Labor court dismissed union claim that employer must adjust piece-rate rates based on workers' actual pace.

Esitetyn selvityksen perusteella ei voitu katsoa, että työntekijät olisivat kanteen tarkoittamana aikana työskennelleet normaalilla urakkatyövauhdilla ja että heidän ansioidensa jääminen 20 %:n hinnoittelusäännön alapuolelle olisi siis johtunut urakan kireydestä. Työnantaja ei ollut velvollinen tarkistamaan urakkatyön hinnoitteluperusteita siten, että 20 %:n hinnoittelusääntö täyttyisi työntekijäin noudattamalla työvauhdilla.

Vaatimus kanteen jättämisestä tutkimatta sillä perusteella, ettei kanteen perusteena olisi erimielisyyttä työehtosopimuksen tulkinnasta, hylätty.

Asianosaiset: Metallityöväen Liitto r.y. Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y.

Kuultavat: Ovako Oy

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen kesken 11.3.1980 tehdyssä metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Yleiset sopimukset, STK-SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liitteinä olevia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia: Yleissopimus 15.5.1946

Rationalisointisopimus soveltamisohjeineen ja allekirjoituspöytäkirjoineen 25.5.1978

II TYÖPALKAT

7 § Palkkaperusteet

O h j e t u n t i p a l k a t

______

18 vuotta täyttäneet työntekijät

Mom.1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin ohjetuntipalkat ovat penneinä:

Työkohtainen tuntipalkka

T y ö k o h t a i n e n t u n t i p a l k k a e l i s u o r i t u s p a l k k a t y ö n h i n n o i t t e l u p e r u s t e

______

Mom.6. Suorituspalkkatyössä käytetään hinnoittelu perusteena työkohtaista tuntipalkkaa, joka määritellään ohjetuntipalkaksi tai enintään 10 % tätä korkeammaksi sen mukaan, poikkeavatko asianomaisen työn vaikeus, vaativuus tai sen tekijälleen asettamat muut vaatimukset kysymyksessä olevan palkkaryhmän yleisestä keskitasosta.

Työnluokitus

______

T y ö n l u o k i t u s

Mom.7. Liitot suosittelevat, että työpaikoilla sovitaan työnluokituksen käytöstä töiden keskinäisen vaativuuden määrittelemiseen ja työkohtaisten palkkojen porrastamiseen ja että tällöin käytetään liittojen yhteisesti laatimaa työnluokitusjärjestelmää ja menettelytapaohjeita.

Palkat ja vaativuusluokat

Täten luokitelluissa töissä käytetään työkohtaisia tuntipalkkoja, jotka asettuvat paikkakuntakalleusluokittain seuraaville väleille:

Perustuntipalkka

Työntekijäkohtainen perustuntipalkka

______

Mom.8. Kullekin työntekijälle määritellään hänelle säännönmukaisesti kuuluvien töiden tai hänen hoitamiensa tehtävien vaikeuden ja vaativuuden mukaan sen palkkaryhmän puitteissa, johon hän kuuluu, perustuntipalkka, jonka suuruus on vähintään ohjetuntipalkka ja enintään 10 % tätä korkeampi.

9 § Suorituspalkka

Hinnoitteluperuste

______

Mom.1. Mikäli työn laatu sen sallii ja jos se teknillisesti on mahdollista, on työntekijälle varattava tilaisuus suorittaa työtä suorituspalkalla. Suorituspalkkatyön hinnoittelun on perustuttava 7 §:n 6 tai 7 momentin mukaisiin työkohtaisiin tuntipalkkoihin.

Hinnoittelusääntö

Urakkatyössä on hinnoittelun oltava sellainen, että työntekijän urakka-ansio nousee normaalilla urakkatyövauhdilla 20 % hinnoitteluperustetta eli työkohtaista palkkaa korkeammaksi ja kasvaa työsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

Töissä, joissa edellisen kappaleen mukainen suora urakointi tuottaa vaikeuksia, sovitaan muiden suorituspalkkojen käytöstä työnantajan ja työntekijän välillä ja noudatetaan niiden suhteen soveltuvin osin tämän pykälän määräyksiä. Mikäli tällöin syntyy erimielisyyttä käytettävästä suorituspalkkaustavasta tai sen mukaisesta hinnoittelusta, ratkaistaan asia työehtosopimuksen mukaisessa neuvottelujärjestyksessä (kts. 30 §).

