Labor court orders employer and union to pay fines for breach of collective agreement and duty of supervision.
Legislator summary
AI generatedThe Labor Court ordered the employer and the construction union to pay specific fines for breaching the collective agreement and neglecting supervisory duties. The employer failed to agree on cost compensation for overseas work as required, while the union and its local branch neglected their monitoring responsibilities. Consequently, the court ruled that the employer and union must pay fines and cover the union's legal costs.
Legislator headnote
AI generatedSection 7 of the Collective Agreements Act; Section 8 and 9 of the Collective Agreements Act: The employer is liable for fines when failing to agree on special cost compensation for overseas work, and the union is liable for fines when neglecting its duty of supervision.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työnantaja oli menetellyt vastoin työehtosopimusta teettäessään työtä ulkomailla ilman että erityisten kustannusten korvaamisesta olisi sovittu työehtosopimuksen mukaisesti. Vastaajapuolelta ei ollut esitetty perustetta sille, ettei yhtiön menettelyä olisi ollut pidettävä työehtosopimuksen rikkomisena tieten. Työnantajaliitto ja sen piirijärjestö olivat laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa.
Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Rakennuspalvelu O. Virkki Kommandiittiyhtiö ja sen vastuunalainen yhtiömies Onni Virkki
Kuultavat: Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piiri r.y.
RATKAISU
Sovelletut työehtosopimuskohdat:
Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton kesken 4.4.1981 solmitussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
VI. Erinäisiä korvauksia koskevat määräykset
19 § Päiväraha matkakustannusten korvaus matkatöissä
1. Mikäli työntekijä työnantajansa määräyksestä matkustaa työhön kotipaikkakuntansa ulkopuolelle, ja josta hän ei voi saapua yöksi kotiin, on työnantajan ennen matkan alkua selvitettävä asunnonsaantimahdollisuudet asianomaisella paikkakunnalla ja sen lähistöllä sekä mikäli mahdollista varattava tarvittaessa työntekijälle asunto.
2. Työntekijälle maksetaan jokaiselta edellisessä kohdassa tarkoitetulta vuorokaudelta päivärahaa, ensimmäiseltä ja toiselta viikolta 70,00 markkaa ja sen jälkeen 67,00 markkaa ja 01.03.1982 lukien ensimmäiseltä ja toiselta viikolta 77,00 markkaa ja sen jälkeen 74,00 markkaa. Lisäksi työntekijälle maksetaan majoituskorvausta majoituspaikan laskun mukaan kuitenkin enintään 30,00 markkaa ja 01.03.1982 lukien enintään 55,00 markkaa vuorokaudelta. Mikäli työntekijä ei esitä edellisessä kappaleessa sanottua laskua, maksetaan hänelle yöpymisrahaa 10,00 markkaa vuorokaudelta. Mikäli työnantaja kustantaa tämän työehtosopimuksen 29 pykälässä sanotun tai sitä vastaavan majoituksen, ei majoituskorvausta eikä yöpymisrahaa suoriteta. Mikäli työnantajan puolesta järjestetään työntekijälle muita etuja, vähennetään päivärahasta niitä vastaava kohtuullinen osa.
5. Matkatyössä korvataan työntekijälle juhannuksena, pääsiäisenä ja jouluna matka kotiin ja takaisin, jos hän on ollut päivärahaan oikeuttavassa työssä vähintään 6 viikkoa. Samoin korvataan sairauden johdosta tai vuosiloman sattuessa matkatyön aikana matka kotiin.
20 §
Työ ulkomailla
1. Milloin työkohde sijaitsee Suomen rajojen ulkopuolella, työsuhteessa noudatetaan Suomen työoikeutta ja työntekijäin sosiaaliturvaa koskevaa lainsäädäntöä sekä rakennusalan kulloinkin voimassa olevaa työehtosopimusta niin kuin Suomen alueella suoritettavassa työssä.
