Labor court fines union for failing to stop strike and employer for violating peace obligation.
Legislator summary
AI generatedThe labor court ruled that the employer violated its peace obligation by refusing wage increases and the union failed its supervisory duty by not effectively stopping the strike. While the union argued it had attempted to resolve the dispute, the court found its measures insufficient after repeated failed attempts to restore peace. Consequently, both parties were fined for their respective breaches of the collective agreement.
Legislator headnote
AI generatedSection 4 of the Collective Agreements Act; Section 6 of the Collective Agreements Act; Section 8 of the Collective Agreements Act: Employers must maintain peace obligations and unions must actively supervise and terminate strikes; failure to do so warrants fines.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Painostaakseen työnantajaa suostumaan esitettyihin palkankorotusvaatimuksiin olivat työntekijät kieltäytyneet ylityön tekemisestä. Työnantajan kieltäydyttyä suostumasta luottamusmiehen esittämään vaatimukseen lisäkorvauksen maksamisesta lavojen kuljetustyöstä tai vaihtoehtoisesti uuden työntekijän ottamisesta sanottuun työhön olivat työntekijät kieltäytyneet lavojen kuljettamisesta. Palkankorotusvaatimustaan tukeakseen olivat työntekijät sittemmin ryhtyneet lakkoon.
Ammattiosaston ei ollut selvitetty ryhtyneen riittäviin toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi tai lopettamiseksi. Ammattiosasto vastasi myös puheenjohtajansa ja toimikunnan jäsenen osallistumisesta työtaisteluun. Työntekijäliiton edustajan työntekijöille ja pääluottamusmiehelle antamien työrauhan palauttamista koskevien kehotusten osoittauduttua tuloksettomiksi olisi työntekijäliiton työtaistelun edelleen jatkuessa tullut ryhtyä tehokkaampiin toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi.
Ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja työntekijäliitto valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.
Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL r.y.
RATKAISU
Asianosaisliittojen välillä 21.3.1980 allekirjoitetussa elintarvikealoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:
II SOPIMUKSEN SITOVUUS JA NOUDATTAMISVELVOLLISUUS
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
4 § Työrauhavelvoite
Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
III TYÖNJOHTO JA JÄRJESTÄYTYMISVAPAUS
6 § Työnjohto
Työnantajalla tai hänen määräämällään edustajalla on oikeus ottaa toimeen työntekijät, johtaa ja jakaa työt sekä irtisanoa ja erottaa työntekijät.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
IV TYÖPALKKOJA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET
8 § Työpalkat
Täysin työkykyisten, 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin ohjetuntipalkat ovat penneissä eri paikkakuntaluokissa ja palkkaryhmissä seuraavat:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
9 § Suorituspalkkatyö
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
3. Suora urakka on hinnoiteltava siten, että työntekijän urakka-ansio normaalilla urakkatyövauhdilla nousee 20 % ohjetuntipalkkaa korkeammaksi ja kasvaa suoritustason noustessa samassa suhteessa.
4. Osa- eli sekaurakkatyö, jossa osa palkasta maksetaan kiinteänä ja osa työnsuorituksen mukaan määräytyvänä liikkuvana osana, on hinnoiteltava siten, että työnsuorituksen tai työtehon vastatessa normaalia urakkatyövauhtia, ansio nousee 20 % ohjetuntipalkkaa korkeammaksi. Suoritustason noustessa tulee liikkuvan osan kasvaa samassa suhteessa.
5. Palkkiopalkkajärjestelmää voidaan käyttää niissä töissä, joissa työtulos (tuotannon määrä, tuotteen laatu, raaka-aineen käytön taloudellisuus yms.) riippuu esim. työntekijän tarkkaavaisuudesta, työtaidosta, tms. tekijästä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
27.3.1981 tehdyssä työehtosopimuksen liitepöytäkirjassa sanotaan muun muassa:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
1 § PALKANKOROTUKSET
A. Voimassa olevia palkkoja korotetaan 65 pennillä tunnissa sen palkanmaksukauden alusta lukien, jonka alkamispäivä on lähinnä 26.3.1981.
Ohjetuntipalkkoja nostetaan 65 pennin yleiskorotuksen lisäksi 1. palkkaryhmässä 25 penniä, 2. palkkaryhmässä 30 penniä, 3. palkkaryhmässä 35 penniä sekä 4. palkkaryhmässä 40 penniä.
Ohjetuntipalkkojen ylimääräinen korottaminen ei sellaisenaan aiheuta korotusta käytännön ansioissa yli sovittujen yleiskorotusten edellyttäen, että palkat uusista ohjetuntipalkoista laskettuina täyttävät kussakin palkkamuodossa työehtosopimuksen mukaiset vähimmäisvaatimukset.
