Labor court rules gender-based retirement age discrimination violates anti-discrimination law and requires compensation.

Naispuolinen työntekijä oli liittynyt eläkekassan jäseneksi, jonka osakas työnantaja oli, eläkekassan sääntöjen edellyttämällä tavalla. Eläkekassan sääntöjen mukaan naispuolisen työntekijän eläkeikä oli 60 ja miespuolisen 65 vuotta, ja työntekijä oli tiennyt työnantajan noudattamasta käytännöstä, jonka mukaan eläkeikä oli myös eroamisikä. Eroamisiän yleinen asianomaisen työstä, työkyvystä tai muusta sen kaltaisesta seikasta riippumaton määräytyminen pelkästään sukupuolen perusteella loukkasi työtuomioistuimen mielestä kuitenkin työsopimuslain 17 §:n 3 momentissa säädettyä syrjintäkieltoa. Työnantaja oli näin ollen menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti selittäessään työntekijän työsuhteen päättyneeksi hänen täytettyään eläkekassan sääntöjen määräämän eläkeiän.

Työnantaja velvoitettu maksamaan vahingonkorvausta irtisanotulle työntekijälle, ilman asiallista perustetta tapahtuneen irtisanomisen perusteella ei työnantajaa kuitenkaan voitu velvoittaa erikseen maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Työnantajaliitto oli hyväksynyt työntekijän irtisanomisen. Koska oli ollut epäselvää, oliko eroamisikä kuulunut työntekijän työsuhteen ehtoihin, ei työnantajaliitto ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Asianosaiset: Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y. ja Osuusliike Ahjo

RATKAISU

Asianosaisliittojen kesken 3.7.1978 allekirjoitetussa neuvottelupöytäkirjassa on seuraavat määräykset:

1 §

Otettiin käsiteltäväksi keskusliittojen välillä 6.6.1978 allekirjoitetun sopimuksen irtisanomisen ja lomautuksen perusteista soveltaminen majoitus- ja ravitsemisalalle.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 §

Sovittiin, että mainittua sopimusta noudatetaan 7.5.1977 allekirjoitettujen majoitus- ja ravitsemisliikkeiden työntekijöitä sekä esimiehiä- ja vastaavia hoitajia koskevien työehtosopimusten osana.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Neuvottelupöytäkirjassa tarkoitetussa keskusliittojen välillä 6.6.1978 allekirjoitetussa irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevassa yleissopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 § Soveltamisala

Sopimus koskee lomauttamista sekä toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen päättämistä irtisanomalla. Sopimus ei koske

1.1. työntekijää, jonka työsopimus on tehty määräajaksi, eikä

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § Irtisanomisajat

Työsopimusta irtisanottaessa noudatetaan työnantajan irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 5 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 5 vuotta mutta enintään 10 vuotta 2 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 10 vuotta mutta enintään 15 vuotta 3 kuukauden irtisanomisaikaa ja yli 15 vuotta 4 kuukauden irtisanomisaikaa sekä työntekijän irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 10 vuotta 14 päivän irtisanomisaikaa sekä yli 10 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § Irtisanomisajan laiminlyönti

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena piderään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Pöytäkirjamerkintä:

Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi myös sopimuksen tulkinnassa, sikäli kuin annetuilla tuomioilla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen arvo.

Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

Pöytäkirjamerkintä:

Vaatimuksen esittäminen irtisanomisen tai lomauttamisen peruuttamisesta ei ole edellytys vahingonkorvauksen vaatimiselle.

Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansionmenetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta, korvauksen ei tule ylittää työntekijälle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan laskettua kuuden kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton jäsenyritys Osuusliike Ahjo oli osakkaana Eläkekassa Tuki nimisessä avustuskassassa. Eläkekassa Tuen säännöissä oli muun muassa seuraavat kohdat:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Jäsen eroaa kassasta

a) kun työsuhde osakkaaseen päättyy hänen siirtymättä välittömästi toisen osakkaan palvelukseen edellyttäen, ettei jäsen erotessaan ole eläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvytön, jolloin jäsenen ero tapahtuu hänen työkykynsä palauduttua siinä määrin, ettei hänelle työkyvyttömyyden perusteella enää voida eläkettä myöntää.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

c) kun jäsen siirtyy vanhuuseläkkeelle.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

13 §

Oikeus vanhuuseläkkeeseen alkaa miesjäsenen täytettyä 65 ja naisjäsenen 60 vuotta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sen estämättä, mitä 1 momentissa on määrätty, on

