Labor court dismisses union's claim against employer for dismissing union rep due to business acquisition and staff reduction.

Autoliike oli hankittuaan omistukseensa toisen autoliikkeen joutunut luopumaan aikaisemmin edustamiensa automerkkien piiriedustuksesta, koska maahantuoja ei hyväksynyt sitä, että sen piiriedustajalle oli tullut myös kilpailevien automerkkien piiriedustus yritysoston kautta. Liike oli irtisanonut pääluottamusmiehensä ja kaksi muuta asentajaa. Harkittaessa, oliko liikkeellä ollut taloudelliset ja tuotannolliset syyt henkilökunnan vähentämiseen, oli henkilökuntaan luettava myös ostetun liikkeen palveluksesta työsopimuslain 7 §:n mukaisesti siirtyneet työntekijät. Katsottu, että liikkeellä oli ollut irtisanomissuojasopimuksen mukainen peruste työvoiman vähentämiseen.

Tapahtunutta tiettyjen automerkkien edustuksen siirtymistä pois työnantajalta ei kuitenkaan voitu pitää teollisuuslaitoksen toiminnan keskeyttämiseen verrattavana tapahtumana, joka oikeuttaisi pääluottamusmiehen irtisanomiseen. Työnantajaliitto oli hyväksynyt pääluottamusmiehen irtisanomisen, vaikka sen olisi pitänyt valvoa luottamusmiessopimuksen noudattamista. Työnantaja tuomittu maksamaan korvausta luottamusmiehen perusteettomasta irtisanomisesta ja työnantajaliitto maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Asianosaiset: Metallityöväen Liitto r.y. Autoalan Työnantajaliitto r.y. Pörhön Autoliike, kommandiittiyhtiö Esko Pörhö ja Knit

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen kesken 11.3.1980 allekirjoitetussa auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I YLEISTÄ

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Yleiset sopimukset, STK-SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liitteinä olevia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

Luottamusmiessopimus allekirjoituspöytäkirjoineen

2.4.1969

Yleissopimus irtisanomisen ja lomautuksen perusteista allekirjoituspöytäkirjoineen 6.6.1978

Asianosaisliittojen välillä voimassa olevassa luottamusmiessopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

4 §

Luottamusmiehen työsuhde

4. Pääluottamusmiestä ei saa irtisanoa paitsi jäljempänä mainitussa tapauksessa.

Jos yrityksen työvoimaa vähennetään tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa pääluottamusmieheen, ellei teollisuuslaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei pääluottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa. Työosaston luottamusmieheen on osaston puitteissa, mikäli mahdollista, sovellettava samoja sääntöjä.

Luottamusmiehen työsuhdetta ei saa purkaa sairauden johdosta tai työsopimuslain 31 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla sillä perusteella, että hän on rikkonut työsopimuslain 15 §:ään sisältyviä järjestysmääräyksiä. Työnantaja, joka ei noudata edellä tässä kohdassa mainittuja määräyksiä, on velvollinen suorittamaan luottamusmiehelle 22.2.1966 tehdyn irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan määräytyvän korvauksen.

Liittojen välillä voimassa olevassa irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevassa yleissopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

4 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmää

räysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

5 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioonottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta, korvauksen ei tule ylittää työntekijälle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan laskettua kuuden kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

11 § Työvoiman vähentämisjärjestys

Irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Luottamusmiessopimuksen 4 §:n 4 kohdassa mainitussa 22.2.1966 tehdyssä irtisanomissuojasopimuksessa sanotaan muun ohessa:

4 §.

Päätettäessä 3 §:ssä mainitun korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansionmenetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

Metallityöväen Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Autoalan Työnantajaliiton jäsenyritys, Tornion kaupungista oleva Pörhön Autoliike, kommandiittiyhtiö Esko Pörhö ja Knit oli elokuun 7 päivänä 1980 irtisanonut autosähköasentaja Raimo Myllymäen sekä autonasentajat Kullervo Mikkolan ja Viljo Miettisen. Työsuhteen päättymishetkellä asentaja Myllymäki oli ollut työpaikkansa pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu. Työsopimuksen irtisanomisen perusteeksi työnantaja oli ilmoittanut, että liike lopettaa Peugeot-, Talbot-, Jeep- ja Polar-merkkisten autojen edustamisen. Liikeen toiminta ei ollut kuitenkaan lakannut, vaan jatkunut vähintään entisessä laajuudessaan. Sanottujen edustusten lakattua oli liikkeelle siirtynyt Volkswagen- ja Audi-merkkisten autojen piiriedustus.

