Labor court dismisses union claim that holiday days must count when reducing work hours from 40 to 36 weekly.

Kysymys arkipyhäviikon eräiden vapaiden aattopäivien huomioon ottamisesta työaikaa lyhentävinä siirryttäessä 40 tunnin viikkotyöajasta 36 tunnin viikkotyöaikaan. Kanne hylätty.

Sovellettaessa keskeytymättömässä kolmivuorotyössä keskimäärin 36 tunnin viikkotyöaikaa oli ylityöjakajana runkosopimuksen mukaan käytettävä kemian teollisuuden palkkasopimuksen soveltamispiirissä, kunnes palkkasopimusliitot ehkä sopivat toisin, runkosopimuksen mukaisesti laskettua säännölliseen työhön tosiasiallisesti keskimäärin kuukaudessa käytettyjen työtuntien määrää.

Asianosaiset: Teknisten Liitto r.y., Suomen Konepäällystöliitto r.y. ja Svenska Tekniker- och Arbetsledareförbundet i Finland r.f. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK r.y., Teknisten Liitto r.y., Suomen Konepäällystöliitto r.y. ja Svenska Tekniker- och Arbetsledareförbundet i Finland r.f. Suomen Työnantajain Keskusliitto STK r.y. ja Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y.

RATKAISU

Suomen Työnantajain Keskusliiton ja silloisen Suomen Teknillisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto r.y:n välillä 15.2.1966 tehdyssä työaikaa koskevassa sopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 §.

Tämä sopimus koskee STK:n jäsenyritysten palveluksessa työskenteleviä STTK:n kanssa tehdyn runkosopimuksen piiriin kuuluvia toimihenkilöitä.

2 §.

Niissä työsuhteissa, joissa vuonna 1965 voimassa olleen runkosopimuksen mukaan noudatetaan 40 tuntia pitempää viikkotyöaikaa ryhdytään tätä työaikaa asteittain lyhentämään siten, että 40 tunnin työviikko toteutuu täydellisenä viimeistään 1.1.1970 mennessä.

3 §.

Niissä työsuhteissa, joissa vuonna 1965 voimassa olleen runkosopimuksen mukaan noudatetaan 40 tuntista tai lyhyempää viikkotyöaikaa, on säännöllinen työaika 7 1/2 tuntia vuorokaudessa ja keskimäärin enintään 37 1/2 tuntia viikossa. Tämä työaika voidaan kuitenkin pidentää enintään vuonna 1965 voimassa ollutta viikkotyöaikaa vastaavaksi.

4 §.

Työaikaan nähden noudatetaan seuraavia määräyksiä:

1. 2 §:n tarkoittamien teknisten toimihenkilöiden säännöllinen työaika on 8 tuntia vuorokaudessa ja keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa.

2. Muiden teknisten toimihenkilöiden säännöllinen työaika määräytyy 3 §:n mukaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6. Toimihenkilölle annetaan viikkoa kohti, ellei tästä työehtosopimuksesta muuta johdu yleensä toinenkin vapaapäivä. Se voidaan määrätä:

a) kiinteäksi viikonpäiväksi, jonka mikäli mahdollista tulee olla lauantai,

b) vaihtuvaksi viikonpäiväksi, jos työtä tehdään vähintään kuutena päivänä viikossa tai

c) keskimääräistä viikkotyöaikaa noudatettaessa siten, että työaika jakson kuluessa tasoittuu keskimäärin edellä olevien kohtien mukaan määräytyvään säännölliseen viikkotyöaikaan antamalla tarvittava määrä vapaapäiviä.

7. Arkipyhäviikolla on arkipäiviksi sattuvan juhlapäivän aaton ja lauantain säännöllinen työaika sama kuin muina arkipäivinä lukuunottamatta pääsiäislauantaita, juhannus- ja jouluaattoa, jotka ovat vapaapäiviä, elleivät tuotantoteknilliset syyt muuta vaadi.

Pöytäkirjamerkintä:

Mikäli tuotannolliset syyt edellyttävät työskentelyä mainittuina vapaapäivinä, on niiden menettäminen kompensoitava muuna aikana työtuntijärjestelmän puitteissa annettavilla vapaapäivillä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 §.

Tammikuun 1 päivästä 1970 lukien tai jos työajan muuttaminen tapahtuu yhdellä kertaa, muuttamisen ajankohdasta lukien noudatetaan työaikaan ja siihen liittyviin määräyksiin nähden vain tämän sopimuksen 3-7 pykälien määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 §.

Sinä aikana, jolloin ei noudateta tämän sopimuksen 3-7 pykälien mukaista työaikaa, noudatetaan työaikaan nähden seuraavia määräyksiä:

1. Työnjohtajien tai heihin verrattavien työaika on päivätyössä 8 tuntia vuorokaudessa ja 45 tuntia viikossa sekä vuorotyössä keskimäärin 45 tuntia viikossa, paitsi keskeytymättömässä vuorotyössä keskimäärin 42 tuntia viikossa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3. Milloin teknisen toimihenkilön työaika välittömästi liittyy työntekijäin työskentelyyn taikka, jos hänet on jatkuvasti alistettu tuotannolliselle osastolle, noudatetaan toimihenkilön suhteen kyseeseen tulevan tuotannollisen osaston työaikaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10 §.