3. Työntekijälle maksetaan, paitsi työehtosopimuksessa määrättyä palkkaa, myös erityisten olosuhteiden aiheuttamien kustannusten korvausta siltä osin kuin ne ylittävät vastaavat kustannukset kotimaassa. Korvauksen suuruudesta on sovittava Rakennustyöläisten Liiton kanssa kussakin tapauksessa erikseen.
Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Rakennuspalvelu O. Virkki Kommandiittiyhtiö on menetellyt rakennusalan työehtosopimuksen 20 §:n vastaisesti lähettäessään työntekijöitä työskentelemään Suomen Kööpenhaminan suurlähetystön peruskorjaustyöhön sopimatta Rakennustyöläisten Liiton kanssa erityisten olosuhteiden aiheuttamien kustannusten korvaamisesta. Edelleen Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Rakennuspalvelu O. Virkki Kommandiittiyhtiön ja sen vastuunalaisen yhtiömiehen Onni Virkin tuomitsemista yhteisvastuullisesti hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piirin tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.
Kanteeseen vastatessaan Suomen Rakennusteollisuusliitto, Rakennuspalvelu O. Virkki Kommandiittiyhtiö ja Onni Virkki ovat lausuneet, että työtuomioistuin oli tuomiossaan n:o 135/1980 katsonut, että rakennusalan työehtosopimuksen 20 §:n 3 kohdassa tarkoitettua erityisten kustannusten korvausta maksettiin sopimusmääräyksen mukaan vain siltä osin kuin kustannukset ylittivät vastaavat kustannukset kotimaassa. Tuomiossa oli edelleen todettu, että mikäli Rakennustyöläisten Liitto kieltäytyi suostumasta sopimukseen, joka riidattomasti täytti edellä mainitun vaatimuksen, taikka muutoin kieltäytyi myötävaikuttamasta asianmukaisesti sopimuksen syntymiseen, käytti se sopimusmääräystä sille vieraaseen tarkoitukseen. Työnantajan ei voitu tällaisessa tapauksessa katsoa syyllistyneen työehtosopimusrikkomukseen, vaikka työntekijöitä olisikin lähetetty ulkomaille ilman että Rakennustyöläisten Liiton kanssa olisi syntynyt sopimusta erityisten kustannusten korvaamisesta.
Edellä kerrotuilla perusteilla ja viitaten työtuomioistuimen tuomioon n:o 135/1980 vastaajat ovat todenneet, ettei ainakaan 8.6.1981 tehdyn tarjouksen jälkeen työnantaja ollut voinut syyllistyä työehtosopimuksen tieten rikkomiseen eivätkä työnantajayhdistykset valvontavelvollisuutensa laiminlyömiseen, ja pyytäneet työtuomioistuinta hylkäämään hyvityssakkovaatimukset kokonaisuudessaan.
Työnantajapuoli oli tukenut väitettään siitä, että ravintokustannukset Kööpenhaminassa eivät ylittäisi vastaavia kustannuksia Suomessa, esittämällä tietyn ravintolan ruoka- ja alkoholihinnaston, mutta päivärahan määrää arvioitaessa ei voitu lähteä siitä, että työntekijät voitaisiin sitoa tietyn ravintolan käyttöön tai sen hintatasoon, sillä siihen heillä ei ollut laki- tai sopimusperusteista velvollisuutta. Työntekijäpuolen esittämä päivärahapyyntö oli kohtuullinen asumiskustannukset huomioon ottaen.
