Labor court dismissed strike action supporting another union's strike as not violating existing collective agreement.

Työntekijäliitto oli toimeenpannut myötätuntotoimenpiteeksi ilmoittamansa työtaistelun työpaikoilla, joilla oli jo voimassa työehtosopimus, tukeakseen omaa, mutta toiseen työehtosopimuspiiriin kuuluvia työpaikkoja koskenutta lakkoaan. Tuettavassa lakossa saavutettavan tuloksen mahdollinen vaikutus mainitun jo voimassa olevan työehtosopimuksen tulkintaan ja soveltamiseen oli niin vähäinen ja välillinen, ettei myötätuntotoimiksi ilmoitettujen työtaistelujen katsottu kohdistuneen voimassa olevan työehtosopimuksen määräyksiin.

Vaikka tuettavan lakon tavoitteiden toteutuminen olisi saattanut myötävaikuttaa työntekijäliiton tavoitteiden toteutumiseen työehtosopimuksen voimassaoloajan päätyttyä siinä työehtosopimuspiirissä, jossa myötätuntotoimenpiteiksi väitetyt työtaistelut toimeenpantiin, tämäkin vaikutus olisi ollut siksi etäistä ja välillistä, ettei se olennaisesti eronnut jollakin alalla käydyllä työtaistelulla ja saavutetulla ratkaisulla toisten alojen työehtoihin yleensä olevasta vaikutuksesta.

Myötätuntotoimenpiteiksi ilmoitettujen työtaistelujen ei katsottu kohdistuneen mainittuun jo voimassa olevaan työehtosopimukseen kokonaisuudessaan eikä sen yksityiseen määräykseen ja vaatimus työntekijäliiton tuomitsemisesta hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hylätty.

Asianosaiset: Suomen Varustamoyhdistys r.y. Suomen Konepäällystöliitto r.y.

RATKAISU

Suomen Varustamoyhdistyksen ja Ålands Redarförening r.f:n sekä Suomen Konepäällystöliiton välillä 29.5.1980 solmitussa, 22.5.198031.1.1982 voimassa olevassa ulkomaanliikenteen konealuksissa palvelevien konepäälliköiden palkkaus ja työehtoja koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

Palkat

Toukokuun 22. päivästä 1980 lukien ovat konepäälliköiden peruspalkat seuraavat:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vähintään 1000 DWT/IHV aluksilla ovat merityöaikalain 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen eli vahtivapaiden konepäälliköiden peruspalkat seuraavat:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pöytäkirjamerkintä:

Varustamo ja vahtiakäyvä konepäällikkö voivat aluskohtaisesti sopia siitä, että konepäällikön taulukkopalkka on 25 % korkeampi kuin 1 momentissa mainittu vahtiakäyvän konepäällikön taulukkopalkka, mutta tällöin ei konepäälliköllä ole oikeutta ylityökorvaukseen.

2 § Palkanlisät

Näiden peruspalkkojen lisäksi konepäällikkö on oikeutettu saamaan seuraavat palkanlisät:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kun Suomen Konepäällystöliiton ja valtion työmarkkinalaitoksen välillä TVH:n saaristo- ja maantielauttojen konepäällystön palkka- ja työehtoja koskevat neuvottelut eivät olleet johtaneet liittoa tyydyttäviin tuloksiin, se oli 20.10.1980 aloittanut näitä lauttoja koskevan lakon, jota oli laajennettu koskemaan myös Ahvenanmaan maakuntalauttoja Ahvenanmaan maakuntahallituksen suhtauduttua niin ikään kielteisesti liiton esittämään vaatimukseen lauttojen konepäälliköiden palkkauksen tarkistamisesta vastaamaan alusten päälliköiden palkkaa. Vaatimustensa tehostamiseksi vastaajaliitto oli sittemmin pysäyttänyt myös merenkulkuhallituksen yhteysalukset.

30.10.1980 Suomen Konepäällystöliitto oli aloittanut työtaistelun myös Suomen Varustamoyhdistyksen jäsenvarustamoiden ulkomaanliikenteessä olevilla konealuksilla siten, että yhdistyksen jäsenen Neste Oy:n laivoja oli pysäytetty 30. ja 31.10. sekä 3.11.1980 yksi laiva kunakin päivänä sekä 6. ja 11.11.1980 kumpanakin päivänä kaksi laivaa. Yhdistyksen jäsenvarustamon Finnlines Ltd:n laivoja oli pysäytetty 5.11.1980 kaksi, 6.11. yksi, 8.11. jälleen kaksi sekä 10.11.1980 vielä yksi alus. Laivojen pysäyttämiset oli toteutettu joko naamioiden ne myötätuntotyötaistelutoimenpiteiksi tai antaen pelkkä pysäyttämismääräys ilmoittamatta lainkaan, minkä vuoksi laivat pysäytettiin.

