Labor court dismissed strike claim as employer's unilateral wage reduction was not proven to be less favorable than prior terms.

Yhtiön seinälaattaosaston tuotantolinjoilla 4 ja 5 oli suoritettu koneiden ja laitteiden muutostöitä. Töiden valmistuttua oli linjoilla suoritettu koneiden ja laitteiden koekäyttöä. Kun tuotantolinjoilla 4 ja 5 oli ennen muutostöitä ollut käytännössä suorituspalkkajärjestelmä, oli linjojen palkkaukseen muutostöiden valmistuttua sovellettava työehtosopimuksen tarkoittamana neuvotteluaikana työehtosopimuksen määräyksiä, joiden mukaan työ jatkui entisin perustein.

Ennen muutostöitä voimassa olleiden hinnoittelulistojen soveltaminen olisi kuitenkin johtanut ansioiden alentumiseen. Koekäytön aikana yhtiö oli maksanut työntekijöille tuntipalkkaa, jonka lisäksi oli tullut saantopalkkio joko aikaisempaan keskiarvoon perustuvana takuupalkkiona tai todellisen saannon mukaisena. Nämä palkkausperusteet, jotka työehtosopimuksen mukaan kuuluivat sinänsä suorituspalkkauksen piiriin, oli saatettu voimaan aina määräajaksi kerrallaan. Koekäytön päätyttyä ja kun uudesta suorituspalkkajärjestelmästä ei ollut päästy sopimukseen, työnantaja oli ottanut käyttöön edellä mainittua tuntipalkkaa pienemmän puhtaan aikapalkan.

Sikäli kuin työn jatkuminen entisin perustein ymmärrettiin tavoiteansion säilymisenä ennallaan, oli siihen ainakin pyritty työnantajan hinnoittelutarjouksella uudeksi suorituspalkkausjärjestelmäksi. Jutussa ei ollut esitetty, että työnantajan käyttöön ottama aikapalkkavaihtoehto olisi ollut työntekijöille epäedullisempi kuin työehtosopimus vähintään vaatisi neuvotteluajan palkaksi tai että se ei täyttäisi työehtosopimuksen määräyksiä aikapalkkauksesta. Työnantajan ei ollut näytetty sanotun aikapalkkauksen käyttöönottamisella rikkoneen tietensä työehtosopimuksen määräyksiä eikä ryhtyneen työtaistelutoimenpiteeseen. Näyttämättä oli myös jäänyt, että työnantajaliitto olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Asianosaiset: Rakennustyöläisten Liitto r.y. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Oy Partek Ab

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä voimassa olevassa kalkki- ja sementtiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

II SOPIMUKSEN SITOVUUS JA NOUDATTAMISVELVOLLISUUS

4 §. Työrauhavelvoite

Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

IV TYÖPALKKOJA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

8 §. Työpalkat

Täysin työkykyisten työntekijäin ohjetuntipalkat ovat penneissä eri paikkakuntaluokissa ja palkkaryhmissä seuraavat:

9 §. Suorituspalkkajärjestelmät

1. Mikäli työn laatu sen sallii ja se on teknisesti mahdollista, suoritetaan työ tuotannon ja ansion kohottamiseksi suorituspalkkatyönä.

2. Urakkatyö on hinnoiteltava siten, että työntekijän urakka-ansio normaalilla urakkatyövauhdilla nousee 20 % ohjetuntipalkkaa korkeammaksi ja kasvaa työnsuorituksen tai työtehon lisääntyessä vähintään samassa suhteessa.

7. Jos voimassa olevaa hinnoittelua joko työn- antajan tai työntekijäin aloitteesta halutaan tarkistaa, voidaan se tehdä asianomaisen työn- antajan ja työntekijän välisellä sopimuksella. Ellei heidän välillään päästä uudesta hinnoittelusta yksimielsiyyteen, jatkuu suorituspalkkatyö entisillä perusteilla ja asia siirretään allekirjoittaneiden liittojen ratkaistavaksi.