Tämän sopimuspöytäkirja on voimassa työehtosopimuksena vuoteen 1970 sekä sen jälkeen toistaiseksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Toiselta puolen muun muassa Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton ja toiselta puolen muun muassa Suomen Työnantajain Keskusliiton kesken 8.12.1970 arkipyhäviikkojen työajan järjestelyä koskevassa neuvottelussa pidetyssä pöytäkirjassa sanotaan muun muassa seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 § ARKIPYHÄVIIKKOJEN TYÖAJAN JÄRJESTELY

Edellä mainittujen keskusliittojen välillä vuonna 1965 solmittujen työaikasopimusten täydennykseksi ovat keskusliitot sopineet seuraavasta arkipyhäviikkoja koskevasta järjestelystä:

1. Lopullinen järjestely

A. Järjestöt ehdottavat viipymättä lisätylle piispainkokoukselle, että loppiainen, helatorstai ja toinen helluntaipäivä siirretään kiinteästi lauantaiksi, kaksi ensin mainittua saman viikon ja viimeksi mainittu edellisen viikon lauantaihin, sekä sitoutuvat kukin osaltaan kaikin tavoin myötävaikuttamaan tämän ehdotuksen toteuttamiseen.

B. Uudenvuodenpäivä-, vapunpäivä- ja itsenäisyyspäiväviikon lauantai on vapaapäivä töissä, joissa työaika muutoinkin on järjestetty kiintein, lauantaiksi osuvin vapaapäivin.

C. Pääsiäisen ja joulun jälkeiset lauantait säilyvät entiseen tapaan työpäivinä.

2. Aikataulu

Ottaen huomioon, että edellä A. kohdassa mainitut siirrot on mahdollista toteuttaa aikaisintaan vuonna 1972 sekä kiinnittäen huomiota myös edellä B. kohdassa mainittujen pyhien sijaintiin vuosina 1971-1973 keskusliitot ovat sopineet järjestelyn aikataulusta seuraavaa:

A. Vuodesta 1971 lähtien annetaan itsenäisyyspäiväviikon lauantai vapaapäiväksi.

B. Vuonna 1972 pyritään toteuttamaan loppiaisen, helatorstain ja toisen helluntaipäivän siirto lauantaihin sekä annetaan siitä lähtien vapunpäiväviikon lauantai vapaapäiväksi.

C. Vuodesta 1973 lähtien annetaan uudenvuodenviikon lauantai vapaapäiväksi, jolloin ohjelma kokonaisuudessaan on toteutettu.

Lisäksi keskusliitot suosittavat, että paikallisesti sovittaisiin vuoden 1971 perjantaipäiväksi sattuvaa uudenvuodenpäivää seuraavan lauantain sisäänteosta etukäteen.

2 §. SOPIMUKSEN SOVELTAMINEN

Tämä sopimus koskee työajan järjestelyä, jossa viikon toinen vapaapäivä on kiinteästi lauantaina paitsi arkipyhäviikkoina, jolloin myös lauantai on ollut työpäivä. Jos työaika on järjestetty muulla tavoin, sovelletaan edellä mainittuja periaatteita siten kuin asianomaiset liitot siitä keskenään sopivat.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton välillä 5.5.1978 allekirjoitetussa niin sanotussa turvalausekepöytäkirjassa sanotaan muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 §.

Työaikamuodoissa, joissa lauantai on yleensä vapaapäivä, on vuodesta 1978 alkaen myös joulun jälkeinen lauantai vapaapäivä. Vuodesta 1979 alkaen on edellä tarkoitetuissa töissä myös pääsiäisen jälkeinen lauantai vapaapäivä. Työaikajärjestely toteutetaan palkkaa alentamatta. Työajan lyhennys ei kuitenkaan koske töitä, joissa vastaava järjestely on toteutettu jo aikaisemmin.

Työaikamuodoissa, joissa lauantai ei ole yleisesti vapaapäivä sovitaan asianomaisten palkkasopimusliittojen kesken siitä, millä tavoin vastaava työaikajärjestely toteutetaan tai millä tavoin se muutoin korvataan asianomaisella alalla.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton kesken 31.1.1979 tehdyssä runkosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 §. Työaikalakien noudattaminen

Työajan suhteen noudatetaan, jollei alempana ole muuta sanottu, työaikalakia tai kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalakia riippuen siitä, kumman lain sovellutuspiiriin tekninen toimihenkilö kuuluu.

5 § Säännöllinen työaika

1. Työnjohtajien ja heihin verrattavien työaika on enintään 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11 § Arkipyhäviikot

Arkipyhäviikolla on arkipäiväksi sattuvan juhlapäivän aaton ja lauantain säännöllinen työaika sama kuin muina arkipäivinä lukuunottamatta

- uudenvuodenpäivän viikon lauantaita, - pääsiäislauantaita, - pääsiäisen jälkeistä lauantaita, - vapunpäivän viikon lauantaita, - juhannusaattoa, - itsenäisyyspäiväviikon lauantaita, - jouluaattoa ja - joulun jälkeistä lauantaita,

jotka ovat vapaapäiviä, elleivät tuotantotekniset syyt muuta vaadi.