Pääluottamusmies Myllymäen tilalle sähköasennuspuolelle oli palkattu toinen henkilö, joten oli riidatonta, ettei autokorjaamon toimintaa luottamusmiessopimuksessa edellytetyin tavoin ollut keskeytetty kokonaan. Missään neuvotteluvaiheessa ei myöskään ollut yhteisesti todettu, ettei Myllymäelle voitu tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä. Paikallisissa ja liittotason neuvotteluissa oli Myllymäen itsensä ja Metallityöväen Liiton taholta jatkuvasti korostettu, että Myllymäen ammattitaito oli täysin riittävä myös uusien automerkkien sähköasennustöissä. Perusteeksi oli esitettävissä paitsi Myllymäen oma ammattikoulutus ja -kokemus myös se seikka, että käytännöllisesti katsoen kaikissa automerkeissä käytettiin samoja, vain kolmen suuren valmistajan valmistamia sähkölaitteita. Myllymäki oli hankkinut koulutuksen ja kokemuksen kautta pätevyyden kaikkien kolmen valmistajan laitteiden asennustöissä.

Kun otettiin huomioon Miettisen ja Mikkolan ammattitaito, ei automerkkien edustuksen vaihtumista voitu pitää irtisanomissuojasopimuksessa ja työsopimuslaissa tarkoitettuina erityisen painavina syinä, jotka antaisivat perusteen kysymyksessä olleiden työsopimusten irtisanomiseksi. Miettisen ja Mikkolan ammattitaitoa kuvasi edelleen se, että he kummatkin kuuluivat työehtosopimuksen viidenteen palkkaryhmään, kun sen sijaan heidän tilalleen tulleet uudet työntekijät kuuluivat alempiin palkkaryhmiin. Alalla vallitsi käytäntö, että merkkikohtainen pikakoulutus annettiin maahantuojan toimesta tämän aiheuttamatta työnantajalle mitään kustannuksia.

Asiassa oli käyty liittojen välillä työehtosopimuksen edellyttämät muistioneuvottelut. Neuvotteluissa Autoalan Työnantajaliitto oli asettunut tukemaan jäsenyrityksensä työehtosopimuksen vastaista kantaa ja siten laiminlyönyt työehtosopimuslain 8 §:ssä säädetyn valvontavelvollisuutensa.

Näillä perusteilla Metallityöväen Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin vahvistaisi pääluottamusmies Raimo Myllymäen työsuhteen irtisanomisen tapahtuneen luottamusmiessopimuksen 4 §:n 4 kohdan vastaisesti, että työtuomioistuin vahvistaisi Kullervo Mikkolan ja Viljo Miettisen työsopimusten irtisanomisen tapahtuneen irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n vastaisesti, että Pörhön Autoliike velvoitettaisiin suorittamaan Miettiselle, Mikkolalle ja Myllymäelle luottamusmiessopimuksen 4 §:n 4 kohdassa ja irtisanomissuojasopimuksen 5 §:ssä tarkoitettuna korvauksena kullekin 80 000 markkaa ja että Autoalan Työnantajaliitto tuomittaisiin valvontavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

muiden, hänelle vieraiden merkkien suhteen. Esimerkin henkilökunnan asiantuntemuksen taloudellisesta merkityksestä tarjosi Rovaniemellä vuonna 1977 Pörhön Autoliikkeen ja Lapin Auto Oy:n välillä tapahtunut edustuksen vaihtuminen. Kun Pörhön Autoliikkeen Rovaniemen korjaamon toimintaa tuolloin oli jatkettu entisellä henkilökunnalla ja asentajat eivät olleet tottuneet uusien merkkien asennustöihin, oli korjaamo tuottanut ensimmäisenä tilivuonna tappiota yli 160 000 markkaa, toisena tilivuonna yli 130 000 markkaa ja kolmantenakin tilivuonna lähes 75 000 markkaa.

