Labor court dismisses union strike claims due to lack of employer notice and specific duty to maintain peace.
Legislator summary
AI generatedThe Labor Court dismissed compensation claims against the Finnish Construction Federation and its regional branch for violating strike obligations. The employer had not provided the unions with specific information about a single employer's site situation that would have allowed them to take special measures for maintaining peace. Consequently, the court ruled that the unions could not be held liable for the strike action taken on that specific site.
Legislator headnote
AI generatedSections 8, 9 and 10 of the Collective Agreements Act; The unions are not liable for strike actions on a specific employer's site if they were not informed of the specific circumstances requiring special measures to maintain peace.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Liiton aluesihteeri oli sopimuksettoman tilan vallitessa lähettänyt liittoon kuuluvan aluejärjestön nimissä alueen työmaiden luottamusmiehille kirjeen, jossa oli ilmoitettu työnantajaliiton jäsenyritysten työmailla koko maassa toimeenpantavasta työnseisauksesta, jonka tarkoituksena oli painostaa työnantajaliittoa allekirjoittamaan uusi työehtosopimus. Siitä huolimatta, että työehtosopimus oli allekirjoitettu ennen aiottua työnseisausta, olivat erään työnantajan palveluksessa olevat eri työmailla työskentelevät työntekijät jääneet kirjeessä ilmoitettuna päivänä pois työstä.
Liitolle tai aluejärjestölle ei ollut esitetty tulleen tilanteesta kysymyksessä olevan yhden työnantajan työmailla sellaista tietoa, että ne olisivat voineet ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin työrauhan ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi näillä työmailla. Liittoa ja aluejärjestöä vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty.
Asianosaiset: Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Rakennustyöläisten Liitto r.y.
RATKAISU
Asianosaisliittojen välillä 21.4.1980 allekirjoitetussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
I. Yleiset määräykset
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
2 §
Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton välillä toukokuun 15 päivänä 1946 allekirjoitettua yleissopimusta. (Yleissopimus on sivulla 57.)
3 §
Allekirjoittaneiden sopimuspuolten vastuu määräytyy lain mukaan.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
V. Työpalkkoja koskevat määräykset
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
VIII. Erinäiset määräykset
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
36 §
Tämän työehtosopimuksen määräykset tulevat voimaan allekirjoituspäivästä alkaen ja ovat voimassa helmikuun 28 päivään 1981 asti. Siitä lähtien sopimuksen voimassaolo jatkuu vuoden kerrallaan, ellei sitä joko allekirjoittanut työnantajaliitto tai työntekijäliitto ole kirjallisesti irtisanonut viimeistään edellisen tammikuun 31 päivänä. Jos sopimus irtisanotaan, on vastapuolelle samalla annettava täydellinen muutosesitys uudesta sopimuksesta.
Helsingissä huhtikuun 21 päivänä 1980
Suomen Rakennusteollisuusliitto Rakennustyöläisten Liitto
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Työehtosopimuksen osana noudatettavassa keskusjärjestöjen välisessä yleissopimuksessa sanotaan muun muassa:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
5. kohta:
Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Rakennustyöläisten Pohjois-Karjalan Aluejärjestö vastasi aluesihteerinsä toiminnasta. Rakennustyöläisten Liitto oli organisoinut kysymyksessä olevan alkuaan valtakunnalliseksi tarkoitetun työnseisauksen, minkä lisäksi se oli laiminlyönyt valvoa, ettei aluejärjestö toimeenpannut työrauhavelvollisuuden vastaisia työtaistelutoimenpiteitä.
Edellä olevilla perusteilla Suomen Rakennusteollisuusliitto on pyytänyt Rakennustyöläisten Liiton ja Rakennustyöläisten Pohjois-Karjalan Aluejärjestön tuomitsemista työrauhavelvollisuuden rikkomisesta tai Rakennustyöläisten Liiton ainakin valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä hyvityssakkoon.
Edellä olevilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.
Asianosaisliitot ja Rakennustyöläisten Pohjois-Karjalan Aluejärjestö, joka on ollut jutussa kuultavana, ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin, katsoen tämän jutun kannalta tarpeettomaksi ottaa kantaa siihen asianosaisliittojen kesken riitaiseksi jääneeseen kysymykseen, onko Rakennusliike Pekka Tavi Ky:n työmailla toimeenpantu työtaistelutoimenpide kohdistunut asianosaisliittojen väliseen työehtosopimukseen, harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun katsoen saavat Rakennustyöläisten Liitto ja Rakennustyöläisten Pohjois-Karjalan Aluejärjestö kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Äimälä, M. Virtanen, P. Virtanen, Olin ja Sulkunen.
Eri mieltä olevan jäsen M. Virtasen lausunto, johon jäsenet Äimälä ja P. Hämäläinen yhtyivät:
Näin ollen harkitsen työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Rakennustyöläisten Liiton ja Rakennustyöläisten Pohjois-Karjalan Aluejärjestön maksamaan Suomen Rakennusteollisuusliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta, kummankin 2 000 markkaa ja molemmat yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Rakennusteollisuusliiton oikeudenkäyntikulut 1 000 markalla.
Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto:
Yhdyn päätöslauselmaan muutoin, mutta katson, että Rakennustyöläisten Liitolle tai Rakennustyöläisten Pohjois-Karjalan Aluejärjestölle ei ole tässä tapauksessa selvitetty aiheutuneen kommandiittiyhtiön työmailla syntyneen tilanteen johdosta velvollisuutta ryhtyä toimenpiteisiin työrauhan ylläpitämiseksi. Harkitsen myös oikeaksi tuomita Suomen Rakennusteollisuusliiton korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton ja Rakennustyöläisten Pohjois-Karjalan Aluejärjestön yhteiset oikeudenkäyntikulut 1 000 markalla.