Urakkahinnan pysyvyys

______

Mom.4. Urakkahintaan vaikuttavien tekijöiden pysyessä muuttumattomina urakkahinta pidetään ennallaan. Urakkahinnan tulee vastata todellisia olosuhteita ja menetelmiä.

Urakkatyön palkkatakuu

______

Mom.7. Urakkatyötä tehtäessä on perustuntipalkka taattu.

III TYÖNTUTKIMUKSET

12 § Työntutkimukset

Perusteita

______

Mom.1. Sopijapuolet toteavat menetelmöinnin ja työnmittauksen tuotantoa edistävän merkityksen sekä sen, että näitä suoritettaessa on noudatettava yleissopimuksen 7. kohdassa ja rationalisointisopimuksessa tarkoitettuja periaatteita. Kts. s. 90 ja 99.

Niillä työpaikoilla, joilla työnantaja käyttää työntutkimuksia, on työnantajan annettava työntekijöiden edustajille riittävä selvitys tutkimustavoista sekä siitä, miten niitä mahdollisesti sovelletaan työntekijöiden palkkaukseen.

Työ arvo

______

Mom.2. Silloin, kun työnmittauksen tuloksia käytetään suorituspalkkauksen hinnoittelun perusteena on yksikköhinnan perustaksi tulevan työn aika-arvon eli työarvon vastattava työpaikan todellisia työolosuhteita.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

2 § A. Työpalkat ja palkkaperusteet

Kaikkien työntekijäin palkkoja korotetaan seuraavilla yleiskorotuksilla:

a) 90 penniä tunnilta sen palkanmaksukauden alusta lukien, jonka alkamispäivä on lähinnä 3.3.1980

b) 3 % sen palkanmaksukauden alusta lukien, joka alkaa 1.10.1980 tai lähinnä sen jälkeen.

C. Suorituspalkat

Voimassa olevia urakkahintoja ja muita suorituspalkkoja korotetaan siten, että ansio nousee A kohdassa mainituin tavoin.

Uusien urakkahintojen ja muiden suorituspalkkojen tulee perustua voimassa oleviin hinnoitteluperusteisiin. Milloin näin korjattu suorituspalkka ei kuitenkaan täytä uuden työehtosopimuksen määräyksiä, on sitä korotettava vielä tähän rajaan asti.

D. Palkkaperusteiden korotus

Todettiin, että ohjetuntipalkoissa suoritettu yleiskorotusta suhteellisesti suurempi korotus tulee aiheuttamaan sen, että palkkaperusteiden ja todellisten ansioiden väliset erot tulevat supistumaan.

Palkkaperusteiden yleiskorotusta suhteellisesti suurempi korotus ei aiheuta aika- eikä suorituspalkkatyössä palkkojen korottamista yli yleiskorotuksen, mikäli työpalkat näillä yleiskorotuksilla korotettuina täyttävät uuden työehtosopimuksen määräykset.

E. Työkohtaisuuslisät

Sovittiin, että työpaikkakohtaisesti sovelletut työkohtaiset lisät säilyvät yleiskorotuksen yhteydessä suhteellisesti entisen suuruisina.

G. Laskentaohje

Palkkojen korottamisesta eri tapauksissa antavat liitot tarkemmat ohjeet laskentaohjeissa.

Liittojen antamissa laskentaohjeissa on muun muassa seuraavat määräykset:

4. Suorituspalkka

Pääsääntönä suorituspalkkoja korotettaessa on pidettävä sitä, että korotetut yksikköhinnat samalla suoritusteholla antavat kohdassa 1 mainitun yleiskorotuksen verran suuremman ansion tuntia kohden kuin minkä ne antoivat ennen korotusta. Tällöin edellytetään, että ko. työt tehdään samoilla työmenetelmillä ja samoissa olosuhteissa.