Kannekirjelmässä oli virheellisesti annettu ymmärtää, että Mikkola olisi ollut pääasiallisesti auton- asennustehtävissä. Tosiasiassa hänet oli otettu Pörhön Autoliikkeen palvelukseen pääasiallisesti autojen ruosteensuojaustehtäviin ja hän oli tehnyt näiden tehtävien ohella vain erittäin vähäisessä määrin asennustöitä. Merkkivaihdosten yhteydessä ruosteensuojaustyöt kuitenkin oli lopetettu Tornion korjaamolla täysin. Tämä oli johtunut siitä, että uudet edustukseen tulleet automerkit suojattiin pysyvästi jo tehtaalla. Ruosteensuojaustöiden päätyttyä Mikkolan työ oli pysyvästi loppunut.

Edellä olevilla perusteilla Autoalan Työnantajaliitto ja kommandiittiyhtiö ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Siltä varalta, että työtuomioistuin päätyisi joko kokonaan tai osaksi kanteen hyväksyvään tuomioon, vastaajat ovat esitettyjen korvausvaatimusten osalta lausuneet, että luottamusmiessopimuksen ja irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsopimuksen irtisanomisesta työntekijälle tulevan korvauksen määrän ei irtisanomissuojasopimuksen 5 §:n mukaan tullut ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa, mikäli työsuhde ei ollut jatkunut keskeytyksettä yli kymmentä vuotta. Tämä sopimusmääräys koski kaikkia kanteessa tarkoitettuja henkilöitä, koska heidän kenenkään työsuhteensa Pörhön Autoliikkeeseen ei ollut kestänyt yli kymmentä vuotta. Tämän mukaisesti ehdoton enimmäiskorvaus Myllymäen osalta määräytyi 3 340 markan kuukausipalkan ja Mikkolan osalta 2 881,20 markan kuukausipalkan mukaisesti. Miettinen oli ollut Lapin Auto Oy:n palveluksessa 2.9.1980 lukien. Koska Miettiselle oli maksettu irtisanomisajan palkka 7.10.1980 saakka, ei hänelle ollut irtisanomisesta syntynyt mitään vahinkoa.

Metallityöväen Liitto on vielä työtuomioistuimessa lausunut, että Pörhön Autoliike oli toiminut Peugeot-, Talbot- ja Jeep-autojen sekä Polar-matkailuperävaunujen piirimyyjänä ja valtuutettuna merkkikorjaamona tämän toiminnan päättymiseen kesäkuuhun 1980 saakka. Kyseisen edustuksen ja merkkikorjaamotoiminnan siirtymistä toiselle liikkeelle ei missään tapauksessa voitu pitää liikkeen lopettamiseen verrattavana tilanteena, koska liikkeen toiminta jatkui edelleen vielä aiempaa toimintaa laajempana. Pörhön Autoliikkeellä oli sitä paitsi useiden vuosien ajan ollut ja oli edelleenkin myynnissä muitakin automerkkejä kuin edellä mainitut. Liikkeen korjaamo toimi myös näiden autojen merkkikorjaamona. Lisäksi Pörhön Autoliikkeen korjaamossa oli suoritettu myös melko runsaasti vieraiden merkkien huolto- ja korjaustöitä.

Ammattikoulun käynyt tai muulla tavoin perustiedot ja -taidot hankkinut autonasentaja kykeni varsin lyhyelläkin koulutuksella omaksumaan ne lisätiedot ja -taidot, joita tietyn

nimenomaisen automerkin huolto- ja korjaustyö edellytti. Tätä osoitti jo sekin, että maahantuojien järjestämät kurssit merkkikorjaamojen työntekijöille kestivät yleensä vain 2-3 päivää ja enintään kaksi viikkoa. Vastaajat eivät olleet esittäneet mitään selvitystä siitä, ettei irtisanotuilla työntekijöillä olisi ollut riittäviä valmiuksia Volkswagenja Audi-henkilöautojen huolto- ja korjaustyöhön. Pörhön Autoliikkeellä olisi ollut mahdollisuus tarvittavan lisäkoulutuksen järjestämiseen sinä aikana, kun liikkeen korjaamossa oli suoritettu uusien automerkkien myynnin sekä huolto- ja korjaustöiden edellyttämiä muutostöitä.

