Labor court dismissed union's claim that collective agreement granted copyright-free data distribution rights to third parties.

Liittojen välisessä muistiossa lueteltiin tietotoimiston asiakkaita, joiden ulkopuolisille ei myydä tekijänoikeuden alaista aineistoa sopimatta erikseen korvauksesta aineiston laatineen toimittajan kanssa. Muistioneuvotteluista esitetty selvitys ei riittänyt osoittamaan, että työntekijäpuoli olisi neuvotteluissa käsittänyt tai että sen olisi pitänyt käsittää, että luettelo vastoin sanamuotoaan olisi esimerkkiluettelo, jonka ulkopuolella voisi olla asiakkaita, joille tietotoimisto voisi myydä tekijänoikeuden alaista aineistoa sopimatta asianomaisen toimittajan kanssa korvauksesta. Myöskään liittojen välisen myöhemmin tehdyn muistion sanamuoto ei osoittanut, että aiempaa luetteloa olisi laajennettu.

Muistioiden sanamuodosta johduttiin siihen tulokseen, että kysymyksessä olleessa tapauksessa, jossa tietotoimisto oli luovuttanut aineistoa kaukokirjoittimen välityksellä eräälle ravintolalle, ei tietotoimistolle työehtosopimuksen mukaan kuuluva kertakäyttöoikeus käsittänyt oikeutta luovuttaa sellaista aineistoa, johon tietotoimiston työntekijällä oli tekijänoikeus, ilman tämän suostumusta senkään jälkeen, kun tietotoimisto oli tehnyt ravintolan kanssa "varsinaisen asiakkaan" sopimuksen.

Jutussa esitetyn aineiston perusteella ei työtuomioistuin voinut antaa kanteesta lausuntoa pyydetyssä yleisessä muodossa.

Asianosaiset: Suomen Sanomalehtimiesten Liitto r.y. Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitto r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen kesken 28.3.1979 tehdyssä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

YLEISET OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 §

Aineistoa, jonka toimittaja tai kuvaaja toimessaan hankkii tai saa tietoonsa, ei hänellä ole oikeutta ilman kustantajan lupaa käyttää omiin tarkoituksiinsa eikä luovuttaa toiselle.

Kustantajalla on oikeus lehdessään kerran julkaista se toimittajan tai kuvaajan toimessaan laatima teksti- tai kuva-aineisto, johon tällä on lain mukaan tekijänoikeus. Tällaista aineistoa saa toimittaja tai kuvaaja julkistaa sen jälkeen kun aineisto on asianmukaisesti kustantajan lehdessä julkaistu, ellei osapuolten kesken ole toisin sovittu.

Pöytäkirjamerkintä 1:

Osapuolten on etukäteen kirjallisesti sovittava oikeuksista tekijänoikeudelliseen aineistoon, kuten toisaalta kustantajan ja toisaalta toimittajan tai kuvaajan oikeudesta aineiston edelleenluovuttamiseen toiselle kustantajalle ja luovutuksesta maksettavasta korvauksesta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Sanomalehtimiesten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että työehtosopimuksen 5 §:ssä oli sovittu kustantajan niin sanotusta kertakäyttöoikeudesta, jonka mukaan kustantajalla oli oikeus kerran julkaista toimittajan työssään tuottama aineisto. Tämän kertajulkaisun jälkeen toimittaja tekijänoikeusehdon mukaan päätti itse jatkokäytöstä. Muusta mahdollisesta käytöstä ja sen korvauksista kustantajan oli sovittava etukäteen kirjallisesti toimittajan kanssa. Sopimuksen sisällöstä tältä osin liitot olivat yksimielisiä. Tekijänoikeusehdon soveltamisesta Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton jäsenyrityksessä Suomen Tietotoimisto Oy:ssä (STT) oli ollut epäselvyyksiä ja erimielisyyksiä viimeisten kuuden vuoden ajan. Liitot olivat käsitelleet näitä erimielisyyksiä ja antaneet yksimielisiä tulkintoja työehtosopimuksen tekijänoikeutta koskevien määräysten soveltamisesta STT:ssä yhteisillä muistioilla vuosina 1974, 1976 ja 1978.

Vuoden 1974 muistion pääsisältö oli, että tekijänoikeuslaki sellaisenaan koski tekijöitä myös STT:ssä, koska laki ei tehnyt poikkeuksia esimerkiksi työtehtävien laadun vuoksi, ja että tekijällä oli oikeus niin halutessaan nimensä käyttöön jutussa eikä työnantaja voinut etukäteen kieltää nimen käyttöä tai nimeä jutusta poistaa. Vuoden 1976 muistiossa oli todettu, että tekijä sai lain mukaan käyttää nimeään teoksissa eikä työnantaja saanut tekijän nimeä teoksesta poistaa. Muistiossa sanottiin lisäksi: "STT:llä on oikeus toimittajan työssään laatimaan tekstiaineistoon tai teokseen ja sen käyttöön korvauksetta. Toimittajan laatimaa teosta tai aineistoa ei myydä STT:n asiakaslehtien ja -tietotoimistojen, Yleisradion tai valtionhallinnon ulkopuolisille julkaistavaksi sopimatta erikseen korvauksesta toimittajan kanssa." Vuoden 1978 muistiossa sanottiin:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3. Saadun selvityksen perusteella liitot toteavat, että STT:n uutispalvelun laajentaminen - joskin kokeiluluontoisesti Kantaravintolat Oy:lle sekä aineiston toimittaminen Sanoma Oy:n Telset-kokeiluun on sellainen myös STT:n henkilöstön työtehtäviin liittyvä menettely, josta oikein hoidetun yrityksen sisäisen tiedotustoiminnan puitteissa olisi tullut antaa informaatiota ennen kokeilun aloittamista.

