydenhoitajan todistuksella. Käytäntö koski kuitenkin vain tilanteita, joissa työntekijä oli siinä kunnossa, että hän pystyi hankkimaan vaaditun selvityksen. Sitä vastoin ei ollut olemassa sen enempää yritys- kuin alakohtaistakaan käytäntöä nyt kysymyksessä olevan kaltaisissa tilanteissa. Vastaavanlaisia tapauksia ei ollut vastaajayhtiössä aikaisemmin selvitetty. Ratkaisu tässä tapauksessa ei voinut nojautua yhtiössä vallinneeseen käytäntöön, koska kysymyksessä oli poikkeustapaus.

Lääkärintodistuksesta ilmeni, että Eila Leivo oli määrätty sairaslomalle ajaksi 13.2.-20.2.1980. Sairaslomaa ei tämän jälkeen ollut jatkettu. Työnantaja oli maksanut Eila Leivolle sairausajan palkkana lääkärintodistuksen perusteella palkan toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työpäivä, eli 14.2. ja 20.2.1980 väliseltä ajalta yhteensä viideltä työpäivältä. Siten työehtosopimuksen 16 §:ssä tarkoitetuksi odotuspäiväksi, jolta palkkaa ei ollut maksettu, oli jäänyt 13.2.1980. Eila Leivon työkyvyttömyys oli alkanut 12.2.1980, jolloin sanottu päivä olisi jäänyt odotuspäiväksi ja palkka olisi tullut maksaa 13.2.1980 lukien eli yhdeltä päivältä enemmän kuin oli maksettu.

Sairausvakuutuslain 19 §:n mukaan päivärahaa suoritettiin jokaiselta arkipäivältä, ei kuitenkaan työkyvyttömyyden alkamispäivältä eikä seitsemältä sitä lähinnä seuraavalta arkipäivältä. Näin ollen Leivon työkyvyttömyysaika ei ollut kestänyt säädettyä karenssiaikaa. Siten työnantajalle ei myöskään ollut syntynyt oikeutta työehtosopimuksen 16 §:n 6 kohdan perusteella työntekijälle tulevaan päivärahaan. Sairausvakuutuslaissa (30 § 1 mom.) ja sairausvakuutusasetuksessa (14 § 3 mom.) oli päivärahan maksamisen edellytykseksi säädetty, että hakemukseen oli liitettävä tarpeelliseksi katsottava selvitys sairaudesta ja työkyvyttömyyden alkamisajankohdasta. Sairausvakuutuslaissa ei siten edellytty, että sairaus tai sen alkamisajankohta olisi selvitettävä lääkärintodistuksella, vaan säännösten sanamuodosta oli pääteltävissä, että kysymykseen tuli minkälainen selvitys tahansa edellyttäen, että sitä voitiin pitää luotettavana.

Sairausvakuutuslain 46 §:n mukaan ratkaisun teki sairausvakuutustoimikunta. Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutusosaston antamasta lausunnosta ilmeni, että laitoksen tulkinnan mukaan "työkyvyttömyys oli osoitettava yleensä lääkärintodistuksella tai muulla luotettavalla tavalla". Siten ratkaisevaksi kriteeriksi oli asetettu selvityksen luotettavuus. Lausunnosta ilmeni edelleen, että ratkaisu työkyvyttömyydestä ja sen alkamisajankohdasta tehtiin kussakin tapauksessa erikseen. Kansaneläkelaitos ei ollut antanut sairausvakuutustoimistoille ohjeita siitä, minkälainen selvitys voisi tulla kysymykseen. Käytännössä sairausvakuutustoimikunnat ratkaisivat asian oman harkintansa mukaan ja vaadittava selvitys jäi riippumaan kussakin tapauksessa ilmenevistä seikoista. Niinpä käytännössä sairausvakuutustoimikunta oli voinut myöntää päivärahan pitkäaikaisessakin sairaustapauksessa ilman lääkärintodistusta, jos toimikunnan jäsen oli henkilökohtaisen tuntemuksensa perusteella ollut tietoinen hakijan sairaudesta.

Eila Leivon työkyvyttömyydestään esittämä selvitys oli sellainen työehtosopimuksen 16 §:ssä tarkoitettu hyväksyttävä selvitys, jonka perusteella hänen sairausajan palkkansa olisi tullut maksaa 12.2.1980 lukien. Näin ollen Eila Leivo oli oikeutettu sairausajan palkkaan kuudelta päivältä ja työnantaja oli siten velvollinen maksamaan hänelle lisäksi yhden päivän palkan eli 110,48 markkaa.

Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Rakennusyhtymä Mattinen-Niemelä Oy on menetellyt työehtosopimuksen 16 §:n vastaisesti jättäessään hyväksymättä Eila Leivon työkyvyttömyydestään 12.2.1980 esittämän selvityksen. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta velvoittamaan Rakennusyhtymä Mattinen-Niemelä Oy:n edellä mainitulla perusteella maksamaan Eila Leivolle sairausajan palkkana yhdeltä päivältä 110,48 markkaa 6 %:n korkoineen 21.2.1980 lukien. Vielä Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Rakennusyhtymä Mattinen-Niemelä Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Suomen Rakennusteollisuusliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Rakennusyhtymä Mattinen-Niemelä Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Eila Leivon työkyvyttömyysaikana hänen työsuhteessaan oli noudatettu vuoden 1979 betoniteollisuuden työehtosopimusta. Sen sairausajan palkkaa koskeva 16 § sisälsi soveltamisohjeen, joka määritti sen, mitä oli pidettävä 16 §:n 1 kohdan mukaisena "työnantajan hyväksymänä selvityksenä". Soveltamisohje oli edelleen voimassa. Työkyvyttömyys todettiin ensisijaisesti lääkärintodistuksella. Poikkeustapauksessa, epidemioiden aikana, sairaus voitiin katsoa todistetuksi myös työterveyshoitajan tai terveydenhoitajan antamalla todistuksella. Lääkärin tai työterveyshoitajan taikka terveydenhoitajan antama sairaslomatodistus oli soveltamisohjeissa mainituin edellytyksin hyväksyttävä todistus, jollei työnantaja perustelluin syin pystynyt osoittamaan väärinkäytöstä.

