Labor court allows sick pay for travel days where employer failed to prove misconduct despite medical evidence.

Yhtiö velvoitettu suorittamaan sairausajan palkka myös matkaan käytetyiltä sairaslomapäiviltä. Asia katsottu siksi tulkinnanvaraiseksi, ettei työnantajaliitto ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Asianosaiset: Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y. Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto r.y.

Kuultavat: El-la Oy.

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen kesken 6.3.1980 allekirjoitetussa kenkä- ja nahkateollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

2. Sairausajan palkkaa ei kuitenkaan makseta, jos työntekijä on aikaansaanut sairauden tai tapaturman tahallisesti, rikollisella toiminnallaan, kevytmielisellä elämällään tai muulla törkeällä tuottamuksella

Sopimuksen soveltamisohje Työehtosopimusten mukaan työntekijän on työnantajan hyväksymällä tavalla esitettävä selvitys poissaolostaan. Osapuolet ovat päättäneet antaa seuraavat soveltamisohjeet niiden tapausten varalta, joissa sairauspoissaolo aikaisemmin on todistettu yksinomaan lääkärintodistuksella:

1. Työkyvyttömyys todetaan ensisijaisesti lääkärin tätä tarkoitusta varten antamalla todistuksella, ellei tästä ohjeesta muuta johdu.

2. Työntekijöiden sairastumiset voivat epidemioiden aikana olla siinä määrin lukuisia, että lääkäriin pääsy vaikeutuu. Sama tilanne voi syntyä tilapäisesti myös silloin, kun lääkäripalveluksia ei ole saatavilla siinä määrin, että asia voitaisiin muuten hoitaa.

3. Edellä kohdassa 2 tarkoitetuissa tilanteissa sairaus voidaan katsoa todistetuksi myös silloin, kun työterveyshoitaja tai terveydenhoitaja tutkimuksensa perusteella ilmoittaa havaitsemansa oireet ja mahdollisen sairasloman tarpeen enintään kolmeen vuorokauteen saakka kerrallaan edellyttäen, että kertautuvan todistuksen antaja on sama terveydenhoitaja. Tällöin on kiinnitettävä erityistä huomiota mahdollisen lääkärinhoidon tarpeeseen.

Osapuolet edellyttävät kuitenkin, että työterveyshoitaja tai terveydenhoitaja ennen sairaslomatodistuksen antamista on yhdessä lääkärin kanssa todennut edellä kohdassa 2 tarkoitetun tilanteen olemassaolon.

4. Sairaslomatodistus on edellä mainituin edellytyksin hyväksyttävä todistus, jollei työnantaja perustelluin syin pysty osoittamaan väärinkäytöstä. Mahdolliset epäselvyydet on tällöin ensi sijassa selvitettävä paikallisesti asianomaisten kesken. Mikäli tämä ei onnistu, saatetaan asia työmarkkinoilla vallitsevan normaalin neuvottelujärjestelmän välityksellä sairaslomatodistuksia käsitteleviin viranomais- ja asiantuntijaelimiin.

Yleensä aikaisemmin vaivasta oli määrätty 2 viikon sairasloma, joten Mäenpää ei ollut osannut olettaa olevansa sairaslomalla matkan ajankohtana. Luottaen siihen, että lupa myönnettäisiin, Mäenpää oli maksanut matkan ensimmäisen sairaslomajakson aikana. Mikäli lupaa ei olisi myönnetty, Mäenpää olisi yksinkertaisesti jäänyt matkalta pois. Ensimmäistä sairaslomaa määrättäessä oli sovittu, että Mäenpää sairasloman aikana kävisi röntgenkuvassa, minkä jälkeen hän tulisi uudestaan vastaanotolle. Jälkimmäisellä kerralla Mäenpäälle oli määrätty lääkärin aloitteesta röntgenkuvien ja tutkimuksen perusteella toinen sairaslomajakso. Mäenpää oli tuntenut itsensä terveemmäksi eikä nyt sen paremmin kuin ensimmäiselläkään kerralla itse ollut ehdottanut sairasloman määräämistä. Lisäsairasloma, jota aikaisemmin vastaavissa tapauksissa ei ollut määrätty, ei siis ollut edes perustunut Mäenpään kuvaukseen subjektiivisista oireistaan, vaan oli tullut hänelle itselleen yllätyksenä.

