Labor court orders unions to pay fines for insufficient strike prevention during work stoppages.

Lakkojen tarkoituksena oli pääasiassa ollut tukea työntekijäin vaatimusta urakkapalkkojen korottamisesta, joten ne olivat tältä osin kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen urakkapalkkamääräyksiin.

Työntekijäpuolelta oli ilmoitettu, että kahtena päivänä järjestettyjen työnseisausten aiheena olisi ollut työnantajan edustajan suorittama yksipuolinen työtuntijärjestelmän muutos. Sikäli kuin työntekijäpuolen ilmoittama lakon syy piti paikkansa, työntekijät olivat jäämällä lakkoon, sen sijasta että olisivat saattaneet työnantajan menettelyn käsiteltäväksi työehtosopimuksen mukaisella tavalla, ryhtyneet työehtosopimuksen työaikamääräyksiin kohdistuneeseen työtaistelutoimenpiteeseen.

Siltä osin kuin työnseisauksen tarkoituksena oli ollut työehtosopimusneuvottelujen vauhdittaminen työtaistelu oli kohdistunut voimassa olevan työehtosopimuksen niihin määräyksiin, jotka olivat työehtosopimusneuvottelujen kohteena.

Kun otettiin huomioon työtaistelujen lukumäärä ja sekä luottamusmiesten että kummankin ammattiosaston toimikunnan jäsenten osallistuminen työnseisauksiin, mistä ammattiosaston toimikunnan jäsenten osallistuminen työnseisauksiin, mistä ammattiosastot myös vastasivat, ammattiosastojen toimenpiteet työrauhan tunaamiseksi olivat olleet riittämättömiä. Ammattiosastot tuomittu hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Asianosaiset: Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Metallityöväen Liitto r.y.

RATKAISU

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton välillä 11.3.1980 tehdyssä metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liitteinä olevia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

Yleissopimus 15.5.1946

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

II TYÖPALKAT

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 § Suorituspalkka

Mom. 1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se teknillisesti on mahdollista, on työntekijälle varattava tilaisuus suorittaa työtä suorituspalkalla. Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava 7 §:n 6 tai 7 momentin mukaisiin työkohtaisiin tuntipalkkoihin.

Urakkatyössä on hinnoittelun oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta eli työkohtaista palkkaa korkeammaksi ja kasvaa työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mom. 2. Sellaisesta urakasta, jota varten ei ole kiinteää työhinnoittelua, sovitaan työnantajan ja sen työntekijän tai niiden työntekijöiden välillä, joille urakkaa tarjotaan, mikäli mahdollista jo ennen työn alkamista yksikkö- eli urakkahinta.

Työntekijällä on tällöin oikeus saada välttämättömiä tietoja yksikköhinnan ja ansion laskemisen perusteista.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mom. 4. Urakkahintaan vaikuttavien tekijöiden pysyessä muuttumattomina urakkahinta pidetään ennallaan. Urakkahinnan tulee vastata todellisia olosuhteita ja menetelmiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

IV TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

13 § Säännöllinen työaika

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työajan sijoitus

Mom. 2. Työajan alkaminen ja päättyminen sekä tarpeelliset väliajat työssä sovitaan paikallisesti lain ja tämän työehtosopimuksen rajoissa.

Käytännön vaatimista tilapäisistä muutoksista neuvotellaan ennen muutoksen toimeenpanemista pääluottamusmiehen kanssa. Muutoksista ilmoitetaan asianomaisille työntekijöille, mikäli mahdollista, viikkoa ennen muutoksen toimeenpanoa, kuitenkin viimeistään kolmantena muutoksen voimaantuloa edeltävänä päivänä, ellei ole kysymys hätätyöstä tai siihen verrattavasta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VIII ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Mom. 1. Jos työnantajan ja työntekijän välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista, tulkintaa tai rikkomista koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijäin kesken. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja viimeistään viikon kuluessa siitä, kun neuvotteluesitys on tehty. Neuvottelut on käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen. Asian johdosta ei saa ryhtyä työnseisaukseen eikä muuhunkaan toimenpiteeseen toisen osapuolen painostamiseksi tai työn säännöllisen kulun häiritsemiseksi. Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, voidaan se alistaa ao. liittojen ratkaistavaksi. Jos toinen paikallinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on selostettu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta yksityiskohtaisine perusteluineen. Muistiosta on annettava molemmille paikallisille osapuolille kappale.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

IX SOPIMUKSEN VOIMASSAOLO

31 § Sopimuksen voimassaoloaika

Tämä sopimus on voimassa 28. päivään helmikuuta 1981 saakka jatkuen senkin jälkeen vuoden kerrallaan, ellei sitä viimeistään kaksi kuukautta ennen sen päättymistä ole kummaltakaan puolelta kirjallisesti irtisanottu.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen 2 §:ssä mainitussa yleissopimuksessa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. kohta:

