Labor court dismissed strike claim and awarded damages for violating collective agreement rest day rules.

Asianosaiset: LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto r.y. Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys r.y.

Kuultavat: Finnair Oy

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen kesken 26.3.1980 allekirjoitetussa lentoemäntiä ja stuertteja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

1 § Sopimuksen ulottuvuus 1. Tällä sopimuksella määrätään Finnair Oy:n (jäljempänä yhtiö) palveluksessa olevien tämän sopimuksen 3 §:n 1. kohdassa määritellyn pätevyyden omaavien Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistyksen jäsenyyteen kuuluvien lentoemäntien ja stuerttien (jäljempänä ca) työehdot.

Pöytäkirjamerkintä:

___________________

Työehtosopimus on laadittu vuonna 1979 teknisesti uuteen muotoon. Muutoksella ei ole ollut tarkoitus muuttaa aikaisempia tulkintoja ja sovellutuksia, ellei vuoden 1979 kierroksella ole yksittäisten kysymysten osalta nimenomaan muuta sovittu.

7 § Työaika

A. Suunniteltu työaika 1. Säännöllinen työaika on enintään 172 tuntia kuukaudessa ja 48 tuntia viikossa.

2. Säännöllinen työaika on enintään

12 tuntia reittiliikenteessä 14 tuntia tilauslennoilla 16 tuntia, jos lennon lopussa on kaksi tuntia tai enemmän siirtolentoa.

B. Soveltaminen käytännössä 1. Vaikka työaika lennon aikana tulee ylittämään kohdassa A 2 mainitut maksimiajat, on ca velvollinen jatkamaan työtään 16 tuntiin asti. Ca voi suostua poikkeuksellisesti ylittämään ko. maksimityöajan, jolloin yhtiö suorittaa ao. ca:lle liite n:o 2:ssa sovitun erilliskorvauksen.

8 § Vapaapäivät 1. Ca:lla on kuukaudessa vähintään kahdeksan vapaapäivää asemapaikalla. Vuotuisesti vapaapäivien keskiarvo on kuitenkin vähintään yhdeksän kuukaudessa. Tämän lisäksi annetaan kaksi ylimääräistä vapaapäivää kalenterivuotta kohti.

4. Työvuorot tulee asemapaikalla suunnitella siten, että ca:lle tulee viimeistään 6 päivää kestävän työjakson jälkeen vähintään yksi vapaapäivä.

Silloin kun ca joutuu työnsä takia tilapäisesti olemaan poissa asemapaikaltaan yhtäjaksoisesti enemmän kuin 6 vuorokautta, annetaan mahdollisesti käyttämättä jääneet viikkolepopäivät välittömästi lennon päätyttyä, jos asiasta ei yhtiön ja ca:iden edustajien kanssa sovita toisin.

5. Työvuoroluetteloon merkitään viikkolepopäivät erikseen muista vapaapäivistä.

Viikkolepopäivää ja yksittäistä vapaapäivää ei voida siirtää ilman ca:n suostumusta.

8. Palveluksen järjestelyn joustavuuden turvaamiseksi voidaan poikkeamista edellisten kohtien mukaisista vapaapäivämääräyksistä sopia yhtiön ja ca:iden edustajien kesken. Tilapäisistä poikkeamista voidaan kuitenkin sopia yhtiön ja ao. ca:n kesken.

14 § Työnseisaukset

1. Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän sopimukseen tai johonkin sen määräykseen ovat kielletyt.

15 § Erimielisyyksien ratkaiseminen

2. Ca:iden edustajalla tarkoitetaan ca:iden keskuudestaan valitsemaa edustajaa, jonka nimi ja valtuus on yhtiölle kirjallisesti ilmoitettu.

Asianosaisliittojen 3.5.1977 allekirjoittamassa pöytäkirjassa sanotaan muun ohessa:

3 § Sovittiin, että mikäli ca on pidemmän ajan yhdenjaksoisesti vapaana asemapaikan ulkopuolella toteutetaan seuraava vapaapäiväjärjestely:

3 vuorokaudesta katsotaan 1 vuorokausi sopimuksenmukaiseksi vapaapäiväksi. Vastaavasti 6 vuorokaudesta katsotaan 2 ja 9 vuorokaudesta 3 mainitunlaiseksi vapaaksi. Tämä järjestely koskee vain tilauslentoja.

