Labor court allows collective agreement application for maintenance workers based on job similarity despite title changes.

Työnantaja oli toteuttanut tuotantolaitoksessa organisaatiomuutoksen, jolloin korjauspajan kirjoissa olleita ja muitakin työntekijöitä oli siirretty uudelle käynnissäpito-osastolle. Organisaatiouudistuksen yhteydessä siirrettyjen työntekijöiden palkkaus oli tullut vastaamaan tuotanto-osastoilla käytössä olevaa suorituspalkkausta silloinkin kun he olivat aikaisemmin kuuluneet korjauspajojen ammattityöntekijöiden palkkaperusteita koskevan erillisen pöytäkirjan piiriin.

Korjauspajapöytäkirjan mukaan oli kolme edellytystä korjauspajapöytäkirjan soveltamiseksi korjauspajan ulkopuolella olevaan työntekijään. Työntekijän tuli olla laitosmies; hänen tuli olla rinnastettavissa korjauspajan ammattityöntekijöihin tehtävänsä vaativuuden kannalta; ja hänen tuli olla rinnastettavissa näihin myös ammattipätevyytensä kannalta. Korjauspajapöytäkirjan kolmen edellytyksen katsottu täyttyneen neljän työntekijän kohdalta myös heidän työskennellessään käynnissäpito-osastolla.

Kanne jätetty tutkimatta kahden työntekijän osalta, joista toinen oli siirtynyt takaisin korjauspajalle ja toinen oli eronnut yrityksen palveluksesta. He olivat koko käynnissäpito-osaston kirjoilla olonsa ajan saaneet korjauspajapöytäkirjan palkkamääräykset täyttävää palkkaa, joten vahvistusvaatimuksen hyväksyminen ei olisi tuottanut asianomaisille lisää palkkaa. Lisäksi muissa heidän kanssaan samankaltaisissa tapauksissa korjauspajapöytäkirjan soveltamista koskevat periaatteelliset kysymykset tulisivat riittävästi valaistuiksi tutkittaessa kanne muiden työntekijöiden kohdalta. Kanne hylätty kahden työntekijän osalta, koska työtehtävät uudella osastolla eivät täyttäneet korjauspajapöytäkirjassa asetettuja vaatimuksia.

Asianosaiset: Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto r.y. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y.

RATKAISU

Asianosaisliittojen välillä 1.4.1980 allekirjoitetussa kumiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 § Sopimuksen soveltamisala

Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan Ryhmän kumiteollisuusjaoston tehtaiden ja niiden apuosastojen sekä näiden työntekijäin välisissä työsuhteissa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 § Työpalkat

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9. Korjauspajojen ammattityöntekijöiden palkkaperusteista on sovittu sopijaliittojen välisellä erillisellä pöytäkirjalla.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 § Urakkatyö

1. Mikäli työn laatu sen sallii ja se teknillisesti on mahdollista, on tuotannon ja työntekijöiden ansion kohottamiseksi työt mahdollisuuksien mukaan pyrittävä järjestämään urakkatyöksi. Työt, jotka kumiteollisuudessa vakiintuneen tavan mukaan tai teknillisistä taikka tuotannon järjestelyn edellyttämistä syistä on järjestetty urakkatyöksi, suoritetaan urakkatyönä.

2. Urakkatyö on, mikäli mahdollista aikatutkimuksia hyväksikäyttäen, hinnoiteltava siten että työntekijän ansio normaalilla urakkatyövauhdilla nousee alla sovittuun asianomaisen palkkaluokan urakkatyön hinnoittelupalkkaan ja että ansio työn suorituksen tai työtehon lisääntyessä kasvaa vähintään samassa suhteessa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3. Urakkatyötä tehtäessä on ao. työn työkohtainen tuntipalkka taattu.

