Labor court orders damages for wrongful dismissal and fines for union breach of collective agreements.

Henkilöstön vähentämiseen tapahtuneessa laajuudessa katsottu olleen asianmukaiset taloudelliset perusteet ja yhtiöllä näin ollen tapahtuneisiin irtisanomisiin erityisen painava syy. Yhtiön olisi kuitenkin tullut ennen yhden työntekijän irtisanomisajan päättymistä havaita, että jäljelle jäävien työntekijöitten lisäksi tarvittiin työntekijää irtisanotulle soveltuviin tehtäviin ja peruuttaa irtisanominen. Kun näin ei ollut tapahtunut, yhtiö oli velvollinen maksamaan työntekijälle vahingonkorvausta. Muitten irtisanottujen työntekijäin osalta ei yritykseen ollut vallinneissa olosuhteissa jäänyt työtä, jonka tekemiseksi irtisanomiset olisi pitänyt jättää toimittamatta tai irtisanottujen lukua vähentää.

Perustetta ei ollut esitetty sille, että työnantajan olisi tullut irtisanottujen työntekijäin sijasta sanoa irti joku tai joitakin muita työntekijöitä.

Yhtiö oli rikkonut tiedotussopimusta salatessaan saneeraussuunnitelmansa aina irtisanomispäivään asti sekä rationalisointisopimusta laiminlyömällä sen edellyttämän yhteistoiminnan yhdistettäessä eri henkilöiden tehtäviä irtisanomisten yhteydessä.

Kun yhtiössä ei ollut luottamusmiestä irtisanomisten tapahtuessa ja kun irtisanomisista oli ilmoitettu työvoimaviranomaisille, ei irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä irtisanomisista luottamusmiehelle ja työvoimaviranomaisille tehtävistä ilmoituksista ollut rikottu.

Näyttämättä oli jäänyt, että työnantajaliitto olisi rikkonut valvontavelvollisuuttaan muulla tavoin kuin jättämällä puuttumatta edellä tarkoitetun yhden työntekijän irtisanomiseen ja jättämällä irtisanomispäivän jälkeen huolehtimatta siitä, että yhtiö ryhtyy rationalisointisopimuksessa tarkoitettuun yhteistyöhön.

Yhtiö tuomittu hyvityssakkoon tiedotussopimuksen tieten rikkomisesta ja sen yhteydessä alkaneesta rationalisointisopimuksen jatketusta tieten rikkomisesta, kaikesta kerrassaan. Lisäksi työnantajaliitto tuomittu hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Asianosaiset: Suomen Liikeväen Liitto r.y. Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y. Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Oy Dentaldepot Ab

RATKAISU

Kaupan Työnantajaliiton ja toiselta puolen muun muassa Suomen Liikeväen Liiton kesken 14.4.1977 tehdyssä konttorityöntekijäin työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

5 § Työsuhteen päättyminen

1. Työsopimuksen irtisanomiseen noudatetaan puolin ja toisin keskusjärjestöjen välillä tehtyä irtisanomissuojaa koskevaa yleissopimusta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen 5 §:n perusteella noudatettavassa 8.6.1978 Liiketyönantajain Keskusliiton ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r.y:n välillä tehdyssä irtisanomis- ja lomautussuojasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § IRTISANOMISEN PERUSTEET

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Pöytäkirjamerkintä:

Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 § KORVAUS PERUSTEETTOMASTA IRTISANOMISESTA JA LOMAUTTAMISESTA

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

Pöytäkirjamerkintä:

Vaatimuksen esittäminen irtisanomisen tai lomauttamisen peruuttamisesta ei ole edellytys vahingonkorvauksen vaatimiselle.

Päätettäessä 1. kappaleessa mainitun korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansionmenetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta, korvauksen ei tule ylittää työntekijälle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan laskettua kuuden kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 § TAKAISINOTTAMINEN

Milloin työnantaja on irtisanonut työsopimuksen muista kuin työntekijästä johtuvista syistä, ja työnantaja kuuden kuukauden kuluessa tarvitsee työvoimaa samoihin tai samanlaisiin tehtäviin, tulee työnantajan tiedustella paikalliselta työvoimaviranomaiselta, onko entisiä työntekijöitä etsimässä tämän viranomaisen välityksellä työtä, ja myönteisessä tapauksessa tarjota työtä ensisijassa näille työnhakijoille.

10 § IRTISANOMISTA TAI LOMAUTUSTA KOSKEVA ILMOITUS LUOTTAMUSMIEHELLE JA TYÖVOIMAVIRANOMAISILLE

Jos kysymyksessä on taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuva työvoiman vähentäminen taikka lomauttaminen, ilmoitetaan siitä asianomaiselle luottamusmiehelle. Jos toimenpide kohdistuu vähintään kymmeneen työntekijään, on siitä ilmoitettava myös työvoimaviranomaiselle.