41. Urakkapalkat

Pääsääntönä urakkapalkkoja korotettaessa on pidettävä sitä, että urakka- eli yksikköhinnat samalla suoritusteholla antavat kohdassa 1 mainitun yleiskorotuksen verran suuremman ansion tuntia kohden kuin minkä ne antoivat ennen korotusta. Tällöin edellytetään, että ko. työt tehdään samoilla työmenetelmillä ja samoissa olosuhteissa.

Mikäli urakkapalkka normaalilla urakkatyövauhdilla työskenneltäessä ei anna 20 %:n urakkavoittoa hinnoittelun perusteena käytetylle uudelle työkohtaiselle tuntipalkalle, on urakkaa työehtosopimuksen mukaisesti tarkistettava vielä tähän määrään asti. Kussakin tapauksessa on kuitenkin ensin varmistettava, että urakkavoiton pienuus on todella aiheutunut vain urakan kireydestä.

Koska työkohtaisia palkkoja korotetaan suhteellisesti yleiskorotusta enemmän eli osa urakkavoittoprosentista on sisällytetty urakkaperusteisiin, tulevat urakoiden uusista perusteista lasketut urakkavoittoprosentit samalla työsaavutuksella supistumaan.

Työehtosopimuksen 2 §:ssä mainitussa 15.5.1946 solmitussa yleissopimuksessa sanotaan muun ohessa:

7. k o h t a :

Kumpikin keskusliitto toteaa, että työpaikoilla järjestettävät työn- ja aikatutkimukset ovat tarpeellisia ja tarkoittavat paitsi työn tulosta, myöskin työntekijäin ansioiden parantamista, mutta toteaa samalla etteivät niitten johdosta ehkä tapahtuvat muutokset töiden järjestelyssä saa aiheuttaa työntekijäin ylirasittamista eivätkä myöskään haitallisesti vaikuttaa heidän normaaleihin palkkatuloihinsa.

Työntekijäin asianomaisille luottamusmiehille on varattava mahdollisuus työpaikalla perehtyä työn- ja aikatutkimusten suoritustapaan samoin kuin niiden perusteella toimeenpantuihin uudistuksiin etenkin palkkojen järjestelyssä. Mahdollisesti syntyvät erimielisyydet käsitellään työehtosopimuksissa lähemmin määrätyllä tavalla.

Molemmilla koneilla oli työstä koneen osuutta noin 60 %. Kun apuaikaa molemmilla koneilla annettiin 22 %, jäi käsiajan osuudeksi vain keskimäärin 18 %. Omalla työpanoksellaan työntekijä saattoi toisin sanoen vaikuttaa standardin saavuttamiseen suhteellisen vähän.

Columbian osalta menetelmän muutoksena oli työntutkimuksessa ja työpaikalla esitetty siirtyminen aikaisemmasta vuoden 1974 työntutkimuksen kahden työntekijän menetelmästä yhden työntekijän käyttöön. Työn- antaja oli katsonut, että työ kulki yhdenkin miehen toimesta. Koska mitään muita muutoksia kuin yhden työntekijän vähentäminen ei ollut tehty, oli kohtuutonta edellyttää, että standardi täyttyisi. Työntutkimuksessa vuodelta 1971 oli työpaikkapiirros sama kuin nyt mutta työntekijöiden määrä kolme.

Apuaikalaskemissa oli virheellisyyksiä. Ensinnäkin molempien koneitten kohdalla työntutkimukset sisällyttivät virheellisesti ruokatunnin elpymisaikaan. Apuaikalaskelmissa ei ollut otettu huomioon vanhan käytännön mukaista kahvitaukoa. Tämä voitaisiin virkistystaukona sisällyttää elpymisaikaan. Henkilökohtaisille tauoille varattu kuuden minuutin aika oli liian lyhyt.

Bronx-7:llä sattuva yksikin häiriö vei aikaa vähintään apuaikalaskemissa varatut 0,63 minuuttia. Työntutkimuksen tekemisen jälkeen koneelta oli poistettu kävelysilta. Työntekijä joutui nyt kiertämään koneen. Apuaikalaskelmissa huoltoon yms. varattu aika ei tästäkään syystä riittänyt. Bronx-7:llä ongelmia aiheutti myös niin sanottu yliväärä tuote. Ongelmia oli aiheutunut koneellisesta syöttötasosta myös siksi, että nostajat eivät toimineet hyvin. Työn määrää lisäsi myös tankojen lyhyys. Hinta pysyi kuitenkin samana. Tällaiset tuotteiden eroavuudet pitäisi ottaa huomioon riittävän pitkänä ajanjaksona suoritettussa työntutkimuksessa.