Painostaakseen työntekijöitä hyväksymään neuvotteluissa tarjoamansa uuden suorituspalkkajärjestelmän yhtiö oli ilmoittanut, että muussa tapauksessa mainittua neuvotteluvaiheen palkkaa alennettaisiin 1.11.1981 lukien. Työntekijäpuoli oli vastustanut palkkojen alentamista. Työnantajapuolelle oli myös ilmoitettu kirjallisesti, että työnantajan menettelyä pidettiin työtaistelutoimenpiteenä, josta oli luovuttava. Yhtiö oli kuitenkin ilmoittanut, että palkanalennukset toteutettaisiin. Ensimmäinen palkanmaksu, jossa alennus ilmenisi, tapahtuisi todennäköisesti 20.11.1981. Työntekijöiden palkanalennukset vaihtelivat 0,31:stä 1,13:een markkaan tunnilta.

Työehtosopimuksen 10 §:n 5 kohta edellytti työtä jatkettavaksi entisin perustein eikä työnantajalla ollut oikeutta alentaa sovittua erityistä välitilan palkkaa. Työtaistelutoimenpide oli kohdistunut työehtosopimuksen 10 §:ään ja työnantajan menettelyssä oli samalla ollut kyse työehtosopimuksen 10 §:n 5 kohdan tietensä rikkomisesta. Kun yhtiössä oli työntekijä- ja työnantajapuolen kesken sovittu, että työntekijöille maksettaisiin entisen suorituspalkkajärjestelmän tavoiteansion suuruista palkkaa, oli tämä merkinnyt juuri sitä, että meneteltäisiin kuten työehtosopimuksen 10 §:n 5 kohta määrää.

Liittoneuvottelussa 4.11.1981 oli työntekijäpuolelta todettu työnantajaliiton laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa. Työntekijäpuoli oli edellyttänyt työnantajaliitolta pikaisia toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi ja työehtosopimuksen rikkomisen lopettamiseksi. Samalla oli ilmoitettu, että työnantajan menettelyn jatkuessa työntekijäliitto vaatisi hyvityssakkoseuraamusta työnantajalle työrauhavelvoitteen vastaisesta työtaistelusta ja työehtosopimuksen tieten rikkomisesta sekä työnantajaliitolle valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä. Liittoneuvottelussa 9.11.1981 ei työnantajapuoli ollut selvästi vastannut siihen, mihin toimenpiteisiin liitto oli ryhtynyt asiassa.

Asianosaisliittojen välisessä betoniteollisuuden työehtosopimuksen 12 §:n 4 kohdassa oli täsmälleen samansisältöinen määräys kuin kalkki- ja sementtiteollisuuden työehtosopimuksen 10 §:n 5 kohta. Betoniteollisuuden työehtosopimuksen 12 §:n soveltamisohjeessa sanottiin: "Jos muutoksista ei päästä yksimielisyyteen, työn jatkuminen entisin perustein merkitsee tavoiteansion säilymistä ennallaan." Betoniteollisuudessa oli Oy Partek Ab:n tapauksessa noudatetun käytännön mukainen menettely siis kirjattu koko työehtosopimusalan käytäntöä koskevaksi sovellutusohjeeksi. Aikapalkkaa ei ollut sovittu vain siksi, kunnes "koekäyttö" olisi päättynyt, niin että työnantaja voisi sen jälkeen alentaa palkan esimerkiksi minimiaikapalkaksi tai joksikin muuksi. Tuonkaltaisen sopimuksen tekeminen olisi paitsi työehtosopimuksen 10 §:n 5 kohdan vastainen myös ollut työntekijäin kannalta järjetön.

Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Oy Partek Ab:n tuomitsemista työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta hyvityssakkoon sekä Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Lokakuun 1981 alussa osaston työnjohtaja oli neuvotellut alustavasti työntekijöiden kanssa uusista hinnoitteluperusteista ja hinnoittelusta. Seuraava neuvottelu työnantajan ja työntekijöiden välillä oli käyty 15.10., ja tämän jälkeen oli linjojen 4 ja 5 suorituspalkkauksesta neuvoteltu vielä 22.10., 26.10. ja 29.10.1981. Esimerkiksi lasittajan palkkio olisi noussut 1 markalla tunnissa työnantajan esittämän uuden hinnoittelun perusteella. Neuvotteluissa työnantaja ei ollut kieltäytynyt siirtämästä asiaa työehtosopimuksen 10 §:n 5 kohdan mukaisesti liittojen ratkaistavaksi.

