Labor court orders employer and union to pay fines for breach of collective agreement and failure to negotiate.

Yritys oli lähettänyt suomalaisia rakennustyöntekijöitä ulkomaisille työmaille. Yritys ei ollut jutun pääkäsittelypäivään mennessä sopinut työehtosopimuksen mukaisesta erityisten olosuhteiden aiheuttamien kustannusten korvauksesta, vaikka työtuomioistuin oli kahdessa aikaisemmassa tuomiossaan toisessa meijerityömaan ja toisessa sekä meijeri- että vesisäiliötyömaan osalta todennut ettei työehtosopimuksen mukaista sopimusta ollut solmittu. Liittojen välisten neuvottelujen jatkuminen ei ollut johtanut sopimuksen syntymiseen.

Neuvottelujen kulusta esitetty selvitys kokonaisuutena huomioon ottaen, näyttämättä oli jäänyt, että työntekijäliitto olisi käyttänyt sopimusmääräystä sille vieraaseen tarkoitukseen.

Yritys tuomittu työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja työnantajaliitto ja työnantajaliiton jäsenyhdistys valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. OMP-Yhtymä Oy

RATKAISU

Rakennustyöläisten Liiton ja Suomen Rakennusteollisuusliiton kesken 4.4.1981 solmitussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohessa ne määräykset, jotka on jäljennetty työtuomioistuimen samojen asianosaisten välisessä jutussa 28.4.1981 julistamaan tuomioon n:o 53.

Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta tuomitsemaan OMPYhtymä Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Suomen Rakennusteollisuusliiton PohjoisSuomen Piirin tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Kanteeseen vastatessaan Suomen Rakennusteollisuusliitto ja OMP-Yhtymä Oy ovat lausuneet, että työtuomioistuin oli 16.12.1980 antamassaan tuomiossa katsonut, että rakennusalan työehtosopimuksen 20 §:n 3 kohdassa tarkoitettua erityisten kustannusten korvausta maksettiin sopimusmääräyksen mukaan vain siltä osin kuin kustannukset ylittivät vastaavat kustannukset kotimaassa. Työtuomioistuin oli edelleen todennut, että mikäli Rakennustyöläisten Liitto kieltäytyi suostumasta sopimukseen, joka riidattomasti täytti edellä mainitun vaatimuksen, taikka muutoin kieltäytyi myötävaikuttamasta asianmukaisesti sopimuksen syntymiseen, se käytti sopimusmääräystä sille vieraaseen tarkoitukseen. Työnantajan ei voitu nyt käsiteltävänä olevan asian kaltaisessa tapauksessa katsoa syyllistyneen työehtosopimusrikkomukseen, vaikka se olisikin lähettänyt työntekijöitä ulkomaille ilman että olisi syntynyt sopimusta erityisten kustannusten korvaamisesta Rakennustyöläisten Liiton kanssa.

Suomen Rakennusteollisuusliitto oli kyseisen päivämäärän jälkeenkin tehnyt työntekijäliitolle useita vastaantuloehdotuksia. Ei ollut kysymys enää syntyvien kustannusten korvaamisesta, vaan työnantajapuoli oli kaikin mahdollisin keinoin pyrkinyt poistamaan työtuomioistuimen aiemmin vahvistaman sopimusrikkomuksen. Sopimukseen pääseminen oli osoittautunut mahdottomaksi, koska Rakennustyöläisten Liitto oli kieltäytynyt suostumasta sopimukseen, joka riidattomasti täytti työehtosopimuksen 20 §:n 3 kohdassa mainitut vaatimukset.

Rakennustyöläisten Liitto oli muutoinkin kieltäytynyt myötävaikuttamasta asianmukaisesti sopimuksen syntymiseen. Kun Suomen Rakennusteollisuusliitto oli 27.2.1981 antanut täydellisen esityksensä toisaalta Libyassa ja toisaalta Irakissa ja muissa Lähi-Idän maissa noudatettaviksi työehdoiksi, oli Rakennustyöläisten Liitto katkaissut neuvottelut, jotka olivat kestäneet alle tunnin. Ennen neuvottelujen katkaisemista Rakennustyöläisten Liitto oli hylännyt työnantajapuolen esityksen, joka oli perustunut sen omaan vaatimukseen kokonaistuntipalkaksi. Lisäksi Rakennustyöläisten Liiton neuvottelukunnat olivat neuvottelujen kuluessa vaihtuneet siten, etteivät ne joskus olleet tienneet, mistä edellisellä kerralla oli neuvoteltu. Aiemmin jo sovittuja kohtia oli useita kertoja vedetty uudelleen neuvoteltaviksi.

OMP-Yhtymä Oy ja Suomen Rakennusteollisuusliitto ovat vaatineet työtuomioistuinta hylkäämään OMP-Yhtymä Oy:een, Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen Piirin ja Suomen Rakennusteollisuusliittoon kohdistetut hyvityssakkovaatimukset kokonaisuudessaan.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen Piiri on ollut jutussa kuultavana.

Neuvotteluja kyseisen sopimuksen solmimiseksi on 28.4.1981 jälkeen käyty ainakin 7., 11., 13., 14., 15., 19., 21., 25. ja 26.5.1981, mutta tulokseen ei ole päästy.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi tuomita työehtosopimuslain 7 §:n nojalla OMP-Yhtymä Oy:n maksamaan työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta hyvityssakkoa Rakennustyöläisten Liitolle 600 markkaa ja työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Suomen Rakennusteollisuusliiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä 4 000 markkaa sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen Piirin samoin valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä 2 000 markkaa sekä velvoittaa OMP-Yhtymä Oy:n ja Suomen Rakennusteollisuusliiton sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen Piirin yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 1 400 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Sariola, M. Virtanen, P. Virtanen ja Olin.

Tuomio oli yksimielinen.