Employer liable for collective agreement wages despite good faith ignorance of terms.

Työnantajalla oli velvollisuus ottaa selvää työehtosopimuksen palkkamääräysten sisällöstä ja noudattaa niitä, eikä työnantaja voinut säännönmukaisesti tietämättömyytensä tai vilpittömään mieleensä vedoten vapautua työehtosopimuksen selvän sisällyksen mukaisen palkan maksamisesta.

Työntekijän palkasta sovittaessa oli hänen työajastaan samalla tosin sovittu tavalla, johon työnantaja ei ilmeisesti olisi suostunut, jos palkkasopimuksen määräyksiin olisi asianmukaisesti kiinnitetty huomiota. Siihen, että tämän vuoksi voitaisiin poiketa edellä mainitusta työnantajan vastuuta työehtosopimuksen mukaisen palkan maksamista koskevasta pääsäännöstä, ei jutussa ollut esitetty riittäviä, ko. työehtosopimusmääräysten tarkoitukseen liittyviä tai muitakaan perusteita.

Ko. tapaus erottui siksi selvästi aikaisemmasta työtuomioistuimen ratkaisusta, ettei työnantajaliitto ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Aikaisempien palkkasaatavien osalta liitto vapautui vastuusta myös sillä perusteella, että asianomaiset palkkasopimukset oli työnantajapuolella tuolloin solminut toinen liitto.

Myös työehtosopimuksen tieten rikkomista koskeva kannevaatimus hylätty.

Asianosaiset: Pankkitoimihenkilöliitto r.y. Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y. ja Pankkialan Työnantajaliitto r.y.

RATKAISU

Liiketyönantajain Keskusliiton ja Pankkitoimihenkilöliiton kesken 30.12.1970 tehdyssä ja 1.1.197131.3.1973 voimassa olleessa osuuspankkien ja säästöpankkien toimihenkilöitä koskeneessa palkkasopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

3 § Palkkaryhmät

Työn ja laadun vastuunalaisuuden mukaan toimihenkilöt jaetaan palkkaryhmiin seuraavasti:

Varsinaiset pankkityöt ja muut työt

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Palkkaryhmään kuuluvat

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

- konttorinhoitajat, jos alaisia on enintään 1;

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Palkkaryhmittelyä koskevia selventäviä ja täydentäviä määräyksiä

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Palkkasopimuksen mielessä on konttorin esimiehellä, konttorin hoitajalla ja konttorin johtajalla sama merkitys. Konttorinhoitajana pidetään ao. konttorissa säännöllisesti työskentelevää konttorin toiminnasta vastaavaa toimihenkilöä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10 § Lyhennetyn työajan vähimmäispalkat

Jos toimihenkilön säännöllinen työaika työsopimuksen mukaan viikolla, johon ei sisälly juhla- tai pyhäpäiviä, on 32 tuntia tai sitä vähemmän, saadaan hänen vähimmäispalkkansa jakamalla ao. taulukkopalkka luvulla 38 sekä kertomalla näin saatu luku toimihenkilön viikkotuntien määrällä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Osuus- ja säästöpankkien konttorinhoitajia koskevat edelle jäljennetyt määräykset ovat olleet muuttamattomina Liiketyönantajain Keskusliiton ja Pankkitoimihenkilöliiton 16.5.1973 tekemässä palkkasopimuksessa, ja ne ovat säilyneet saman sisältöisinä Pankkialan Työnantajaliiton ja Pankkitoimihenkilöliiton 14.4.1975, 15.3.1976 ja 5.5.1977 tekemissä palkkasopimuksissa.

Pankkitoimihenkilöliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että liiton jäsen pankkitoimihenkilö Tuula lisakkila oli ollut työsuhteessa Liiketyönantajain Keskusliiton ja sittemmin Pankkialan Työnantajaliiton jäsenyritykseen Hauhon Säästöpankkiin 1.9.1972 lukien, työskennellen sanotusta päivämäärästä mainitun pankin Alvettulan konttorin konttorinhoitajana. Iisakkilan palkka oli 1.9.1972-30.9.1979 ollut 3 palkkaryhmän mukainen. Päivämäärästä 1.10.1979 lukien hänelle oli maksettu tuolloin voimassa olleen palkkasopimuksen 6 §:n 1 kohdan mukaista konttorinhoitajan palkkaa (4 palkkaryhmä). Alvettulan konttori oli ollut ns. yhden miehen konttori, ja Iisakkila oli toiminut tässä konttorissa konttorinhoitajana työsuhteensa alusta lähtien.