Metallityöväen Liitto katsoi edellä olevan perusteella, että Columbia kylmävetokoneen ja Bronx-7 oikaisukoneen työntekijät olivat 1.3.1980 jälkeenkin tehneet työtä entisellä ja normaalilla urakkatyövauhdilla ja että heidän sen vuoksi tuli saada palkkaansa yleiskorotuksen lisäksi tuleva lisätarkistus niin, että 20 %:n hinnoittelusääntö toteutui. Nämä lisätarkistukset työnantaja oli suorittanut terästehtaan muilla vastaavilla koneilla. Työnantajan toteutettua 1.9.1980 palkkaustavan yksipuolisen muutoksen kuvattu erimielisyys koski sitä edeltänyttä aikaa.

Sanotuilla perusteilla Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työehtosopimuksen 9 §:n, allekirjoituspöytäkirjan 2 §:n ja laskentaohjeen kohdan 41 mukaan Ovako Oy on Columbia kylmävetokoneen ja Bronx-7 koneen työntekijöitten työskennellessä entisellä ja normaalilla urakkatyövauhdilla velvollinen tarkistamaan urakkatyön hinnoitteluperusteita ja suorittamaan työntekijöille palkkana yleiskorotuksen lisäksi määrän, joka takaa 20 %:n hinnoittelusäännön täyttymisen.

Kanteeseen vastatessaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että kanteen tarkoittamassa erimielisyydessä oli oikeastaan kysymys siitä, oliko kysymyksessä olevilla koneilla tehty työtä normaalilla urakkatyövauhdilla vai eikö. Erimielisyyttä ei ollut työehtosopimuksen, allekirjoituspöytäkirjan eikä siihen liittyvän laskentaohjeen tulkinnasta. Laskentaohjeessahan todettiin nimenomaan työehtosopimuksen hinnoittelusäännön tarkistamisen osalta edellytyksenä se, että urakkavoiton pienuus aiheutui todella vain urakan kireydestä.

Työntutkimukset oli suoritettu sen takia, etteivät vuodelta 1974 olleet työntutkimukset ja niiden perusteella toteutettu hinnoittelu enää vastanneet todellisia olosuhteita ja menetelmiä. Kanteessa mainituilla standardeilla tarkoitettiin työntutkimuksen mukaista saavutusta normaalijoutuisuudella. Työntekijät eivät suinkaan olleet koko aikaa työskennelleet urakkatyövauhdilla. Suoritustaso normaaliin urakkasuoritustasoon verrattuna oli ollut Bronx-7:llä noin 0,74 ja Colombialla 0,79. Työntekijät olivat järjestelmällisesti säätäneet suoritustason niin, että se oli asettunut keskimäärin tasolle 0,80 normaalista urakkasuoritustasosta. Työntekijät olivat painostaneet työnantajan aina aikaisemmin maksamaan 0,80 suorituksella normaaliurakkatyötä vastaavan palkan.

Molemmilla koneilla tehtiin 3-vuorotyötä, jolloin erillistä ruokatuntia tai lepoaikaa ei ollut, vaan työntekijöillä oli tilaisuus aterioida työn lomassa. Käytännössä ruokailuun käytettiin vähintään 30 minuuttia, jonka ajan kone seisoi. Tämä alensi työntekijäin ansiota. Liittojen yhteisesti hyväksymissä työntutkimusohjeissa todettiin, että työehtosopimuksissa olevat tai paikallisesti sovitut tauot olivat osa kokonaiselpymisaikaa. Mitään virallisia enempää kuin sopimukseen perustuvia kahvitaukoja ei ollut, joten niitä ei ollut otettu huomioon apuajassa. Henkilökohtaisille tauoille varattu 6 minuutin aika oli vanha jäänne.

