Labor court dismisses union claim that minister violated collective agreement by failing to enact settlement terms into public service contract.

Työtuomioistuin oli aiemmassa tuomiossaan todennut, että valtakunnansovittelijan pöytäkirja ja lakonlopettamissopimuksen määräys velvoittivat valtiovarainministeriötä, jos valtioneuvosto tai eduskunnan palkkavaltuuskunta hyväksyvät sovinnon ja lakonlopettamissopimuksen, saattamaan sovintoon sisältyvät palvelussuhteen ehdot voimaan virkaehtosopimusvaikutuksin.

Valtiovarainministeriö ei ollut ryhtynyt tuomiossa edellytettyihin toimenpiteisiin saattaakseen kaikki valtakunnansovittelijan pöytäkirjaan sisältyvät sovinnon ehdot voimaan virkaehtosopimusvaikutuksin, vaan sovintoehdotukseen sisältyvät työaikasopimuksen soveltamista koskevan määräyksen ja osaksi myös palkkausluokan tarkistamista koskevan määräyksen valtiovarainministeriö oli saattanut voimaan yksipuolisilla päätöksillään.

Koska velvollisuus ryhtyä työtuomioistuimen aiemmassa tuomiossa mainittuihin toimenpiteisiin syntyi valtiovarainministeriölle työtuomioistuimen tuomion mukaan sillä edellytyksellä, että valtioneuvosto ja tarvittaessa eduskunnan palkkavaltuuskunta hyväksyvät valtakunnansovittelijan pöytäkirjaan sisältyvän sovinnon ja sitä täydentävän lakonlopettamissopimuksen määräyksen eikä tällaista hyväksymistä ollut tapahtunut, eivät sovinto ja lakonlopettamissopimuksen määräys siten nykyisellään velvoittaneet valtiovarainministeriötä saattamaan kanteessa tarkoitettuja virkasuhteen ehtoja voimaan virkaehtosopimusvaikutuksin. Kieltäytyessään saattamasta näitä virkasuhteen ehtoja voimaan virkaehtosopimusvaikutuksin ei valtiovarainministeriö näin ollen ollut tietensä rikkonut virkaehtosopimusta.

Kysymys myös työtuomioistuimen toimivallasta ja vahvistuskanneintressistä.

Asianosaiset: Suomen Radiosähköttäjäliitto r.y. Valtiovarainministeriö

RATKAISU

Valtakunnansovittelijan pöytäkirjassa työriidasta, jossa osapuolina ovat olleet työntekijäpuolella Suomen Radiosähköttäjäliitto ja työnantajapuolella valtion työmarkkinalaitos sekä merenkulkuhallitus, mainitussa valtakunnansovittelijan pöytäkirjassa tarkoitetussa 21.5.1980 päivätyssä sovintoehdotuksessa ja sen liitteissä sekä jäänmurtajilla 25.3.1980 alkaneen radiosähköttäjien lakon ja 27.3.1980 alkaneen jäänmurtajien radiosähköttäjien työsulun lopettamisesta valtion työmarkkinalaitoksen, merenkulkuhallituksen ja Suomen Radiosähköttäjäliiton puolesta 21.5.1980 allekirjoitetussa sopimuksessa on muun muassa ne määräykset, jotka on jäljennetty työtuomioistuimen tämän jutun asianosaisten välisessä jutussa 17.12.1980 antamaan tuomioon n:o 137.

Edellä olevilla perusteilla Suomen Radiosähköttäjäliitto on vaatinut, että työtuomioistuin tuomitsisi valtiovarainministeriön hyvityssakkoon valtion virkaehtosopimuslain 19 §:n 1 momentin perusteella sen rikottua tietensä sitä menettelytapasopimusta, joka perustui valtakunnansovittelijan pöytäkirjan sisältämään sovintoon sekä lakonlopettamissopimuksen 8 §:ään. Lisäksi Suomen Radiosähköttäjäliitto on vaatinut, että työtuomioistuin vahvistaisi valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksessa olleen työaikasopimuksen soveltamista koskevan kohdan sekä palkkaluokan korotusta 22.5.1980 ja 31.10.1980 väliseltä ajalta koskevan kohdan Suomen Radiosähköttäjäliiton ja valtiovarainministeriön väliseksi virkaehtosopimukseksi ulosottolain 3 luvun 4 §:n 2 momentin perusteella valtiovarainministeriön muutoin kieltäydyttyä solmimasta edellä mainituista asioista virkaehtosopimusta.