1. miesjäsenellä oikeus siirtyä vanhuuseläkkeelle 63 ja naisjäsenellä 58 vuotta täytettyään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vuonna 1919 syntynyt Rose-France Tigerstedt oli mennyt Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton jäsenyrityksen, Eläkekassa Tuen osakkaan osuusliike Ahjon palvelukseen tammikuun 15 päivänä 1962. Hän oli toiminut kerrossiivoojana ja vastaanottajana hotelli ja ravintola Hopealyhdyssä Hyvinkäällä. Tigerstedt oli ollut Eläkekassa Tuen jäsen. Keväällä 1979 oli Osuusliike Ahjon toimesta ilmoitettu Tigerstedtille, että hän siirtyisi eläkkeelle 31.5.1979 täytettyään saman kuun 9 päivänä 60 vuotta. Tigerstedt oli ilmoittanut vastustavansa irtisanomista, koska hän oli täysin työkuntoinen. Lisäksi Eläkekassa Tuen eläke-etuudet olisivat jääneet niin vaatimattomiksi (noin 900 mk/kk), että Tigerstedt olisi joutunut työsuhteensa päätyttyä hakeutumaan muualle töihin. Asiasta oli paikallisesti neuvoteltu, mutta neuvottelut eivät olleet johtaneet tulokseen ja Tigerstedtin työsuhde oli päättynyt 31.5.1979.

Tigerstedtin työsopimuksen irtisanomisesta oli käyty liittotasolla neuvotteluja useaan kertaan vuonna 1979 kesän ja syksyn aikana. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto oli katsonut, että Eläkekassa Tuen säännöt olivat muodostuneet työntekijän työsuhteen ehdoiksi. Työntekijän työsuhde oli ollut toistaiseksi voimassa, mutta avustuskassan sääntöjen 13 § olisi tehnyt työsuhteesta ajallisesti rajoitetun. Työnantajalla oli työnantajaliiton käsityksen mukaan oikeus päättää työsuhde ja työntekijällä velvollisuus erota hänen täytettyään eläkekassan sääntöjen tarkoittaman 60 vuoden iän.

Työsopimuslain 37 § ja irtisanomissuojasopimukseen perustuva työntekijän irtisanomissuoja ei antanut työnantajalle mahdollisuutta laillisesti irtisanoa työntekijää vetoamalla työntekijän ikään. Ikä ei ollut irtisanomisperuste, sillä työsopimuslain 17 §:n mukaan työntekijää ei voitu syrjiä hänen ikänsä takia. Työnantaja ei ollut edes väittänyt, että Tigerstedt olisi menettänyt työtehoaan ja laiminlyönyt tehtäviään ikänsä takia. Tigerstedt oli halunnut jatkaa työsuhdetta heikon taloudellisen asemansa johdosta. Eläkkeellään hän ei olisi tullut toimeen, eikä hänellä ollut mahdollisuutta säästää vanhuuden varalle, koska hän oli ollut yksinhuoltaja. Tigerstedt oli ilmoittanut kirjallisesti työnantajalleen, että hän olisi työnantajan käytettävissä työsopimuksensa mukaisesti myös täytettyään 60 vuotta.

Irtisanomissuojasopimuksen 1 ja 4 §:stä kävi ilmi, että irtisanomissuojasopimus oli solmittu suojelemaan vakituisessa työsuhteessa olevia työntekijöitä epäoikeudenmukaisilta työsuhteiden päättämisiltä. Kysymyksen ollessa toistaiseksi voimassa olevista työsopimuksista ei Irtisanomissuojaa ollut mitenkään rajattu laissa eikä irtisanomissuojasopimuksessa. Oli tietysti mahdollista tehdä työsopimus siten, että se päättyisi automaattisesti työntekijän saavuttaessa tietyn iän. Tällaista purkavaehtoista työsopimusta oli pidettävä määräaikaisena työsopimuksena, ja työsopimuslain mukaan voitiin määräaikainen työsopimus tehdä enintään viiden vuoden ajaksi. Työsopimuslain määräaikaiselle työsopimukselle asettamaa viiden vuoden enimmäisaikaa ei voitu mitätöidä työsopimuksiin liitetyillä purkavilla ehdoilla.

