Legislator Case Law & Legislation
DE FR IT EN
Analyze in Legislator
TT:1981-33 AI generated

Labor court dismissed union strike claims against employer and union for violating collective agreement on foreign work costs.

Case Number TT:1981-33
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed
Open official source Machine-readable Markdown (.md)

Legislator summary

AI generated

The labor court dismissed the construction union's strike action against the employer and the employer's union regarding violations of a collective agreement on foreign work costs. While the employer was fined for breaching the agreement and the employer's union for failing to supervise, the local union's strike was rejected because the manager's advice to workers did not constitute a strike. The court held that the employer's union failed to prove the employer knew of the breach and took no corrective action, yet the local union's conduct was deemed insufficient to violate peace obligations.

Legislator headnote

AI generated

Section 7 of the Collective Agreements Act; Section 8 and 9 of the Collective Agreements Act: A collective agreement provision on foreign work costs requires specific negotiation; a union's reminder to workers about such provisions does not constitute a strike, and a union's failure to act after learning of a breach does not automatically constitute a violation if no proof of knowledge or inaction exists.

Keywords

AI generated
collective agreement violation foreign work costs strike action dismissal peace obligation breach union supervision duty employer liability labor dispute resolution

Cited Legislation

AI generated
Section 7 of the Collective Agreements Act
Section 8 of the Collective Agreements Act
Section 9 of the Collective Agreements Act
Section 10 of the Collective Agreements Act
AI generated
labour_1981_53
Labor court orders employer and unions to pay fines for violating collective agreement on foreign work costs.
labour_1981_129
Employer fined for breaching collective agreement on rest and meal facilities; union's monitoring duty not proven.
labour_2006_14
Labor court dismissed union claims for trustee protection but allowed overtime compensation and fines for union inaction.
labour_1984_65
Labor court allows union's claim against employer and union for collective agreement breach and supervision failure.
labour_2017_12
Labor court fines employer for minor collective agreement breach regarding insufficient shift roster visibility.

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Yritys oli lähettänyt suomalaisia rakennustyöntekijöitä työskentelemään Libyassa sijaitsevalle meijerityömaalle. Yritys ei ollut jutun pääkäsittelypäivään mennessä sopinut työehtosopimuksen mukaisesta erityisten olosuhteiden aiheuttamien kustannusten korvauksesta. Paikalliset ja liittojen väliset neuvottelut eivät olleet johtaneet tulokseen. Myöskään hiljaista sopimusta asiasta ei katsottu syntyneen. Yritys tuomittu työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja työnantajaliitto valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Vaikka aluetoimistossa toimitsija oli kiinnittänyt työntekijöiden huomiota työehtosopimusmääräyksien ulkomailla tehtävää työtä käsitteleviin kohtiin, se ei ollut työehtosopimukseen kohdistunut työtaistelutoimenpide. Aluejärjestöä ja työntekijäliittoa vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. ja OMP-Yhtymä Oy Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Rakennustyöläisten Liitto r.y.

RATKAISU

Rakennustyöläisten Liiton ja Suomen Rakennusteollisuusliiton kesken 18.2.1979 solmitussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

I. Yleiset määräykset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 §

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton välillä toukokuun 15 päivänä 1946 allekirjoitettua yleissopimusta. (Yleissopimus on sivulla 57).

3 §

Allekirjoittaneiden sopimuspuolten vastuu määräytyy lain mukaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VI. Erinäisiä korvauksia koskevat määräykset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

20 §

1. Milloin työkohde sijaitsee Suomen rajojen ulkopuolella, työsuhteessa noudatetaan Suomen työoikeutta ja työntekijän sosiaaliturvaa koskevaa lainsäädäntöä sekä rakennusalan kulloinkin voimassa olevaa työehtosopimusta niin kuin Suomen alueella suoritettavassa työssä.

2. Ulkomaisessa työkohteessa maksetaan I paikkakuntakalleusluokan mukaista palkkaa.

3. Työntekijälle maksetaan, paitsi työehtosopimuksessa määrättyä palkkaa, myös erityisten olosuhteiden aiheuttamien kustannusten korvausta siltä osin kuin ne ylittävät vastaavat kustannukset kotimaassa. Korvauksen suuruudesta on sovittava Rakennustyöläisten Liiton kanssa kussakin tapauksessa erikseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen 2 §:ssä mainitussa yleissopimuksessa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. kohta:

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rakennustyöläisten Liitto on Suomen Rakennusteollisuusliittoa vastaan työtuomioistuimessa vireille panemassaan kanteessa lausunut, että Suomen Rakennusteollisuusliiton jäsenyrityksellä OMP-Yhtymä Oy:llä oli meijerirakennustyömaa Libyassa, jonne oli viety suomalaisia rakennustyöläisiä työskentelemään. Työehtosopimuksen 20 §:n 3 kohdan mukaista sopimusta erityisten kustannusten korvaamisesta Rakennustyöläisten Liiton kanssa ei kuitenkaan ollut tehty, vaikka Suomen Rakennusteollisuusliitto oli ollut tietoinen, että työtuomioistuin oli jo kahdesti todennut tämän työehtosopimusmääräyksen tulkinnaksi, että siinä tarkoitettu sopimus oli tehtävä ennen työntekijöiden lähettämistä ulkomaille.