11 § TYÖVOIMAN VÄHENTÄMISJÄRJESTYS

Irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

12 § NEUVOTTELUJÄRJESTYS

Jos irtisanomisesta tai lomauttamisesta syntyy erimielisyyttä voidaan erimielisyys saattaa ratkaistavaksi työehtosopimuksessa sovittua yleistä neuvottelujärjestystä noudattaen. Elleivät työnantaja- ja työntekijäliitot pääse asiassa yksimielisiksi, voidaan se alistaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asianosaisliittoja sitovassa Liiketyönantajain Keskusliiton sekä Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton välillä 12.2.1976 tehdyssä sopimuksessa yrityksen sisäisestä tiedotustoiminnasta on muun ohella seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 § Tiedotustoiminnan merkitys ja tavoitteet

1. Tarkoituksenmukainen tiedotustoiminta on yrityksen sisäisen eri osapuolia koskevan yhteistoiminnan tärkeä lähtökohta. Sopijapuolet korostavat toimihenkilö- ja työnantajapuolen myönteisen asennoitumisen merkitystä onnistuneelle tiedotustoiminnalle.

2. Tehokas tiedotustoiminta edellyttää, että se toiminnallisesti sopeutuu yrityksen organisaatioon. Tällöin on otettava huomioon mm. yrityksen koko, toimiala, tuotantomenetelmät sekä henkilöstön rakenne ja sen tiedon tarpeet.

Yrityksessä on jatkuvasti kehitettävä ja täsmennettävä avointa tietojen vaihtoa, jotta siinä mahdollisimman hyvin otetaan huomioon niin yrityksen kuin sen henkilöstönkin tarpeet. Samoin tulee yrityksessä säännöllisesti ja jatkuvasti huolehtia tiedotustoimintaan osallistuvan henkilöstön tiedotuskoulutuksesta.

2 § Tiedotustoiminnan sisältö

1. Tiedotustoiminnan sisältö määräytyy sen mukaan, mitä tiedotus- ja neuvonpitoasiat eri yhteistoiminta-alueilla edellyttävät.

Tämän lisäksi yrityksen tulee antaa henkilöstölleen riittävän usein, kuitenkin vähintään kaksi kertaa vuodessa tietoja yrityksen taloudellisesta tilasta, tuotannosta, työllisyydestä, kannattavuudesta, kustannusrakenteista ja niiden kehitysnäkymistä. Samoin on annettava tietoja myös koko toimialan suhdanne- ym. tilanteista.

Erityisen tärkeää on tiedottaa välittömästi työtehtäviin, niiden suorittamiseen ja muutoksiin samoin kuin työpaikkaan ja työolosuhteisiin liittyvistä asioista. Myös yrityksen henkilöstöasioiden hoidossa noudatettava linja on saatettava työpaikalla kaikkien tietoon.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § Tiedottamisajankohta

On pyrittävä varmistamaan tiedon nopea välittyminen toimihenkilöille yrityksen kaikilla tasoilla. Henkilöstöä on informoitava riittävän ajoissa toteutuneiden tapahtumien lisäksi myös suunnitelmista ja muutoksista sekä niiden toteuttamisesta. Henkilöstöä ja sen työtehtäviä koskevissa kysymyksissä on informaatiota annettava jo suunnitteluvaiheessa ennen asiasta tehtävää päätöstä.

4 § Tiedottamisorganisaatio

1. Yrityksen tehtäväorganisaation ohella on luottamusmiehillä ja mahdollisilla yhteiselimillä informaatio- ja neuvonpitoasioissa keskeinen tiedon vastaanottajan ja välittäjän asema.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 § Tiedottamistavat

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3. Työpaikoilla tulee tiedotustoiminnassa käyttää esimerkiksi erityistä tiedotuslehtistä, henkilökuntalehteä, tiedotustauluja ja henkilökohtaista yhteydenpitoa. Lisäksi on tiedottamistapoina harkittava mm. kyselytilaisuuksien, kiertokirjeiden, tiedotusten sekä sisäisen radion ja television käyttöä ottamalla huomioon, että tiedottaminen työpaikalla työajan puitteissa on yleensä tehokkainta.

