Labor court dismissed union's claim as counterclaim because collective agreement breach was not a separate matter from the main suit.

Keskusjärjestöjen välisessä pöytäkirjassa oli sovittu ammattiyhdistysjäsenmaksun perintämenettelyyn sovellettavista muutoksista, joiden toteuttamista työnantajien keskusjärjestö suosittelisi jäsenilleen. Kun pöytäkirja ei ollut työehtosopimus työehtosopimuslain 1 §:n 1 momentin tarkoittamassa mielessä, ei pöytäkirjan määräysten tulkintaa ja rikkomista koskevan kanteen tutkiminen kuulunut työtuomioistuimelle.

Yleissopimus ei rajoittanut sopimuspuolien velvollisuuksia työrauhan ylläpitämisessä vain työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien täyttämiseen. Keskusjärjestöt olivat tämän vuoksi yleissopimuksen mukaan velvollisia myötävaikuttamaan siihen, että neuvottelusuhteita työrauhan tunaamiseksi kehitetään myös keskusjärjestöjen jäsenliittojen välillä ja alemmillakin tasoilla. Toimihenkilöitten keskusjärjestöllä olisi siten saattanut olla aihetta puuttua tilanteeseen eräällä kummankin keskusjärjestön edustamalla sopimusalalla tehokkaammin kuin oli tapahtunut. Esitetyt seikat huomioon ottaen oli kuitenkin jäänyt näyttämättä, että toimihenkilöitten keskusjärjestö olisi syyllistynyt yleissopimuksen rikkomiseen.

Sillä seikalla, voitiinko kannetta pitää vastakanteena, oli merkitystä vain ratkaistaessa, onko saatu noudattaa normaalia lyhyempää haasteaikaa ja panna asia vireille muussa tuomioistuimessa kuin mihin se itsenäisenä juttuna kuuluisi. Muulta osin oli tuomioistuimen harkinnassa, käsiteltiinkö kanteet yhdessä vai erikseen.

Asianosaiset: Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r.y. ja Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y. puolin ja toisin kantajana ja vastaajana

RATKAISU

Asianosaisliittojen kesken 21.12.1970 allekirjoitetussa pöytäkirjassa ammattiyhdistysjäsenmaksujen perinnästä sanotaan muun muassa:

1 §

Allekirjoittaneet järjestöt, jotka ovat hyväksyneet varatuomari Keijo Liinamaan maaliskuun 27 päivänä 1968 tekemään sopimusehdotukseen vuoden 1969 työehtosopimusratkaisuun liittyvistä sosiaalisista järjestelyistä sisältyvän suosituksen ammattiyhdistysjäsenmaksun perimisestä työnantajan toimesta, ovat mainittuun suositukseen viitaten ja huomioon ottaen jäsenmaksujen perintään kummankin osapuolen taholta osoitetut kehittämistarpeet sopineet siinä vuoden 1971 alusta lukien noudatettavista perintämenettelyyn sovellettavista muutoksista seuraavaa:

1. LK suosittelee jäsenilleen että ammattiyhdistysjäsenmaksut niissä TVK-järjestöissä, jotka tämän pöytäkirjan allekirjoituspäivään mennessä ovat päättäneet vuoden 1971 jäsenmaksun perimisestä määrättynä prosenttiosuutena palkasta perittäisiin palkanmaksukausittain palkanmaksun yhteydessä edellyttäen, että asianomainen toimihenkilöjärjestö ja perintäsopimuksen tehnyt toimihenkilö ilmoittavat tähän suostuvansa ja että perintäjärjestelmä muilta osin säilyy ennallaan.

2. Niiden järjestöjen osalta, jotka mahdollisesti myöhemmin tulevat tekemään päätöksen jäsenmaksujen perimisestä määrättynä prosenttiosuutena palkasta, tulee Liiketyönantajain Keskusliitto suosittelemaan perintäajankohdan muuttamista kohdassa 1. sanotulla tavalla ja edellytyksillä seuraavan kalenterivuoden alusta lukien.

3. Sen estämättä, mitä edellä on sanottu perinnän suorittamisesta, voivat työnantaja ja toimihenkilöt keskenään sopia myös muusta jäsenmaksujen perintätavasta.

