Labor court allows union claim against bank for violating collective agreement by stopping massage reimbursement.

Pankin henkilökunnan terveydenhuollon järjestämistä koskevan vuoden 1973 ohjekirjatiedotteen mukaan pankki järjesti henkilökunnalleen terveydenhoitoa ja avosairaanhoitoa sekä korvasi osittain henkilökunnalleen näiden aiheuttamat kustannukset. Runsaan viiden vuoden ajan ainakin 20 alueella, joihin kuului noin 20 % pankin henkilöstöstä, oli pankin Helsingin terveydenhuoltoaseman käytännöstä poiketen korvattu hieronta muun fysikaalisen hoidon osana systemaattisesti. Asian havaitsemisen jälkeen oli 1978 annettu uudet ohjeet, joiden mukaan hierontaa ei korvattu edes muun fysikaalisen hoidon osana.

Työehtosopimuksen pöytäkirjamääräyksen mukaan ei toimihenkilöiden terveyden- tai sairaanhoitoetua vähennetty sopimuksen ollessa voimassa.

Työtuomioistuin katsoi, ettei pöytäkirjamääräys rajoittunut koskemaan vain pankissa yhtenäisesti annettuja etuja. Edun syntytavan vuoksi pankki ei syyllistyisi oikeudellisesti syrjimiseen jättämällä hieronnan ko. terveydenhuoltoalueiden ulkopuolella korvaamatta. Oikeustoimilain 32 §:n 1 momentin mukaisesti pankki ei voinut vedota korvauskäytännön syntymiseen erehdyksessä. Hieronnan korvattavuus muun fysikaalisen hoidon osana oli näistä syistä muodostunut kysymyksessä olevilla terveydenhuoltoalueilla pöytäkirjamääräyksen tarkoittamaksi pankin toimihenkilöiden sairaanhoitoeduksi.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan sopimuskohdan tulkinnanvaraisuuden vuoksi työnantaja ei ollut rikkonut tietensä työehtosopimusta eikä työnantajaliitto lyönyt laimin valvontavelvollisuuttaan.

Asianosaiset: Pankkitoimihenkilöliitto r.y. Pankkialan Työnantajaliitto r.y. Kansallis-Osake-Pankki

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä 5.5.1977 allekirjoitettuun 1.7.197729.2.1980 voimassa olleeseen työehtosopimukseen liittyvässä samana päivänä allekirjoitetussa pöytäkirjassa on muun muassa seuraava määräys:

2 §

1. Sovittiin, ettei työehtosopimus koske pankkien erikseen myöntämiä huolto- tai muita sosiaalisia etuja, vaan ne jäävät sen ulkopuolelle. Kunkin pankin palveluksessa olevien toimihenkilöiden vuosilomia, talvilomia, synnytysaikaa ja synnytysajan palkkaa, vuorotyölisiä eikä terveyden- tai sairaanhoitoetua vähennetä työehtosopimuksen voimassa ollessa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pankkitoimihenkilöliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Pankkialan Työnantajaliiton jäsenyrityksen KansallisOsake-Pankin henkilökunnan terveydenhuollon järjestämistä koskevan 8.3.1973 päivätyn ohjekirjatiedotteen mukaan pankki järjesti henkilökunnalleen terveydenhoitoa ja avosairaanhoitoa sekä osallistui niiden kustannuksiin. Ohjekirjatiedotteessa oli fysikaalisen hoidon osalta todettu, että terveydenhuoltoalueen lääkärin määräämän fysikaalisen hoidon maksuista maksaa henkilökuntaan kuuluva 1.4.1973 alkaen vain 3 markkaa hoitosarjalta.

Käytäntö fysikaalisen hoidon osalta oli 1.4.1973-31.8.1978 pankin 32 terveydenhuoltoalueella muodostunut sellaiseksi, että 22 alueella oli korvattu myöskin fysikaalisen hoidon osana ollut hieronta, viidellä alueella hierontaa ei ollut korvattu ja viidellä alueella hierontaa edellyttäviä tapauksia ei ollut lainkaan ollut.

