Labor court dismisses claim that store managers are covered by collective agreement due to lack of employer breach proof.

Jutussa esitetty selvitys osoitti työntekijäliiton tulleen jo vuoden 1970 ja 1972 työehtosopimuksiin johtaneissa neuvotteluissa tahi ainakin jossakin vaiheessa sen jälkeen siihen käsitykseen, että työehtoja koskeva työehtosopimus koski myös myymälän- ja osastonhoitajia. Näyttämättä oli kuitenkin jäänyt, että sanotun käsityksen syntyminen olisi luettava työehtosopimusten työnantajapuolen viaksi tai että kanteessa tarkoitettua työehtosopimusta olisi muullakaan perusteella sovellettava yhtiön osastopäälliköihin. Kun yhtiön ei näin ollen ollut näytetty menetelleen vastoin työehtosopimusta määrätessään osastopäälliköiden vapaapäivistä kanteessa kerrotulla tavalla, kanne hylätty.

Asianosaiset: Liiketyöntekijäin Liitto r.y. Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Oy Stockmann Ab

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Liiketyönantajain Keskusliitto r.y:n ja toiselta puolen Liiketyöntekijäin Liiton välillä on 28.11.1969 tehty myyjien ja varastotyöntekijäin työehtoja koskeva työehtosopimus, jossa oli muun muassa seuraavat määräykset:

1 §

Sopimuksen ulottuvuus

Tässä sopimuksessa määrätään Liiketyönantajain Keskusliiton jäsenliikkeiden palveluksessa olevien Liiketyöntekijäin Liittoon kuuluvien 18 vuotta täyttäneiden myyjien ja varastotyöntekijäin sekä 15 vuotta täyttäneiden myyjäharjoittelijain työehdot.

Toiselta puolen muun muassa Liiketyönantajain Keskusliiton ja toiselta puolen Liiketyöntekijäin Liiton välillä on 28.11.1969 tehty myyjien ja varastotyöntekijäin palkkoja koskeva työehtosopimus, jossa oli muun muassa seuraavat määräykset:

1 §

Sopimuksen ulottuvuus

Tässä sopimuksessa määrätään Liiketyönantajain Keskusliiton ja Työehtoliiton jäsenliikkeiden palveluksessa olevien Liiketyöntekijäin Liittoon kuuluvien 18 vuotta täyttäneiden myyjien ja varastotyöntekijäin sekä 16 vuotta täyttäneiden myyjäharjoittelijain palkkaehdot.

Toiselta puolen Liiketyönantajain Keskusliiton ja toiselta puolen Liiketyöntekijäin Liiton välillä 12.4.1972 tehdyssä työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa oli muun muassa seuraavat määräykset:

1 § Sopimuksen ulottuvuus

Tässä sopimuksessa määrätään Liiketyönantajain Keskusliiton tukku- tai vähittäiskauppaa harjoittavien jäsenliikkeiden kauppaliikkeiden ja toimistojen työoloista annetun lain tarkoittamissa myymälöissä tai varastoissa työskentelevien Liiketyöntekijäin Liittoon kuuluvien täysin työkykyisten työntekijäin työehdot.

Toiselta puolen muun muassa Liiketyönantajain Keskusliiton ja toiselta puolen Liiketyöntekijäin Liiton välillä 12.4.1972 tehdyssä myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa oli muun muassa seuraavat määräykset:

1 § Sopimuksen ulottuvuus

Tässä sopimuksessa määrätään Liiketyönantajain Keskusliiton ja Työehtoliiton tukku- tai vähittäiskauppaa harjoittavien jäsenliikkeiden palveluksessa olevien Liiketyöntekijäin Liittoon kuuluvien täysin työkykyisten: - 18 vuotta täyttäneiden kauppaliikkeiden ja toimistojen työoloista annetun lain (435/69) tarkoittamien myymälöissä tai varastoissa työskentelevien myyjien sekä 16 vuotta täyttäneiden myyjäharjoittelijain ja - 18 vuotta täyttäneiden varastotyöntekijäin palkkaehdot.

Pöytäkirjamerkintä:

___________________

Oppisopimuksen tehnyt myyjäharjoittelija tulee kuitenkin 15-vuotiaana tämän sopimuksen piiriin.