4. Mahdollisten yhteiselimen tai niiden puuttuessa yritysjohdon ja työehtosopimusaloittain valitun luottamusmiehen kesken on sovittava tiedottamistavoista ja ne voivat käyttää tiedottamisen hoidossa apunaan yrityksen sisäisen tiedotuksen organisaatiota. Yhteiselinten jäsenten ja yrityksen tiedotushenkilöstön on huolehdittava siitä, että ao. yhteiselimen käsittelemät ja päättämät asiat tiedotetaan edelleen nopeasti ja tehokkaasti. Tässä on käytettävä sekä suullisia tiedotuskanavia että työpaikalla ilmestyviä kirjallisia tiedotusvälineitä ja tiedotustauluja. Yhteiselinten päätöksistä on pyrittävä tiedottamaan mahdollisimman nopeasti koko henkilöstölle esim. pikatiedotteen avulla.

6 § Tietojen salassapitovelvollisuus

Yrityksessä ja erityisesti sen yhteiselimissä tai niiden puuttuessa yrityksen johdon ja työehtosopimusaloittain valitun luottamusmiehen kesken käsitellään myös luottamuksellisia tietoja. Tällaisia esim. teknisiä tai taloudellisia asioita yhteiselimen jäsen tai työehtosopimusaloittain valittu luottamusmies ei saa ilmaista ulkopuoliselle tai käyttää hyväkseen. Nämä liikesalaisuuksiksi katsotut tai jollekin osapuolelle mahdollisesti vahinkoa aiheuttavat tiedot määritetään kussakin tapauksessa em. yhteiselimissä erikseen, ellei salassapitovelvollisuutta ole jo aikaisemmin määritelty ko. asian osalta pysyväisluontoiseksi. Samoin on pidettävä salassa yksityistä henkilöstön jäsentä koskeva luottamuksellinen tieto. Salassa pidettävien asioiden julkistaminen mahdollistuu kaikkien asian käsittelyyn osallistuvien ollessa asiasta yksimielisiä.

7 § Sopimuksen voimaantulo

1. Tämä sopimus, jolla kumotaan keskusjärjestöjen välinen 8.9.1971 tehty sopimus yrityksen sisäisestä tiedotustoiminnasta, tulee voimaan maaliskuun 1 päivänä 1976 kaikkien niiden keskusliittoihin kuuluvien jäsenliittojen osalta, jotka mainittuun päivämäärään mennessä eivät ole ilmoittaneet jäävänsä sopimuksen ulkopuolelle.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asianosaisliittoja samoin sitovassa Liiketyönantajain Keskusliiton ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton välillä 15.5.1978 tehdyssä rationalisointisopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 § Rationalisoinnin käsite

Rationalisointi tarkoittaa sellaista jatkuvaa ja järjestelmällistä yrityksen kehittämistoimintaa, jonka tarkoituksena on lieteen ja tekniikan tarjoamin keinoin ja yhteistoiminnan avulla kohottaa tuotannon, so. organisatoristen järjestelyjen, teknisten välineiden ja itse työn suorituksen taloudellista hyötysuhdetta ja inhimillistä miellyttävyyttä.

Pöytäkirjamerkintä:

Edellä olevan määritelmän mukaisesti rationalisoinnilla tarkoitetaan jatkuvaa suunnitelmallista toimintaa yrityksen sisäisen tehokkuuden parantamiseksi. Tämän kehittämistoiminnan osana myös yksittäiset rationalisointitarkoituksessa tehdyt toimenpiteet kuten esimerkiksi toimipaikan palvelujärjestelmän tai työmenetelmän muutos ovat tämän sopimuksen tarkoittamaa rationalisointia.

2 § Rationalisoinnin tavoitteet ja sisältö

Voidakseen täyttää henkilöstön, asiakkaiden, yhteiskunnan ja muiden eturyhmien yritykseen kohdistamat vaatimukset sekä saavuttaakseen asettamansa tavoitteet yrityksen on mm. rationalisoinnin keinoin kyettävä kehittymään ja sopeutumaan muutoksiin. Yritysten tulee kiinnittää rationalisointitoiminnassaan erityistä huomiota toimintansa jatkuvuuteen, tasaisuuteen ja pitkäjänteisyyteen.

Rationalisoinnin tavoite on tuottavuuden parantaminen. Tämän lisäksi rationalisoinnin tavoitteena on työntekijöiden työolojen ja ansiotason parantaminen sekä työntekijöiden työsuhteiden ja yrityksen toiminnan jatkuvuuden turvaaminen.

Pöytäkirjamerkintä:

Rationalisoinnin vaikutuksista palkkaukseen sovitaan huomioiden asianomaisen työehtosopimuksen palkkausta koskevat määräykset ja neuvottelujärjestys.