Columbialla suoritettiin vuosittain viikon kestävä huoltokorjaus. Kunnossapitohäiriöitten määrässä ei ollut tapahtunut mainittavia muutoksia. Pienet häiriöt olivat mukana apuajassa. Miehityksessä tapahtuneet muutokset oli otettu huomioon ajanmäärittelyssä. Koneiden käyntinopeus oli vakio, joten tangon laatu ei vaikuttanut. Fordin tuotteita ja jousimateriaalia ei ollut tehty vuoden 1980 aikana. Kantajan mainitsema apuajan määrä 0,63 minuuttia oli väärä. Oikea luku oli 28,62 minuuttia. Kantaja oli jättänyt huomioon ottamatta suurimman osan apuajasta. Lisäksi luvusta puuttui syöttöhäiriöiden osuus.

Bronx-7:n kävelysilta oli poistettu ennen viimeistä työntutkimusta siksi, että se häiritsi esimerkiksi tukikiskojen vaihtoa. Kantaja oli liioitellut tämän toimenpiteen vaikutusta. Ylivääriä tuotteita saattoi esiintyä kerran vuodessa tai kahdessa. Tällaista tuotetta ei ajettu koneella, vaan se pistettiin sivuun. Koneellinen syöttötaso oli asennettu helpottamaan työtä. Bronx-7:llä ei ollut sellaista automatiikkaa, joka vaikuttaisi tankojen väliin. Tankojen välin määräsivät työntekijät. Tuotteiden pituuserot oli otettu huomioon laskelmassa painotettuna keskiarvona.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on edelleen lausunut, ettei asiassa ollut erimielisyyttä työehtosopimuksen tulkinnasta sinänsä. Tämän vuoksi ei kannetta tulisi työtuomioistuimessa tutkia. Jos kanne kuitenkin tutkittaisiin, olisi se perusteettomana hylättävä.

Ovako Oy on ollut jutussa kuultavana.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Jutun näin ollen tutkiessaan työtuomioistuin katsoo siinä selvitetyksi, että Columbia kylmävetokoneella ja Bronx-7 oikaisukoneella on ollut käytössä sekaurakkajärjestelmä, johon perustuvat urakka-ansiot ovat ennen vuoden 1980 työehtosopimuksen voimaan tullessa toteutettuja palkantarkistuksia täyttäneet kummallakin koneella 20 %:n hinnoittelusäännön. Mainittuja palkantarkistuksia toteuttaessaan työnantaja on havainnut, että kun yleiskorotus toteutetaan allekirjoituspöytäkirjassa ja laskentaohjeessa edellytetyllä tavalla, 20 %:n hinnoittelusääntö ei toteudu työskenneltäessä työnantajan normaalina pitämällä urakkatyövauhdilla, minkä vuoksi urakkahintoja on vielä korotettu mainitun tason saavuttamiseksi. Näin korotetuillakaan hinnoilla työntekijäin käytännön ansiot eivät ole täyttäneet 20 %:n hinnoittelusääntöä.

Toteutettaessa vastaavia yleiskorotuksia ennen vuotta 1980 on urakkaperusteita kuitenkin korotettu yli yleiskorotusten siten, että 20 %:n hinnoittelusääntö on toteutunut käytännön ansioissa. Mitään selvitystä ei kuitenkaan ole esitetty siitä, että työehtosopimuksen olisi katsottu velvoittavan tällaisiin korotuksiin urakoiden kireyden vuoksi. Työehtosopimus ei estä työn- antajaa korottamasta urakkaperusteita siten, että niissä ennestään ollut löysyys kokonaan tai osaksi säilyy tai urakka tulee entistä löysemmäksikin. Nämä aikaisemmat korotukset eivät siten sinänsä osoita, että työtä olisi tuolloin katsottu tehdyn normaalilla urakkatyövauhdilla.