Pöytäkirjamerkintä 1:

Mikäli tuotannolliset syyt edellyttävät työskentelyä mainittuina päivinä, on tällaisen vapaapäivän menettäminen korvattava muuna aikana työtuntijärjestelmän puitteissa annettavilla vapaapäivillä tahi korvaamalla niinä vapaapäivinä suoritettu työ samalla tavoin kuin mitä viikkoylityöstä on sanottu ellei samalta ajalta jo suoriteta korvausta seisokkiaikaa koskevien määräysten perusteella tai mikäli palkkasopimuksessa ei ole toisin sovittu.

12 §. Ylityö

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6. Laskettaessa ylityöstä maksettavaa korotettua palkkaa on peruspalkka laskettava siten, että kuukausipalkka luontoisetuineen jaetaan luvulla 169 silloin, kun säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa ja luvulla 158 silloin, kun säännöllinen työaika on 37,5 tuntia viikossa. Säännöllisen työajan ollessa jokin muu, käytetään jakajana vastaavasti laskettua säännölliseen työhön tosiasiallisesti keskimäärin kuukaudessa käytettyä työtuntien lukumäärää. Keskeytymättömän vuorotyön lyhennetyn työajan osalta kuukausipalkan jakajasta on sovittava palkkasopimusliittojen välillä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

33 §. Neuvottelujärjestys

1. Sopijapuolten tulee asiallisesti neuvotella kaikista niiden toimialalla ilmaantuvista kysymyksistä niiden ratkaisemiseksi yhteisymmärryksessä. Sopijapuolet myötävaikuttavat omalta osaltaan hyvien ja asiallisten neuvottelusuhteiden kehittämiseen työpaikoilla.

2. Jos tämän sopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy erimielisyyttä, josta tekninen toimihenkilö ja työnantaja eivät ole voineet sopia keskenään ja josta paikalliset neuvottelut eivät johda yksimielisyyteen, on asia siirrettävä asianomaisten liittojen käsiteltäväksi.

3. Jos jostakin muusta kuin edellä tarkoitetusta syystä syntyy erimielisyyttä työnantajan ja teknisten toimihenkilöiden välillä, on asiassa ensin pyrittävä sovintoon paikallisilla neuvotteluilla ja jolleivät nämä johda yksimielisyyteen, on asia siirrettävä asianomaisten liittojen käsiteltäväksi.

4. Jommankumman asiapuolen esittäessä neuvotteluja edellä tarkoitetuissa tapauksissa on ne aloitettava ensi tilassa ja viimeistään kahden viikon kuluessa esityksen tekemisestä. Neuvottelut on käytävä kaikkea tarpeetonta viivytystä välttäen. Seuraavan neuvottelutilaisuuden ajankohdasta on neuvotteluissa sovittava.

5. Neuvotteluista on jommankumman osapuolen niin vaatiessa laadittava pöytäkirja tai erimielisyysmuistio, joka kummankin osapuolen on allekirjoitettava. Asiakirjassa on lyhyesti mainittava erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta. Pöytäkirja tai erimielisyysmuistio on laadittava viikon kuluessa neuvottelun päättymisestä.

6. Jolleivät edellä 2 momentissa mainitut neuvottelut johda tulokseen voi jompikumpi asiapuolista jättää asian työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitetut asiat voivat asianomaiset liitot, oltuaan asiasta yksimieliset, siirtää keskusliittojen välillä neuvoteltaviksi.

7. Niin kauan kuin edellä 3 momentissa mainitusta erimielisyydestä käydään neuvotteluja, ei asian johdosta saa julistaa työnseisausta (lakkoa tai työsulkua) eikä ryhtyä muuhun toimenpiteeseen vastapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun estämiseksi.

8. Tähän sopimukseen sidottujen liittojen edustajilla on oikeus osallistua paikalliseen neuvotteluun liittojen niin sovittua. Tallöin edellytetään, että neuvoteltavasta asiasta on jo aikaisemmin paikallisesti neuvoteltu. Ellei tällaisessa neuvottelussa päästä yksimielisyyteen, menetellään kuten 2, 3 ja 6 momenteissa.

34 §. Sopimuksen sitovuus

1. Tämä sopimus sitoo:

a) allekirjoittaneita keskusliittoja,

b) niitä keskusliittojen jäsenliittoja, jotka ovat keskenään kirjallisesti sopineet tähän sopimukseen yhtymisestä kysymyksessä olevan työnantajaliiton osalta ja tehneet tähän sopimukseen liittyvän palkkasopimuksen sekä

c) niitä työnantajia, teknisiä toimihenkilöitä ja näiden yhdistyksiä, jotka kuuluvat tai sopimuksen voimassa ollessa ovat kuuluneet edellä tarkoitettuihin jäsenliittoihin.

2. Tähän sopimukseen yhtyminen on voimassa siitä lähtien ja yhtä kauan kuin kysymyksessä olevien liittojen välillä solmittu palkkasopimuskin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sanottuun runkosopimukseen liittyvässä pöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6 §

Tämän sopimuksen mukaisia matkakustannusten korvauksia korotetaan vuonna 1980 kustannustason nousua vastaavasti työmarkkinoilla yleisesti noudatettavan linjan mukaisesti. Runkosopimuksen 24 §:ssä tarkoitettua kurssirahaa korotetaan 1. maaliskuuta 1980 lukien kustannustason nousua vastaavasti.