Asianosaisliittojen välillä 11.3.1980 tehdyssä työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 §

Sopimuksen ulottuvuus

Tässä sopimuksessa määrätään Kaupan Työnantajaliiton tukku- tai vähittäiskauppaa harjoittavien jäsenliikkeiden, kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain tarkoittamissa myymälöissä tai varastoissa työskentelevien Liiketyöntekijäin Liittoon kuuluvien täysin työkykyisten työntekijäin työehdot.

Pöytäkirjamerkintä:

___________________

Tämän työehtosopimuksen työaikaa koskevia määräyksiä sovelletaan kaikkiin työntekijöihin, jotka työskentelevät tässä pykälässä tarkoitetuissa myymälöissä tai varastoissa.

6 §

Työaika

1. Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

Samojen liittojen välillä samana päivänä tehdyssä palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

1 §

Sopimuksen ulottuvuus

Tässä sopimuksessa määrätään Kaupan Työnantajaliiton tukku- tai vähittäiskauppaa harjoittavien jäsenliikkeiden palveluksessa olevien Liiketyöntekijäin Liittoon kuuluvien täysin työkykyisten:

- vähittäiskaupan liikeajasta annetun lain (435/69) tarkoittamissa myymälöissä työskentelevien myyjien, myyjäharjoittelijain ja korjausompelijoiden, - somistajien, - varastotyöntekijäin ja varastoharjoittelijain sekä pika- tai noutotukuissa työskentelevien työntekijäin, - siivoojien ja - lähettien palkkaehdot.

Samojen liittojen välillä samana päivänä tehdyssä varastoja kuljetusesimiesten työehtoja ja palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

1 §

Sopimuksen ulottuvuus

Tässä sopimuksessa määrätään Kaupan Työnantajaliiton jäsenliikkeiden palveluksessa olevien Liiketyöntekijäin Liittoon kuuluvien täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden varasto- ja kuljetusesimiesten palkkaehdot.

Pöytäkirjamerkintä:

___________________

1. Varasto- ja kuljetusesimiehellä tarkoitetaan henkilöä, joka ei osallistu tai joka ainoastaan tilapäisesti osallistuu johdettaviensa ja valvottaviensa henkilöiden työhön. 2. Varasto- ja kuljetusesimiesten palkat ovat tämän sopimuksen liitteenä.

2 §

Varasto- ja kuljetusesimiesten työehdot

Varasto- ja kuljetusesimiesten työehtojen osalta noudatetaan liittojen välillä allekirjoitettua myyjien ja varastotyöntekijäin työehtoja koskevaa työehtosopimusta.

Toiseksi SOK:nkin piirissä sovellettiin myyjiä koskevia työehtosopimuksia vain myyjiin. Sen sijaan esimiehet, myymälän- ja osastonhoitajat kuuluivat eri työehtosopimusten piiriin. Nämä esimiehiä koskevat työehtosopimukset eivät koskeneet yksityisiä yrityksiä kuten Oy Stockmann Ab:tä. Kaupan Työnantajaliitto ei ollut suostunut Liiketyöntekijäin Liiton aikanaan tekemään esitykseen saada yksityissektoriin oma työehtosopimus esimiehille. Yksityissektorin esimiesten tehtävät ja vastuu vaihtelivat paljon eri yrityksissä ja yhteisten normien määritteleminen oli siksi vaikeata. Liiketyöntekijäin Liiton kanssa oli tehty työehtosopimukset varasto- ja kuljetusesimiehistä, joiden osalta sanottuja vaikeuksia ei ollut ilmennyt samassa määrin.

Kolmanneksi työehtoja koskevan työehtosopimuksen 1 §:n sanamuoto vastasi sanottua tulkintaa sitoessaan sopimuksen ulottuvuuden muun muassa siihen, että työntekijä oli asianomaisen työntekijäliiton jäsen. Liiketyöntekijäin Liiton jäseninä ei ollut myyjien esimiehiä joitakin hajatapauksia lukuun ottamatta. Näissäkin tapauksissa jäsenyys oli ainakin vastaajayhtiössä johtunut osaksi siitä, että asianomaiset oli ylennetty myyjistä osastopäälliköiksi. Oltuaan jo myyjänä toimiessaan järjestäytyneitä Liiketyöntekijäin Liittoon he olivat halunneet jäädä liiton jäseniksi. Työehtosopimuksen 1 §:n rajaus myymälöissä tai varastoissa työskenteleviin tarkoitti suoritusporrasta. Sanotun pykälän pöytäkirjamerkinnällä tarkoitettiin laajentaa työaikamääräysten soveltaminen myös järjestäytymättömiin suoritustason työntekijöihin. Pöytäkirjamerkinnällä ei siis ulotettu työaikakysymyksiä esimiestasolle.