Eräs syy irtisanomisen toimittamiseen ilmeni Tornion raastuvanoikeudessa 19.1.1981 pidetyn istunnon pöytäkirjasta jutussa, jossa yhtiön toimitusjohtaja oli syytettynä työsuojeluvaltuutetun laittomasta irtisanomisesta. Vastaajayhtiön korjaamopäällikkö, joka ennen Pörhön Autoliikkeen palvelukseen tuloaan oli toiminut työnjohtajana Autoserassa, oli todistajanlausunnossaan todennut muun muassa, että hän tulisi vain siinä tapauksessa työnjohtajaksi Pörhön Autoliikkeeseen, että hänen Kemissä johtamansa asentajat samalla siirtyisivät töihin Pörhön Autoliikkeeseen. Yhtiö oli siis irtisanonut työsopimukset vain voidakseen ottaa tilalle uusia työntekijöitä ja tällä tavoin täyttää työnjohtajan asettamat ehdot. Pörhön Autoliikkeen palvelukseen oli Autoseran työntekijöiden lisäksi otettu myöhemmin yksi työntekijä Lapin Auto Oy:stä. Työttöminä oleviin Myllymäkeen ja Mikkolaan ei sen sijaan ollut otettu yhteyttä.

Se, etteivät irtisanotut työntekijät hakeutuneet heinäkuussa 1980 Lapin Auto Oy:n palvelukseen, oli johtunut siitä, ettei irtisanomisista ollut tuossa vaiheessa mitään tietoa. He olivat olettaneet saavansa pitää työpaikkansa. Jos työnantaja olisi menetellyt korrektisti ja informoinut työntekijöitä asianmukaisesti, niin asiasta olisi voitu hyvissä ajoin neuvotella.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

________

Irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan yleissopimuksen 4 §:n mukaan irtisanomiseen oikeuttavana erityisen painavana syynä pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Harkittaessa, onko Pörhön Autoliikkeellä ollut irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamat taloudelliset ja tuotannolliset syyt korjaamohenkilökunnan vähentämiseen, on

liikkeen korjaamohenkilökuntaan työtuomioistuimen mielestä luettava myös Autoseran palveluksesta työsopimuslain 7 §:n mukaisesti siirtyneet asentajat. Tämän seikan huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo jutussa esitetyn selvityksen nojalla, että Pörhön Autoliikkeellä on ollut irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukainen peruste niin suureen korjaamohenkilökunnan vähentämiseen kuin on tapahtunut. Jutussa ei ole kysymys siitä, onko Pörhön Autoliike irtisanottavia asentajia valitessaan noudattanut sopimuksen 11 §:n määräyksiä työvoiman vähentämisjärjestyksestä.

Autoalan Työnantajaliitto on hyväksynyt jäsenensä Pörhön Autoliikkeen menettelyn Myllymäen irtisanomisessa, vaikka sen olisi pitänyt valvoa myös luottamusmiessopimuksen noudattamista saatuaan tiedon tapahtuneista irtisanomisista.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei Pörhön Autoliike ole Kullervo Mikkolan ja Viljo Miettisen irtisanoessaan menetellyt irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n vastaisesti, ja harkitsee oikeaksi kanteen muutoin hyläten velvoittaa Pörhön Autoliike, kommandiittiyhtiö Esko Pörhö ja Knit maksamaan Raimo Myllymäelle korvauksena luottamusmiehen perusteettomasta irtisanomisesta kahdeksantoistatuhatta markkaa ja tuomita työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Autoalan Työnantajaliiton maksamaan Metallityöväen Liitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä viisituhatta viisisataa markkaa. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen velvoitetaan Pörhön Autoliike, kommandiittiyhtiö Esko Pörhö ja Knit sekä Autoalan Työnantajaliitto yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikuluista tuhat markkaa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Lappalainen, Pyrhönen, Hurmalainen, Äimälä, Leivo, Suominen ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.