7 §

Voimalaitos- ja sähkönjakelualaa lukuunottamatta lyhennetään keskeytymättömän kolmivuorotyön työaikaa kullakin palkkasopimusalalla erikseen sovittavalla tavalla niin että se sopeutuu muiden henkilöstöryhmien kohdalla sovittavaan työajan lyhennykseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Viimeksi sanotun pöytäkirjan 7 §:ää vastaava määräys sisältyi samojen asianosaisten välillä 18.5.1977 tehdyn vastaavan pöytäkirjan 9 §:ään.

Tammikuun 31 päivänä 1979 solmitun runkosopimuksen soveltamisohjeissa sanotaan muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 §. SÄÄNNÖLLINEN TYÖAIKA

5 §:n 1 ja 2 momentit sekä pöytäkirjamerkinnät

Tekniset toimihenkilöt jakautuvat ns. välityöaikojen poistamisen jälkeen säännöllisen työajan pituuden suhteen kahteen ryhmään. Työnjohtajien ja heihin verrattavien työaika on enintään 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa. Pääasiallisesti toimistoissa sekä tutkimus- ja keskuslaboratorioissa työskentelevien teknisten toimihenkilöiden säännöllinen työaika on enintään 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa tai jos työaika on asianomaisessa tehtävässä ollut aikaisemmin pitempi, enintään 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11 §. ARKIPYHÄVIIKOT

Pöytäkirjamerkintä 1:

Korvaamistapoja on pääsääntöisesti kaksi; sen lisäksi on useissa palkkasopimuksissa näiltä päiviltä erityisiä korvaussäännöksiä.

1. Antamalla vastaavasti vapaata työtuntijärjestelmän puitteissa tai

2. korvaamalla näinä päivinä suoritettu työ samalla tavoin kuin viikkoylityöstä on sovittu

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

12 § YLITYÖ

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Peruspalkan laskeminen - 6 mom.

a) Peruspalkkaa laskettaessa tulee kuukausipalkan lisäksi ottaa huomioon mahdollisten luontoisetujen raha-arvo, provisiopalkka ja tuotantopalkkiot, mutta ei sen sijaan vuorotyölisää, säännöllisestä sunnuntaityöstä maksettavaa korvausta eikä tilapäisluontoisia poikkeuksellisia korvauksia, kuten yli-, sunnuntai- ja lisätyökorvaukset.

b) Kun a) -kohdassa tarkoitettu kuukausipalkka on selvitetty, saadaan tuntikohtainen peruspalkka käyttämällä 6 momentissa mainittuja jakajia 169 ja 158.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja toiselta puolen muun muassa Teknisten Liiton, Svenska Tekniker- och Arbetsledareförbundet i Finlandin ja Suomen Konepäällystöliiton välillä 18.5.1977 tehdyssä Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän kemian teollisuutta koskevassa palkkasopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 §

Tällä sopimuksella allekirjoittaneet liitot yhtyvät Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton välillä toukokuun 18 päivänä 1977 tehtyyn runkosopimukseen ja saattavat sen voimaan allekirjoittaneen työnantajaliiton osalta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10 § Erityismääräyksiä

1. Työviikko vaihtuu maanantain ensimmäisen työvuoron alkaessa ja työvuorokausi työviikon alkamisajankohtaa vastaavana kellonaikana.

2. Työtuntijärjestelmän edellyttämän vuosityöajan tulee vuorotyössä keskimäärin vastata runkosopimuksen 5 §:n 1. kappaleessa tarkoitettujen toimihenkilöiden työtuntijärjestelmän mukaista vuosityöaikaa.

3. Uudenvuoden-, I ja II pääsiäis-, vappu-, juhannus-, itsenäisyys- sekä I ja II joulupäivänä kello 06.00 lähtien 24 tunnin aikana kaikille työssä oleville maksetaan 200 %:lla korotettu palkka, johon sisältyy sunnuntaityökorvaus. Mainittujen päivien aattoina maksetaan ilta- ja yövuoroissa työskenteleville vuorotyöntekijöille 100 %:lla korotettu palkka, johon ei sisälly sunnuntai- eikä ylityökorvausta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6. Mikäli työvuorojärjestelmä keskeytymättömässä kolmivuorotyössä on laadittu siten, että työtuntijärjestelmän mukainen säännöllinen työaika on keskimäärin 42 tuntia viikossa, tulee näistä työvuoroista antaa vuodessa 18 vuoroa vapaata esim. seisokkien ja/tai ns. tasausvapaiden muodossa ja niissä työtuntijärjestelmissä, joissa viikkotyöaika on keskimäärin 40 tuntia on tasausvapaan pituus vuodessa 4 päivää.