Vastaajat ovat jatkaneet, että vaikka Oy Stockmann Ab:n osastopäälliköihin olisikin sovellettava myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevaa työehtosopimusta, ei työehtosopimusta ollut silti rikottu. Työvuorolistoihin oli jokaiselle osastopäällikölle merkitty vähintään 17 vapaata lauantaita siten kuin myyjien osalta olisi työehtosopimuksen mukaan meneteltävä. Eri asia oli, että eräät osastopäälliköt olivat omasta aloitteestaan tulleet työhön heille listan mukaan merkittynä vapaana lauantaina saadakseen itselleen pitempiaikaista yhdenjaksoista vapaata. Osastopäälliköitten käytön lisääminen lauantaityössä entisestään vuonna 1980 oli johtunut yrityksen myyntitoiminnan tehostamistarpeesta ja siitä, että lauantaipäivien lisääntynyt myynti oli jouduttu käytännössä hoitamaan yhä enenevässä määrin tilapäisellä ja osa-aikaisella työvoimalla, joka oli vaatinut tehokasta ohjausta ja valvontaa.

Sanotuilla perusteilla vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Liiketyöntekijäin Liitto on vastineen johdosta lausunut muun ohella, että Oy Stockmann Ab oli ilmoittanut jokaiselle osastopäällikölle tämän ottaessa tehtäväänsä vastaan, että työehtoihin sovellettiin vähintään myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevaa sopimusta. Työehtosopimuksen 1 §:ssä määrättiin selvästi sopimuksen soveltamisesta kaikkiin kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain tarkoittamissa myymälöissä työskenteleviin työntekijöihin erottamatta mitään eri tasoa sen ulkopuolelle. Eri asia oli, että erillisessä palkkasopimuksessa lueteltiin henkilöstöryhmät, joiden palkoista siinä oli sovittu.

Vastaajien kuvaus osastopäälliköitten esimiesvaltuuksista oli liioiteltu. Osastopäälliköillä ei esimerkiksi ollut työhonotto- eikä erottamisoikeutta, he eivät määritelleet myyjien palkkoja eivätkä vastanneet ostoista. He eivät myöskään voineet muuttaa tavaran hintaa muussa kuin siinä tapauksessa, että tavarassa oli virhe ja asiakas oli valmis sen alennuksen saadessaan siitä huolimatta ostamaan. Osastopäälliköt otti toimeen ja erotti käytännössä henkilöstöpäällikkö toimitusjohtajan antaessa vain muodollisen hyväksymisen asialle. Osastopäälliköiden palkkaus ei kuulunut tähän asiaan eikä sillä seikalla, mitä vaativuustasoa osastopäälliköitten työ kokonaisuudessaan vastasi, ollut merkitystä kysymyksen ollessa vähimmäistyöehtoja koskevan työehtosopimuksen soveltamisesta.

Edelleen piti paikkansa se kantajaliiton väite, että lauantaivapaitten lukumääräksi oli jäänyt vähemmän kuin 17.

SOK:n kenttää koskeva myymälän- ja osastonhoitajia koskeva työehtosopimus, joka poikkesi myymälässä työskentelevien työehtosopimuksesta, oli tehty paitsi Myymäläesimiesten Liiton myös Liiketyöntekijäin Liiton kanssa, koska viimeksi sanotulla liitolla tiettävästi oli jonkin verran edustavuutta sanotun henkilöstöryhmän osalta SOK:ssa. Tämä ratkaisu merkitsi sitä, että varsinaiset esimiehet oli haluttu sisällyttää eri työehtosopimuksen piiriin. Työehtosopimusten sisällölliset erot todistivat omalta osaltaan tarvetta olla saattamatta esimiehiä suoritusportaan työehtosopimusten piiriin. Liiketyöntekijäin Liiton allekirjoitusta kyseiseen sopimukseen ei olisi lainkaan tarvittu, jos myyjiä koskevaa työehtosopimusta olisi tulkittava niin, että se koski esimiesasemassa olevia.