Linjoille 4 ja 5 sovitun koekäyttöajan päättyminen oli merkinnyt samalla sitä, että koekäytön ajaksi sovitun aikapalkan maksaminen päättyi. Kun muusta palkkausmuodosta ei ollut päästy sopimukseen, oli työntekijöille jouduttu maksamaan aikapalkkaa. Linjan 6 tuotanto oli vastaavanlaista kuin linjojen 4 ja 5. Linjalla 6 työskenteleville työntekijöille oli maksettu aikapalkkaa. Tästä johtuen työnantaja oli ilmoittanut maksavansa saman aikapalkan työntekijöille kuin vastaavilla vakansseilla työskenteleville työntekijöille maksettiin linjalla 6.

Linjojen koekäytön päättyessä 31.10.1981 olivat työnantajan ja työntekijöiden väliset suorituspalkkaneuvottelut olleet kesken, mutta ainoastaan koekäytön ajaksi sovitusta aikapalkasta luopumista sekä vastaavanlaisessa tuotannossa aikapalkalla työskentelevien työntekijöiden palkkauksen mukaiseen aikapalkkaan siirtymistä ei voitu pitää työtaistelutoimenpiteenä. Entinen suorituspalkkajärjestelmä oli mahdoton sovellettavaksi muutettuun tuotantolinjaan.

Koska työnantaja ei ollut syyllistynyt kantajan väittämiin työrauhavelvollisuuden rikkomiseen ja työehtosopimuksen tietensä rikkomiseen, ei työnantajaliitto ollut puolestaan voinut laiminlyödä valvontavelvollisuuttaan. Kantajan taholta oli työnantajayhdistykselle esitetty muiden asioiden käsittelemistä varten sovitussa liittoneuvottelussa 4.11.1981 ainoastaan se, että yhtiö olisi painostustarkoituksessa alentanut työntekijöiden palkkoja. Työehtosopimuksen tietensä rikkomista ei ollut käsitelty. 9.11.1981 käydyssä liittoneuvottelussa ei asiaa enää kantajapuolen taholta ollut otettu esille.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Oy Partek Ab ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Yhtiö on tarjonnut työntekijöiden kanssa lokakuun aikana 1981 käymissään neuvotteluissa uutta suorituspalkkausjärjestelmää. Viimeisessä 29.10.1981 pidetyssä neuvottelussa työnantaja on antanut vaihtoehdoiksi aikaisemmasta ehdotuksesta jonkin verran parannetun suorituspalkkausjärjestelmän ja samanlaisen aikapalkan kuin vastaavista tehtävistä maksetaan linjalla 6. Työnantaja on ilmoittanut, että jompikumpi vaihtoehto otetaan joka tapauksessa käytäntöön 1.11.1981. Työntekijäpuoli ei ole antanut tähän ehdotukseen lopullista nimenomaista vastaustaan, mutta työanantaja on ilmoittanut ilmoitettuna ajankohtana 1.11.1981 aikapalkkavaihtoehdon käytäntöön ilmoittaen siitä asianomaisille työntekijöille. Työntekijäpuoli on ilmoittanut työnantajalle katsovansa yhtiön näin menetellessään ryhtyneen työtaistelutoimenpiteeseen ja olevansa valmis jatkamaan keskeytyneitä neuvotteluja työtaistelun lakattua. Myös työnantaja on ilmoittanut paikalliselle työntekijäpuolelle valmiutensa palkkaneuvottelujen jatkamiseen.

Neuvotteluissa lokakuun aikana on työntekijäpuolelta otettu esille kysymys erimielisyyden siirtämisestä liittojen ratkaistavaksi työehtosopimuksen 10 §:n 5 kohdan mukaisesti, mutta edellä sanottuun nähden työtuomioistuin ei katso paikallisten neuvottelujen päättyneen erimielisyyteen, niin että asia olisi sanotun sopimuskohdan mukaan ollut siirrettävä liittojen ratkaistavaksi. Työntekijäpuoli on jossakin neuvotteluvaiheessa myös pitänyt tarpeellisena työntutkimuksen suorittamista, mutta työnantaja ei ole pitänyt sitä silloin tarpeellisena. Kysymys työntutkimuksen tarpeellisuudesta urakkahinnoittelun sopimiseksi kuuluu myös ratkaistavaksi jatketuissa paikallisissa tai liittoneuvotteluissa.