Osuusliike Ahjon johtokunta oli noin seitsemän vuotta sitten päättänyt, että työsuhteet päättyivät eläkeiän tullessa täyteen, Aikaisemmin oli käytäntö osuusliikkeessä ollut joustavampi, ja useissa tapauksissa työsuhteet olivat jatkuneet eläkeiän saavuttamisen jälkeen. Varsin useissa osuusliikkeissä, jotka olivat Eläkekassa Tuen osakkaita, oli käytäntö päinvastainen kuin Osuusliike Ahjossa.

Eläkkeelle jäänti ei ollut Tigerstedtille edullista. Hänen palkkansa työsuhteen päättyessä oli ollut noin 2 700 markkaa kuukaudessa. Lisäksi hänellä oli ollut oikeus 30 päivän vuosilomaan sekä muita etuuksia, joita pitkä työsuhde toi mukanaan. Työsuhteen päättäminen oli merkinnyt Tigerstedtille tuntuvaa elintason laskua. Tigerstedt oli onnistunut saamaan osa-aikatyötä, josta maksettiin noin 1 000 markkaa kuukaudessa, erään valintamyymälän kassana. Ellei näin olisi käynyt, hän olisi epäilemättä joutunut turvautumaan huoltoapuun.

Näillä perusteilla Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Osuusliike Ahjo oli irtisanonut Tigerstedtin ilman irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n edellyttämää erityisen painavaa syytä, ja velvoittamaan Osuusliike Ahjon heti suorittamaan vahingonkorvauksena Tigerstedtille sopimuksen vastaisesta irtisanomisesta irtisanomissuojasopimuksen 5 §:n mukaan yhden vuoden palkkaa vastaavan määrän 32 784 markkaa sekä irtisanomisajan palkkana neljän kuukauden palkkaa vastaavan määrän 9 572 markkaa eli yhteensä 42 356 markkaa viiden prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien sekä tuomitsemaan Osuusliike Ahjon maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain 7 §:n perusteella ja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n perusteella.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että LTK:n ja SAK:n välistä sopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista ei ollut tässä tapauksessa rikottu, koska kysymys ei ollut sellaisesta työsuhteen päättymisestä, jonka varalta irtisanomissuojasopimus oli aikanaan tehty. Tigerstedtin työsuhde oli päättynyt työsopimuksen mukaisesti hänen täytettyään 60 vuotta, joka oli Eläkekassa Tuen sääntöjen mukainen eläkeikä. Työsuhteen päättäminen eläketapahtuman yhteydessä oli ollut välttämätön toimenpide, jotta vanhuuseläkettä olisi voitu Eläkekassa Tuessa myöntää ja tätä koskeva työsopimuksen ehto siis toteuttaa. Työsopimuksen ehto eläkkeelle siirtymisestä ja työsuhteen päättymisestä 60 vuoden iässä oli ollut voimassa työsuhteen päättyessä seuraavista syistä:

1. Jo työsuhteen alkaessa Tigerstedt oli tiennyt, että Osuusliike Ahjossa samoin kuin muissa Eläkekassa Tuen jäsenosuuskaupoissa yleinen eläkeikä oli naisten osalta 60 vuotta, mikä merkitsi myös työsuhteen päättymistä. Tämä oli varmentunut Tigerstedtin tullessa työsuhteen kestettyä kolme vuotta Eläkekassa Tuen jäseneksi, ja hän oli siinä vaiheessa hyväksynyt Eläkekassa Tuen säännöt.

2. Syksyllä 1973 Tigerstedtillä oli ollut mahdollisuus erota Eläkekassa Tuen piiristä 1.10.1974 alkaen. Tässä yhteydessä Tigerstedtille oli tehty selväksi, että hän voisi joko jäädä eläkekassan A-osaston jäseneksi, mikä merkitsisi hänen osaltaan 60 vuoden eläkeikää, tai erota A-osastosta, jolloin hänen eläkeikänsä olisi ollut 65 vuotta. Tigerstedt oli valinnut jäsenyyden jatkumisen Eläkekassa Tuen A-osaston piirissä, ja hänen eläkeikänsä oli pysynyt 60 vuotena.

3. Työnantajana Osuusliike Ahjo oli menetellyt eläkeiän noudattamisessa yhdenmukaisesti. Kaikki työntekijät olivat viime vuosina siirtyneet eläkkeelle eläkeiän täytettyään, eikä poikkeuksia tästä ollut myönnetty. Tigerstedt oli ollut tästä seikasta hyvin tietoinen.