On välttämätöntä, että rationalisointitoimien suunnittelu ja niiden vaikutukset otetaan huomioon yrityksen koko henkilöstöpolitiikassa, erityisesti henkilöstön työhönotossa, irtisanomismenettelyssä, sisäisissä siirroissa, jatko-, uudelleen- ja täydennyskoulutuksessa, tiedotustoiminnassa sekä työsuojelussa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pöytäkirjamerkintä:

Työntekijän irtisanomissuoja ei sinänsä ole rationalisointisopimuksen vaan lainsäädännön ja irtisanomissuojaa säätelevien mahdollisten sopimusten asia. Keskusjärjestöt suosittelevat kuitenkin että yritykset rationalisointitoiminnassaan kiinnittäisivät mahdollisuuksien mukaan huomiota aktiiviseen työvoimapolitiikkaan sekä koulutuksen, perehdyttämisen ja sisäisten siirtojen avulla pyrkisivät huolehtimaan työntekijöiden työsuhteiden jatkuvuudesta.

3 § Rationalisointi ja yhteistyö

Rationalisointitoimenpiteet on syytä suorittaa henkilöstön asiantuntemusta hyväksi käyttäen ja yhteistyössä sen kanssa. Ennen rationalisointitoimenpiteisiin ryhtymistä on ne otettava käsiteltäväksi työnantajan edustajan ja luottamusmiehen välillä siten, kuin yrityksen yhteistyöjärjestelmä edellyttää.

Pöytäkirjamerkintä:

Milloin rationalisointitoimenpide koskee ainoastaan muutamaa työntekijää, voidaan asia ottaa esille suoraan työnantajan edustajan ja asianomaisten työntekijöiden välillä. Jos toimenpide merkitsee oleellista muutosta työntekijöiden työhön, siitä on kuitenkin ilmoitettava luottamusmiehelle ennen toimenpiteeseen ryhtymistä.

Milloin rationalisointikohteen merkitys tai laajuus niin edellyttävät, muodostetaan rationalisointikohteen toteuttamista varten työryhmä, jossa ovat edustettuina työnantaja ja työntekijät. Työntekijät nimeävät omat edustajansa kehitettävän työkohteen työntekijöistä. Työryhmän tarkoituksena on koota kohderyhmän asiantuntemus asiassa, edistää yhteistoimintaa sekä työntekijöiden vaikuttamismahdollisuuksia ja osallislumista. Työryhmä voi tarvittaessa kuulla asiantuntijoita kuten esim. luottamusmiestä. Ao. työsuojeluvaltuutetulle varataan mahdollisuus osallistua työsuojelukysymysten käsittelyyn työryhmässä työsuojelusopimuksen tarkoittamalla tavalla.

Rationalisointiin liittyvässä tiedotustoiminnassa noudatetaan paitsi tämän sopimuksen määräyksiä myös keskusjärjestöjen välistä tiedotussopimusta.

Jos rationalisointitoiminnan laajuus ja yrityksen koko sitä edellyttävät, on yrityksen syytä laatia määräaikaissuunnitelmia rationalisoinnista. Tällaiset määräaikaissuunnitelmat on käsiteltävä ennen täytäntöönpanoa työnantajan edustajan ja luottamusmiehen välillä tai mahdollisessa yrityksen muussa yhteistyöelimessä, jonka loimialaan rationalisointikysymykset kuuluvat. Samoin menetellään, jos määräaikaissuunnitelmiin tehdään oleellisia muutoksia.

Pöytäkirjamerkintä:

Rationalisoinnin määräaikaissuunnitelma voi sisältää luettelon suunnitelluista rationalisointitapahtumista, arvion henkilöstövaikutuksista, selvityksen niistä yksiköistä, joita kukin tapahtuma koskee samoin kuin päätavoitteista, toteutusaikataulusta ja menettelytavoista.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10 § Soveltaminen ja voimaantulo

Tätä sopimusta sovelletaan, ellei jäljempänä muuta ilmene, niillä aloilla, joilla on voimassa allekirjoittaneiden keskusliittojen jäsenliittojen tai jäsenyhdistysten välinen työehtosopimus.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sopimus sitoo keskusliittoihin kuuluvia jäsenliittoja, jotka eivät ole kahden viikon kuluessa allekirjoituspäivästä siitä kirjallisesti irtisanoutuneet.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Helsingin myymälässä oli ollut seitsemän myyjää. Kun myyntitehtävät suoritettujen selvitysten mukaan työllistivät vain viisi työntekijää, oli kaksi nuorinta ja vähäisimmän ammattitaidon omaavaa eli Heiniö ja Saarikoski sanottu irti. Tampereen myymälässä oli kolme myyjää. Kun henkilökuntaa oli ennestään liikaa ja kun laskutustehtävät vielä oli siirretty Helsinkiin atk:lla hoidettaviksi, oli nuorin myyjä Hannula sanottu irti.