Toukokuussa 1979 Iisakkila oli ilmoittanut, ettei hänen palkkansa vastannut eikä ollut 1.9.1972 lukien vastannut palkkasopimuksen edellyttämää konttorinhoitajan palkkaa, ja vaatinut palkan tarkistamista takautuvasti 1.9.1972 palkkasopimuksen edellyttämälle tasolle. Pankin hallitus oli katsonut 21.9.1979 pitämässään kokouksessa, ettei Iisakkilan vaatimus ollut moraalisesti oikein, ja vedonnut siihen, että Iisakkilan palkka oli sovittu lyhyempää työaikaa vastaavaksi. Iisakkilan työajaksi oli työsopimuksessa sovittu 6 tuntia 36 minuuttia päivässä, joka vastasi 33 tuntia viikossa. Normaali työaika työehtosopimuksen 6 §:n 1 kohdan mukaan oli 7 tuntia 36 minuuttia päivässä. Samassa yhteydessä pankin hallitus oli päättänyt pidentää Alvettulan konttorin aukioloaikaa siten, että työaika viikossa vastaisi 37 tuntia. Tämän muutoksen seurauksena konttorinhoitajan palkka oli tarkistettu palkkasopimuksen edellyttämälle tasolle eli vastaamaan 4 palkkaryhmän mukaista palkkaa 1.10.1979 lukien.

Asian siirryttyä liittojen välillä käsiteltäväksi Pankkitoimihenkilöliitto oli yhtynyt Iisakkilan esittämään vaatimukseen ja vaatinut hänen palkkansa maksamista 4 palkkaryhmän mukaisena takautuvasti ajalta 1.9.1972-30.9.1979. Liittojen väliset neuvottelut olivat päättyneet erimielisyyteen, ja Pankkialan Työnantajaliitto oli ilmoittanut 9.6.1980 kirjallisesti, vedoten liittojen välillä noudatettuihin periaatteisiin, ettei vaatimusta 4 palkkaryhmän mukaisen palkan maksamisesta Pankkitoimihenkilöliiton vaatimalta ajalta takautuvasti voitu hyväksyä.

Esillä olevassa tapauksessa ei ollut kysymys sopimusmääräysten tulkintaa koskevasta erimielisyydestä vaan sopimusrikkomuksesta. Tämä kävi selvästi esille pankin hallituksen 21.9.1979 tekemästä päätöksestä, jossa myönnettiin, ettei Iisakkilan palkka ollut vastannut työehtosopimuksen määräyksiä. Koska sekä konttorinhoitajien palkkaa että lyhennetyn työajan vähimmäispalkkoja koskevat määräykset olivat sisältyneet saman sisältöisinä osapuolten välisiin palkkasopimuksiin jo 1.1.1971 voimassa olleista palkkasopimuksista lähtien ja toimihenkilö oli vaatinut palkan taannehtivaa korjausta 1.9.1972 ja 30.9.1979 väliseltä ajalta, oli pankin hallitus rikkonut työehtosopimusmääräystä vastaan jo Iisakkilan työsuhteen alusta lukien.

Pankkialan Työnantajaliitto ei puolestaan ollut Pankkitoimihenkilöliiton vaatimuksesta huolimatta ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin saadakseen Hauhon Säästöpankkia muuttamaan sopimuksenvastaisen menettelynsä, vaan päin vastoin hyväksynyt pankin myöntämän sopimuksenvastaisen toiminnan. Esillä olevan kaltaisissa tapauksissa, joissa oli ollut kyse sopimusmääräysten virheellisestä soveltamisesta, oli taannehtivuus ulotettu useidenkin sopimuskausien aikaan, siihen asti, jolloin virheellinen soveltaminen oli alkanut. Tämän oli myös työtuomioistuin vahvistanut 4.3.1980 antamassaan tuomiossa n:o 14/80, joka myös oli koskenut konttorinhoitajien palkkasaatavien taannehtivuutta ja jonka perusteella pankin ja työnantajaliiton oli täytynyt käsittää toimivansa myös esillä olevassa tapauksessa vastoin työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain määräyksiä.

Mahdollisesti tuomittavan hyvityssakon määrään vaikuttavina seikkoina Pankkitoimihenkilöliitto on tuonut esiin, että vastaavansisältöinen asia oli ollut työtuomioistuimessa jo aiemmin esillä ja Pankkialan Työnantajaliitto ja sen jäsenpankki oli tuomittu hyvityssakkoihin. Pankkialan Työnantajaliitto ei ollut lainkaan välittänyt tästä työtuomioistuimen päätöksestä, vaan oli jatkanut tuomiosta riippumatta työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain vastaista toimintaansa.

Sanotuilla perusteilla Pankkitoimihenkilöliitto on vaatinut Hauhon Säästöpankin tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen määräysten tietensä rikkomisesta, Pankkialan Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä sekä Hauhon Säästöpankin velvoittamista maksamaan Tuula Iisakkilan takautuvan palkkasaatavan 10 608 markkaa ajalta 1.9.1972-30.9.1979 laillisine 6 prosentin korkoineen 1.10.1979 lukien maksun suorituspäivään.

