Labor court dismissed union claim for penalty for work slowdown, finding evidence insufficient to prove intentional delay.

Kun uusista urakkasopimuksista ei ollut työnantajan ja työntekijöiden välillä päästy yksimielisyyteen, oli puolin ja toisin sovittu siirryttävän työskentelemään aikapalkalla. Työntulokset eri työkohteissa olivat tämän jälkeen laskeneet 54-67 %:iin työnantajan edellyttämistä aikatyön tuloksista. Vaikkakin esitetyt työntekijöistä riippumattomat syyt olivat osaltaan vaikuttaneet alentavasti työn tuloksiin, katsottiin jutussa esitetyn selvityksen osoittavan, että alentuneet työn tulokset olivat olennaiselta osalta johtuneet työvauhdin tahallisesta hidastamisesta.

Työnantaja ei jarrutuksen kestäessä ollut esittänyt ammattiosastolle läheskään kaikkea sitä selvitystä, jonka perusteella työvauhdin alenemisen oli katsottu johtuneen työvauhdin tahallisesta hidastamisesta. Muun muassa työnantajan eräässä työkohteessa käyttämä menetelmä jarrutuksen mittaamisessa ja työpalkan laskemisessa oli saattanut antaa ammattiosaston edustajille aiheen epäillä työnantajan esittämiä jarrutusta koskevia ilmoituksia virheellisiksi. Työvoiman suuri enemmistö kahdessa työkohteessa oli ollut ammattiosastoon kuulumattomia työntekijöitä. Riittävää näyttöä luottamusmiehen osallistumisesta jarrutukseen ei ollut esitetty. Näyttämättä oli jäänyt, että ammattiosasto olisi laiminlyönyt velvollisuutensa työrauhan turvaamisessa.

Asianosaiset: Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Kemian Työntekijäin Liitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisten välillä 25.3.1980 allekirjoitetussa kemian perusteollisuutta koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työrauhavelvoite

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

IV TYÖPALKAT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

13 § Suorituspalkkatyö

1. Mikäli työn laatu sen sallii ja se on teknisesti mahdollista, suoritetaan työ tuotannon ja ansion kohottamiseksi suorituspalkkatyönä. Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava työn vaativuuteen perustuviin palkkoihin.

2. Suorassa urakassa on hinnoittelun oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta eli työnvaativuuteen perustuvaa palkkaa korkeammaksi ja kasvaa työnsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

3. Osa- eli sekaurakkatyö, jossa osa palkasta maksetaan kiinteänä ja osa työnsuorituksen mukaan määräytyvänä liikkuvana osana, on hinnoiteltava siten, että työnsuorituksen tai työtehon vastatessa normaalia urakkatyövauhtia ansio nousee hinnoitteluperustetta eli työn vaativuuteen perustuvaa palkkaa 20 % korkeammaksi. Suoritustason noustessa tulee liikkuvan osan kasvaa samassa suhteessa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. Sellaisesta urakkatyöstä, jota varten kiinteää työhinnoittelua ei ole laadittu, sovitaan työnantajan ja sen työntekijän tai niiden työntekijöiden välillä, joille urakkatyötä tarjotaan, mikäli mahdollista jo ennen työn alkamista urakkahinta, josta työntekijälle on annettava todiste sekä välttämättömiä tietoja urakkahinnan laskemisen perusteista. Urakoitaessa on pyrittävä siihen, että työt jaetaan tarkoituksenmukaisiin ja riittävän lyhyihin urakoihin.

6. Ellei työntekijä suostu ottamaan hänelle tarjottua urakkaa, tehdään työ aikatyönä, josta maksetaan työntekijälle hänen henkilökohtaista tuntipalkkaansa vastaava palkka.

7. Yhteisurakassa saa työntekijä osansa urakkavoitosta suhteessa henkilökohtaiseen tuntipalkkaansa ja siihen työtuntilukuun, jolla hän on osallistunut yhteisurakkaan, elleivät ao. työntekijät ja työnantaja keskenään toisin ole sopineet.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksessä Kemira Oy:n Uudenkaupungin tehtailla oli joulukuusta 1980 lähtien käyty tehtaan säkittämöä koskevia palkkaneuvotteluja. Näissä neuvotteluissa paikallinen ammattiosasto, Uudenkaupungin Kemiantyöntekijät r.y., joka on Kemian Työntekijäin Liiton jäsenyhdistys, oli esittänyt usean markan suuruisen tuntipalkan korotusvaatimuksen säkitystä koskeviin urakkasopimuksiin. Asiasta oli käyty liittotason neuvottelut 29.1. ja 16.2.1981. Neuvottelujen yhteydessä oli tutkittu säkityskoneiden kapasiteetti sekä määritelty urakkajoutuisuus. Jälkimmäisessä neuvottelussa oli sovittu työntutkimuksen suorittamisesta.