KTL:n kantaa tuki myös se, että Liiketyöntekijäin Liiton kanssa oli tehty eri sopimus kuljetus- ja varastoesimiehistä eikä näitä henkilöitä ollut sisällytetty heidän alaisiaan koskevan suoritusportaan henkilöstön työehtosopimuksen piiriin. OTK:n piirissä myymälän- ja osastonhoitajat kuuluivat palkkojen osalta Työehtoliiton ja Liiketyöntekijäin Liiton välisen erillisen työehtosopimuksen piiriin. Työehtojen osalta myyjien esimiehet eivät kuuluneet juridisesti minkään työehtosopimuksen piiriin. Tiettävästi tästä tilanteesta ei ollut käytännössä ollut erimielisyyksiä Työehtoliiton ja Liiketyöntekijäin Liiton välillä.

Syntyneeseen tilanteeseen oli ilmeisesti vaikuttanut myös se, että Liiketyöntekijäin Liitto oli tiennyt, että suoritusportaan työehtosopimuksen ulottaminen esimiehiin poikkeaisi yleisestä työmarkkinakäytännöstä ja esimerkiksi siitä tilanteesta, joka oli voimassa Liiketyöntekijäin Liittoa lähellä olevissa Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto r.y:ssä sekä Suomen Elintarviketyöläisten Liitto r.y:ssä. Ravintola-alalla tehtiin liittokohtaiset sopimukset sekä suoritushenkilöstön että esimiesten osalta siten, että vastaavilla hoitajilla, ravintolaesimiehillä ja suoritusportaalla oli kaikilla oma työehtosopimuksensa, joka poikkesi sisällöltään muista. Suomen Elintarviketyöläisten Liittoon ja sen tekemän työehtosopimuksen piiriin eivät kuuluneet varsinaiset esimiehet, vaan esimiehet olivat järjestäytyneet eri palkansaajaliittoihin. Oy Stockmann Ab:n osastopäälliköitten oli selvästi näytetty olevan esimiehiä ja sellaisessa asemassa, ettei heitä ollut luettava myyjien työehtosopimuksen piiriin.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun. Kaupan Työn- antajaliitto KTL ja Oy Stockmann Ab ovat vastustaneet kanteen hyväksymistä ensisijaisesti sillä perusteella, ettei Kaupan Työnantajaliiton ja Liiketyöntekijäin Liiton välinen työehtoja koskeva työehtosopimus ole sovellettavissa sanottuihin osastopäälliköihin.

Osapuolet ovat tulkinneet myös työehtosopimuksen 1 §:n pöytäkirjamerkintää eri tavoin. Työnantajaliitto on esittänyt, että määräyksen merkitys on siinä, että siinä on kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain 5 §:n 1 momentin ja vastaavan aikaisemman säännöksen edellyttämällä tavalla ulotettu työehtosopimuksen työaikaa koskevien määräysten soveltaminen myös järjestäytymättömiin työntekijöihin. Liiketyöntekijäin Liiton työtuomioistuimessa aluksi esittämä käsitys on ollut, että määräyksellä olisi ulotettu työaikamääräysten soveltaminen ammatiltaan muiden työehtosopimusten piiriin kuuluviin työntekijöihin, kuten vaatturimestareihin ja suutareihin. Edellä mainittu työntekijäliiton neuvotteluedustaja on häntä työtuomioistuimessa kuultaessa kuitenkin yhtynyt työnantajapuolen käsitykseen.

Nimitystä "työntekijä" käytetään sekä työlainsäädännössä että työehtosopimuksissa eri merkityksissä. Toisinaan tämän nimityksen piiriin luetaan kaikki työsopimuslain edellyttämässä työsopimussuhteessa työnantajaan olevat henkilöt, toisinaan taas jää erilaisia esimiehiä ja toimihenkilöitä selvästi käsitteen alan ulkopuolelle ilman että olisi kirjoitettu nimenomaista poikkeusmääräystä. Työtuomioistuin ei katso voivansa työehtoja koskevan työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksen sanamuodosta johtaa sitä, kuuluvatko kanteessa tarkoitetut osastopäälliköt sopimuksen piiriin vai eivätkö.