4. Sellaisissa töissä, joissa se osoittautuu tarkoituksenmukaiseksi, voidaan soveltaa palkkiourakkaa tai tuotantopalkkiojärjestelmää. Tuotantopalkkiotyössä noudatetaan soveltuvin osin mitä edellä tämän pykälän 1. ja 3. kohdissa urakkatyön osalta on sovittu, sekä nk. palkkiourakkatyössä myös mitä 2. kohdassa on hinnoitteluperusteen osalta sovittu. Tuotantopalkkiotyössä maksetaan kiinteänä palkkaosana ao. työn työkohtainen tuntipalkka.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen 7 §:n 9 kohdassa tarkoitetussa, myös 1.4.1980 hyväksytyssä pöytäkirjassa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 §

Ryhmän kumiteollisuusjaostoa koskevan työehtosopimuksen 7 §:n 9. kohdan nojalla sovittiin korjauspajojen ammattityöntekijöiden vähimmäisaikapalkoista seuraavaa:

1. Yleisen 2- tai 3-vuotisen oman alan ammattikoulun hyväksyttävän suorituksen jälkeen 2 vuotta tai vastaavasti 1 1/2 vuotta työskennelleille ja hyvää kehityskykyä osoittaneille ns. nuoremmille ammattityöntekijöille maksetaan vähimmäispalkkaa seuraavasti:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Varsinaisille ns. vanhemmille ammattityöntekijöille, jotka omaavat jäljempänä mainitut pätevyysvaatimukset, maksetaan samoin edellytyksin seuraavasti:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Näiden ammattityöntekijöiden tulee omassa ammatissaan omata seuraava pätevyys:

a) työskentely piirustuksen tai vastaavien ohjeiden mukaan

b) itsenäinen työnsuoritus

c) alansa työkoneiden tuntemus ja käytön hallinta

d) mitta- ja työvälineiden hallitseminen.

Todettiin, että tällainen pätevyys yleensä saavutetaan silloin kun asianomainen on työskennellyt 5 vuotta ammatissaan, jolloin opetusohjelman mukaan hyväksytysti loppuunsuoritetusta lähinnä oman alan ammattikoulusta lasketaan puolet ammatissaoloaikaa korvaavaksi ajaksi.

Työntekijöiden pätevyyttä määriteltäessä voidaan käyttää apuna pätevyyden luokitusjärjestelmiin sisältyviä periaatteita.

3. Vaativissa tai vastuullisissa erikoisammattitöissä maksetaan vähimmäispalkkaa seuraavasti:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ottaen huomioon paikalliset erot tehtävien vaativuudessa sekä työntekijöiden yksilöllisessä pätevyydessä pidettiin asianmukaisena, että noin 25 % 2. kohdassa mainitut ehdot täyttävistä korjauspajojen ammattityöntekijöistä kuuluisi tähän ryhmään.

4. Riippuen tehtävän vaativuudesta ja asianomaisen työntekijän pätevyydestä porrastetaan edellä 1-2. kohdissa mainittujen ammattityöntekijäin henkilökohtaiset aikapalkat edellä mainittujen vähimmäispalkkojen välisille palkka-alueille sekä 3. kohdassa mainittujen ammattityöntekijäin henkilökohtaiset aikapalkat sanotussa kohdassa mainitusta vähimmäispalkasta ylöspäin.

5. Tämän pöytäkirjan määräyksiä sovelletaan myös sellaisiin laitosmiehiin, jotka tehtävänsä vaativuuden ja ammattipätevyytensä kannalta ovat rinnastettavissa korjauspajojen ammattityöntekijöihin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on työtuomioistuimessa lausunut Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän jäsenyrityksen Oy Nokia Ab:n Nokian kumitehtaan toteuttaneen yksipuolisesti 17.12.1979 organisaatiomuutoksen, jolloin 22 korjauspajan kirjoilla ollutta laitosmiestä oli siirretty tuotanto-osastojen kirjoille. Työntekijöiden työtehtävät eivät kuitenkaan olleet muuttuneet. Palkkaperusteet sen sijaan olivat muuttuneet siten, että heihin ei enää sovellettu puhtaasti aikapalkkaan perustuvaa korjauspajapöytäkirjaa. Aikapalkan tilalle oli tullut samanlainen osittain suoritussidonnainen palkkausmuoto kuin tuotanto-osastojen työntekijöilläkin oli, jolloin kokonaisansio muodostui kiinteän osan lisäksi tuotannontoteutumispalkkiosta ja käyttösuhdepalkkiosta.