2 §

Milloin perinnästä on syntynyt erimielisyyttä eikä sitä ole saatu selvitetyksi työnantajan ja toimihenkilöiden luottamusmiehen/toimihenkilöiden kesken, voidaan asia sen laajakantoisuuden tai periaatteellisen merkityksen huomioon ottaen saattaa keskusliittotasolla käsiteltäväksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asianosaisliittojen kesken 15.6.1971 tehdyssä yleissopimuksessa sanotaan muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Liiketyönantajain Keskusliitto ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto ovat, todeten työmarkkinajärjestöjen vakiintuneen aseman ja merkityksen suomalaisessa yhteiskunnassa, sopineet tulevansa edelleenkin luottamuksellisesti neuvottelemaan kaikista niiden yhteisesti edustamilla aloilla ilmaantuvista, molempia osapuolia koskevista kysymyksistä niiden ratkaisemiseksi mahdollisuuksien mukaan yhteisymmärryksessä. Tähän liittyen on keskusliittojen välillä tehty seuraava

YLEISSOPIMUS

1 § Neuvottelusuhteiden kehittäminen

Keskusliitot pyrkivät palkkojen ja muiden työehtojen määrittelemiseksi sekä työrauhan turvaamiseksi omalta osaltaan kehittämään työehtosopimusjärjestelmää ja yhteisesti edustamiensa alojen neuvottelusuhteita.

2 § Yleinen neuvottelujärjestys

Järjestön, joka haluaa neuvotella toisen osapuolen kanssa sopimussuhteen aikaansaamisesta tai kysymyksestä, jota ei ole sopimuksella järjestetty tulee kirjallisesti ilmoittaa toiselle osapuolelle asiasta. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen.

Elleivät 1 kappaleessa tarkoitetut, muut kuin keskusliittojen väliset neuvottelut johda tulokseen, voidaan asia jommankumman osapuolen vaatimuksesta alistaa keskusliittojen välillä käsiteltäväksi. Keskusliittojen käsitellessä asiaa on myös asianomaisille osapuolille varattava tilaisuus tuoda esiin mielipiteensä.

Sikäli kuin on kysymys päättyvän työehtosopimuksen uusimiseksi käytävistä neuvotteluista, noudatetaan työehtosopimuksen asiaa koskevia määräyksiä.

3 § Erimielisyyksien ratkaiseminen

Ne erimielisyydet, joita syntyy voimassa olevan työehtosopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta, ratkaistaan asianomaisessa työehtosopimuksessa sovitussa järjestyksessä.

Sen estämättä, mitä edellä 1 kappaleessa on sanottu, voidaan erimielisyys kuitenkin, mikäli jompikumpi osapuolista pitää sitä suotavana, alistaa keskusliittojen käsiteltäväksi ennen sen saattamista työtuomioistuimeen.

4 § Luottamusmiesjärjestelmä

Keskusliitot toteavat, että luottamusmiesjärjestelmällä on keskeinen asema ja merkitys työehtosopimusten käytäntöön soveltamisessa ja erimielisyyksien selvittelyssä ja että tätä ilmentää keskusliittojen aikaisemmin erikseen tekemä luottamusmiessopimus.

Keskusliitot pitävät tärkeänä, että luottamusmiesjärjestelmää edelleen kehitetään sekä 1 kappaleessa mainitun luottamusmiessopimuksen että alakohtaisten sopimusten puitteissa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 § Sosiaalinen toiminta

Keskusliitot pitävät työnantajan järjestämää sosiaalista toimintaa kannatettavana. Se on kuitenkin pyrittävä järjestämään siten, ettei se muodostu esteeksi toimihenkilöiden omatoimisuudelle eikä järjestötoiminnalle.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK on työtuomioistuimessa lausunut, että Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n jäsenliiton Pankkialan Työnantajaliitto r.y:n edustaja oli tammikuussa 1981 ilmoittanut TVK:n jäsenyhdistyksen Pankkitoimihenkilöliitto r.y:n edustajalle liiton ryhtyvän vastatoimiin mikäli Pankkitoimihenkilöliitto ei luopuisi suunnittelemastaan maksuvälityssaarrosta. Esimerkkinä oli mainittu Pankkitoimihenkilöliiton jäsenmaksuperintä. Työnantajaliitto oli uhannut toteuttaa jäsenmaksujen perinnän keskeyttämisen vasta Pankkialan Työnantajaliiton ja Pankkitoimihenkilöliiton välisen työehtosopimuksen voimassaolokauden päätyttyä eli 1.3.1981 jälkeen. Työtuomioistuin oli tämän jo sopimuskauden aikana esitetyn uhkauksen johdosta tuomiollaan n:o 20/1981 tuominnut Pankkialan Työnantajaliiton hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Sanotuista syistä TVK on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että sanotun pöytäkirjan oikean sisällön mukaan LTK on sillä sitoutunut suosittelemaan jäsenliitoilleen ammattiyhdistysjäsenmaksujen perintää työnantajan toimesta ja että LTK on rikkonut sanottua pöytäkirjaa antaessaan Pankkialan Työnantajaliitolle luvan lopettaa työtaistelutoimenpiteenä jäsenmaksuperintä. Lisäksi TVK on vaatinut LTK:n velvoittamista peruuttamaan sanottu lupa ja saattamaan pöytäkirjan edellyttämä suositus voimaan Pankkialan Työnantajaliiton osalta sekä LTK:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Kanteeseen vastatessaan LTK on lausunut, että se oli 27.3.1968 tehdyn tulopoliittisen kokonaisratkaisun yhteydessä suullisesti sitoutunut TVK:hon nähden suosittelemaan ammattiyhdistysjäsenmaksujen perintää työnantajan toimesta vuoden 1969 alusta lukien. Kirjallinen ilmoitus oli tällöin annettu vain Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n kentässä. Sanottu LTK:n suositus oli yksityisoikeudellinen ilmoitus TVK:lle siitä, mitä LTK pyrki tekemään. LTK:n ja TVK:n välillä 11.12.1970 allekirjoitettu pöytäkirja koski yksinomaan jäsenmaksun perinnässä työnantajapuolella noudatettavaa menettelyä. Pöytäkirjassa ainoastaan todettiin tulopoliittisen ratkaisun yhteydessä annettu suullinen suositus luomatta uutta normia ja muuttamatta entistä suositusta. Koska LTK:n suositus ei täyttänyt työehtosopimuksen tunnusmerkkejä, ei asian tutkiminen kuulunut työtuomioistuimelle, minkä vuoksi LTK on vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta.