Työehtosopimuksen 20 §:n 3 kohdan ei ollut tarkoitettu rajoittuvan vain päivärahasta sopimiseen. Viime vuosina oli syntynyt laaja ulkomaantöiden sopimuskäytäntö. Päivärahan lisäksi eräin työaikajärjestelyin tehdyt kotimatkat ja niiden korvaaminen työnantajan toimesta sisältyivät useimpiin ulkomaan työehtosopimuksiin. Työntekijäpuoli ei ollut neuvotteluissa vaatinut todellisten matkakustannusten korvaamisen sijasta rahasuoritusta, vaan oli ilmaisen matkan tarjoamisen vaihtoehdoksi esittänyt rahasuoritusta, jolla työntekijä voisi itse järjestää matkansa Suomeen, mutta vain Suomeen. Ajoittainen kotonakäynti oli välttämätöntä perhe-elämän ja muiden kotimaassa olevien asioiden hoitamiseksi. Kantajapuolen esittämä matkojen väliaika neljä viikkoa oli kohtuullinen vaatimus. Viimeisessä Kööpenhaminan työtä koskeneessa sopimustarjouksessaan työnantajapuoli oli esittänyt kahden viikonloppumatkan korvaamista eräin työaikajärjestelyin.
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piiri on ollut jutussa kuultavana.
________
Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo asiassa käyneen selville, että Rakennuspalvelu O. Virkki Kommandiittiyhtiö on vuoden 1981 kesäkuun puolessavälissä aloittanut Tanskassa Suomen Kööpenhaminan suurlähetystön peruskorjaustyöt. Työssä on siellä ollut ainakin viisi rakennusalan työntekijää sekä lisäksi kolme maalaria ja yksi lattianpäällystäjä. Työt on tarkoitettu saada pääosin päättymään 23.10.1981. Rakennuspalvelu O. Virkki Ky ei ole ennen työntekijöiden työpaikalle lähettämistä eikä sen jälkeenkään jutun pääkäsittelypäivään mennessä sopinut Rakennustyöläisten Liiton kanssa työehtosopimuksen 20 §:n 3 kohdan mukaisesta erityisten olosuhteiden aiheuttamien kustannusten korvauksesta. Kyseistä ulkomaista työmaata koskevasta sopimuksesta on neuvoteltu useita kertoja, muun muassa 12.6.1981. Työnantajapuolen taholta neuvotteluja on käynyt Suomen Rakennusteollisuusliitto myös yhtiön, Putkijohtotyönantajaliiton ja Suomen Maalarimestariliiton puolesta.
Suomen Rakennusteollisuusliitto on katsonut antaneensa suullisesti viimeistään 8.6.1981 Kööpenhaminan työkohteessa noudatettaviksi työehdoiksi täydellisen esityksen, joka riidatta täyttäisi työehtosopimusmääräyksen edellytykset erityisten kustannusten korvaamisesta siltä osin kuin ne ylittävät vastaavat kustannukset kotimaassa. Tarjous on vahvistettu vielä kirjallisesti 12.6.1981. Tarjouksen mukaan olisi päivärahan suuruus ollut 150 Tanskan kruunua, kun taas Rakennustyöläisten Liitto on pysynyt vaatimuksessaan 200 kruunun päivärahasta majoituksen kuuluessa kummankin vaihtoehdon mukaan työnantajan erikseen kustannettavaksi. Rakennustyöläisten Liitto on lisäksi vaatinut työntekijöille ilmaista viikonloppukäyntiä kotimaassa neljän viikon välein tai etuuden korvaamista rahassa työnantajapuolenkin ollessa valmis kustantamaan kullekin työntekijälle kaksi viikonloppumatkaa.
Edellä kerrotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi tuomita työehtosopimuslain 7 §:n nojalla Rakennuspalvelu O. Virkki Kommandiittiyhtiön ja sen vastuunalaisen yhtiömiehen Onni Virkin maksamaan yhteisvastuullisesti Rakennustyöläisten Liitolle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta kahdeksansataa markkaa sekä työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla Suomen Rakennusteollisuusliiton maksamaan Rakennustyöläisten Liitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä viisituhatta markkaa ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piirin samoin valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä kaksituhatta viisisataa markkaa. Rakennuspalvelu O. Virkki Kommandiittiyhtiön, Onni Virkin, Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan Piirin on yhteisvastuullisesti korvattava Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut tuhannella seitsemälläsadalla markalla.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Sariola, M. Virtanen, P. Virtanen, Kenraali ja Sulkunen.
Tuomio oli yksimielinen.