Sairasloma ei siten ollut mitenkään liittynyt tehtyyn matkaan, eikä kumpaankaan sairaslomatodistukseen ollut liittynyt työehtosopimuksen 16 §:n soveltamisohjeen 4 kohdan tarkoittamaa väärinkäytöstä. Työnantaja oli ollut ennakolta tietoinen mahdollisesta Leningradin matkasta ja oli lähettänyt yhtiön autonkuljettajan 7.3.1980 tarkistamaan asian. Autonkuljettaja oli saanut Mäenpään tyttäreltä kuulla, että äiti oli Leningradissa. Palattuaan 11.3.1980 sairaslomalta työhön Mäenpää oli saanut kuulla, ettei hänelle maksettaisi lainkaan sairausajan palkkaa. Liittojen välisessä neuvottelussa 13.6.1980 työnantajaliitto oli suostunut siihen, että sairausajan palkka maksettaisiin ulkomaanmatkaan asti, joten puuttumaan oli jäänyt 2 päivän eli 7.3.ja 10.3.1980 palkka.

Näillä perusteilla Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kenkätehdas El-la Oy on velvollinen maksamaan Marja-Leena Mäenpäälle sairausajan palkan myös maaliskuun 7 ja 10 päivältä 1980, sekä velvoittamaan yhtiön suorittamaan Mäenpäälle sairausajan palkkana kyseisiltä päiviltä 278 markkaa 72 penniä 6 %:n korkoineen maaliskuun 14 päivästä 1980 lukien. Edelleen Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vaatinut Kenkäteollisuuden Työnantajaliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksien laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto on vastineessaan lausunut, että sairausajan palkkaa koskevien säännösten ja sopimusmääräysten tarkoituksena oli turvata työntekijä siltä ansion menetykseltä, jonka sairaus hänelle aiheuttaisi. Työehtosopimuksen 16 §:n mukaan työnantaja oli velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa "työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut vähintään 1 kuukauden ja joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt työtä tekemästä". Jos työntekijä oli voinut lähteä huvimatkalle ulkomaille, ei hän ollut sairauden vuoksi estynyt työtä tekemästä, mikä oli sairausajan palkan maksamisen edellytys.

Työntekijäpuolen neuvotteluedustajien työehtosopimusneuvotteluissa esittämistä sovellutusohjeiden 4 kohtaa vastaavista määräyksistä, jotka työnantajapuolelta oli torjuttu, kävi selvästi ilmi, että työntekijäpuolen tarkoituksena oli ollut saada aikaan määräys, jonka mukaan laillistetun lääkärin antama todistus olisi aina pätevä eli merkitsisi automaattisesti sairausajan palkan maksamisen edellytysten täyttymistä. Tämän vaatimuksen hyväksyminen olisi merkinnyt työehtosopimusten käsitteen "työnantajan hyväksymä selvitys" muuttumista siten, että lääkärintodistus olisi ollut aina tällainen selvitys. Hyväksytyssä muodossaan kyseessäoleva sovellutusohjeen määräys merkitsi sitä, että työnantajan osoittaessa työntekijän väärinkäytöksen sairasloman osalta ei työnantajalla ollut velvollisuutta maksaa sairausajan palkkaa, koska maksamisen edellytyksenä ollut työnantajan hyväksymä selvitys puuttui.

Työntekijäpuolen neuvotteluedustajat sovellutusohjeneuvotteluissa olivat vaatineet lisäksi, että todistus olisi hyväksyttävä, ellei työnantajan tiedossa olisi huomattavaa näyttöä väärinkäytöksestä. Tämä "huomattavan näytön" vaatimus oli työnantajapuolelta torjuttu ja korvattu lopullisesti hyväksytyssä tekstissä ilmaisulla "perustelluin syin pysty osoittamaan väärinkäytöstä". Työnantajalta vaaditun näytön tasoa oli näin ollen madallettu. Mäenpään tapauksessa työnantaja oli välittömästi saatuaan tiedon Mäenpään ulkomaanmatkasta tiedustellut hoitavalta lääkäriltä, oliko matkustaminen ollut annettujen hoito-ohjeiden mukainen. Tiedusteluun hoito-ohjeet antanut lääkäri oli vastannut, että oli aivan selvää, ettei Mäenpää ollut noudattanut hänelle annettuja hoito-ohjeita. Mäenpää oli ollut tietoinen hoito-ohjeista, koska hän oli sairastanut samaa tautia aikaisemminkin varsin usein.

Näillä perusteilla Kenkäteollisuuden Työnantajaliitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä perusteettomana myöntäen kuitenkin kanteeseen sisältyvän suoritusvaatimuksen markkamäärän oikeaksi.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

El-la Oy on ollut jutussa kuultavana.

________

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteessa tehdyn hyvityssakkovaatimuksen hyläten velvoittaa Kenkätehdas El-la Oy:n maksamaan Marja-Leena Mäenpäälle sairausajan palkkana maaliskuun 7 ja 10 päivältä 1980 heti kuitin saadessaan kaksisataaseitsemänkymmentäkahdeksan (278) markkaa 72 penniä kuuden prosentin korkoineen maaliskuun 14 päivästä 1980 lukien. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, P. Hämäläinen, Sariola, Kuivanen, Leivo ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.