Siivoustehtävät oli annettu ulkopuolisen alan yrityksen hoidettaviksi. Näin oli päästy merkittäviin kustannussäästöihin ja voitu tehostaa siivoustoimintaa. Tämän vuoksi ei yrityksessä enää ollut siivoojille työtä, minkä vuoksi muun muassa Petrellin ja Hakkaraisen työsuhdetta ei ollut voitu jatkaa. Ennen työsuhteiden päättymistä näille siivoojille oli työnantajan toimenpitein tarjottu vastaavia tehtäviä siivousalan yrityksestä. Petrell oli ottanut tehtävät vastaan Hakkaraisen kieltäydyttyä vastaanottamasta tarjottua tehtävää.

Mitä tiedotussopimuksen väitettyyn rikkomiseen tuli, niin yrityksessä oli vuonna 1979 annettu henkilöstölle kaksi kertaa vuodessa sellaista taloudellista informaatiota, jota tiedotussopimus edellytti annettavaksi. Niinpä toukokuussa 1979 ilmestyneessä henkilöstölehdessä oli kerrottu vuoden 1978 tilinpäätöksestä. Taloudellista yleisinformaatiota oli annettu toisen kerran 28.9.1979, jolloin oli todettu, että yrityksen taloudellinen tilanne edellytti saneeraustoimenpiteitä. Myöskin irtisanomisten yhteydessä oli noudatettu tiedotussopimuksen määräyksiä.

Kanteessa vaaditut hyvityssakko- ja vahingonkorvausvaatimukset olivat perusteettomia, koskei sopimuksia ollut rikottu. Työntekijöitten palkat poikkesivat jossain määrin kantajan ilmoittamista markkamääristä, Liisa Antilan palkka oli 2 497 markkaa kuukaudessa. Petrell oli saanut työnantajan myötävaikutuksella uuden työpaikan välittömästi ja Hakkarainen jäänyt työttömäksi omasta syystään kieltäydyttyään ottamasta tarjottua työtä. Ainakin suurin osa irtisanotuista oli saanut nopeasti uuden työpaikan tai ainakin työttömyyskorvausta tai työttömyysavustusta, mikä merkitsi työpaikan menetyksestä aiheutuneen vahingon pienentymistä.

Kun siis Oy Dentaldepot Ab oli noudattanut irtisanomis- ja lomautussuojasopimuksen, rationalisointisopimuksen ja tiedotussopimuksen määräyksiä, vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Yhtiön Helsingin myymälässä oli myyntitehtävissä ollut kahdeksan työntekijää, joista irtisanotut Heiniö ja Saarikoski, jotka olivat yksinhuoltajia, olivat tulleet työhön 1974 ja 1975, kaksi muuta työntekijää samoin vuosina 1974 ja 1975 sekä kolmas vasta vuonna 1979 puoli vuotta ennen irtisanomisia. Irtisanomisjärjestyksen mukaan olisi siis nämä kolme pitänyt vähentää myyntitehtävistä ensin.

Siivoustyössä oli kysymys rationalisoinnista ja ulkopuolisen työvoiman käytöstä. Merkittävää kustannusten säästöä ei ollut näytetty syntyneen.

Yhtiön palvelukseen oli 5.11.1979 otettu uusi myyntiedustaja, jonka tehtävät käsittivät pääasiassa yhtiön tuotteiden esittelyä. Tähän tehtävään olisi myös luottamusmiehen tehtävään esittämä Viro tavaratuntemuksensa ja kokemuksensa perusteella kyennyt, eikä uudella edustajalla ollut aikaisempaa kokemusta yhtiön artikkeleista. Luottamusmies ei siis ollut 29.10.1979 todennut sitä mitä vastaajat väittivät.

Vastaajat ovat vielä lausuneet, että irtisanomisten syyt olivat tuotannolliset, mutta toimenpiteiden välttämättömyyttä ja kiireellisyyttä olivat lisänneet taloudelliset syyt. Taloudelliset seikat ja niiden edellyttämät toimenpiteet kävivät ilmi yrityksen vuosikertomuksesta. Yrityksen liikevaihdon kehittymisestä ei sinänsä voitu päätellä yrityksen tulosta. Liikevaihdon kehitystä vuodesta 1978 vuoteen 1979 tarkasteltaessa oli eliminoitava inflaatiotekijät. Näin laskettuna yrityksen myynnin volyymi oli vähentynyt vuositasolla noin 10 %. Yrityksen toiminta oli ollut tappiollista. Osinkojen suuruudella ja työvoiman vähentämisellä ei sinänsä ollut syy-yhteyttä, koska työvoiman vähentäminen oli johtunut tuotannollisista syistä eli siitä, että henkilöstöä oli selvästi liikaa yrityksen toimintaan nähden. Osingon säilyttäminen oli yrityksen toiminnan kannalta perusteltua luottamuksen ja asiakassuhteiden säilyttämiseksi.