Jäsenmaksuperintä oli kolmanneksi lakkautettu sopimuksettoman tilan aikana Pankkitoimihenkilöliiton toteuttaessa maksuvälityssaartoja ja atk-työtehtävien seisauksia työehtosopimusvaatimustensa tukemiseksi. Työnantajat eivät neljänneksi voineet myötävaikuttaa jäsenmaksuperinnän muodossa Pankkitoimihenkilöliiton sanotunlaiseen toimintaan, joka kohdistui pankkialan työnantajiin, pankkien asiakkaisiin ja koko yhteiskunnan rahaliikenteeseen ja työehtosopimusjärjestelmän pitävyyteen.

Viidenneksi ei TVK ollut LTK:n useista pyynnöistä huolimatta ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin Pankkitoimihenkilöliiton toimenpiteitten johdosta. Asiasta oli ilmoitettu TVK:lle kirjeellä 9.2.1981. 12.2.1981 antamassaan vastauksessa TVK oli ilmoittanut olevansa valmis keskustelemaan työmarkkinapelisäännöistä laaja-alaisesti, mutta kieltäytynyt neuvottelemasta pankkialan aiheuttamasta tilanteesta. Uudelleen LTK oli reklamoinut TVK:lle asiasta kirjeessään 26.3.1981.

TVK oli näin omalla menettelyllään myötävaikuttanut siihen, ettei jäsenmaksuperinnän edellytyksiä pankkialalla ollut olemassa. Pankkialan Työnantajaliitto oli peruuttanut jäsenmaksuperinnän keskeytyksen Pankkitoimihenkilöliiton lopetettua omat työtaistelutoimenpiteensä. Niinpä työnantajaliitto oli antanut ohjeen ammattiyhdistysjäsenmaksujen perimisestä aikana 26.3.-6.4.1981 tapahtuvissa palkanmaksuissa.

Kantajan mainitsema työnantajaliiton edustajan maaliskuussa 1981 antama ilmoitus ay-jäsenmaksujen perinnän lopettamisesta oli ollut luottamuksellinen ja perustunut alustavaan suunnitelmaan työnantajapuolen toimenpiteistä työehtosopimuskauden päätyttyä, jos toimihenkilöpuolen laittomat toimet edelleen jatkuisivat. Suunnitelmaa koskeva ilmoitus oli LTK:n pyynnöstä peruutettu Pankkitoimihenkilöliitolle välittömästi edellä mainitun työtuomioistuimen tuomion jälkeen. Pankkialan Työnantajaliiton suunnitelmaa jäsenmaksuperinnän lopettamisesta työnantajan toimesta oli käsitelty LTK:n hallituksen kokouksessa ensimmäistä kertaa vasta 5.3.1981. LTK:n hallitus oli tällöin hyväksynyt jäsenmaksun perinnän lopettamisen vallinneissa olosuhteissa, jos Pankkialan Työnantajaliiton hallitus näin päättäisi. Pankkialan Työnantajaliiton hallitus oli päättänyt asiasta seuranneena päivänä.

Sanotuilla perusteilla LTK on vaatinut kanteen hylkäämistä perusteettomana.