Koska työntekijäpuoli oli vastustanut muutosta, asiaa oli pyritty selvittämään paikallisissa työryhmissä. Työryhmäkäsittelyn aikana työnantaja oli myöntänyt siirrettyjen työntekijöiden työtehtävien säilyneen ennallaan. Kun työryhmissä ei muutoin ollut saavutettu yksimielisyyttä, oli niiden työskentely lopetettu turhana 21.3.1980. Liittojen välillä oli asiasta neuvoteltu kaksi kertaa, viimeksi 10.4.1980. Tällöin työnantajapuolen mielestä kysymyksessä oli ollut vain kumiteollisuuden yleisen työehtosopimuksen mukaisten palkkaryhmien etsiminen siirretyille henkilöille. Työntekijäpuoli taas olisi halunnut neuvotella korjauspajapöytäkirjan soveltamisesta siirrettyihin. Liittojen väliset neuvottelut olivat päättyneet tuloksettomina.

Työnantaja ei pelkästään muodollisilla organisatorisilla muutoksilla saanut mitätöidä työehtosopimusmääräyksiä. Korjauspajapöytäkirjan 2 §:n 5 kohdan mukaan pöytäkirjan määräyksiä oli sovellettava myös laitosmiehiin, jotka tehtävänsä vaativuuden ja ammattipätevyytensä perusteella olivat rinnastettavissa korjauspajojen ammattityöntekijöihin riippumatta näiden muodollisorganisatorisesta sijoittelusta. Suoritussidonnainen palkkaus ei korjaustyötä tekevillä työntekijöillä ollut mielekäs, koska he eivät voineet suoranaisesti vaikuttaa tuotannon määrään tai laatuun.

Näillä perusteilla kantajaliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan oikeaksi tulkinnan, jonka mukaan liittojen välistä korjauspajojen ammattityöntekijöiden palkkaperusteita koskevaa pöytäkirjaa oli sovellettava seuraaviin esimerkeiksi valittuihin työntekijöihin:

Nikkisen ja Ketosen töihin kuuluivat segmenttimuottien huolto ja korjaus, muotin purkaminen, visuaalinen tarkastus, runkojen ja segmenttipalojen puhdistus, tarvittavat korjaustoimenpiteet, runkojen, segmenttipalojen ja ohjainpulttien maalaus, muotin kokoonpano, muotin toiminnan kokeilu nosturilla, muottien ja tyynyjen asennus puristimille, segmenttimuottien voitelu puristimissa, ilmareikien poraus muotteihin, ilmareikien poraus tyynylaippoihin, uusien muottien ja tyynylaippojen viimeistely ja teräskudospuristinten hydrauliikka, letkujen valmistusta ja paikalleen asennusta sekä valurautamuotin hitsausta.

Kanne ei enää voinut edes koskea Jukka Jokista, koska hän oli siirtynyt takaisin korjauspajaan, eikä Pauli Jalosta, joka oli ottanut lopputilin 14.8.1980. Käynnissäpito-osastolla työskentelyn ajalta heille taas oli maksettu selvästi korjauspöytäkirjan palkkamääräykset ylittävää palkkaa, joten kantajalla oli ollut oikeudellista intressiä heitä koskevan vahvistuskanteen nostamiseksi.

Näillä perusteilla vastaajaliitto on vaatinut, että Kumi- ja Nahkatyöväen Liiton vaatimukset hylättäisiin.

Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on vielä työtuomioistuimessa lausunut, ettei suorituspalkkaukseen siirtymisen yhteydessä työntekijöiden käytännön ansiotaso yleensä ollut laskenut. Liitolla oli kuitenkin oikeudellista intressiä vaatia korjauspajapöytäkirjaa sovellettavaksi kyseisiin työtekijöihin, koska suorituspalkkaus mahdollisti ansiotason laskemisen alle pöytäkirjan mukaisten aikapalkkojen. Kanteesta ei myöskään luovuttu Jokisen ja Jalosen kohdalta, vaan se koski heidän osaltaan aikaa ennen tapahtuneita muutoksia eli sitä, että korjauspajapöytäkirjaa on heidän kohdallaan ollut noudatettava muutostapahtumiin asti. Työehtosopimukseen osallisen yhdistyksen intressissä oli vahvistaa heidänkin tapauksessaan työehtosopimuksen oikea sisältö ja laajuus sekä oikea tulkinta.

Kummassakaan paikallisessa työryhmässä ei ollut päästy yksimielisyyteen työn luonteesta. Kevyen ja raskaan renkaan sekä erikoistuoteosaston työryhmässä ei ollut päästy yksimielisyyteen edes työryhmän toimeksiannon sisällöstä. Työntekijäpuoli olisi halunnut määritellä työntekijäkohtaisesti, tekevätkö työntekijät korjauspajapöytäkirjan tarkoittamaa metallityötä. Työnantajapuoli olisi taas halunnut keskustella tehtävien käynnissäpitoluontoisuudesta. Työnantajapuoli oli esittänyt käsittelyn pohjaksi asiakirjaa, jossa se oli yksipuolisesti ympyröimällä merkinnyt mielestään epäselvät tehtävät. Työryhmää koskevat muistiot oli työnantaja yksipuolisesti laatinut. Työryhmässä oli todettu Nikkisen ja Ketosen työt metallitöiksi, jota ei ollut kuitenkaan muistioon kirjattu. Työntekijäpuoli oli kieltäytynyt allekirjoittamasta muistiota nimenomaan osoittaakseen, ettei työryhmässä ollut sovittu mistään.

Oy Nokia Ab on ollut jutussa kuultavana.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta myös Juhani Nikkisen, Seppo Ketosen, Erkki Antilan ja Pauli Bergin osalta, koska asia näiden osalta olisi sovittu paikallisissa neuvotteluissa. Kun Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto on kuitenkin kiistänyt sovinnon syntymisen ja kun liitolla tämänkin vuoksi on tarvetta vahvistustuomion saamiseen myös Nikkisen, Ketosen, Antilan ja Bergin osalta, ei väitetyn sovinnon toteen näyttäminen voi johtaa kanteen tutkimatta jättämiseen heidän osaltaan, vaan sovinnon mukaiseen asiaratkaisuun, minkä vuoksi työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntiväitteen.

Työtuomioistuin havaitsee Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän nimenomaan todenneen jutun käsittelyn aikana, ettei kevyen ja raskaan renkaan ja erikoistuoteosaston työryhmässä ole otettu kantaa siihen kysymykseen, onko kysymyksessä oleviin työntekijöihin sovellettava korjauspajapöytäkirjaa vai eikö. Tuomiota ei siten voida näidenkään työntekijöiden osalta perustaa yksinomaan tämän työryhmän työn tuloksiin, joilla silti on merkitystä todistusaineistona.

Kanteen asiallinen ratkaisu muodostuu siten korjauspajapöytäkirjan 2 §:n 5 kohdan soveltamiskysymykseksi. Tämän sopimusmääräyksen sanamuodon mukaan on kolme edellytystä korjauspajapöytäkirjan soveltamiseksi korjauspajan ulkopuolella olevaan työntekijään. Työntekijän tulee olla laitosmies; hänen tulee olla rinnastettavissa korjauspajan ammattityöntekijöihin tehtävänsä vaativuuden kannalta; ja hänen tulee olla näihin rinnastettavissa myös ammattipätevyytensä kannalta.