Työehtosopimuksen 16 §:n 1 kohdan sanamuoto oli selvä. Määräykseen ei ollut kirjattu sanaa lääkärintodistus, koska se jättäisi työnantajalle vähemmän harkintavaltaa. Ala- ja erityisesti yrityskohtainen käytäntö ratkaisi, millaista selvitystä työnantajan tuli hyväksyä. Eräillä aloilla jotkut yritykset olivat hyväksyneet yhden, jopa kahdenkin päivän poissaolot ilman lääkärintodistusta. Toisaalta työnantajan ei tarvinnut kaikissa tapauksissa hyväksyä edes lääkärin allekirjoittamaa sairastodistusta. Se, että työntekijän sairauden totesi nimenomaan lääkäri, ei ollut työnantajan etujen mukaista ainoastaan sairausajan palkkaa koskevien määräysten väärinkäytön estämiseksi. Työnantajalle oli tärkeää myös, että työntekijä sai osakseen oikean hoidon. Työnantajan intressien mukaista oli, että työntekijän työkyky palasi mahdollisimman nopeasti. Sairastuneen työntekijän ystävät ja naapurit eivät yleisen elämänkokemuksen mukaan pystyneet ilman asiaan kuuluvaa koulutusta tällaista hoitoa määräämään.

Vaikka työehtosopimus olikin itsenäinen työsuhteen säännöstyslähde, olivat työehtosopimusten sairausajan palkkaa koskevat määräykset löyhässä yhteydessä sairausvakuutuslain sairauspäivärahaa koskevien säännösten kanssa. Sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä laadittaessa oli otettu huomioon sairausvakuutuslain säännökset pitäen nimenomaan silmällä työnantajan oikeutta saada hyväkseen työntekijälle tuleva sairauspäiväraha. Syynä oli ollut ylikompensaation estäminen ja työnantajan kustannusten vähentäminen. Oikeus sairauspäivärahaan ja oikeus sairausajan palkkaan eivät olleet kuitenkaan suoranaisesti sidoksissa toisiinsa. Esimerkiksi karenssiaika oli huomattavasti pitempi sairauspäivärahan kuin sairausajan palkan kohdalta. Sairausvakuutuslain toissijaisuus aiheutti joissakin tapauksissa sairausvakuutuspäivärahahakemuksen hylkäämisen, vaikka työnantajalla työehtosopimuksen mukaan olikin velvollisuus maksaa työkyvyttömyysajalta sairausajan palkkaa.

Sanotuilla perusteilla Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Rakennusyhtymä Mattinen-Niemelä Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työehtosopimuksen mukaan työnantaja maksaa työntekijälle, joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden vuoksi estynyt työtä tekemästä, sairausajan palkan. Soveltamisohjeen mukaan työkyvyttömyys todetaan ensisijaisesti lääkärin tätä tarkoitusta varten antamalla todistuksella. Sekä sopimusteksti että soveltamisohje perustuvat keskusjärjestöjen välisiin neuvotteluihin. Siitä, mitä "työnantajan hyväksymällä selvityksellä" on sopimustekstiä hyväksyttäessä tarkoitettu, ei työtuomioistuimelle ole esitetty selvitystä. Työtuomioistuin pitää kuitenkin selvänä, ettei tarkoituksena ole ollut, että työnantaja voisi yksityistapauksittain täysin oman harkintansa mukaan päättää, hyväksytäänkö esitetty selvitys vai eikö. Lähinnä työtuomioistuin ymmärtää sopimustekstin sanonnan siten, että työnantaja voi etukäteen ilmoittaa työntekijöilleen, millainen selvitys - esimerkiksi lääkärintodistus - hyväksytään sairausajan palkan maksamisen edellytykseksi.

Lääkärintodistuksen tai ainakin työterveyshoitajan tai terveydenhoitajan todistuksen vaatimista voidaan perustella paitsi työkyvyttömyyden mahdollisimman luotettavalla osoittamisella myös sillä, että sairauden asiantunteva hoitaminen on työnantajankin edun mukaista. Tähän viittaa myös soveltamisohjeen 3 kohdan sanonta huomion kiinnittämisestä mahdollisen lääkärinhoidon tarpeeseen.

Kun sairausajan palkka on riidanalaiselta osalta työtuomioistuimen mielestä erääntynyt vasta kun työntekijältä vaadittava selvitys sen maksamiseksi on esitetty, työtuomioistuin katsoo edelleen, ettei Leivolla ole oikeutta korkoon palkkasaatavalleen aikaisemmasta ajankohdasta kuin sanotun selvityksen esittämisestä eli tämän jutun ensimmäisestä pääkäsittelypäivästä lukien.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten kanteessa tehdyt vahvistus- ja hyvityssakkovaatimukset ja enemmälti myös korkovaatimuksen, velvoittaa Rakennusyhtymä Mattinen-Niemelä Oy:n maksamaan Eila Leivolle sairausajan palkkana heti kuitin saadessaan puuttuvat satakymmenen (110) markkaa 48 penniä kuuden prosentin korkoineen joulukuun 22 päivästä 1981 lukien. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Lappalainen, P. Hämäläinen, Hurmalainen, Kuivanen ja Leivo.

Tuomio oli yksimielinen.