Weak sales performance without proven misconduct justifies severance compensation but not dismissal under Finnish labor law.

Automyyjän heikko myyntitulos ei ollut parantunut hänen esimiehensä puututtua yksityiskohtaisesti hänen työtapoihinsa. Jutussa oli jäänyt selvittämättä, mistä myyntitulosten heikentyminen oli johtunut, ja myös se, että se olisi johtunut myyjän syystä tapahtuneesta työvelvoitteen laiminlyönnistä. Työnantajalla ei katsottu olleen irtisanomis- ja lomauttamissuojaa koskevassa sopimuksessa tarkoitettua perustetta automyyjän irtisanomiselle, mutta myyntitulosten heikkous kerrotuissa olosuhteissa oli sellainen työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen antama aihe, että se vaikutti sopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta maksettavan korvauksen suuruuteen.

Asianosaiset: Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto r.y. Autoalan Työnantajaliitto r.y. ja Liiketyönantajain Keskusliitto r.y.

RATKAISU

Autoalan Työnantajaliiton ja Autokaupan Toimihenkilöliitto r.y:n eli nykyisen Auto ja Konekaupan Toimihenkilöliiton kesken 25.3.1977 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

2 § Keskusjärjestöjen LTKTVK väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

- Irtisanomissuojaa koskeva yleissopimus 08.04.1968 - Irtisanomissopimuksen pöytäkirja 08.04.1968

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pöytäkirjamerkintä 1:

Jos edellä mainittujen keskusliittojen välisiin sopimuksiin tulee muutoksia sopimuskauden aikana, otetaan ne huomioon tässä sopimuksessa voimaantulosäännösten mukaisesti. Jos em. keskusliittojen välillä solmitaan uusia sopimuksia, sovitaan niiden teknisestä soveltamisesta liittojen välillä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Liiketyönantajain Keskusliitto r.y:n ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto r.y:n välisessä 8.6.1978 solmitussa irtisanomis- ja lomautussuojaa koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § IRTISANOMISEN PERUSTEET

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työehtosopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pöytäkirjamerkintä:

Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi myös sopimuksen tulkinnassa, sikäli kuin annetuilla tuomioilla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen arvo.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 § KORVAUS PERUSTEETTOMASTA IRTISANOMISESTA JA LOMAUTTAMISESTA

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

Pöytäkirjamerkintä:

Vaatimuksen esittäminen irtisanomisen tai lomauttamisen peruuttamisesta ei ole edellytys vahingonkorvauksen vaatimiselle.

Päätettäessä 1. kappaleessa mainitun korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansionmenetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta korvauksen ei tule ylittää työntekijälle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan laskettua kuuden kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

14 § VOIMAANTULOMÄÄRÄYS

Sopimus tulee voimaan 23.6.1978 lukien kaikkien niiden keskusliittoihin kuuluvien jäsenliittojen osalta, jotka eivät mainittuun päivään mennessä ole ilmoittaneet jäävänsä sopimuksen ulkopuolelle.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kun Helsingin Konela-Auto Oy ja Autoalan Työnantajaliitto eivät olleet käydyistä neuvotteluista huolimatta suostuneet palauttamaan Markkasen työsuhdetta, Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Helsingin Konela-Auto Oy on irtisanonut Markkasen työsopimuksen ilman irtisanomis- ja lomauttamissuojaa koskevan sopimuksen edellyttämää syytä, sekä velvoittamaan yhtiön suorittamaan Markkaselle kahden kuukauden palkkaa vastaavat 8 000 markkaa 5 %:n korkoineen haastepäivästä.

Sanotuilla perusteilla Autoalan Työnantajaliitto ja Liiketyönantajain Keskusliitto ovat vaatineet kanteen hylkäämistä. Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Helsingin Konela-Auto Oy on ollut jutussa kuultavana.

Markkanen on vuodesta 1976 vuoden 1977 loppuun toiminut yhtiön Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliittoon kuuluvien työntekijöiden luottamusmiehenä sekä 1.1.-1.3.1978 varaluottamusmiehenä. Luottamusmiehenä toimiessaan Markkasella on ollut kaksi tuntia viikossa työehtosopimuksen edellyttämää luottamusmiesvapaata. Markkanen on kuitenkin selittänyt käyttäneensä jopa 15 tuntia viikossa luottamusmiestehtävien suorittamiseen, mikä olisi vaikuttanut hänen myyntitulokseensa. Työtuomioistuin kuitenkin katsoo, ettei luottamusmiestehtävien asianmukainen hoitaminen voi edellyttää työajan käyttämistä siten, että Markkasen myyntituloksen heikkous olisi vain siten selitettävissä. Markkanen on sairastanut ainakin alkuvuodesta 1978 ihottumaa, mutta työtuomioistuin katsoo näyttöä puuttuvan myös siitä, että sairauskaan olisi merkittävästi vaikuttanut Markkasen myyntitulosta alentavasti.

Markkasen myyntituloksen alkaessa vuonna 1977 laskea hänen esimiehensä on keskustellut hänen kanssaan myyntiponnistelujen tehostamisesta. Pari kuukautta ennen työsuhteen päättymistä esimies on yksityiskohtaisesti puuttunut Markkasen työskentelytapoihin antaen kehotuksia postittaa Markkasella olleen asiakaskortiston perusteella esitteitä ja ottamalla puhelimitse yhteyttä kortistossa esiintyviin asiakkaisiin. Markkasen myyntitulos ei kuitenkaan ole parantunut, mutta toisaalta työtuomioistuin katsoo suoranaista näyttöä puuttuvan siitä, ettei Markkanen olisi noudattanut annettuja ohjeita. Jutussa on muutoinkin työtuomioistuimen mielestä jäänyt selvittämättä, mistä Markkasen myyntituloksen heikentyminen on johtunut, ja siten myöskin se, että tämä olisi johtunut Markkasen syystä tapahtuneesta työvelvoitteen laiminlyönnistä.

Näistä syistä työtuomioistuin katsoo, ettei yhtiöllä ainakaan vielä tapahtuneen irtisanomisen aikaan ole ollut irtisanomisja lomautussuojaa koskevan sopimuksen 4 §:ssä tarkoitettua perustetta tälle toimenpiteelle, mutta että myyntitulosten heikkous on edellä kerrotuissa olosuhteissa sen sijaan ollut sellainen työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen antama aihe joka sanotun sopimuksen 5 §:n mukaan vaikuttaa sopimuksen vastaisen irtisanomisen Johdosta maksettavan korvauksen suuruuteen.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Helsingin Konela-Auto Oy on irtisanoessaan Vesa Markkasen työsopimuksen menetellyt sanotun sopimuksen vastaisesti, ja harkitsee oikeaksi velvoittaa yhtiön suorittamaan Markkaselle korvaukseksi sanotusta toimenpiteestä 5 000 markkaa 5 %:n korkoineen 19.2.1981 lukien sekä korvaamaan Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliiton oikeudenkäyntikulut 900 markalla, samalla kun vaatimus Autoalan Työnantajaliiton velvoittamisesta oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen hylätään.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, P. Hämäläinen, Parkkinen, Kaski, Kuivanen ja Suominen.

Tuomio oli yksimielinen.