Liitot päättivät asettaa toimikunnan, jonka tehtävänä on selvittää työaikakysymystä keskeytymättömässä kolmivuorotyössä siten, että kehitys on yhdenmukainen eri alojen kesken. Tämä koskee myös mahdollisen työajan lyhennyksen huomioonottamista vuosiloman pidennyksen yhteydessä. Samassa yhteydessä selvitetään muidenkin työaikamuotojen käyttömahdollisuudet työn sekä työ- ja vapaavuorojen järjestelyn kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla viikoittaisen ja päivittäisen työajan joustomahdollisuuksia hyväksi käyttäen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11 § Neuvottelujärjestys

Jos tämän sopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy erimielisyyttä, josta paikalliset neuvottelut eivät johda yksimielisyyteen, voidaan asia siirtää asianomaisten liittojen käsiteltäväksi runkosopimuksen 33 §:n määräysten mukaista neuvottelujärjestystä noudattaen. Tämän sopimuksen 2 §:n tarkoittamiin asioihin ei sovelleta, mitä runkosopimuksen 33 §:n 6 momentin ensimmäisessä virkkeessä on sanottu eikä niiden johdosta saa ryhtyä työtaisteluun.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Samojen osallisten kesken 31.1.1979 ajaksi 1.2.1979-28.2.1981 tehdyssä saman alan palkkasopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 §

Tällä sopimuksella allekirjoittaneet liitot yhtyvät Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton välillä tammikuun 31 päivänä 1979 allekirjoitettuun runkosopimukseen ja saattavat sen voimaan allekirjoittaneen työnantajaliiton osalta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10 § Erityismääräyksiä

1. Työviikko vaihtuu maanantain ensimmäisen työvuoron alkaessa ja työvuorokausi työviikon alkamisajankohtaa vastaavana kellonaikana.

2. Työtuntijärjestelmän edellyttämän vuosityöajan tulee vuorotyössä keskimäärin vastata runkosopimuksen 5 §:n 1. kappaleessa tarkoitettujen toimihenkilöiden työtuntijärjestelmän mukaista vuosityöaikaa.

3. Uudenvuoden-, pitkäperjantain, ensimmäinen ja toinen pääsiäis-, vappu-, varsinaisena helluntai-, juhannus-, itsenäisyys- sekä ensimmäisenä ja toisena joulupäivänä maksetaan klo 06.00 lähtien 24 tunnin aikana kaikille työssä oleville 200 %:lla korotettu palkka, mihin sisältyy sunnuntaityökorvaus. Mainittujen päivien aattoina maksetaan ilta- ja yövuorossa työskenteleville vuorotyöntekijöille 100 %:lla korotettu palkka, johon ei sisälly sunnuntai- eikä ylityökorvausta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6. Mikäli työvuorojärjestelmä keskeytymättömässä kolmivuorotyössä on laadittu siten, että työtuntijärjestelmän mukainen säännöllinen työaika on keskimäärin 42 tuntia viikossa, tulee näistä työvuoroista antaa vuodessa 18 vuoroa vapaata esim. seisokkien ja/tai ns. tasausvapaiden muodossa ja niissä työtuntijärjestelmissä, joissa viikkotyöaika on keskimäärin 40 tuntia on rasausvapaan pituus vuodessa 4 päivää.

Liitot sopivat marraskuun 1979 loppuun mennessä niiden työaikamuotojen osalta, joissa lauantai ei ole yleisesti vapaapäivä, millä tavoin pääsiäisen jälkeisen lauantain ja joulun jälkeisen lauantain vastaava työaikajärjestely toteutetaan tai millä tavoin se muutoin toteutetaan kemian teollisuudessa.

Keskeytymättömässä 3-vuorotyössä siirrytään keskimäärin 36 tunnin viikkotyöaikaan vuoden 1980 alusta liittojen tarkemmin sopimalla tavalla. Edellisessä sopimuksessa mainittu toimikunta jatkaa työtään sanotussa sopimuksessa sovitun tehtävänantonsa mukaisesti.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11 § Neuvottelujärjestys

Jos tämän sopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy erimielisyyttä, josta paikalliset neuvottelut eivät johda yksimielisyyteen, voidaan asia siirtää asianomaisten liittojen käsiteltäväksi runkosopimuksen 33 §:n määräysten mukaista neuvottelujärjestystä noudattaen. Tämän sopimuksen 2 §:n tarkoittamiin asioihin ei sovelleta, mitä runkosopimuksen 33 §:n 6 momentin ensimmäisessä virkkeessä on sanottu eikä niiden johdosta saa ryhtyä työtaisteluun.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vuoden 1979 joulukuussa liitot olivat olleet yhtä mieltä siitä, että kysymyksessä olevat lauantait tuli antaa vapaana, ja ellei niitä voitu antaa vapaana, tuli ne korvata kuten viikkoylityöstä oli sovittu. Liitot olivat antaneet asiasta samanlaiset ohjeet. Työnantajaliitto ja yksityiset työnantajat olivat sitten kuitenkin menetelleet kemian palkkasopimuksen ja sen osana olevan runkosopimuksen vastaisesti jättäessään ottamatta huomioon sanotut päivät työaikaa lyhentävinä siirryttäessä keskimäärin 36 tunnin työviikkoon. Yksittäiset työnantajat olivat toteuttaneet tämän työnantajaliittonsa ohjeen mukaisesti. Työnantajaliitto oli antanut ohjeen, vaikka sillä ja myös runkosopimuksen solmineella STK:lla oli ollut tiedossa kantajaliittojen ja STTK:n käsitys silloin, kun kaksivuotiset runkosopimus ja palkkasopimukset solmittiin vuoden 1979 tammikuun viimeisenä päivänä.