Työehtosopimuksen kaksivuotisuudesta johtuen suoritetaan 75 pennin suuruista lisää maksetuilta tunneilta jo 1.3.1981 lukien siihen asti, kunnes tässä pykälässä A. kohdassa sovitut uudet palkat tulevat voimaan eli 26.3.1981 tai lähinnä tätä olevan palkanmaksukauden alkuun saakka.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Aamulla 29.5.1981 varaston luottamusmies oli ilmoittanut työnantajan edustajalle, että "yövuorossa eivät lavat kulje ilman eri korvausta, koska siitä aiheutuu lisää työtä". Kun työnantaja ei ollut suostunut luottamusmiehen esittämään vaatimukseen, jonka mukaan työstä olisi tullut maksaa lisää korvausta 20 markkaa työntekijälle päivässä, olivat työntekijät jättäneet lavat ajamatta. Ennen nyt esillä olevan työtaistelun alkamista ja myös tämän työtaistelun yhteydessä oli varaston luottamusmies esittänyt työnantajalle, että työnantajan tulisi palkata lavojen kuljettamiseen uusi työntekijä. Myöhemmin 29.5.1981 oli työnantajan edustajan ja pääluottamusmiehen kanssa sovittu työjärjestelyistä, minkä jälkeen työntekijät olivat jonkin aikaa työskennelleet normaalisti.
Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä oli 27.5.1981 sekä 8.6. ja 11.6.1981 päivätyillä kirjeillä kehottanut Suomen Elintarviketyöläisten Liittoa ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan säilyttämiseksi työpaikalla. Lisäksi työnantajaliiton asiamies oli 29.5.1981 puhelimitse kehottanut työntekijäliittoa ryhtymään toimenpiteisiin asiassa. Työntekijäliitto ei kuitenkaan ollut ryhtynyt mihinkään mainittaviin toimiin työtaistelujen lopettamiseksi. Ammattiosasto ja sen työpaikalle asettamat luottamusmiehet eivät myöskään olleet ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin työtaistelujen estämiseksi. Ammattiosasto vastasi lisäksi luottamusmiehen ja toimikunnan jäsenen työtaisteluun osallistumisesta.
Edellä olevilla perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on pyytänyt Suomen Elintarviketyöläisten Liiton ja Nokian Elintarviketyöläisten ammattiosaston tuomitsemista työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.
Suomen Elintarviketyöläisten Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että työnantajan kieltäydyttyä hyväksymästä työntekijöiden palkkausta koskeneita parannusesityksiä olivat mielialat työntekijöiden keskuudessa kiristyneet. Kärjistynyt ilmapiiri oli johtanut kanteessa mainittujen työtaistelujen syntymiseen. Suomen Elintarviketyöläisten Liitto oli antanut asian selvittämisen liiton Tampereen aluetoimiston aluesihteerin tehtäväksi. Aluesihteeri oli 29.5.1981 käynyt työpaikalla ja kehottanut työntekijöitä välittömästi palauttamaan työrauhan. Samana päivänä aluesihteeri oli neuvotellut syntyneestä tilanteesta myös työnantajan kanssa. Lisäksi aluesihteeri oli 3.6., 5.6., 8.6. ja 9.6.1981 ollut puhelinyhteydessä pääluottamusmieheen ja kehottanut häntä työrauhan palauttamiseen. Aluesihteeri oli myös päivittäin ollut yhteydessä Suomen Elintarviketyöläisten Liiton keskustoimistoon.
Ammattiosasto ja sen toimikunta eivät olleet missään vaiheessa päättäneet ylityökiellosta tai muista työtaistelutoimenpiteistä, vaan ammattiosasto oli 4.6.1981 pitämässään kokouksessa tuominnut työtaistelun ja kehottanut työntekijöitä palaamaan työhön. Ammattiosaston asettama varaston luottamusmies oli 8.6.1981 ollut poissa työpaikalta vain neljä tuntia. Muut ammattiosaston työpaikalle asettamat luottamusmiehet eivät olleet osallistuneet työtaisteluihin. Sekä Suomen Elintarviketyöläisten Liitto että Nokian Elintarviketyöläisten ammattiosasto olivat ryhtyneet riittäviin toimenpiteisiin työtaistelujen syntymisen ehkäisemiseksi, tuomitsemiseksi ja lopettamiseksi.
Edellä olevilla perusteilla Suomen Elintarviketyöläisten Liitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Nokian Elintarviketyöläisten ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.
Ammattiosasto on 4.6.1981 pitämässään kokouksessa kehottanut jäseniään työrauhan noudattamiseen. Pääluottamusmies on lisäksi antanut samanlaisia kehotuksia. Varastotyöntekijöiden 8.6.1981 aloittamasta lakosta huolimatta ei ammattiosaston ole selvitetty ryhtyneen muihin tarpeellisiin toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi tai lopettamiseksi. Ammattiosasto vastaa lisäksi puheenjohtajansa ja toimikunnan jäsenen työtaisteluun osallistumisesta.
Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on 27.5.1981 ja 8.6. sekä 11.6.1981 päivätyillä kirjeillä kehottanut Suomen Elintarviketyöläisten Liittoa ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi työpaikalle. Suomen Elintarviketyöläisten Liiton Tampereen aluetoimiston aluesihteeri on 29.5.1981 käynyt työpaikalla ja kehottanut työntekijöitä välittömästi työrauhan palauttamiseen sekä useita kertoja puhelimitse ja henkilökohtaisesti kehottanut pääluottamusmiestä työrauhan palauttamiseen. Näiden kehotusten osoittauduttua tuloksettomiksi olisi Suomen Elintarviketyöläisten Liiton työtaistelun edelleen jatkuessa tullut ryhtyä tehokkaampiin toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi.
Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Nokian Elintarviketyöläisten ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle 5 500 markkaa ja Suomen Elintarviketyöläisten Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 4 000 markkaa ja molemmat yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntikulut 1 600 markalla.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Airaksinen, Henrik Nordström, Suominen ja P. Virtanen.
Tuomio oli yksimielinen.