TVK on LTK:n vastineen johdosta lausunut, että se oli ymmärtänyt LTK:n vuonna 1968 sitoutuneen sovitun mukaisen suosituksen antamiseen. Tämän käsityksen vahvisti LTK:n kiertokirje 34/68, jossa siteerattiin liki sanatarkasti vuoden 1968 kokonaisratkaisun sosiaalipaketin määräystä jäsenmaksujen perinnästä siten, että LTK suosittelisi jäsenilleen jäsenmaksujen perimistä palkoista. LTK:n 26.3.1981 päivätyssä kirjeessä, joka sisälsi vastauksen TVK:n kirjeeseen, oli todettu yksiselitteisesti LTK:n sitoutuneen 27.3.1968 tehdyn tulopoliittisen kokonaisratkaisun yhteydessä TVK:hon nähden suosittelemaan jäsenilleen jäsenmaksujen perintää työnantajien toimesta. LTK oli kirjeessään todennut lisäksi perintämenettelyä täsmennetyn 11.12.1970 allekirjoitetulla pöytäkirjalla. Tämä pöytäkirja ei muuttanut perintämenettelyn suositusluonteisuutta eikä siihen alunperin liittyneitä edellytyksiä.

Vuoden 1970 pöytäkirja oli osapuolia sitova työehtosopimus. Näin ollen sen tutkiminen kuului työtuomioistuimelle. LTK oli täyttänyt sanotun pöytäkirjan mukaisen velvoitteensa suositella jäsenmaksuperintää. Vastineessaan LTK oli myöntänyt antaneensa Pankkitoimihenkilöliitolle luvan jäsenmaksujen perinnän keskeyttämiseen. Keskusliittojen väliseen pöytäkirjaan sisältyvä velvoitemääräys suosittaa jäsenmaksuperintämenettelyä oli riippumaton siitä, oliko jäsenliittojen välillä voimassa työehtosopimusta vai eikö. Pankkitoimihenkilöliiton menettely ei oikeuttanut keskusliittoa rikkomaan keskusliittojen välistä sopimusta. LTK olisi voinut vapautua velvoitteestaan vain sanomalla irti pöytäkirjan.

TVK on LTK:n kanteen johdosta ensin lausunut, että TVK:n kanteessa oli kysymys jäsenmaksujen perintäsuositusta koskevan pöytäkirjan rikkomisesta ja LTK:n vastakanteessa yleissopimuksen väitetystä rikkomisesta. Kun kysymys ei ollut samasta asiasta tai muutoin oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 8 §:n nojalla yhdessä käsiteltävistä asioista, ei LTK:n kannetta olisi tutkittava TVK:n kanteen yhteydessä.

Kun TVK oli toiminut yleissopimuksen edellyttämällä tavalla, se on vaatinut sitä vastaan ajetun kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto on vastustanut Liiketyönantajain Keskusliiton kanteen tutkimista sillä perusteella, ettei kannetta sisällyksensä puolesta voida pitää oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 8 §:ssä tarkoitettuna vastakanteena. TVK:n esittämällä perusteella on kuitenkin merkitystä vain ratkaistaessa, onko saatu noudattaa normaalia lyhyempää haasteaikaa ja panna asia vireille muussa tuomioistuimessa kuin mihin se itsenäisenä juttuna kuuluisi. LTK:n kanne ei ole mainituin tavoin riippuvainen TVK:n kanteesta, vaan se voitaisiin yhtä hyvin tutkia työtuomioistuimessa itsenäisenä juttuna; tuomioistuimen asiana on sitten harkita, onko tarkoituksenmukaista käsitellä ja ratkaista kanteet yhdessä vai erikseen. Työtuomioistuin harkitsee näin ollen oikeaksi hylätä TVK:n oikeudenkäyntiväitteen.

LTK:n kanteen näin ollen tutkiessaan työtuomioistuin katsoo siinä selvitetyksi, että LTK on eri yhteyksissä kiinnittänyt TVK:n huomiota työehtosopimusjärjestelmän noudattamiseen pankkialalla ja pyytänyt TVK:n toimenpiteitä ilmenneiden epäkohtien johdosta. LTK on lisäksi TVK:lle 9.2.1981 lähettämässään kirjeessä katsonut pankkialan tapahtumien antavan aihetta laaja-alaiseen työmarkkinapelisääntöjen tarkasteluun. TVK on kirjallisessa vastauksessaan todennut, että Pankkitoimihenkilöliitto on ryhtynyt pankkialan työehtosopimukseen kohdistuneisiin työtaistelutoimenpiteisiin, mutta että TVK:lla ei ole tämän työehtosopimuksen osalta työehtosopimuslakiin perustuvaa valvontavelvollisuutta. Edelleen TVK on ilmoittanut olevansa valmis tarkastelemaan työmarkkinapelisääntöjä laaja-alaisesti työehtosopimusjärjestelmässä keskusliiton käsityksen mukaan olevien, kokonaisuudistuksen käynnistämistä järjestelmän kehittämiseksi edellyttävien puutteiden pohjalta.

Juttujen näin päättyessä saavat asianosaisliitot kärsiä itse juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Äimälä, Airaksinen, Kenraali ja Olin.

Tuomio oli yksimielinen.