Asianosaisten välillä on ollut neuvotteluissa esillä kysymys myös myymälänhoitajia ja osastopäälliköitä koskevan valtakunnallisen työehtosopimuksen solmimisesta. Liiketyöntekijäin Liitto on kuitenkin ilmoittanut sen tätä tarkoittavan esityksen tarkoittaneen ainoastaan palkkoja koskevan työehtosopimuksen solmimista, alan työehtoja koskeva työehtosopimus kun muutenkin koskisi myös myymälänhoitajia ja osastopäälliköitä.

Työtuomioistuimelle on esitetty asianosaisliittojen välillä vuonna 1981 Kotisaari Oy:n myymälänhoitajien palkoista tehty työehtosopimuspöytäkirja. Liiketyöntekijäin Liitto katsoo tämän vain palkkoja koskevan pöytäkirjan osoittavan, että kun yrityksessä oli ennen valtakunnallisten työehtosopimusten aikaa ollut yrityskohtainen, myös työehtoja koskeva myymälänhoitajien työehtosopimus, myymälänhoitajien on sittemmin katsottu kuuluvan valtakunnallisen työehtoja koskevan työehtosopimuksen soveltamispiiriin. Kaupan Työnantajaliitto puolestaan lähtee siitä, että aikaisempi yrityskohtainen työehtosopimus on edelleen voimassa siltä osin kuin sitä ei ole korvattu myöhemmillä pöytäkirjoilla. Sitä, kumpi riitapuolista on tämän kysymyksen osalta oikeassa, jutussa esitetty aineisto ei työtuomioistuimen mielestä osoita, kun otetaan huomioon, mitä edellä on sanottu yrityskohtaisten työehtosopimusten kohtalosta vuosien 1970 ja 1972 valtakunnallisiin työehtosopimuksiin johtaneiden neuvottelujen yhteydessä.

Kysymyksessä olevien Oy Stockmann Ab:n 37 osastopäällikön asemasta on myös esitetty erilaista selvitystä. He osallistuvat kaikki jossain määrin myyntityöhön. Myyntityön osuuden heidän koko työmäärästään on ilmoitettu vaihtelevan 20 ja 70 prosentin välillä. Se selvitys, minkä työtuomioistuin on saanut osastopäälliköiden vastuusta ja asemasta sekä yhtiön laatiman toimenkuvauksen että sen perusteella, mitä työtuomioistuimessa sekä kantaja- että vastaajapuolen nimeäminä kuullut osastopäälliköt ovat kertoneet, osoittaa osastopäälliköiden olevan selvästi työnjohtoasemassa osaston myyjiin. Se selvitys, minkä työtuomioistuin on saanut Oy Stockmann Ab:n osastopäälliköitten työehtojen määräytymisestä käytännössä, ei osoita, että paikalliset osapuolet olisivat käytännössä antaneet työehtosopimuksen ulottuvuuspykälälle sellaisen merkityksen, jota Liiketyöntekijäin Liitto pitää oikeana.

Työtuomioistuin katsoo jutussa esitetyn selvityksen osoittavan Liiketyöntekijäin Liiton tulleen joko jo vuoden 1970 tai 1972 työehtosopimuksiin johtaneissa neuvotteluissa tahi ainakin jossakin vaiheessa sen jälkeen siihen käsitykseen, että työehtoja koskeva työehtosopimus koskee myös myymälänja osastonhoitajia. Kaikki edellä käsitellyt seikat huomioon ottaen työtuomioistuin kuitenkin katsoo näyttämättä jääneen, että sanotun käsityksen syntyminen olisi luettava työehtosopimusten työnantajapuolen viaksi tai että kanteessa tarkoitettua työehtosopimusta olisi muullakaan perusteella sovellettava Oy Stockmann Ab:n osastopäälliköihin. Kun yhtiön ei näin ollen ole näytetty menetelleen vastoin työehtosopimusta määrätessään kanteessa tarkoitettujen osastopäälliköiden vapaapäivistä vuonna 1980 kanteessa kerrotulla tavalla, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun katsoen saavat Kaupan Työnantajaliitto ja Oy Stockmann Ab kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Peltola, Parkkinen, Sariola, Leivo ja P. Virtanen.