Siihen, mitä laitosmiehellä ymmärretään, ei jutussa ole sanottavasti puututtu. Kantajapuolelta on huomautettu, etteivät käynnissäpito-osaston työntekijät osallistu suoranaisesti varsinaiseen tuotannolliseen työhön, kumituotteiden valmistamiseen. Tämä ei yksin osoita, että kysymys olisi laitosmiehistä, sillä eiväthän esim. tuotanto-osastoilla työskentelevät siivoojat ole laitosmiehiä. Laitosmiehelle on työtuomioistuimen käsityksen mukaan ominaista ainakin, että hän ammattityötekijänä huolehtii tuotantokoneiden kunnosta ja toimintavalmiudesta. Tässä jutussa voidaan työtuomioistuimen mielestä kiinnittää huomiota myös siihen, että Kivimäki, Svansjö ja Berg sekä myös Jokinen ja Jalonen samoin kuin jutussa todistajana kuultu, sittemmin työnjohtajaksi siirtynyt työntekijä ovat ennen käynnissäpito-osastolle siirtymistään tehneet olennaiselta osalta samanlaista työtä työskennellen asianomaisilla tuotanto-osastoilla, mutta ollen laitosmiehen nimellä kunnossapito-osaston kirjoissa.

Tehtävän vaativuuden työtuomioistuin katsoo merkitsevän lähinnä sitä, että tehtävästä suoriutuminen edellyttää ainakin korjauspajapöytäkirjan 2 §:n 1 kohdan mukaista nuoremman ammattityöntekijän pätevyyttä. Vastaavasti merkitsee ammattipätevyyttä koskeva vaatimus sitä, että työntekijällä on sanotun sopimuskohdan mukainen nuoremman ammattityöntekijän pätevyys. Kantajapuolen kantaa, että ammattityöntekijän pätevyys voitaisiin ratkaista pelkästään työskentelyvuosien perusteella, ei työtuomioistuimen mielestä ole osoitettu oikeaksi. Jutussa ei ole kysymys siitä, olisiko kanteen käsittämiä työntekijöitä pidettävä vanhempina ammattityöntekijöinä tai erikoisammattityöntekijöinä korjauspajapöytäkirjan mielessä.

Kanteessa tarkoitettujen eri työntekijöiden osalta työtuomioistuin toteaa seuraavaa:

Olavi Kivimäki on käynyt 3-vuotisen konekorjauslinjan ammattikoulun, jonka jälkeen hän on ollut Oy Nokia Ab:n Kumitehtaalla laitosmiehenä 6 vuotta. Organisaatiomuutoksen jälkeen hän on toiminut alkuvalmisteluosastolla käyttöasettajana. Hänen tehtäviinsä kuuluvat osastolle tyypillisten koneiden ja laitteiden korjaukset, asennukset ja kunnossapito. Hän joutuu työssään hitsaamaan ja poraamaan, asentamaan laakereita sekä hiomaan. Työn on myönnetty olevan luonteeltaan lähellä kunnossapitotyötä ja työnkuvauslomakkeessa on todettu työntekijältä vaadittavan ammattikoulutusta sekä riittävät tiedot hitsaustekniikasta, hydrauliikasta ja pneumatiikasta. Kivimäen työn on osoitettu olevan melko itsenäistä ja oma-aloitteistakin. Hän voi valita työjärjestystään. Hänen työtehtäviensä ei ole osoitettu muuttuneen tuotannollisempaan suuntaan organisaatiomuutoksen yhteydessä.