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on Metallityöväen Liittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että sen jäsenyrityksen Rauma-Repola Oy:n Lokomon tehtaiden työntekijät olivat painostaakseen työnantajaa suostumaan tämän perusteettomana torjumaan vaatimukseen urakkapalkkojen korottamisesta 6-10 %:lla ryhtyneet työehtosopimusta rikkoen lakkoon seuraavasti:

Päivämäärä Klo Osasto Osallistuneita työntekijöitä 9.1.1981 11.30-15.30 levyosasto 142 9.1.1981 11.30-15.30 hydrauliosasto 23 9.1.1981 10.00-14.00 koneistusosasto 122 ja 18.00-22.00 14.1.1981 11.30-15.30 levyosasto 140 16.1.1981 10.00-14.00 koneistusosasto 124 ja 18.00-22.00 16.1.1981 11.30-15.30 hydrauliosasto 22 20.1.1981 11.30-15.30 levyosasto 142 23.1.1981 6.00-14.00 koneistusosasto 124 ja 14.00-22.00 23.1.1981 11.30-15.30 hydrauliosasto 22 26.1.1981 18.00-22.00 koneistusosasto 53 27.1.1981 10.00-14.00 koneistusosasto 71 ja 11.30-15.30 30.1.1981 11.30-15.30 levyosasto 142 30.1.1981 11.30-15.30 hydrauliosasto 22 3.2.1981 1,5 tuntia koko tehdas n. 1370 vuorossa 5.2.1981 10.00-14.00 koneistusosasto 124 ja 18.00-22.00 5.2.1981 11.30-15.30 hydrauliosasto 27 9.2.1981 11.30-15.30 levyosasto 180 13.2.1981 10.00-14.00 koneistusosasto 194 ja 18.00-22.00 13.2.1981 11.30-15.30 hydrauliosasto 22

Edelleen olivat sulaton työntekijät aloittaneet 16.2.1981 illalla koko yövuoron pituisen lakon, joka oli seuraavana päivänä jatkunut niin, että myös aamuvuoron työntekijät olivat olleet lakossa koko työvuoron ja iltavuoron työntekijät olivat aloittaneet työvuoronsa alussa lakon, jonka oli ilmoitettu kestävän työvuoron loppuun. Lakko oli 17.2.1981 laajentunut koko tehtaalle siten, että aamuvuoro oli ollut lakossa työvuoron neljä viimeistä tuntia, päivävuoro oli aloittanut lakon, jonka oli ilmoitettu kestävän vuoron neljä viimeistä tuntia, ja iltavuoron oli ilmoitettu olevan vuoron neljä viimeistä tuntia lakossa.

Työtaistelut olivat kohdistuneet selvästi voimassa olevan työehtosopimuksen mm. palkkausta koskeviin määräyksiin.

Tampereen Metallityöväen Ammattiosastoa työpaikalla edustava pääluottamusmies enempää kuin osastojen luottamusmiehet tai ammattiosastojen muut edustajat työpaikalla eivät olleet ryhtyneet toimenpiteisiin työehtosopimuksen vastaisten työtaistelujen syntymisen ehkäisemiseksi, niiden tuomitsemiseksi tai lopettamiseksi, vaan olivat vaatimuksia esittämällä ja niitä tukemalla sekä myös työtaisteluun osallistumalla selvästi asettuneet tukemaan työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia. Ammattiosastojen taholta ei muutenkaan ollut voitu havaita toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi tai säilyttämiseksi.

Näillä perusteilla Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kummankin ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyömisestä.

Kanteeseen vastatessaan Metallityöväen Liitto on lausunut, että työntekijät olivat ryhtyneet lakkoon Rauma-Repola Oy:n Lokomon tehtailla kanteessa mainittuina aikoina ja siinä mainitussa laajuudessa. Levyosaston lakkoon oli 9.2.1981 kuitenkin osallistunut vain 160 työntekijää ja 20 työntekijän osalta työnantaja oli keskeyttänyt palkanmaksun. 13.2.1981 järjestettyyn lakkoon oli osallistunut vain 180 työntekijää ja muiden osalta työnantaja oli keskeyttänyt palkanmaksun. 26.1. ja 27.1.1981 olleet lakot olivat aiheutuneet työnantajan edustajien suorittamasta yksipuolisesta työtuntijärjestelmän muutoksesta. 3.2.1981 ja 16.-17.2.1981 olleet lakot olivat olleet ns. vauhdituslakkoja seuraavan työehtosopimuksen jouduttamiseksi.