Kun työnantaja ei käydyissä neuvotteluissa ollut voinut merkittävästi tarkistaa irtisanottuja säkitysurakoita, joiden taso jo sellaisenaan oli yhtiön lannoiteryhmässä selvästi korkein, olivat työntekijät ilmoittaneet siirtyvänsä 5.3.1981 alkaen työskentelemään aikapalkalla. Samassa tilaisuudessa työnantajapuolen edustaja oli ilmoittanut työntekijöiden edustajille normaalijoutuisuustason kussakin urakassa.

Pitkäaikaisten keskiarvojen perustella oli aikatyövauhdin suoritustasoksi kotimaan säkityksessä saatu 5 200 säkkiä ja ulkomaan säkityksessä 4 500 säkkiä kahdeksassa tunnissa konetta kohden. Ulkopuolisen työntutkijan 4.2.1981 suorittaman työntutkimuksen perusteella oli aikatyövauhdiksi laivaanlastaimessa saatu 9 300 säkkiä kahdeksassa tunnissa kahta konetta kohden. Työhön liittyvät haitta-ajat huomioon ottaen oli edellytetyksi aikatyövauhdiksi kotimaan säkityksessä saatu 5 020 ja ulkomaan säkityksessä 4 190 säkkiä kahdeksassa tunnissa konetta kohden sekä laivaanlastaimessa 8 130 säkkiä kahdeksassa tunnissa kahta konetta kohden.

Edellä olevilla perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut Uudenkaupungin Kemiantyöntekijät r.y:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:ssä säädettyjen velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.

Ulkomaan säkityksessä oli 5.3.1981 lähtien ollut poikkeuksellisen paljon harjaantumatonta työvoimaa. Säkittämön omia vakituisia työntekijöitä ulkomaan säkityksessä ei ollut ollut kuin ehkä tilapäisesti. Toisena säkitystä vähentävänä tekijänä olivat olleet ilmastolliset olosuhteet. Kun säkkejä ei sateella tai muutoin epäedullisella säällä ollut voitu siirtää varastosta laivaan, oli säkitys kokonaan pysähtynyt. Ennen aikatyöhön siirtymistä ei tällaista joutoaikaa ollut otettu huomioon työntekijöiden suoritusta vähentävänä. Nyt työnantaja oli laskenut tällaisistakin syistä johtuneet keskeytykset jarrutukseksi. Samoin oli laskettu jarrutukseksi aika, joka oli kulunut säkittäjien siirtyessä välillä lastaamaan säkkejä laivoille. Tähän oli kulunut kerrallaan noin 20 minuuttia.

Väitettynä jarrutusaikana ei laivaanlastaimessa ollut työskennellyt yhtään vakituista työntekijää. Työnantaja oli myös tässä kohdin laskelmissaan kirjannut jarrutukseksi sen hukka-ajan, joka oli kulunut siihen, että lastaus oli täytynyt keskeyttää sääolosuhteiden johdosta. Jarrutukseksi oli katsottu aika, joka lastauksessa oli menetetty sen vuoksi, ettei lastain esimerkiksi ollut toiminut viiteen tuntiin kovan pakkasen vuoksi. Lisäksi toinen laivaanlastaimen koneista oli ollut jatkuvasti enemmän tai vähemmän epäkunnossa 18.3.1981 asti. Tämän epäkuntoisuus oli aiheuttanut ehkä jopa noin 30 %:n suoritustason laskun koko laivaanlastaimella.

Koska esitetty väite työnteon jarruttamisesta oli edellä mainituilla perusteilla vailla todellisuuspohjaa, on Kemian Työntekijäin Liitto pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Uudenkaupungin Kemiantyöntekijät r.y. on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Kourilehto, Sarkko, Parkkinen, Sariola, M. Virtanen, Leivo, P. Virtanen ja Olin.

Tuomio oli yksimielinen.