Asianosaiset ovat olleet yhtä mieltä siitä, ettei linjoilla 4 ja 5 ole uuditusten jälkeen enää voitu soveltaa entistä urakkahinnoittelua, se kun linjojen entistä pienemmän tuotantotehon vuoksi alentaisi ansiotasoa. Työehtosopimuksen 10 §:n 5 kohta edellyttää työtä jatkettavaksi tällaisessa tilanteessa entisin palkkaperustein. Työnantajapuolen esivalmistelussa esittämän käsityksen mukaan tämä merkitsee entisen tavoiteansion mukaista urakkapalkkausta. Työntekijäpuoli ei ole esivalmistelussa esittänyt tästä poikkeavaa käsitystä, mutta on pyrkinyt pääkäsittelyssä esittämään näytöä siitä, että kalkki- ja sementtiteollisuuden työehtosopimuksen mukaan edellytetään entisten hinnoittelulistojen noudattamista sellaisinaan.

Työnantajan tarjoamassa urakkahinnoittelussa on muutostöiden aiheuttama tuotannon väheneminen pyritty ottamaan huomioon. Kun häiriöajan palkkausta kuitenkin olisi alennettu verrattuna ennen muutostöitä voimassa olleeseen järjestelmään, on työtuomioistuimen mielestä jäänyt selvittämättä, olisiko tarjottu järjestelmä ollut sen enempää sellaisenaan kuin tavoiteansiolla mitattunakaan työntekijöille edullisempi vai epäedullisempi kuin ennen muutostöitä sovellettu järjestelmä. Samalla tavalla selvittämättä on - pidettäköönpä mittana sitten konkreettista palkkausjärjestelmää sellaisenaan tai sen perusteena olevaa tavoiteansiota - olisiko tarjottu järjestelmä ollut edullisempi vai epäedullisempi kuin vuonna 1981 elokuusta lokakuun loppuun sovellettu palkkausjärjestelmä.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun katsoen saavat Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Oy Partek Ab kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Kourilehto, Lappalainen, Hurmalainen, Tiitola, Sariola, Kuivanen, Olin ja Sulkunen.

Eri mieltä ollut jäsen Sulkunen lausui:

Katson asiassa esitetyn selvityksen osoittavan, että yhtiö on ottaessaan yksipuolisesti käyttöön 1.11.1981 alkaen aikapalkkauksen pyrkinyt toimenpiteellään painostamaan työntekijöitä hyväksymään 29.10.1981 tekemänsä esityksen suorituspalkkausjärjestelmäksi. Esityksen ovat työntekijät sittemmin nimenomaisesti torjuneet ja 3.11.1981 antamassaan kirjallisessa vastauksessa todenneet yhtiön näin menetellessään ryhtyneen työtaistelutoimenpiteisiin.

Työntekijäpuolella ei puolestaan ole ollut työehtosopimukseen perustuvaa velvollisuutta työnantajan tarjouksen hyväksymiseen, jonka esitetyn selvityksen perusteella, ottaen huomioon keskituntiansiotakuun puuttuminen sekä suhteellisen lyhyet kokemukset tuotannosta uudistetulla tuotantolinjalla, voitiin perustellusti epäillä johtavan ansiotason alenemiseen.

Katson myös työnantajaliiton laiminlyöneen velvollisuutensa valvoa, että sen jäsenyritys ei työehtosopimuksen mukaisessa neuvottelutilanteessa syyllisty kiellettyihin painostustoimiin siinäkään tapauksessa, että yhtiön urakkahinnoittelua koskeva tarjous katsottaisiin sinänsä tehdyksi vilpittömänä pyrkimyksenä työehtosopimuksen hinnoittelumääräysten soveltaminen.

Näillä perusteilla ja hyläten muut vaatimukset asiassa tuomitsen työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n perusteella Oy Partek Ab:n maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta sekä Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoa Rakennustyöläisten Liitolle kummankin erikseen neljätuhatta markkaa sekä korvaamaan yhteisvastuullisesti kantajan oikeudenkäyntikulut tuhannella kuudellasadalla markalla.