Sopimuksettoman tilan 1.3.1981 alkaessa olisi virkaehtosopimuksin sovittuja palvelussuhteen ehtoja valtion noudatettava virkaehtosopimuslain 7 §:n nojalla. Tämä jälkivaikutus olisi mahdollista sanotun pykälän ja 2 §:n 5 momentin nojalla kumota myös yksipuolisella säännöstämisellä Taannehtivalta osalta liiton neuvottelu- ja valvontamahdollisuudet eivät siis voineet parantua. Työaikajärjestelyn tulevaisuudessa eli vasta sopimuksettoman tilan tai uuden sopimuksen aikana aktualisoituvalta osalta kysymys voisi olla vain edellä mainitusta jälkivaikutuksesta, eikä liiton asema tällöinkään olisi parempi. Virallista neuvottelumenettelyä ei olisi, koska valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä 12.10.1970 tehty pääsopimus ei koskenut liittoa. Oikeussuojatie valtiovarainministeriön päätöksen soveltamisongelmissa olisi siitä voimassa olevan lainsäädännön mukaisena olemassa.

Se, ettei kysymyksessä olevia palvelussuhteen ehtoja ollut toteutettu heti toukokuussa 1980, oli johtunut yksinomaan Suomen Radiosähköttäjäliiton menettelystä. Valtiovarainministeriön taholta oli liitolle tarjottu neuvotteluja sovinnon ehtojen kirjaamisesta virkaehtosopimuksiin, joihin liitto olisi yhtynyt. Suomen Radiosähköttäjäliitto oli kieltäytynyt tästä menettelystä ilmoittaen, että virkaehtosopimus oli jo syntynyt. Kun sovinnon ehtona ollut liiton yhtyminen virkaehtosopimuksiin, jota lakon lopettamissopimuksen 8 § olisi edellyttänyt, tällöin oli jäänyt toteutumatta, ei liitto voinut syyttää muita kuin itseään siitä, ettei työaikajärjestelyjä voitu toteuttaa taannehtiviksi muuttuneilta osilta. Työrauhavelvoitekaan ei voinut astua voimaan taannehtivasti. Suomen Radiosähköttäjäliiton esittämältä vahvistusvaatimukselta puuttui näin ollen vahvistusintressi, ja vaatimus olisi siten jätettävä tutkimatta ja muut vaatimukset sen mukaisesti joko jätettävä tutkimatta tai hylättävä.

Mikäli liiton vahvistusvaatimus hylättäisiin, ei myöskään hyvityssakkovaatimusta voitaisi hyväksyä. Mikäli esitetty vahvistusvaatimus kuitenkin hyväksyttäisiin, olisi hyvityssakkovaatimus kuitenkin hylättävä, koska sopimuksen rikkominen ei ollut tapahtunut tieten.

Työtuomioistuin oli edellä mainitussa päätöksessään selvästi velvoittanut valtiovarainministeriön tekemään virkaehtosopimuksen sovintoehdotuksen pohjalta. Valtiovarainministeriö ei näin ollen voinut vetäytyä esittelyvelvollisuudesta sellaisella menettelyllä, ettei se tehnytkään edellytettyä virkaehtosopimusta Suomen Radiosähköttäjäliiton kanssa. Valtiovarainministeriö ei näin menetellessään voinut myöskään vedota siihen, ettei esittelykelpoista virkaehtosopimusta ollut olemassa. Koska valtiovarainministeriö oli kieltäytynyt tekemästä virkaehtosopimusta Suomen Radiosähköttäjäliiton kanssa, niin työtuomioistuimen päätöksen perusteella tällaisen virkaehtosopimuksen olemassaolo voitiin vahvistaa ulosottolain perusteella tuomiolla. Tällaisen toteamisen jälkeen olisi käytettävissä virkaehtosopimus, joka voitaisiin esitellä valtioneuvoston tai eduskunnan palkkavaltuuskunnan hyväksyttäväksi.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Hurmalainen, Juurinen, Schrey, Kuivanen ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.