Jotta kysymyksessä voisi olla myötätuntotyötaistelu, ei sympatiatoimenpiteeseen saanut osaksikaan liittyä tarkoitusta vaikuttaa myös omaan työehtosopimukseen; työtaistelulla ei saanut olla välittömiä eikä välillisiä vaikutuksia omaan sopimukseen. Nyt kysymyksessä olevat työtaistelut ulkomaanliikenteen aluksilla kohdistuivat kuitenkin asianosaisten välillä voimassa olevaan työehtosopimukseen kokonaisuudessaan ja erityisesti sen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Ulkomaanliikenteen konealuksilla toimeenpannut työtaistelut eivät voineet olla myötätuntotyötaisteluja jo senkään vuoksi, että sekä tuettavan työtaistelutoimenpiteen että väitetyn sympatiatyötaistelun toimeenpanijana oli sama ammattiliitto. Mikäli Suomen Konepäällystöliiton "tukitoimet" hyväksyttäisiin sallituiksi myötätuntotyötaisteluiksi, se merkitsisi koko voimassa olevaan työehtosopimusjärjestelmään kuuluvan työrauhavelvollisuuden mitätöitymistä. Järjestö voisi ajaa omia etujaan ristikkäisin työtaistelutoimin, joiden vaikutukset tosiasiallisesti heijastuisivat työehtosopimuspiiristä toiseen. Tämä ei voinut olla hyväksyttävää, mikä ilmenikin työtuomioistuimen tuomiosta n:o 22/1979.

Näillä perusteilla Suomen Varustamoyhdistys on vaatinut Suomen Konepäällystöliiton tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta.

Ulkomaanliikenteen työehtosopimusneuvotteluja keväällä 1980 ei myöskään ollut käyty samanpalkkaisuusvaatimuksen pohjalta, kuten kantajaliitto oli väittänyt. Sen sijaan maantie- ja saaristolautoilla oli jo vuodesta 1977 vallinnut samanpalkkaisuus aluksen päällikön ja konepäällikön kesken. Se, ettei tämä ollut heijastunut ulkomaanliikenteen työehtosopimukseen, osoitti osaltaan, ettei väitettyä heijastusvaikutusta ollut olemassa. Lauttalakossa sen sijaan oli ollut kysymys siitä, että työnantajapuoli oli pyrkinyt poistamaan jo noudatetun samanpalkkaisuuden, jonka säilyttämistä vastaajaliitto oli vaatinut. Pyrkiessään lauttalakon lopettamiseen liiton piirissä oli kuitenkin jo 5.11.1980 eli sen toimeenpanemien myötätuntotyötaistelujen alkaessa ollut olemassa periaatepäätös siitä, että liitto voisi luopua jo vuosia voimassa olleesta samanpalkkaisuudesta, vaikka tästä oli ilmoitettu työnantajapuolelle ja valtakunnansovittelijalle vasta 7.11.1980 tapahtuneessa sovittelutilaisuudessa.

Näillä perusteilla Suomen Konepäällystöliito on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Suomen Varustamoyhdistys on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Kantajapuolelta on jutussa edelleen viitattu työtuomioistuimen tuomiossa n:o 22/1979 käytettyyn perusteluun ristikkäisten työtaistelutoimenpiteiden mahdollisuudesta. Tuossa tuomiossa oli kuitenkin kysymys sellaisen osapuolen tukemisesta, joka itse oli työrauhavelvollisuuden alainen, eikä sama perustelu työtuomioistuimen mielestä sovellu silloin, kun tuettava osapuoli on itse vapaa ryhtymään työtaisteluun.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, etteivät kanteessa tarkoitetut työtaistelutoimenpiteet ole kohdistuneet asianosaisten kesken voimassa oleviin työehtosopimuksiin kokonaisuudessaan eivätkä mihinkään niiden yksityiseen määräykseen, ja harkitsee näin ollen oikeaksi hylätä kanteen.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, Parkkinen, M. Virtanen, Kaski, Kuivanen ja Leivo.

Eri mieltä olevan jäsenen M. Virtasen lausunto, johon jäsenet Parkkinen ja Pyrhönen yhtyivät:

Työtaistelutoimenpiteen jääminen työrauhavelvollisuuden ulkopuolelle sillä perusteella, että kysymyksessä on myötätuntotyötaistelu, edellyttää, ettei sillä pyritä osaksikaan eikä edes välillisesti vaikuttamaan oman työehtosopimuksen piiriin kuuluviin asioihin. Erityisen ankarasti on tätä periaatetta sovellettava silloin, kun alkuperäisen työtaistelun piiriin kuuluvat työntekijät ja tukitoimenpiteisiin ryhtyvät työntekijät ovat järjestäytyneet samaan näissä työehtosopimuksissa osallisena esiintyvään yhdistykseen ja molempia koskevat päätökset tehdään samassa päättävässä elimessä.

Nyt esillä olevassa asiassa on kysymys yhdistyksen molemmille jäsenryhmille tärkeästä periaatekysymyksestä, jota on pyritty ajamaan yli työehtosopimuskausien ulottuvana pitkän aikavälin tavoitteena kulloinkin tarkoituksenmukaisina pidetyin keinoin. Näin ollen ratkaisevana seikkana ei voida pitää sitä, pyritäänkö muutokset saamaan aikaan jo voimassa olevaan työehtosopimukseen. Olennaista merkitystä ei asian periaatteellinen merkitys huomioon ottaen ole myöskään sillä seikalla, että tuettujen vaatimusten piiriin kuuluvien alusten merkitys ja niiden konepäällystön luku on ollut pieni verrattuna ulkomaan liikenteen sopimuspiiriin.

Edellä olevilla perusteilla katson, että Suomen Konepäällystöliitto on toimenpiteillään ulkomaan liikenteen aluksilla pyrkinyt tukemaan omien tavoitteittensa hyväksymistä, ja harkitsen oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Suomen Konepäällystöliiton maksamaan hyvityssakkoa Suomen Varustamoyhdistykselle 5 000 markkaa ja korvaamaan Suomen Varustamoyhdistyksen oikeudenkäyntikulut 1 100 markalla