Henkilöstölle oli annettu riittävästi taloudellista informaatiota. Vuoden 1978 tulosta oli selostettu henkilöstölehdessä n:o 2/79. Selostuksessa oli mainittu hintakilpailukyvyn säilyttämiseen liittyvät ongelmat, myynnin määrällinen lasku ja henkilöstön supistuminen. Toimintaansa kireässä kilpailutilanteessa jatkamaan pyrkivä yritys tuskin voi antaa henkilöstölleen kielteisempää yleisinformaatiota taloudellisista seikoista. Taloudellista yleisinformaatiota oli henkilöstölle annettu toisen kerran 28.9.1979. Tällöin oli todettu yrityksen toiminnan ja talouden tila ja sen vaatimat toimenpiteet.

Luottamusmiehen kanssa olisi keväällä 1979 voitu analysoida yrityksen toiminnallista ja taloudellista tilaa. Henkilöstö ei kuitenkaan tuolloin ollut valinnut luottamusmiestä. Luottamusmies oli valittu vasta lokakuun puolessa välissä. Kun luottamusmies oli valittu, hänelle oli annettu yrityksen vuosikertomus tilinpäätöksineen ja selvitetty hänen kanssaan yrityksen taloudellinen tilanne. Tämä koski myös yrityksen välitilinpäätöstä, joka osoitti kirjanpitoon perustuvan yrityksen taloudellisen tilan. Välitilinpäätökset eivät olleet viranomaisille eikä julkisuuteen tarkoitettuja, joten ne yleisestikin todettiin salaisiksi.

Irtisanominen oli kohdennettu irtisanomissuojasopimuksen mukaisesti. Irtisanominen oli kohdennettu Antilaan, koska vakinaisen huolintakonttoristin ammattitaito kyseisissä tehtävissä oli parempi. Sitä paitsi hän oli kolmen lapsen yksinhuoltaja Antilan ollessa lapseton ja hänen puolisonsa ollessa ansiotyössä. Atk-tallennustehtävät olisivat työllistäneet Antilaa ainoastaan murto-osan työajasta. Ulkopuolista työvoimaa oli käytetty vain työhuippujen tasaamiseen vanhan käytännön mukaisesti. Ulkopuolisen työvoiman suorittamat tehtävät eivät siis olisi työllistäneet Antilaa riittävästi.

Helsingin myymälän työntekijöitten työsuhteitten kestoajoissa ei ollut merkittäviä eroja. Kantajan mainitsema vuonna 1979 palvelukseen otettu henkilö oli ollut yrityksen palveluksessa vuosina 1970-1974 ja otettu uudelleen palvelukseen vuonna 1979 niin sanottuna vanhana työntekijänä. Niinpä Heiniön ja Saarikosken irtisanomiseen oli päädytty paitsi työsuhteen kestosta johtuvista pienistä eroista ennen kaikkea ammattitaidosta ja huoltovelvollisuudesta johtuen. Toisaalta Saarikoski ei ollut missään vaiheessa asiakaspalvelutehtävissä, mitä seikkaa oli pidetty merkittävänä puutteena, ja Heiniöllä oli ollut paljon lyhytaikaisia muusta kuin sairaudesta johtuvia poissaoloja. Siivoustehtävien antaminen ulkopuoliselle yritykselle oli merkinnyt selvää kustannussäästöä, varsinkin kun otettiin huomioon säästyneet hallintokustannukset ja vaivannäkö sekä se, että ulkopuolinen yritys voi joustavasti hoitaa muun muassa sijaisuudet.