Sanotuilla perusteilla kantajaliitot ovat vaatineet työtuomioistuinta vahvistamaan,

ensiksi että vuonna 1966 solmitun työaikasopimuksen ja voimassa olevien runkosopimuksen ja kemian palkkasopimuksen nojalla pääsiäislauantai, juhannusaatto ja jouluaatto on keskeytymätöntä kolmivuorotyötä tekevien teknisten toimihenkilöitten osalta otettava huomioon vuosittaista työaikaa lyhentävinä antamalla kolme vuoroa vapaata esimerkiksi seisokkien tai tasausvapaitten taikka molempien muodossa silloin, kun työtuntijärjestelmän mukainen säännöllinen työaika on keskimäärin 42 tuntia viikossa,

toiseksi että vuonna 1966 solmitun työaikasopimuksen ja siihen liittyvän vuonna 1970 solmitun arkipyhäviikkoja koskevan pöytäkirjan sekä voimassa olevien runkosopimuksen ja kemian palkkasopimuksen nojalla itsenäisyyspäivän viikon lauantai, vapunpäivän viikon lauantai ja uudenvuodenpäivän viikon lauantai on keskeytymätöntä kolmivuorotyötä tekevien teknisten toimihenkilöitten osalta otettava työtuntijärjestelmässä huomioon vuosittaista työaikaa lyhentävinä antamalla kolme vuoroa vapaata esimerkiksi seisokkien, tasausvapaiden tai molempien muodossa silloin kun työtuntijärjestelmän mukainen säännöllinen työaika on keskimäärin 42 tuntia viikossa,

kolmanneksi että voimassa olevan runkosopimuksen ja kemian palkkasopimuksen nojalla pääsiäisen jälkeinen lauantai ja joulun jälkeinen lauantai on keskeytymätöntä kolmivuorotyötä tekevien teknisten toimihenkilöitten osalta otettava huomioon työtuntijärjestelmän puitteissa annettavilla vapaapäivillä tai ellei sanottua järjestelyä voida toteuttaa, korvattava saamatta jäänyt työajan lyhennys kuten viikkoylityö,

sekä neljänneksi että Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on menetellyt mainittujen sopimusten vastaisesti antaessaan ohjeen, jonka mukaan työtuntijärjestelmää laadittaessa edellä mainittuja päiviä ei tule ottaa huomioon.

Kanteessa oli vielä viitattu palkkasopimuksen 10 §:n 1 momentin 6 kohdan ensimmäiseen kappaleeseen. Tämä määräys koski tapauksia, joissa työtuntijärjestelmän mukainen säännöllinen työaika oli keskimäärin 42 tuntia viikossa. Määräys ei sen sijaan koskenut lainkaan tapauksia, joissa keskimääräinen säännöllinen viikoittainen työaika oli 36 tuntia viikossa. Työnantajapuoli puolestaan ei ollut sitoutunut järjestämään keskimäärin 36-tuntista työviikkoa siten, että uusi työaikajärjestely antaisi varsinaisen lyhennyksen lisäksi ne edut, jotka olivat liittyneet 42-tuntiseen keskimääräiseen viikoittaiseen työaikaan 40-tuntisen lakisääteisen viikkotyöajan vallitessa.

Kanteessa oli edelleen eroteltu omaksi ryhmäkseen pääsiäislauantai, juhannusaatto ja jouluaatto, omakseen itsenäisyyspäivän viikon lauantai, vapunpäivän viikon lauantai ja uudenvuodenpäivän viikon lauantai ja omakseen pääsäisen jälkeinen lauantai ja joulun jälkeinen lauantai. Kantajien mukaan runkosopimuksen 11 § salli arkipyhäviikon lauantain korvaamisen myös rahalla vain kahden viimeksi mainitun päivän osalta. Vastaajan mielestä myös muissa tapauksissa, joissa työnantajalla oli ollut velvollisuus noudattaa sanottua määräystä, oli rahakorvaus ollut mahdollinen. Edellytyksenä oli ainoastaan, että tuotannolliset syyt edellyttivät työskentelyä runkosopimuksen 11 §:ssä mainittuina päivinä. Rahalla korvaamisen mahdollisuus oli koskenut samalla tavoin kaikkia määräyksessä tarkoitettuja päiviä. Runkosopimuksen 11 § ei sellaisenaan edes ehdottomasti siis edellyttänyt työajan lyhentämistä niissäkään tapauksissa, joissa sen mukaista menettelyä oli alunperin edellytetty.

Runkosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 7 § velvoitti työajan lyhennykseen keskeytymätöntä kolmivuorotyötä tekevien teknisten toimihenkilöitten osalta vuoden 1980 alusta. Sanottu 7 § oli vaihtunutta pykälänumeroa lukuunottamatta allekirjoituspöytäkirjassa samassa muodossa kuin vuonna 1977. Taustana sopimusmääräykselle oli, ettei eri henkilöstöryhmillä voinut samalla alalla olla eripituisia työaikoja. Runkosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan perusteella kemian teollisuudessa oli 18.5.1977 asetettu toimikunta, jonka toimeksianto sisältyi palkkasopimuksen 10 §:n 1 momentin 6 kohdan toiseen kappaleeseen. Vuonna 1979 toimeksianto oli jäänyt entiselleen niin kuin palkkasopimuksen 10 §:n 1 momentin 6 kohdan kolmannesta kappaleesta selvisi.

Sanotusta selvisi, että työnantajaa sitovat sopimusmääräykset olivat velvoittaneet työajan lyhentämisen toimeenpanemiseen siten, että se sopeutui muiden henkilöstöryhmien kohdalla sovittavaan työajan lyhennykseen, ja siten, että kehitys oli yhdenmukainen eri alojen kesken, ja edelleen, että velvollisuus työajan lyhennyksen toimeenpanemiseen oli aktualisoitunut vuoden 1980 alusta lukien. Työnantaja oli menetellyt juuri näin. Työajan lyhennys oli myös teknisten toimihenkilöitten osalta toteutettu siten, että se oli yhdenmukainen Kemian Työntekijäin Liiton kanssa 6.9.1979 allekirjoitetun työajan lyhentämissopimuksen kanssa. Mainittu sopimus oli taas kaikissa keskeisissä kysymyksissä yhdenmukainen eri aloja edustavien muitten sopimusten kanssa. Sanotuilla perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Koska sopimusta ylityöjakajasta ei ollut palkkasopimusliittojen välillä solmittu, oli noudatettava sanotun 6 kohdan määräystä, jonka mukaan säännöllisen työajan ollessa joku muu jakajana käytetään vastaavasti laskettua säännölliseen työhön tosiasiallisesti keskimäärin kuukaudessa käytettyä työtuntien lukumäärää. Työnantajat olivat kuitenkin menetelleet toisin. Työnantajayhdistysten ohjeitten mukaan jakajana oli käytetty edelleen lukua 169, joka koski tapauksia, joissa säännöllinen työaika oli 40 tuntia viikossa. Menettely oli runkosopimuksen 12 §:n ja myös työaikalain 17 §:n vastainen. Runkosopimuksen 4 §:n mukaan työajan suhteen noudatettiin työaikalakia, ellei muuta ollut sovittu.

Sanotuilla perusteilla kantajayhdistykset ovat vaatineet työtuomioistuinta vahvistamaan, että kuukausipalkan jakaja 169 on runkosopimuksen ja sen osana olevan työaikalain vastainen keskeytymättömässä vuorotyössä ja että runkosopimuksen perusteella on kuukausipalkan jakajana käytettävä runkosopimuksen 12 §:n 6 kohdassa tarkoitetulla tavalla laskettua säännölliseen työhön tosiasiallisesti keskimäärin kuukaudessa käytettyä työtuntien lukumäärää. Siltä varalta, että työtuomioistuin ei hyväksyisi jälkimmäistä vaatimusta, kantajat ovat toissijaisesti vaatineet vahvistettavaksi, että jakajana on käytettävä työaikalain 17 §:n 6 momentissa määrättyä sääntöä, koska keskusliitot tai liitot eivät ole sopineet jakajasta.

Sanotuilla perusteilla Suomen Työnantajain Keskusliitto ja Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Kantajien mielestä työaika oli vuoden 1979 loppuun saakka ollut keskimäärin 40 tuntia viikossa, ja tähän käsitteeseen kuuluivat runkosopimuksen 11 §:ssä mainitut päivät kanteessa mainittujen sopimusten perusteella. Työnantaja ei ollut toteuttanut työajan lyhennystä työehtosopimuksen mukaisesti, kun voimassa olevan palkkasopimuksen 10 §:n 1 momentin 6 kohdassa mainituista 18:sta tasausvapaapäivästä oli ensin vähennetty niihin sisältyvät kuusi runkosopimuksen 11 §:ssä mainittua päivää ja vasta tämän jälkeen tarkasteltu, kuinka paljon jäljelle jääneisiin 12:een tasausvapaaseen piti lisätä päiviä, jotta vuorossa 42 tuntia viikossa työskentelevän teknisen työaika lyhenisi entisten 40 tunnin sijasta 36 tuntiin viikossa. Työnantajan menettelyn osoitti myös työnantajan esittämien tuntimäärien perusteella tehty laskelma, jonka mukaan vuotuinen työaika ilman runkosopimuksen 11 §:ssä mainittuja päiviä oli 1928 tuntia, kun asianomaisella oli neljän viikon vuosiloma.

Kantajaliitot perustivat kanteensa sekä palkkasopimukseen että sen osana olevaan runkosopimukseen. STK:n ja STTK:n välinen allekirjoituspöytäkirja ei ollut palkkasopimuksen osa niin kuin itse runkosopimus. Lisäksi pöytäkirjan tekstiä oli tarkasteltava sopimusajankohtaa silmällä pitäen. Kantajien käsityksen mukaan vastaaja pyrki antamaan pöytäkirjalle sellaisen sisällön, jota sillä ei ollut ollut vuonna 1977 eikä myöskään voimassa olevaa kaksivuotista sopimusta solmittaessa tammikuussa 1979.