4. Työmarkkinoilla oli ollut yleisesti vakiintunut käytäntö, että eläkeiässä siirryttiin eläkkeelle ja työsuhteet päättyivät. Näin oli menetelty, ellei joissakin tapauksissa ollut toisin sovittu. Jos työnteko jatkui vanhuuseläkeiän yli, ei työntekijälle voitu myöntää eläkettä. Yleisesti oli työntekijäpuolella pidetty etuna sitä, että voi saada täyden eläkkeen jo aikaisemmin kuin 65-vuotiaana.

Osuusliike Ahjolla oli siis ollut oikeus katsoa työsuhde päättyneeksi Tigerstedtin saavuttaessa vanhuuseläkeiän. Työnantaja oli täten toteuttanut työntekijälleen aikanaan lupaamansa etuuden. Jos työsuhdetta olisi jatkettu, ei eläkettä työntekijälle olisi voitu myöntää, ja näin olisi poikettu työntekijöiden keskinäisen yhdenvertaisuuden periaatteesta, minkä mukaan aina siirryttiin eläkkeelle eläkeiän täyttyessä. Yritys oli katsonut voivansa menetellä näin riippumatta Tigerstedtin työkykyisyydestä.

Jos kuitenkin irtisanomissuojasopimusta olisi tullut Tigerstedtin työsuhteen päättymisen yhteydessä noudattaa, oli työsuhteen päättymiseen olemassa erityisen painavat perusteet seuraavista syistä:

1. Työsuhteen päättäminen oli ollut tehdyn työsopimuksen mukainen joten se oli ollut työntekijän itsensä ennakoitavissa. Työntekijä ei ollut itsekään voinut olettaa työsuhteen jatkuvan hänen täytettyään 60 ikävuotta.

2. Työsuhteen päättäminen eläketapahtuman yhteydessä oli ollut yrityksen yleisen käytännön ja myöskin yleisen työmarkkinakäytännön mukaista, joten menettelyä ei kukaan ollut voinut pitää irtisanomissuojasopimuksen vastaisena.

3. Työsuhteen päättymistä oli pidettävä työntekijän etuna hänen saadessaan täyden eläkkeen. Työntekovelvoitetta hänellä ei enää ollut, ja hänellä oli ollut mahdollisuus hakeutua töihin muualle sen vaikuttamatta eläkkeeseen.

Vaikka Tigerstedtin työsopimus olikin ollut voimassa toistaiseksi, oli sen pituus kuitenkin ollut sikäli ajallisesti rajoitettu, että se päättyi eroamisiän saavuttamisen myötä. Eroamisiän saavuttaminen oli toteuttanut työsuhteen kestoaikaan liitetyn purkavan ehdon, ja työsuhteen oli katsottu päättyneen automaattisesti. Osuusliike Ahjon menettely tässä tapauksessa ei ollut irtisanomissuojasopimuksen vastainen eikä myöskään työlainsäädännön vastainen. Purkavan ehdon ottamiselle työsopimukseen ei ollut esteitä, ellei sillä pyritty työntekijän irtisanomissuojan kiertämiseen. Tällaisesta tapauksesta ei nyt ollut kysymys.

Työsuhteen päättämisestä ei Tigerstedtille ollut koitunut mitään vahinkoa. Kun työntekijä oli saanut työsuhteen päätyttyä kuukausittain tietyn rahamäärän ilman työntekovelvoitetta, ei vahingosta voitu puhua edes siinä tapauksessa, ettei työntekijä olisi hankkinut itselleen toista paikkaa.

Näillä perusteilla Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Osuusliike Ahjo on osaltaan yhtynyt Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton jutussa esittämään.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että vastaanottaja Rose-France Tigerstedt, joka on tullut Osuusliike Ahjon palvelukseen 15.1.1962, on työnantajan päätöksellä siirretty eläkkeelle kuusikymmentä vuotta täytettyään 1.6.1979 lukien. Tässä yhteydessä hänen työsuhteensa on myös selitetty päättyneeksi.

Tigerstedt on tullut Eläkekassa Tuen jäseneksi sen sääntöjen nojalla hänen työsuhteensa kestettyä kolme vuotta. Eläkekassan sääntöjen vanhuuseläkettä koskevan 13 §:n 1 kappaleen mukaan eläkekassan naisjäsenen oikeus vanhuuseläkkeeseen alkaa hänen täytettyään 60 vuotta. Saman sääntöpykälän 5 kappaleen mukaan naisjäsenellä on oikeus siirtyä vanhuuseläkkeelle 58 vuotta täytettyään. Eläkekassan sääntöjen 10 §:n 2 kappaleen mukaan kustantavat jäsenet sääntökohdassa tarkemmin määrätyllä tavalla puolet sääntöjen mukaisesta eläketurvastaan.