Eri mieltä olevan jäsen Leivon lausunto:

Poiketen enemmistön kannasta katson seuraavin perustein, että kaupan alan työehtosopimusta tulee soveltaa kanteessa mainittuihin Oy Stockmann Ab:n palveluksessa oleviin osastopäälliköihin.

Työehtosopimuksen sanamuoto, soveltamiskäytäntö tai työehtosopimusneuvottelujen historia, joka työtuomioistuimelle on esitetty, eivät sinänsä osoita vastaaja- tai kantajapuolen kantaa oikeaksi. Työehtosopimuksen 1 §:n työntekijä-käsite on sellainen, että kummankin osapuolen tulkinta olisi mahdollinen. Tältä osin ei ole osoitettu, että tätä käsitettä olisi tulkittava jollakin tietyllä tavalla. Kaupan esimiehet ovat yleensä järjestäytyneet vain vähäisessä määrin ja näin ollen soveltamiskäytäntökin on varsin vähäistä. Toisaalta myöskin vastaajapuoli on tiedotteissaan lähtenyt siitä, että vain palkkausmääräysten soveltaminen esimiehiin ei tule kysymykseen. Soveltamiskäytäntö ei näin ollen tue selvästi jomman kumman osapuolen kantaa.

Selvitys vuosien 1970 ja 1972 neuvotteluista on myöskin hyvin ristiriitaista. Työtuomioistuimelle ei ole selvitetty, että kantaja- tai vastaajapuolen työtuomioistuimessa nyt esitetty näkemys olisi silloin tullut yhteisesti sovituksi. Selvitys on ollut myös siltä osin ristiriitaista, kun on väitetty kantajaliiton esittäneen muutosvaatimuksia työehtosopimukseen sillä tavoin, että esimiehet tulisivat kuulumaan työehtosopimuksen piiriin. Näidenkään väitteiden osalta

ei ole selvitetty sitä, mitä neuvotteluissa olisi asioista todettu.

Sekä kantajapuoli että vastaajapuoli ovat kokeneet ja ymmärtäneet oman kantansa työehtosopimuksen mukaiseksi. Kiistaa ei ole syntynyt, koska työnantajapuoli on kuitenkin soveltanut työehtosopimusta käytännössä myös esimiehiin ja koska työntekijäpuolen järjestäytymisaste esimieskunnan osalta on ollut suhteellisen alhainen.

Esimiesten kuuluminen työehtosopimuksen piiriin yleensä kaupan kentässä on kirjavaa: ainakin aikaisemmin on ollut voimassa erillisiä yrityskohtaisia työehtosopimuksia, varasto- ja kuljetusesimiehet on saatettu erillisin määräyksin tysöehtosopimuksen piiriin jne. LTK-sektorissa on varsin yleinen periaate, että esimiesasemassa toimivat on saatettu eri järjestelyin samojen työehtosopimusmääräysten piiriin kuin heidän alaisensakin. Tältä osin tilanne poikkeaa SAK-STK-kentästä. Erillisiä työntekijäpuolen työnjohtajajärjestöjä ei ole. Työehtosopimuksen piiriin saattaminen on voinut tapahtua joko siten, että noudatetaan teollisuusliittoperiaatetta (mm. pankki-, vakuutus- ja eräät LTK:n Erityisalojen Työnantajaliittoon kuuluvat yritykset), tai siten, että on tehty täysin erillinen työehtosopimus (hotelli- ja ravintolapuoli), tai siten, että esimiesten osalta on erikseen sovittu kaupan alan yleisen sopimuksen soveltamisesta (esim. varasto- ja kuljetusesimiehet).

Edellä mainituista seikoista katsonkin johtuvan, että kanteessa mainitut osastopäälliköt, varsinkin kun he vielä ottavat osaa myös myyntityön suorittamiseen, kuuluvat kaupan työehtosopimuksen soveltamispiiriin. Katson kuitenkin jääneen näyttämättä, että Oy Stockmann Ab olisi tässä tapauksessa menetellyt vastoin työehtosopimusta antaessaan osastopäälliköiden vapaapäivät vuonna 1980 kanteessa kerrotulla tavalla, ja hylkään sen vuoksi kanteen. Jutun laatuun katsoen saavat Kaupan Työnantajaliitto ja Oy Stockmann Ab kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.