Labor court orders employer and unions to pay fines for violating collective agreement on foreign work costs.
Legislator summary
AI generatedThe labor court ordered the employer and relevant unions to pay fines for violating the collective agreement regarding cost compensation for foreign work. The employer had sent workers to Libya without a specific agreement on extra costs, while the unions failed to negotiate actively and misused the cost clause. The court found no silent agreement existed and ruled that the unions' inaction and the employer's breach warranted financial penalties.
Legislator headnote
AI generatedSection 7 of the Collective Agreement Act; Section 8 and 9 of the Collective Agreement Act: The court established that failure to negotiate actively and misuse of cost compensation clauses constitutes a violation of the collective agreement, warranting fines and liability for legal costs.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Yritys oli lähettänyt suomalaisia rakennustyöntekijöitä työskentelemään Libyassa sijaitseville meijeri- ja vesisäiliötyömaille. Yritys ei ollut jutun pääkäsittelypäivään mennessä sopinut työehtosopimuksen mukaisesta erityisten olosuhteiden aiheuttamien kustannusten korvauksesta. Liittojen väliset neuvottelut eivät olleet johtaneet tulokseen.
Työntekijäpuolen väitetty esittäneen kohtuuttomia vaatimuksia sekä katkaisseen ja pitäneen keskeytyksen neuvotteluissa. Ennen asian pääkäsittelyä ei ollut esitetty kuin, että työntekijäliitto oli vaatinut sopimusmääräystä työntekijöiden oikeudesta kotimatkaan sodan tai sodanuhkan johdosta. Vaikka osapuolten ei ole osoitettu neuvotelleen aktiivisesti, näyttämättä on jäänyt, että työntekijäliitto olisi käyttänyt sopimusmääräystä sille vieraaseen tarkoitukseen.
Yritys tuomittu työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja työnantajaliitto ja työnantajaliiton jäsenyhdistys valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä hyvityssakkoon.
Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. OMP-Yhtymä Oy
RATKAISU
Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton kesken 4.4.1981 solmitussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
VI. Erinäisiä korvauksia koskevat määräykset
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
20 §
1. Milloin työkohde sijaitsee Suomen rajojen ulkopuolella, työsuhteessa noudatetaan Suomen työoikeutta ja työntekijän sosiaaliturvaa koskevaa lainsäädäntöä sekä rakennusalan kulloinkin voimassa olevaa työehtosopimusta niin kuin Suomen alueella suoritettavassa työssä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
3. Työntekijälle maksetaan, paitsi työehtosopimuksessa määrättyä palkkaa, myös erityisten olosuhteiden aiheuttamien kustannusten korvausta siltä osin kuin ne ylittävät vastaavat kustannukset kotimaassa. Korvauksen suuruudesta on sovittava Rakennustyöläisten Liiton kanssa kussakin tapauksessa erikseen.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut OMPYhtymä Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Suomen Rakennusteollisuusliiton PohjoisSuomen Piirin tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.
Koska Rakennustyöläisten Liitto, joka aluksi oli kieltänyt työntekijöitä solmimasta edellä mainittuja työmaita koskevia työsopimuksia ja kieltänyt heitä lähtemästä Libyaan, oli sallinut ennen rakennustöiden alkamista työsopimusten teon ja työkohteisiin menon, OMP-Yhtymä Oy oli käsittänyt, että oli syntynyt hiljaisesti työehtosopimuksessa tarkoitettu sopimus. Tällaista käsitystä tuki myös se, että työntekijäpuoli oli ottanut työnantajapuoleen yhteyttä ensimmäisen kerran meijerityömaan osalta marraskuussa 1979 ja vesisäiliötyömaan osalta vasta vuoden 1981 huhtikuun puolessa välin.