Kansallis-Osake-Pankin työpaikkalääkäri oli 31.8.1978 täsmentänyt fysikaalisen hoidon sisältöä kirjelmällä siten, että korvattavuuden piiriin ei enää kuulunut mainitun hoidon osana ollut hieronta. Käytännössä oli tällöin fysikaalisen hoidon osana annetun hieronnan korvaus lakkautettu 22:lla pankin terveydenhuoltoalueella. Pääluottamusmies oli pankin kanssa neuvoteltaessa esittänyt, että pankin tuli korvata terveydenhuoltoalueen lääkärin määräämä fysikaalinen hoito hierontaa siitä erottamatta, koska allekirjoituspöytäkirjan 2 §:n 1 kohdan mukaan saavutettua terveydenhoitoetua ei voitu vähentää työehtosopimuksen voimassaollessa.

Antaessaan vuonna 1973 fysikaalisen hoidon korvattavuutta koskevia ohjeita pankin oli täytynyt käsittää, että fysikaaliseen hoitoon kuuluva hieronta tuli korvattavaksi erityisesti siksi, että hieronta muodosti olennaisen osan fysikaalisesta hoidosta. Vaikkei pankki olisikaan tietoisesti myöntänyt mainittua etua, fysikaalista hoitoa koskevien ohjeiden täsmentäminen vuonna 1978 oli merkinnyt voimassa olleen edun poistumista pankin 22 terveydenhuoltoalueelta. Tällöin pankin oli täytynyt käsittää toimivansa vastoin allekirjoituspöytäkirjan 2 §:n 1 kohdan määräyksiä.

Koska allekirjoituspöytäkirjan 2 §:n 1 kappale ei edellyttänyt sitä, että etu koskisi koko henkilökuntaa, ei ollut merkitystä sillä, ettei fysikaaliseen hoitoon liittyvää hierontaa ollut korvattu koko henkilökunnalle. Käytännössä useissa pankeissa tietyt edut koskivat vain osaa henkilökunnasta.

Täsmentäessään fysikaalisen hoidon korvattavuutta koskevia ohjeitaan edellä mainituin tavoin ja poistaessaan siten suurelta osalta henkilökuntaansa mainitun edun pankki oli toiminut tietoisesti vastoin allekirjoituspöytäkirjan 2 §:n 1 kappaleen määräyksiä, ja Pankkialan Työnantajaliitto oli hyväksyessään pankin mainitun menettelyn laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Pankkitoimihenkilöliitto on edellä kerrottujen seikkojen perusteella vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kansallis-Osake-Pankki lakkauttaessaan suurella osalla henkilökuntaansa käytännössä fysikaaliseen hoitoon liittyvän hieronnan korvattavuuden muodossa olleen terveydenhoitoedun on toiminut vastoin pankkialan toimihenkilöitä koskeneeseen 1.5.1977-29.2.1980 voimassa olleeseen työehtosopimukseen liittyneen allekirjoituspöytäkirjan 2 §:n 1 kappaleen määräyksiä, sekä vaatinut Kansallis-Osake-Pankin tuomitsemista hyvityssakkoon edellä mainitun työehtosopimusmääräyksen tietensä rikkomisen johdosta ja Pankkialan Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyönnin johdosta.

Pankkialan Työnantajaliitto ja Kansallis-Osake-Pankki ovat kanteeseen vastatessaan todenneet, että työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 2 §:n 1 kappaleen mukaan etua tarkasteltiin pankkikohtaisesti Kansallis-Osake-Pankin ja koko sen henkilöstön osalta ja edun tuli olla pankin myöntämä.

Hieronnan sisällyttäminen fysikaaliseen hoitoon työnantajan kustantamana ei ollut ollut pankin myöntämä etu, koska työnantajalla oli vapaa oikeus päättää siitä, mitä sairaanhoitopalveluja se henkilöstölleen myönsi. Terveydenhuollon sisällöstä päättivät Kansallis-Osake-Pankissa käytännössä työnantajan palveluksessa olevat asiantuntijalääkärit ja työterveyshoitajat, jotka toimivat Helsingin pääkonttorin yhteydessä olevalla Helsingin terveysasemalla. Kansallis-Osake-Pankin Helsingin terveysaseman johdonmukainen kanta oli ollut, ettei hierontaa sisällytetä työnantajan kustantamaan fysikaaliseen hoitoon. Helsingin terveysasemalta oli ohjeistettu tämän mukaisesti pankin muitakin terveydenhuoltoalueita ja niin sanottuja sopimuslääkäreitä, jotka muitten töittensä ohella hoitivat Kansallis-Osake-Pankin henkilöstön terveydenhuoltoa.