Eläkekassan säännöissä olevat määräykset sitovat sen jäseniä heidän suhteissaan eläkekassaan, eikä näitä sääntöjä sinänsä voida työtuomioistuimen mielestä pitää työsuhteen ehtoina. Liittyessään eläkekassaan jäseneksi ei Tigerstedtin ole näytetty sitoutuneen noudattamaan työsuhteessaan mitään erityistä eroamisikää. Tuolloin voimassa olleissa eläkekassan säännöissä on sitäpaitsi ollut määräys eläkkeen korottamisesta, milloin työntekijä siirtyy eläkkeelle vasta sääntöjen mukaista eläkeikäänsä myöhemmin.

Tigerstedt on kuitenkin työsuhteensa kestäessä tullut täysin tietoiseksi Osuusliike Ahjossa noudatetusta käytännöstä, jonka mukaan työntekijän työsuhde päättyy hänen täyttäessään eläkeiän, ellei liikkeen johto työntekijän hakemuksesta pidennä työsuhdetta määräaikaisesti. Tigerstedt olisi myös eroamalla vuonna 1973 eläkekassan silloisesta A-osastosta.voinut muuttaa eläkeikänsä ja siten myös osuusliikkeen käytännön mukaisen eroamisikänsä 65 vuodeksi. Näillä perusteilla voitaisiin ehkä katsoa Tigerstedtin hiljaisesti hyväksyneen 60 vuoden eroamisiän työsuhteensa ehdoksi.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei 60 vuoden eroamisikä ole pätevästi tullut Tigerstedtin työsuhteen ehdoksi, vaan että hänen työsuhteensa on tuolloin jatkunut toistaiseksi voimassa olevana.

Tigerstedtille on kuitenkin, niin kuin edellä on todettu, useaan eri otteeseen työsuhteen kestäessä ilmoitettu, että työnantaja edellyttää naispuolisten työntekijöiden työsuhteen päättyvän heidän täyttäessään 60 vuotta. Tämä ilmoitus on hänelle annettu muun ohessa vuoden 1979 tammikuussa. Tämän vuoksi työtuomioistuin katsoo, ettei työnantajan viaksi voida lukea sovitun irtisanomisajan laiminlyöntiä.

Irtisanomista ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 4 §:ssä on työnantajan irtisanomisoikeutta rajoittavat määräykset. Tämän sopimuskohdan mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijää ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Edellä on katsottu, ettei ainakaan Tigerstedtin osalta ole voitu pätevästi sopia 60 vuoden eroamisiästä. Vastaavilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei tällaisen erityisen eläkeiän täyttämistä voida työsopimuslain eikä asianosaisliittojen välisen yleissopimuksen mukaan pitää edellä tarkoitettuna erityisen painavana syynä. Tällaista syytä ei liioin ole rajattu yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan yleissopimuksen vastaisen irtisanomisen seuraamukseksi on sanotun sopimuksen 5 §:ssä määrätty velvollisuus korvauksen maksamiseen. Työtuomioistuin katsoo työehtosopimuslain 7 §:n 3 momentin säännökset huomioon ottaen, ettei perusteettomasti tapahtuneen irtisanomisen johdosta voida siihen syyllistynyttä työnantajaa velvoittaa erikseen maksamaan sanotun lain 7 §:n 1 momentin tarkoittamaan hyvityssakkoa.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on liittojen välisissä neuvotteluissa hyväksynyt Tigerstedtin irtisanomisen. Kun kuitenkin on ollut varsin epäselvää, onko 60 vuoden eroamisikä kuulunut pätevästi Tigerstedtin työsuhteen ehtoihin, työtuomioistuin katsoo, ettei työnantajaliitto ole asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä jutussa esitetyt hyvityssakkovaatimukset ja vaatimuksen irtisanomisajan palkan maksamisesta, mutta velvoittaa Osuusliike Ahjon maksamaan Rose-France Tigerstedtille irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan yleissopimuksen mukaisena korvauksena työsuhteen perusteettomasta irtisanomisesta 25 000 markkaa viiden prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 11.3.1980 lukien ja korvaamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton oikeudenkäyntikulut 1 300 markalla. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saa Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lappalainen, Aranto, Vannela, Leivo ja Olin.

Tuomio oli yksimielinen.