4. Liitot toteavat edelleen, että niiden välillä 6.1.1976 allekirjoitetussa muistioratkaisussa, johon tämän asian yhteydessä on viitattu, on vahvistettu alan työehtosopimuksesta johtuva periaate, jonka mukaan toimituksellisen aineiston edelleenluovutus yrityksen ulkopuoliselle eli STT:n tapauksessa muulle kuin STT:n varsinaiselle asiakkaalle edellyttää luovutuksesta ja siitä maksettavasta korvauksesta sopimista yrityksen ja yksityisen toimihenkilön välillä.

Liittojen välisellä muistiolla ei ole otettu eikä voida ottaa kantaa STT:n asiakaspiiriin tai sen laajentamiseen. STT:n asiakaspiirin laajentuminen ei kuitenkaan edellytä kollektiivisia palkkausjärjestelyjä.

Edellä kohdassa 3 todettu tiedotusvelvollisuus on näissä tapauksissa liittojen kannan mukaan olemassa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Näiden yksimielisten muistioiden jälkeenkään STT:ssä ei ollut päästy työehtosopimuksen tekijänoikeusmääräyksen soveltamisesta yksimielisyyteen. Liittojen muistioista ilmenevistä ohjeista huolimatta jutuista edelleen poistettiin työnantajan määräyksestä toimittajan nimi silloin, kun se katsottiin aiheelliseksi. Lisäksi toimittajien laatiman aineiston luovuttamisesta ulkopuolisille oltiin eri mieltä. Työnantaja oli katsonut, että mikäli "varsinainen asiakassopimus" eli virallisesti allekirjoitettu sopimus STT:n ja ulkopuolisen aineiston käyttäjän kesken oli tehty, oli toimittajan aineisto vapaasti ilman toimittajien suostumusta STT:n luovutettavissa. Esimerkiksi Kantaravintolat Oy:n tapauksessa työnantaja oli ollut valmis korvauksiin siltä ajalta kun "varsinaista asiakassopimusta" ei ollut. Sopimuksen teon jälkeen velvoite STT:n kannan mukaan oli poistunut.

Edellä olevilla perusteilla Suomen Sanomalehtimiesten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan työehtosopimuksen 5 §:n sisällöksi tässä erimielisyystapauksessa liittojen vuosina 1976 ja 1978 muistioratkaisuilla vahvistaman muistiotekstin sen sanamuodon mukaisesti eli että STT:llä on oikeus toimittajan työssään laatimaan aineistoon korvauksetta ja että toimittajan laatimaa teosta tai aineistoa ei myydä STT:n asiakaslehtien ja -tietotoimistojen, Yleisradion tai valtionhallinnon ulkopuolisille julkistavaksi sopimatta erikseen korvauksesta toimittajan kanssa.

STT:n varsinainen toiminta poikkesi huomattavasti normaalien lehtikustantamoiden työstä. STT:llä ei ollut omaa lehteä, johon työehtosopimuksen 5 §:n määräyksiä voitaisiin käytännössä soveltaa. STT:n tuote oli se uutismateriaali, jonka toimittaminen STT:n asiakkaille muodosti lehden julkaisemiseen verrattavan toiminnan STT:n osalta. STT:n uutismateriaali koostui pääosin aineistosta, johon sen toimittajilla ei ollut tekijänoikeutta. STT:n toimittajat voivat kuitenkin työssään laatia teoksia, joihin heillä oli lain mukainen tekijänoikeus. STT:ssä oli syntynyt 1970-luvun alkupuolella erimielisyyttä siitä, miten työntekijä sai käyttää nimeään teoksiksi katsottavien tuotteiden yhteydessä ja miten työnantajalla oli oikeus ohjata ja tarkistaa aineisto oman linjansa mukaiseksi. Vuoden 1974 ja 1976 muistioilla oli puututtu nimenomaan näihin erimielisyyskysymyksiin.

Edellä olevilla perusteilla Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Suomen Tietotoimisto Oy on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja toteaa asianosaisliittojen välisen tulkintariidan saaneen alkunsa siitä, että erääseen ravintolaan on asennettu kaukokirjoitin, joka on yhdistetty Suomen Tietotoimisto Oy:n kaukokirjoitinverkkoon siten, että yhtiön asiakaslehtien ja -tietotoimistojen kaukokirjoittimiin lähetetty aineisto on samanaikaisesti tulostunut ravintolassa olevasta kaukokirjoittimesta ja ollut siellä ravintolan asiakkaiden luettavana ilman että sitä olisi ravintolan tai kenenkään muunkaan toimesta edelleen muokattu. Asiassa on nojauduttu työehtosopimuksen 5 §:n määräykseen siitä, että kustantajalla on oikeus lehdessään kerran julkaista se toimittajan tai kuvaajan toimessaan laatima teksti tai kuva-aineisto, johon tällä on lain mukaan tekijänoikeus. Saman pykälän pöytäkirjanmerkintä 1:n kohdalla on määräys tekijänoikeudellisen aineiston edelleenluovuttamistapauksessa noudatettavasta osapuolten välisestä menettelystä.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen siten hyväksyen vahvistaa, ettei STT:lle työehtosopimuksen 5 §:n mukaan kuuluva kertakäyttöoikeus ole käsittänyt oikeutta luovuttaa sellaista aineistoa, johon yhtiön työntekijällä on tekijänoikeus, ilman tämän suostumusta kysymyksessä olevalle ravintolalle senkään jälkeen, kun STT on tehnyt sen kanssa "varsinaisen asiakkaan" sopimuksen. Asian laatuun nähden saa Suomen Sanomalehtimiesten Liitto kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lindholm, Sarkko, Hurmalainen, Parkkinen, M. Virtanen, Kaski, Leivo ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.