Pankkitoimihenkilöliitto ei voinut olla oikeustoimilain tarkoittamassa vilpittömässä mielessä, kun se väitti edellä mainittujen virheellisten maksamisten muodostaneen pankissa yleisen käytännön, varsinkin kun otettiin huomioon asian laatu, pankin henkilöstön lukumäärä ja sen hajautus ympäri maata sekä muut edellä mainitut seikat. Yleensä suurtenkaan yritysten työterveyshuoltoon ei sisältynyt laajaa fysikaalista hoitoa eikä siten hierontaa.

Näillä perusteilla Pankkialan Työnantajaliitto ja KansallisOsake-Pankki ovat pyytäneet kanteen hylkäämistä.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 2 §:n 1 kappaleen tarkoittama suoja ulottui myös niihin etuihin, jolta oli pankissa annettu ja jotka eivät olleet muodostuneet pankkikohtaisiksi eduiksi työnantajan tietoisen myöntämisen vaan esim. pitkäaikaisen käytännön kautta. Koska terveydenhuollon sisällöstä päättäminen, sen valvonta ja kehittäminen olivat työnantajan vastuulla, oli työnantajalta voitava edellyttää riittävän täsmällisiä ohjeita ja kyllin tehokasta valvontaa, jottei etujen sisällöstä eikä käytännön toteutuksesta syntyisi epäselvyyksiä. Mikäli pankki olisi tarkoittanut, ettei hieronta kuulu korvattavuuden piiriin, sen olisi alunperin pitänyt antaa niin täsmälliset ohjeet, ettei hieronnan korvaaminen olisi muodostunut eduksi toimihenkilöille. Kuitenkin pankki tietoisena yli viisi vuotta voimassa olleesta edusta oli poistanut sen uusilla ohjeillaan. Erehdyksen syntyminen oli johtunut puutteellisuuksista pankin omassa ohjeistuksessa ja valvonnassa.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työehtosopimuksen pöytäkirjan 2 §:n 1 kohdan mukaan ei kunkin pankin palveluksessa olevien toimihenkilöiden terveydentai sairaanhoitoetua vähennetä työehtosopimuksen ollessa voimassa. Jutussa esitetyn selvityksen valossa työtuomioistuin ei katso tämän määräyksen rajoittuvan koskemaan vain asianomaisessa pankissa yhtenäisesti annettuja etuja. Hieronnan korvaamisvelvollisuus kysymyksessä olevilla terveydenhuoltoalueilla ei juuri syntytapansa vuoksi työtuomioistuimen mielestä liioin aiheuttaisi, että pankki syyllistyisi oikeudellisesti syrjimiseen jättämällä hieronnan näiden terveydenhuoltoalueiden ulkopuolella korvaamatta.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen enemmälti hyläten vahvistaa, että Kansallis-Osake-Pankki on menetellyt vastoin työehtosopimusta evätessään pankin 31.8.1978 lähettämän tiedotteen mukaisesti korvauksen muun fysikaalisen hoidon osana annetusta hieronnasta niillä terveydenhuoltoalueilla, joilla tällainen hieronta on vuoden 1973 ohjekirjatiedotteen voimassa ollessa yleisesti korvattu. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun nähden saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Kourilehto, Sarkko, Äimälä, Sariola, M. Virtanen, Suominen, P. Virtanen ja Olin.

Eri mieltä olevan jäsen M. Virtasen lausunto, johon jäsenet Sariola ja Äimälä yhtyivät:

Katson, ettei työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 2 §:n 1 kohtaa voida tulkita siten että Kansallis-Osake-Pankki olisi velvollinen vielä 31.8.1978 jälkeenkin pitämään eräillä terveydenhuoltoalueilla erehdyksessä syntyneen korvauskäytännön voimassa. Näin ollen harkitsen oikeaksi työtuomioistuimen tuomioon muutoin yhtyen hylätä kanteen myös siinä tehdyn vahvistusvaatimuksen osalta. Jutun laatuun katsoen saavat Pankkialan Työnantajaliitto ja Kansallis-Osake-Pankki kuitenkin kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.