Rakennustyöläisten Liitto oli 7.11.1979 ottanut asiasta kirjeitse yhteyttä Suomen Rakennusteollisuusliittoon ja yhtiöön. Liittojen kesken asiasta oli neuvoteltu 13.11. ja 30.11.1979 sekä 4.1. ja 14.5.1980, mutta sopimusta ei ollut syntynyt. Viimeksi mainituissa neuvotteluissa oli tapahtuneeksi rikkomukseksi yksilöity se, että OMP-Yhtymä Oy ei ollut sopinut työehtosopimuksen edellyttämin tavoin erityisten kustannusten korvaamisesta ennen kuin oli lähettänyt työntekijöitä työskentelemään Libyaan. Tällöin oli myös vaadittu työnantajaa lopettamaan työehtosopimuksen vastainen menettely ja sopimaan korvauksista Rakennustyöläisten Liiton kanssa.

Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että OMP-Yhtymä Oy on, lähettäessään työntekijöitä työskentelemään Libyaan sopimatta Rakennustyöläisten Liiton kanssa erityisten olosuhteiden aiheuttamien kustannusten korvaamisesta, menetellyt rakennusalan työehtosopimuksen 20 §:n vastaisesti. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut OMP-Yhtymä Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Sanotuilla perusteilla Suomen Rakennusteollisuusliitto on vaatinut Rakennustyöläisten Liiton kanteen hylkäämistä.

Suomen Rakennusteollisuusliitto on Rakennustyöläisten Liittoa vastaan vireille panemassaan vastakanteessa lausunut Rakennustyöläisten Oulun Aluejärjestön syyllistyneen työrauhavelvollisuuden vastaiseen työtaistelutoimenpiteeseen sen kiellettyä työntekijöitä solmimasta OMP-Yhtymä Oy:n kanssa työsopimuksia. Työtaistelutoimenpide oli kohdistunut vuoden 1979 rakennusalan työehtosopimuksen 20 §:n 3 kohtaan sekä työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen 5 kohtaan. Rakennustyöläisten Liitto oli puolestaan laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Suomen Rakennusteollisuusliitto on vaatinut Rakennustyöläisten Oulun Aluejärjestön tuomitsemista työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja Rakennustyöläisten Liiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon.

Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Suomen Rakennusteollisuusliiton kanteen hylkäämistä huomauttaen vielä, että Rakennustyöläisten Liiton toiminta liiton toimitsijan ja yhtiön varatoimitusjohtajan käymän puhelinkeskustelun jälkeen ei ollut niin passiivista, että työnantajapuolella olisi ollut mitään syytä olettaa Rakennustyöläisten Liiton hyväksyneen Libyassa noudatetut työehdot ja hiljaisen sopimuksen niiden sisällöstä syntyneen. Rakennustyöläisten Liitto oli kaikissa asiaa koskevissa neuvotteluissa ollut aloitteen tekijänä. 7.11.1979 lähetetyssä kirjeessä oli voitu ainoastaan todeta tapahtunut työehtosopimuksen rikkominen, kun työntekijöiden viemisestä Libyaan oli saatu varmuus.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Rakennustyöläisten Oulun Aluejärjestö on ollut kuultavana Suomen Rakennusteollisuusliiton kanteen johdosta.

Suomen Rakennusteollisuusliitto puolestaan on katsonut Rakennustyöläisten Oulun Aluejärjestön syyllistyneen työrauhavelvollisuuden vastaiseen työtaisteluun kieltämällä työntekijöitä solmimasta OMP-Yhtymä Oy:n kanssa työsopimuksia. Mitään selvitystä kanteensa tueksi Suomen Rakennusteollisuusliitto ei ole esittänyt, ja useita työsopimuksia Libyan työmaalle on edellä sanotuin tavoin tehtykin. Sitä seikkaa, että aluetoimiston edellä mainittu toimitsija on keskustellessaan työntekijöiden kanssa kiinnittänyt näiden huomiota työehtosopimuksen määräyksiin ulkomailla tehtävästä työstä ja kehottanut heitä harkitsemaan, onko syytä lähteä ulkomaille työskentelemään ilman työehtosopimusmääräysten mukaista sopimusta, työtuomioistuin ei tässä tilanteessa pidä työehtosopimukseen kohdistuneena työtaistelutoimenpiteenä. Näin ollen Rakennustyöläisten Oulun Aluejärjestön ei ole näytetty syyllistyneen tässä yhteydessä työrauhavelvollisuuden rikkomiseen eikä Rakennustyöläisten Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyömiseen.

OMP-Yhtymä Oy ei ole työtuomioistuimen mielestä tuonut esiin seikkoja, joiden nojalla voitaisiin katsoa, ettei se olisi edellä kerrotulla menettelyllään rikkonut työehtosopimusta tietensä. Suomen Rakennusteollisuusliitto ei ole, sen jälkeen kun se sai tiedon OMP-Yhtymä Oy:n menettelystä, ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin saadakseen yhtiön noudattamaan työehtosopimuksen määräyksiä ulkomailla tehtävästä työstä.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee Suomen Rakennusteollisuusliiton kanteen hyläten oikeaksi tuomita työehtosopimuslain 7 §:n nojalla OMP-Yhtymä Oy:n maksamaan työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta hyvityssakkoa Rakennustyöläisten Liitolle 800 markkaa ja työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Suomen Rakennusteollisuusliiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä 4 000 markkaa sekä velvoittaa OMP-Yhtymä Oy:n ja Suomen Rakennusteollisuusliiton korvaamaan yhteisvastuullisesti Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Äimälä, M. Virtanen, P. Virtanen, Kenraali ja Olin.

Tuomio oli yksimielinen.