Vastaajat ovat vielä lausuneet rationalisointisopimuksen ja tiedotussopimuksen väitetyn rikkomisen osalta, että tiedotussopimusta oli noudatettu ja rationalisointisopimuksen edellyttämä yhteistyö toteutettu. Yrityksen saneeraamiseen ja työvoiman vähentämiseen liittyvä suunnitteluvaihe oli edellyttänyt yhteistyötä vasta samana päivänä kuin toimenpiteet suoritettiin eli 28.9.1979. Vasta tuon päivän aamuna oli käynyt selville toimenpiteitten välttämättömyys ja eri toimintavaihtoehdot. Saneeraustoimenpiteellä oli havaittu olleen erityisen suuri kiire eikä olisi ollut perusteltua lykätä toimenpiteitä enemmän ajan varaamiseksi yhteistyöhön. Toimintavaihtoehdot olivat olleet hyvin vähäiset, eikä voitu juuri ajatella henkilöstön löytävän muita keinoja ongelmien välttämiseksi. Jos luottamusmies olisi valittu, olisi luottamusmies voitu aikaisemmassa vaiheessa kytkeä luottamukselliseen yhteistyöhön. Irtisanomissuojasopimuksen edellyttämä ilmoitus työvoimaviranomaisille oli tehty 2.10.1979.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että Oy Dentaldepot Ab on 28.9.1979 vähän ennen kello 16 sanonut irti palveluksestaan kuuden muun työntekijän ohella kanteessa tarkoitetut yksitoista Suomen Liikeväen Liittoon kuuluvaa työntekijää. Irtisanomisten perusteena ovat irtisanomistodistusten mukaan olleet taloudelliset syyt.

Yhtiön taloudellisesta tilanteesta vuoden 1979 ensimmäisellä puoliskolla esitetty selvitys osoittaa, että yhtiön myynnin volyymi on alentunut samalla kun kustannukset ovat kasvaneet ja toiminta on muuttunut tappiolliseksi. Jatkuvien kasvavien tappioiden estämiseksi yhtiö on pitänyt välttämättömänä ryhtyä erilaisiin tehokkaisiin saneeraustoimenpiteisiin, näiden joukossa henkilökustannusten vähentämiseen. Esitetyn selvityksen valossa työtuomioistuin katsoo, että syyskuussa 1979 on ollut asianmukaiset taloudelliset perusteet henkilöstön vähentämiseen tapahtuneessa laajuudessa ja että yhtiöllä näin ollen on ollut tapahtuneisiin irtisanomisiin työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy.

Irtisanomissuojasopimuksen 10 §:n mukaan on irtisanomisista ollut ilmoitettava luottamusmiehelle ja työvoimaviranomaisille. Oy Dentaldepot Ab:ssä ei silloin, kun irtisanomiset toteutettiin, kuitenkaan ollut luottamusmiestä, eikä tälle siten ole voitu tehdä ilmoitusta työvoiman vähentämisestä. Työvoimaviranomaiselle ilmoitus on tehty irtisanomisten jälkeen 2.10.1979. Kanteessa ei ole kysymys siitä kantajaliiton vasta jutun suullisessa esivalmistelussa esille tuomasta, neuvotteluissa käsittelemättömästä kysymyksestä, olisiko tuo ilmoitus ollut tehtävä ennen irtisanomisten toteuttamista.

Kanteessa on kerrottu Kaupan Työnantajaliiton ilmoittaneen hyväksyneensä yhtiön toimenpiteet, eikä tätä ole vastaajapuolelta kiistetty jutun käsittelyn aikana. Hyväksymistä ei ole kuitenkaan väitetty annetun jo sinä aikana, jolloin tiedotussopimusta on edellä katsottu rikotun, eli ennen irtisanomispäivää 28.9.1979. Sama koskee rationalisointisopimuksen rikkomista siltä osin kuin se on tapahtunut irtisanomispäivään mennessä. Työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Kaupan Työnantajaliitto olisi asiassa rikkonut valvontavelvollisuutensa muulla tavoin kuin jättämällä puuttumatta Liisa Antilan irtisanomiseen ja jättämällä irtisanomispäivän jälkeen huolehtimatta siitä, että yhtiö ryhtyy rationalisointisopimuksessa tarkoitettuun yhteistyöhön.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen muutoin hyläten velvoittaa Oy Dentaldepot Ab:n maksamaan Liisa Antilalle korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta 8 000 markkaa, tuomita työehtosopimuslain 7 §:n nojalla Oy Dentaldepot Ab:n maksamaan Suomen Liikeväen Liitolle hyvityssakkoa tiedotussopimuksen tieten rikkomisesta ja sen yhteydessä alkaneesta rationalisointisopimuksen jatketusta tieten rikkomisesta, kaikesta kerrassaan 800 markkaa ja tuomita työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Kaupan Työnantajaliiton maksamaan Suomen Liikeväen Liitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä 3 000 markkaa. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä itse juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, Hurmalainen, Parkkinen, Leivo, Kenraali ja Olin.