Riitakysymys joudutaan siten ratkaisemaan sen mukaan, voidaanko käytännössä noudatettua työvauhtia muilla kuin edellä käsitellyillä perusteilla pitää normaalina urakkatyövauhtina vai eikö. Asian neuvotteluvaiheissa ovat tähän kuuluvat kysymykset jääneet vähäiselle huomiolle. Noudatettu urakkahinnoittelu perustuu kummallakin koneella suoritettuihin työntutkimuksiin. Sekä työntekijä- että työnantajapuolelta on työtuomioistuimelle esitetty selvitystä näistä työntutkimuksista ja niiden luotettavuudesta, työolosuhteiden mahdollisista muutoksista työntutkimusten jälkeen, työntekijäin pitämiä taukoja koskevista havainnoista sekä muista asiaan asianosaisten mielestä vaikuttavista seikoista. Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin ei voi katsoa, että työntekijät olisivat kanteen tarkoittamana aikana 1.3.-31.8.1980 työskennelleet normaalilla urakkatyövauhdilla ja että heidän ansioidensa jääminen 20 %:n hinnoittelusäännön alapuolelle olisi siis johtunut urakan kireydestä.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei Ovako Oy ole ollut velvollinen tarkistamaan urakkatyön hinnoitteluperusteita siten, että 20 %:n hinnoittelusääntö täyttyisi työntekijäin noudattamalla työvauhdilla. Näin ollen työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun katsoen saa Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, P. Hämäläinen, Hurmalainen, Leivo, Suominen ja Olin.

Eri mieltä oleva jäsen Leivon lausunto:

Vastaajapuolen tekemän oikeudenkäyntiväitteen osalta yhdyn työtuomioistuimen tuomioon.

Jäljempänä mainituilla perusteilla katson, että Ovako Oy olisi ollut velvollinen tarkistamaan urakkatyön hinnoitteluperusteita siten, että 20 prosentin hinnoittelusääntö täyttyisi työntekijöiden noudattamalla työvauhdilla.

Yhdyn työtuomioistuimen enemmistön näkemykseen siitä, että entisen työvauhdin noudattaminen ei sinänsä vielä yksinomaisena perusteena oikeuta 20 prosentin urakkavoittoon palkantarkistuksen yhteydessä. Yhdyn myöskin siihen työtuomioistuimen enemmistön näkemykseen, että 20 prosentin hinnoittelusäännön toteuttaminen jonakin palkankorotusajankohtana ei sinänsä osoita, että työtä olisi tehty työehtosopimuksen edellyttämällä normaalilla urakkatyövauhdilla. Näin ollen asiaan joudutaankin hakemaan ratkaisua muilla perusteilla.

Vastaajapuolelta on todettu, että urakka on ollut ko. tapauksessa jo pidemmän aikaa löysä. Menetelmän kehittymisestä aiheutuva hyöty on vastaajapuolen mukaan otettu työntekijöiden toimesta lisääntyvänä vapaa-aikana ylimääräisten taukojen muodossa. Työntekijät ovat voineet valita sen seikan, otetaanko menetelmähyöty palkkauksen vai lisääntyvän vapaa-ajan muodossa. Vastaajapuolelta on lisäksi selvitetty, että työnjohtajat ovat ns. havainnointitutkimuksin vielä vahvistaneet ylimääräisten taukojen olemassaolon. Tältä osin tilanne vastaajapuolen mielestä on pääkäsittelyyn mennessä parantunut, mutta vieläkin taukoja on liikaa.

Kantajapuolelta on selvitetty erilaisia perusteita sille, miksi kyseessä sen mielestä on normaali urakkatyövauhti. On mm. todettu, että menetelmät eivät ole helpottuneet, vaan on tapahtunut päinvastoin ja että tauot perustuvat työpaikalla vallinneeseen käytäntöön (mm. kahvitauot). Erilaisia taukoja ei työnantajan toimesta ole enää hyväksytty apuaikaan samassa määrin kuin aikaisemmin.

Työehtosopimuksen 12 §:n 2 momentin mukaan työaika-arvon eli työarvon tulee vastata työpaikan todellisia työolosuhteita. Keskusjärjestöjen solmiman yleissopimuksen 7 kohdassa on todettu, etteivät työn- ja aikatutkimusten johdosta tapahtuvat muutokset töitten järjestelyissä saa aiheuttaa työntekijän ylirasittumista eivätkä myöskään haitallisesti vaikuttaa heidän normaaleihin palkkatuloihinsa. Edelleen luottamusmiehelle on varattava mahdollisuus perehtyä työnja aikatutkimuksen suoritustapaan sekä niiden perusteella toimeenpantuihin uudistuksiin.