Rakennustyöläisten Liitto oli 27.2.1981, saatuaan työnantajapuolen ehdotuksen Libyassa noudatettavia työehtoja koskevaksi sopimukseksi, katkaissut neuvottelut niiden kestettyä alle tunnin. Syyksi se oli ilmoittanut neuvottelukierroksen venymisen liian pitkäksi ja ehdotuksessa olleen erään kohdan, joka oli suoraan lainattu sen omasta esityksestä. Neuvottelujen alettua runsaan kuukauden keskeytyksen jälkeen uudelleen työnantajapuolen ehdotuksesta 10.4.1981 oli Rakennustyöläisten Liitto esittänyt 16.4.1981 muutosvaatimuksia sellaisiin sopimuksen kohtiin, jotka osapuolet olivat edellisellä neuvottelukerralla hyväksyneet. Rakennustyöläisten Liitto käytti näin ollen työehtosopimuksen 20 §:n säännöstä sille vieraaseen tarkoitukseen kieltäytyessään tekemästä sopimusta, joka täytti pykälän määräykset erityisten kustannusten korvaamisesta siltä osin kuin ne ylittivät vastaavat kustannukset kotimaassa.
Sanotuilla perusteilla Suomen Rakennusteollisuusliitto ja OMP-Yhtymä Oy ovat vaatineet Rakennustyöläisten Liiton kanteen hylkäämistä.
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen Piiri on ollut jutussa kuultavana.
Työntekijöiden kanssa on tehty kirjalliset työsopimukset, joissa on määritelty työsuhteen ehdot, muun muassa päivärahan suuruus, majoitus, sosiaali- ja vakuutusturva sekä vuosiloma ja lomamatkat. Näiden sopimusten perusteella työsuhteen ehtojen on sanottu olevan sellaiset, että ne täysimääräisesti korvaavat työntekijälle Libyassa työskentelyn aiheuttamat kustannukset. Perustetta sille, että nämä sopimukset voisivat korvata työehtosopimuksen 20 §:n 3 kohdassa tarkoitetun Rakennustyöläisten Liiton kanssa tehtävän sopimuksen, ei jutussa työtuomioistuimen mielestä ole kuitenkaan esitetty. Tuomiossaan n:o 33/1981 mainitsemiinsa perusteisiin viitaten työtuomioistuin edelleen katsoo, ettei asiassa ole syntynyt Rakennustyöläisten Liiton kanssa hiljaista sopimusta.
OMP-Yhtymä Oy ei, kun otetaan huomioon työtuomioistuimen tuomio n:o 33/1981 sekä se, että Rakennustyöläisten Liitto on 13.4.1981 huomauttanut asiasta kirjallisesti yhtiölle, ole työtuomioistuimen mielestä tuonut esille seikkoja, joiden nojalla voitaisiin katsoa, ettei se olisi edellä kerrotulla menettelyllään rikkonut työehtosopimusta tietensä. Suomen Rakennusteollisuusliitto sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen Piiri eivät ole työtuomioistuimen edellä mainitun tuomion jälkeenkään ja saatuaan vielä Rakennustyöläisten Liiton 7.4.1981 lähettämän kirjeen ryhtyneet tarvittaviin toimenpiteisiin saadakseen yhtiön noudattamaan työehtosopimuksen määräyksiä ulkomailla tehtävästä työstä.
Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi tuomita työehtosopimuslain 7 §:n nojalla OMP-Yhtymä Oy:n maksamaan työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta hyvityssakkoa Rakennustyöläisten Liitolle 900 markkaa ja työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Suomen Rakennusteollisuusliiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä 6 000 markkaa sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen Piirin samoin valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä 3 000 markkaa sekä velvoittaa OMP-Yhtymä Oy:n ja Suomen Rakennusteollisuusliiton sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton Pohjois-Suomen Piirin korvaamaan yhteisvastuullisesti Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 1 000 markalla.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Kourilehto, Lappalainen, P. Hämäläinen, Hurmalainen, M. Virtanen, Kuivanen, P. Virtanen ja Olin.
Tuomio oli yksimielinen.