Eri mieltä olevan jäsen Kenraalin lausunto, johon jäsen Leivo yhtyi:

Siltä osin kun on kysymys tiedotussopimuksen rikkomisesta, irtisanomisperusteista, työnantajaliiton valvontavelvollisuudesta sekä hyvityssakkojen perusteista ja määristä lausun poiketen työtuomioistuimen enemmistön kannasta seuraavaa:

Asiaa työtuomioistuimessa käsiteltäessä on käynyt ilmi, että Oy Dentaldepot Ab:n toiminnan tappiollisuus ja ilmeinen saneeraustarve on ollut yrityksen uuden johdon tiedossa jo alkukesästä 1979. Viimeistään elokuun puolessa välissä 1979 välitilinpäätöslukujen selvittyä on lopullisesti käynyt ilmi toiminnan tappiollisuus.

Työnantaja on rikkonut menettelyllään myös rationalisointisopimuksen 2 ja 3 §:n mukaisen yhteistoiminta- ja tiedotusvelvollisuuden. Se seikka, että yrityksessä ei tällöin ole ollut luottamusmiestä, ei sinänsä oikeuta työnantajaa poikkeamaan rationalisointisopimuksen edellyttämästä yhteistoiminta- ja tiedotusmenettelystä. Rationalisointisopimuksen tietensä rikkominen on käsittänyt osittain menettelyä, joka on ollut sekä tiedotussopimuksen että rationalisointisopimuksen vastaista. Rationalisointisopimus pitää kuitenkin sisällään paitsi tiedotusvelvollisuuden myös yhteistoimintavelvollisuuden, jonka työnantaja on tässä tapauksessa rikkonut.

Irtisanomisperusteiden osalta katson, että työnantajan on osoitettava ne taloudelliset ja tuotannolliset syyt, jotka aikaansaavat työvoiman pysyvää vähentämistarvetta, ja toisaalta irtisanomisen välttämättömyys kunkin irtisanotun toimihenkilön osalta. Vaikka työnantajalla on tässä tapauksessa ollut työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukainen erityisen painava syy työvoiman vähentämiseen, ei työnantaja ole kuitenkaan pystynyt osoittamaan, että työvoiman vähentäminen olisi ollut tarpeen toteutetussa laajuudessa. Muiden toimihenkilöiden kuin Liisa Antilan työtehtävien osalta ei kantajaliitto ole kuitenkaan tehnyt kyseenalaiseksi irtisanomisten välttämättömyyttä koskien niitä tehtäviä, joissa irtisanotut toimihenkilöt ovat työskennelleet, vaan se on katsonut lähinnä irtisanomisjärjestyksen olleen väärä. Katsonkin tulleen toteennäytetyksi, että työnantajalla on ollut erityisen painava syy muiden toimihenkilöiden kuin Liisa Antilan irtisanomiseen.

Työnantajaliitto on hyväksynyt jäsenensä menettelyn sekä rationalisointisopimuksen että tiedotussopimuksen rikkomisen osalta. Sillä seikalla, ettei työnantajaliiton ole näytetty hyväksyneen tiedotussopimuksen tai rationalisointisopimuksen rikkomista ennenkuin irtisanomistoimenpiteisiin on ryhdytty, ei ole tässä asiassa merkitystä. Koska yhtiön menettely on kummankin sopimuksen osalta ollut selvästi sopimusten vastaista olisi työnantajaliiton pitänyt edellyttää työnantajan korjaavan laiminlyöntinsä. Työnantajaliitto ei ole edes sen jälkeen kun irtisanomistoimenpiteet oli jo suoritettu velvoittanut työnantajaa tiedotus- tai rationalisointisopimuksen noudattamiseen työntekijöiden työsuhteiden vielä ollessa voimassa. Katsonkin työnantajaliiton syyllistyneen tältä osin valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin. Työnantajaliitto ei ole puuttunut Liisa Antilan irtisanomiseen, minkä vuoksi sen on katsottava syyllistyneen myös tältä osin valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Edellä mainituin perustein harkitsen oikeaksi kanteen muuten hyläten velvoittaa Oy Dentaldepot Ab:n maksamaan Liisa Antilalle korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta 8 000 markkaa, tuomita työehtosopimuslain 7 §:n nojalla Oy Dentaldepot Ab:n maksamaan hyvityssakkoa Suomen Liikeväen Liitolle tiedotussopimuksen tietensä rikkomisesta 750 markkaa sekä rationalisointisopimuksen tietensä rikkomisesta 750 markkaa ja tuomita työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Kaupan Työnantajaliiton maksamaan Suomen Liikeväen Liitolle hyvityssakkoa tiedotussopimuksen, rationalisointisopimuksen ja irtisanomissuojasopimuksen noudattamisen valvonnan laiminlyönneistä 6 000 markkaa. Velvoitan Kaupan Työnantajaliiton sekä Oy Dentaldepot Ab:n korvaamaan yhteisvastuullisesti kantajan oikeudenkäyntikulut 1 200 markalla.