Tampereen Metallityöväen Ammattiosaston puheenjohtaja oli useaan kertaan työosastojen kokouksissa korostanut työrauhavelvoitteen noudattamista ja kehottanut työntekijöitä pysymään työpaikalla, muun ohessa työosaston kokouksessa torstaina 5.2.1981. Pääluottamusmies ei ollut osallistunut muihin työtaisteluihin kuin 3.2.1981 olleeseen vauhdituslakkoon. Tampereen Metallialan Työntekijäin Ammattiosaston toimikunnan kokouksessa oli käsitelty työtaisteluja ja kehotettu toimikunnan työpaikalla olevia jäseniä toimimaan työrauhavelvoitteen mukaisesti. Metallityöväen Liitto katsoi ammattiosastojen ryhtyneen riittäviin toimenpiteisiin työtaistelujen syntymisen ehkäisemiseksi, tuomitsemiseksi ja lopettamiseksi.

Sanotuilla perusteilla Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Tampereen Metallityöväen Ammattiosasto ja Tampereen Metallialan Työntekijäin Ammattiosasto ovat olleet kuultavina kanteen johdosta.

Lakkoihin on kaikkina päivinä lukuunottamatta 26.1.1981 järjestettyä koneistusosaston työnseisausta osallistunut Tampereen Metallityöväen Ammattiosastoa työpaikalla edustavia luottamusmiehiä, ammattiosaston puheenjohtaja heidän joukossaan. 9., 16., 23. ja 27.1. sekä 3. ja 17.2.1981 järjestettyihin työnseisauksiin on osallistunut Tampereen Metallialan Työntekijäin Ammattiosastoa edustavia luottamusmiehiä. Lisäksi kummankin ammattiosaston toimikunnan jäseniä on osallistunut 3.2. ja 17.2.1981 järjestettyihin koko tehtaan työnseisauksiin ja yksi Tampereen Metallialan Työntekijäin Ammattiosaston toimikunnan jäsen 9.2. ja yksi 13.2.1981 pidettyyn lakkoon.

Lakkojen tarkoituksena on pääasiassa ollut tukea työntekijäin vaatimusta urakkapalkkojen korottamisesta, joten ne ovat tältä osin kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen urakkapalkkamääräyksiin.

Työntekijäpuolelta on ilmoitettu, että 26 ja 27.1.1981 järjestettyjen työnseisausten aiheena olisi ollut työnantajan edustajan suorittama yksipuolinen työtuntijärjestelmän muutos eli se, että erään työntekijän yhden työpäivän alkaminen ja päättyminen oli siirretty, työnantajapuolen ilmoituksen mukaan hänen kanssaan tehdyn sopimuksen perusteella, kahta tuntia myöhemmäksi neuvottelematta asiasta myös pääluottamusmiehen kanssa, niin kuin työehtosopimuksen 13 §:n 2 momentin 2 kappaleen mukaan olisi työntekijöiden mielestä pitänyt. Sikäli kuin työntekijäpuolen ilmoittama lakon syy pitää paikkansa, työntekijät ovat jäämällä lakkoon, sen sijasta että olisivat saattaneet työnantajan menettelyn käsiteltäväksi työehtosopimuksen 30 §:n mukaisella tavalla, ryhtyneet työehtosopimuksen työaikamääräyksiin kohdistuneeseen työtaistelutoimenpiteeseen.

3.2. ja 16.-17.2.1981 järjestettyjen työnseisausten tarkoituksena on ollut työehtosopimusneuvottelujen vauhdittaminen. Tältä osin työtaistelu on kohdistunut voimassa olevan työehtosopimuksen niihin määräyksiin, jotka ovat olleet työehtosopimusneuvottelujen kohteena.

Tampereen Metallityöväen Ammattiosaston puheenjohtaja ja Tampereen Metallialan Työntekijäin Ammattiosaston toimikunta ovat kylläkin kehottaneet työntekijöitä noudattamaan työrauhavelvoitetta ja pysymään työpaikalla. Kun otetaan huomioon työtaistelujen lukumäärä ja sekä luottamusmiesten että kummankin ammattiosaston toimikunnan jäsenten osallistuminen työnseisauksiin, mistä ammattiosastot myös vastaavat, toimenpiteet ovat olleet riittämättömiä.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Tampereen Metallityöväen Ammattiosaston ja Tampereen Metallialan Työntekijäin Ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle, edellisen 7 000 markkaa ja jälkimmäisen 5 000 markkaa ja velvoittaa kummankin yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 400 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, Äimälä, M. Virtanen, Leivo, P. Virtanen ja Olin.

Tuomio oli yksimielinen.