Pauli Berg on suorittanut 3-vuotisen autonasentajalinjan ammattikoulussa ja sen jälkeen toiminut puolitoista vuotta autonasentajana. Vuodesta 1971 hän on ollut kumitehtaalla laitosmiehenä. Berg suorittaa raskaan renkaan puolella tarpeellisia säätöjä, asetuksia, huoltoja ja puhdistuksia. Tässä tehtävässään hän vaihtaa koneisiin osia ja suorittaa asetuksiin ja säätöihin liittyviä koneiden kokeiluja. Hänen tehtäviinsä kuuluu katkenneiden pulttien porausta ja kierteytystä, sylintereiden tiivisteiden ja osien vaihtoja, kuljettimien telojen hitsausta ja vaihtoa sekä katkenneiden ja kolhiintuneiden putkien ja letkujen valmistamista ja paikalleen asentamista. Työajasta 1-3 % on ollut hitsausta. Berg on jo ennen organisaatiomuutosta osallistunut koon vaihtoihin ja siihen liittyviin asetuksiin ja säätöihin. Työ on jatkunut samanlaisena muutoksen jälkeen.

Edellä on todettu, että organisaatiouudistuksen yhteydessä on aikaisemmin laitosmiehen nimellä työskennelleiden työntekijöiden ammattinimikkeitä muutettu. Nämä työntekijät ovat kuitenkin edelleen suorittaneet olennaisesti samanlaisia tehtäviä kuin aikaisemmin laitosmiehinä. Työtuomioistuin katsoo, ettei pelkästään nimityksen muutos voi estää korjauspajapöytäkirjan soveltamista entisenlaisia töitä tekeviin työntekijöihin. Työtuomioistuin katsoo edelleen, että Kivimäen, Nikkisen, Ketosen ja Bergin edellä selostetut olennaisesti entisenlaisina jatkuneet työt täyttävät vaativuudeltaan korjauspajapöytäkirjan 2 §:n 5 kohdan vaatimukset. Sama koskee vastaavasti heidän ammattipätevyyttään, jota ei jutun käsittelyn yhteydessä ole vastaajapuolelta kiistettykään.

Svansjön työt ovat noin 80-prosenttisesti huoltotyön luontoisia ja vain noin 20-prosenttisesti metallialan työtä, lähinnä vuorottamista käynnissäpitotöissä ja avustamista kunnossapitotöissä. Työtuomioistuin katsoo, etteivät hänen tehtävänsä uudella osastolla vastaa vaativuudeltaan korjauspajapöytäkirjassa asetettuja vaatimuksia.

Antila on aikaisemmin tehnyt tuotantopuolelle luettuja töitä ja jatkaa niitä edelleen uudella osastolla. Vaikka hänen töihinsä on tullut lisää laitosmiesluontoisia tehtäviä, näitä ei työtuomioistuimen mielestä kuitenkaan ole niin paljon eivätkä ne ole niin vaativia, että ne täyttäisivät korjauspajapöytäkirjan vaatimukset.

Asianosaisten välillä on käsittelyn aikana ollut erimielisyyttä siitä, voidaanko korjauspajapöytäkirjan piiriin kuuluvien työntekijöiden palkkauksessa käyttää suorituspalkkajärjestelmää. Tämä kysymys ei kuitenkaan ole kanteen kohteena eikä sillä työtuomioistuimen mielestä ole asian ratkaisemisen kannalta suoranaista merkitystä.

Edellä kerrottujen seikkojen perusteella työtuomioistuin, hyläten kanteen Pentti Svansjön ja Erkki Antilan osalta, harkitsee oikeaksi vahvistaa, että Olavi Kivimäkeen, Juhani Nikkiseen, Seppo Ketoseen ja Pauli Bergiin on heidän työskennellessään edellä kuvatuissa käynnissäpitotöiksi nimitetyissä tehtävissä sovellettava kumiteollisuuden työehtosopimukseen liittyvää pöytäkirjaa korjauspajojen ammattityöntekijöiden palkkausperusteista. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Hurmalainen, Parkkinen, Kaski, Kuivanen ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.