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys oli toimittanut liiton jäsenyritykselle Finnair Oy:lle 21.10.1981 päivätyn yhdistyksen johtokunnan kirjeen, jonka oli allekirjoittanut sen puheenjohtaja ja jossa huolimatta voimassa olleesta työehtosopimuksesta ja sen vakiintuneesta tulkinnasta uhattiin työtaistelun aloittamisella siten, että työntekijät kieltäytyisivät 24.10.1981 alkaen sellaisista reittilennoista, joista aiheutuisi yli kuuden vuorokauden poissaolo . Kirjeestä ilmeni myös työtaistelun syy, työehtosopimuksen 8 §:n tulkinnan muuttaminen sellaiseksi kuin työntekijäyhdistys oli vaatinut. Sen lisäksi työntekijäyhdistys oli kirjeessä vaatinut muutoksia työehtosopimuksen palkka- sekä työ- ja vapaa-aikamääräyksiin.

Voimassa oleva työehtosopimus ei sisältänyt työnantajaa rajoittavia määräyksiä yli kuuden vuorokauden lentojen osalta, koska työehtosopimuksen 8 §:n 4 kohta ei sisältänyt rajoituksia yli kuuden päivän lentojen osalta, vaan pelkästään vapaapäivämääräyksiä tämän tilanteen varalle. 3.5.1977 allekirjoitetun pöytäkirjan 3 §:ssä määrättiin vapaapäiväjärjestelyistä tilanteissa, jolloin työntekijä joutui olemaan pidemmän ajan yhdenjaksoisesti vapaana asemapaikan ulkopuolella. Määräys ei rajoittanut poissaolojen pituuksia, vaan se koski pelkästään vapaapäiväjärjestelyjä. Työnantajan tulkinta työehtosopimuksesta oli sinänsä vakiintunut. Yli kuuden vuorokauden poissaoloon asemapaikalta johtaneita reittilentoja oli ollut New Yorkiin vuosina 1969, 1970 ja 1976, Madeiralle vuonna 1976, Bangkokiin vuodesta 1976 lähtien sekä Ateenaan ja Kairoon kesäaikataulun mukaan vuonna 1981. Työnantajaliiton pyynnöistä huolimatta työtaistelu oli toteutunut ja työn- antaja oli joutunut tämän seurauksena muuttamaan työjärjestelyjä.

Työntekijäyhdistyksellä ei ollut oikeutta toteuttaa työtaistelua, vaikka työnantaja olisi tulkinnut väärin työehtosopimusta. Tämän tilanteen varalta työehtosopimuksessa oli erimielisyyksien ratkaisemista koskevat määräykset. Työnantajan työehtosopimuksen vastainen menettely, mistä tapauksessa ei ollut kysymys, voi ainoastaan vaikuttaa työntekijäjärjestön maksettavaksi määrättävän hyvityssakon määrään.

Työntekijäyhdistys oli viitannut työehtosopimusmääräyksiin niin sanotuista pitkistä lennoista, mistä tässä tapauksessa ei ollut lainkaan kysymys. Pitkiä poissaoloja koskevat työehtosopimusmääräykset eivät rajoittaneet työnantajan oikeutta toteuttaa työjärjestelyjä siten, että ne johtivat yli kuuden vuorokaudenkin poissaoloihin asemapaikalta. Pitkät poissaolot johtaisivat yrityksen kannalta asiaa tarkasteltuna henkilöstöresurssien epätarkoituksenmukaiseen käyttöön, mutta lentotoiminnassa näitä tilanteita ei aina ollut voitu eikä edelleenkään voitu välttää. Työehtosopimusneuvotteluissa oli eri vuosina keskusteltu vapaapäiväjärjestelyistä eikä työnantajan oikeudesta toteuttaa tilanteita, jotka johtivat pitkiin poissaoloihin.

Seattlen lentojen osalta mitkään määräykset eivät edellyttäneet sopimukseen pääsemistä tässä asiassa. Tilanne oli toinen Bangkokin lentojen osalta, koska tällöin oli kysymyksessä yli 12 tunnin pituinen reittilento. Työehtosopimuksen 7 §:n A 2 -kohta rajasi yhtäjaksoisen työajan 12 tuntiin reittiliikenteessä. Tämän vuoksi Bangkokin lentojen osalta oli jouduttu vuosittain sopimaan työajan ylityksestä erikseen.