Kanteeseen vastatessaan Liiketyönantajain Keskusliitto, Pankkialan Työnantajaliitto ja Hauhon Säästöpankki ovat lausuneet, että Tuula Iisakkilalle oli maksettu työehtosopimuksen 3 palkkaryhmän mukaista palkkaa siten kuin hänen työaikansa olisi ollut enempi kuin 32 tuntia viikossa. Iisakkilan faktisen työsopimuksen mukainen työaika oli ollut kuitenkin vajaat 32 tuntia viikossa. Iisakkilalla oli ollut oikeus joka aamu myöhästyä työajan alusta muutamia minuutteja, mikä oli johtanut siihen, että Iisakkilan työaika oli jäänyt alle 32 tunnin viikossa. Vertailtaessa Iisakkilalle maksettua 3 palkkaryhmän mukaista täysiaikaisen toimihenkilön kuukausipalkkaa työehtosopimuksen 4 palkkaryhmän mukaiseen palkkaan Iisakkilan saama kuukausipalkka oli ylittänyt työehtosopimuksen mukaisen palkan.

Edellä mainittu menettely 3 palkkaryhmän noudattamisesta ilman lyhyemmän työajan vaikutuksen huomioon ottamista oli perustunut työnantajan edustajan, luottamusmiehen sekä Iisakkilan yhteiseen sopimukseen mikä oli tehty erityisesti Iisakkilan edun ja aloitteen mukaisesti. Pankin kannalta tähän ratkaisuun oli päädytty, koska oli arvioitu tällä päästävän työehtosopimuksen mukaiseen palkkaan, mutta vähemmin laskutoimituksin. Sovittaessa Tuula Iisakkilan konttorinhoitajan tehtävistä vuonna 1972 ja siihen liittyvistä edellä mainituista palkkausjärjestelyistä sekä myös tehtäessä työehtosopimuksen edellyttämää kirjallista työsopimusta 27.4.1976 oli menetelty muodollisesti virheellisesti, mutta päädytty asiallisesti oikeaan työehtosopimuksen mukaiseen lopputulokseen kuukausipalkan määrän suhteen. 27.4.1976 tehtyyn työsopimukseen kirjattu työaika ei ollut vastannut todellisuutta, vaan se oli määritelty summaarisesti. Tällä ei ollut kumottu aikaisemmin vallinnutta käytäntöä työajan pituuden suhteen.

Liittojen välisessä neuvottelussa työnantajapuolen taholta oli todettu muodollinen virhe työehtosopimuksen noudattamisessa tässä tapauksessa, mutta toisaalta oli todettu, ettei toimihenkilölle ollut syntynyt mitään taloudellista vahinkoa. Tällä perusteella ja siksi, ettei edellä mainittua muotovirhettä voitu korjata takautuvasti, Pankkialan Työnantajaliitto oli katsonut, ettei asia vaatinut jatkotoimenpiteitä. Pankkialan Työnantajaliitto ei siis ollut sinänsä hyväksynyt pankin menettelyä palkan määrittelyssä.

Näillä perusteilla vastaajat ovat, haluamatta kiistää Hauhon Säästöpankkia vastaan esitettyjä palkka- ja korkovaatimusta väitettyjen palkkasaatavien määrän ja koron laskuperusteiden osalta, vaatineet kanteen hylkäämistä kaikilta osin perusteettomana.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työnantajapuolen esittämä selvitys Iisakkilan todellisista työajoista ja hänelle annetuksi väitetystä myöhästymisluvasta on, kun otetaan huomioon työntekijäpuolelta esitetyt seikat, jäänyt työtuomioistuimen mielestä hataraksi. Työtuomioistuin katsoo, että Iisakkilan todellinen työaika on ollut ainakin sovitut 6 tuntia 36 minuuttia päivässä ja siten yli 32 tuntia viikossa.

Työtuomioistuin katsoo toisaalta osapuolten kertomukset huomioon ottaen selvitetyksi, etteivät sen enempää Iisakkila, pankin luottamusmies kuin Hauhon Säästöpankkikaan ole Iisakkilan palkkaa määriteltäessä olleet selvillä palkkasopimuksen 32 tunnin työaikaa koskevan määräyksen merkityksestä. Tässä mielessä työnantaja on ollut vilpittömässä mielessä. Työnantajalla on kuitenkin velvollisuus ottaa selvää työehtosopimuksen palkkamääräysten sisällöstä ja noudattaa niitä, eikä työnantaja voi säännönmukaisesti tietämättömyyteensä tai vilpittömään mieleensä vedoten vapautua työehtosopimuksen selvän sisällyksen mukaisen palkan maksamisesta.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi jutussa tehdyt hyvityssakkovaatimukset hyläten velvoittaa Hauhon Säästöpankin maksamaan Tuula Iisakkilalle hänelle syyskuun 1 päivästä 1972 toukokuuhun 1979 kertynyt saamatta jäänyt palkanerotus 10 608 markkaa 6 %:n korkoineen kanteessa tehdyn vaatimuksen mukaisesta syyskuun 1 päivästä 1979 lukien sekä korvaamaan Pankkitoimihenkilöliiton oikeudenkäyntikulut 1 600 markalla. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saa Pankkialan Työnantajaliitto kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Lappalainen, Pyrhönen, Tiitola, Parkkinen, Kaski, Suominen ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.