STTK, Teknisten Liitto, Suomen Konepäällystöliitto ja Svenska Tekniker- och Arbetsledareförbundet i Finland ovat lisänneet sen johdosta mitä työnantajayhdistykset ovat lausuneet jälkimmäiseen kanteeseen esittämässään vastineessa, että neuvoteltaessa STK:n ja STTK:n välillä tammikuussa 1979 kaksivuotisesta runkosopimuksesta työnantajapuoli oli esittänyt sekä 19.1. että 25.1., että runkosopimuksen 12 §:n 6 kohta ei koskisi niitä työaikamuotoja, joissa työaika oli keskimäärin 36 tuntia viikossa. Se ettei esityksiä ollut hyväksytty STTK:n puolelta, vaan sopimusmääräys oli tullut nykyiseen muotoonsa, osoitti, ettei kuukausipalkan jakajaa ollut erotettu muutoin sovellettavista säännöistä. Missään tapauksessa jakaja ei voinut edelleen olla 169. Kantajien tietämän mukaan myös metsäteollisuudessa jakaja oli edelleen sopimatta. Sielläkään ei siis ollut syntynyt ratkaisua, joka tukisi työnantajapuolen kantaa kysymyksessä.

Työtuomioistuin on jutuissa 16.11.1980 antamissaan välipäätöksissä lausunut havainneensa, että sen mukaan kuin oli selvitetty, asianosaisliitot olivat käyneet jossakin määrin neuvotteluja edellä tarkoitettujen sopimuskohtien tarkoittamiin sopimuksiin pääsemiseksi. Työtuomioistuin oli kuitenkin tullut sille jutuissa esitetystä aineistosta siihen käsitykseen, ettei läheskään kaikkea asiaan vaikuttavaa aineistoa ollut käsitelty mainituissa neuvotteluissa. Työtuomioistuin ei katsonut voivansa ratkaista sen tutkittavaksi saatettuja riitakysymyksiä varaamatta asianosaisliitoille tilaisuutta vielä selvittää asioita kaiken kertyneen aineiston valossa edellä mainittujen eri sopimuskohtien tarkoittamissa neuvotteluissa. Tämän vuoksi työtuomioistuin on välipäätöksissään kehottanut asianosaisia panemaan vireille edellä tarkoitetut neuvottelut ja ilmoittamaan niistä ja niiden tuloksista työtuomioistuimelle.

Teknisten Liitto, Suomen Konepäällystöliitto ja Svenska Tekniker- och Arbetsledareförbundet ovat jatkettaessa työaikaa koskevan asian käsittelyä lausuneet muun muassa, että kanne perustui siihen, että kemian palkkasopimuksessa 1979-1981 oli sovittu, että silloisesta keskimäärin 40-tuntisesta viikkotyöajasta siirrytään keskimäärin 36 tunnin viikkotyöaikaan vuoden 1980 alusta lukien. Teknisten lähtökohta oli, että edellä mainittuun 40 tunnin työviikon käsitteeseen sisältyivät runkosopimuksen 11 §:ssä mainitut päivät. Vuoden 1979 lopussa osapuolet olivat olleet yksimielisiä siitä, että työnantaja oli velvollinen lyhentämään työaikaa vuoden 1980 alusta. Erimielisyys koski sitä, että STTK:n mielestä työajan lyhentäminen oli toteutettu väärin, koska siihen ei sisältynyt yhtään yllämainituista päivistä.

Kemian työryhmä 1978. Teknisten vaatimukset, jotka koskivat vuosittaista työaikaa ja runkosopimuksen 11 §:ää, olivat olleet esillä neuvotteluissa.

Kemian työryhmä 1979. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä oli tehnyt eräiden muiden sopimuspiirien kanssa työaikaa koskevat sopimukset. Teknisten käsityksen mukaan missään vaiheessa ei ollut annettu valtakirjaa tai sitoumusta ulkopuolisten kanssa tehtäviin sopimuksiin, mikä työnantajapuolen oli täytynyt tietää.

Työryhmäneuvotteluissa tekniset toimihenkilöt eivät olleet pitäneet määrää riittävänä vaan vaatineet noin 8 vuorovapaata enemmän. Työnantajapuoli oli neuvotteluissa pitänyt tällaista työmarkkinoilla yleisesti omaksutun linjan vastaisena ja siis perusteettomana. Vaatimuksen perusteettomuus oli vieläkin ilmeisempää, kun asiaa katsottiin juridiselta kannalta: teknisillä toimihenkilöillä, joiden osalta ei ollut syntynyt sopimuksissa tarkoitettua neuvotteluratkaisua, ei ollut argumentteja, joilla SAK-STK sektorilla omaksutusta ja sovitusta linjasta poiketen voitaisiin perustella 8 vuorokautta suurempaa työajan lyhennystä kuin muiden kanssa oli sovittu.

Vaikka edellä mainitut sopimukset eivät koskeneetkaan vuosityöaikaa keskeytymättömässä kolmivuorotyössä, oli aikaisemmin ollut tasapuolisuusperiaatteen mukaisesti luonnollista, että