Työtaistelu jatkui edelleen ja oli tähän mennessä vaikuttanut seuraaviin reittilentoihin: länsirannikon lennot, Bangkokin lennot ja Ateena-Kairo lennot. Lentojen työjärjestelyistä aiheutui lisäkustannuksia henkilöstön siirtolippujen muodossa. Kustannukset olisivat kahden ensiksi mainitun reitin osalta 198 775 markkaa ja jälkimmäisen osalta 24 384 markkaa kuukaudessa. Johtuen lisääntyvien miehistöjen käyttämisestä lentoa kohden hotelli- ja päivärahakustannukset säilyisivät suunnilleen ennallaan.

Työtaistelu ei välittömästi kohdistunut tilauslentoihin. Työtaistelu kuitenkin oli johtanut siihen, että lentoa kohden tarvittiin useampia miehistöjä. Tämän vuoksi työtaistelun seurauksena työntekijöiden vaatima tulkinta oli jouduttu toteuttamaan myös tilauslentojen osalta. Näistäkin lennoista johtuvat menetykset oli luettava työtaistelun ja työntekijäjärjestön syyksi. Lisäkustannukset kuukausittain laskettuna Agadirin, Las Palmasin ja Teneriffan tilauslentojen osalta olivat 60 324 markkaa.

Työehtosopimuksen mukaiset työnantajan toteuttamat työaikajärjestelyt johtaisivat vain siihen, että kukin lentoemäntä ja stuertti joutuisi olemaan yli kuuden vuorokauden aikoja poissa asemapaikaltaan keskimäärin ainoastaan yhden kerran vuodessa, ja poissaolot olisivat useissa tapauksissa jopa lentoemäntien ja stuerttien toivomia.

Edellä olevilla perusteilla LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto on vaatinut Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistyksen tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Sanalla "tilapäinen" työehtosopimuksissa oli tarkoitettu tilauslentoja ja muita samanlaatuisia aikataulukausittain sovittavia tilapäisiä järjestelyjä, kuten vuosien 1974-1976 työehtosopimuksen 7 §:n 4 kohta osoitti. Sopimushistorian valossa 8 §:n tulkinta oli selvä. Reittilentojen osalta työvuoro tuli asemapaikalla suunnitella siten, että työntekijälle tuli viimeistään kuuden päivän kestävän työjakson jälkeen vähintään yksi vapaapäivä, joka tuli antaa asemapaikalla, kun taas tilauslentojen ja muiden samanlaatuisten aikataulukausittain sovittavien tilapäisten järjestelyjen osalta voitiin menetellä toisin, kuten asianosaisliittojen 3.5.1977 allekirjoittaman pöytäkirjan 3 §:ssä todettiin.

Sanotuilla perusteilla Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys on LTK:n Erityisalojen Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa toistanut työnantajaliiton kanteeseen edellä vastatessaan lausumansa ja lausunut, että työnantaja oli omaksunut työehtosopimuksen vastaisen tulkinnan 8 §:n osalta ja täten täysin tieten rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä.

Sanotuilla perusteilla Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei työnantaja saa suunnitella asemapaikalla työvuoroja siten, että työntekijälle tulee yli kuusi päivää kestävä työjakso, sekä tuomitsemaan LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton työehtosopimuslain perusteella työehtosopimuksen määräyksen rikkomisesta hyvityssakkoon.

Sanotuilla perusteilla LTK:n Erityisalojen Työn- antajaliitto on vaatinut sitä vastaan ajetun kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Finnair Oy on ollut kuultavana Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistyksen kanteen johdosta.

________

Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistyksen kanteessa esitetyn hyvityssakkovaatimuksen työtuomioistuin on ymmärätnyt tarkoittavan seuraamusta valvontavelvollisuuden laiminlyömisen perusteella. Edellä sanottu osoittaa työehtosopimuksen työtuomioistuimen mielestä kuitenkin siksi tulkinnanvaraiseksi, ettei LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ole asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Toisaalta on Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistyksen päätös kieltää jäseniltään yli 6 päivän poissaolot aiheuttavat reittilennot muodostunut näissä oloissa työehtosopimuksen vapaa-aikamääräyksiin kohdistuvaksi työtaistelutoimenpiteeksi.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistyksen kanteessa tehdyn hyvityssakkovaatimuksen hyläten vahvistaa, että ellei työehtosopimuksen 8 §:n 8 kohdan mukaisesti ole sovittu toisin, työnantaja ei saa työehtosopimuksen mukaan suunnitella reittilentojen työvuoroja siten, että työntekijälle tulee yli 6 päivää kestävä työjakso, sekä työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistyksen maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitolle kolmetuhatta markkaa. Juttujen näin päättyessä ja niiden laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, M. Hurmalainen, Rautiainen, Suominen ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.