Labor court dismissed union claim that wage adjustment violated collective agreement's 17-cent per hour guarantee rule.

Yhtiön tehtailla oli sovittu työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa tarkoitetun keskimäärin 17 pennin suuruisen ansiokehitystakuun jakamisesta siten, että urakkatyöntekijät olivat saaneet palkankorotuksena 12 penniä ja tuntityöntekijät 48 penniä tunnissa. Suoritettaessa seuraavan työehtosopimuksen ja sen allekirjoituspöytäkirjan mukaisia palkkojen tarkistuksia sopimuksen voimaan tullessa todettiin, että tuntityöntekijöiden ohjetuntipalkka uuden työehtosopimuksen mukaan oli korkeampi kuin heidän voimassa ollut käytännön tuntipalkkansa, johon edellä maianittu 48 pennin korotus oli sisältynyt, korotettuna allekirjoituspöytäkirjan mukaisella yleiskorotuksella. Työnantaja oli katsonut uuden ohjetuntipalkan näiden työntekijöiden uudeksi tuntipalkaksi työntekijöiden vaatiessa, että 17 pennin keskimäärän ylittävä ansiokehitystakuun osa 31 penniä olisi säilytettävä ohjepalkan lisänä.

Työnantajapuolen menettely vastasi allekirjoituspöytäkirjan ja laskentaohjeiden sanamuotoa ja yleiskorotusten ja ohjetuntipalkkojen korotusten yleistä, myös työtuomioistuimen eri tuomioissaan toteamaa toteuttamistapaa eri sopimusaloilla. 31 pennin erää ei voitu myöskään pitää hyvänmiehenlisänä, joka työehtosopimuksen mukaan säilyi.

Asianosaiset: Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto r.y. Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto r.y.

Kuultavat: Oy Oratop Ab

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 8.2.1979 tehdyssä vaatetusteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

IV TYÖPALKAT

14 § Aikatyö

1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin ohjetuntipalkat ovat paikkakuntaluokittain ja palkkaryhmittäin seuraavat:

Paikkakuntaluokka

= = = = = = III 1. palkkaryhmä = = = = = = = = =

2. " = = = = = = = = =

3. " 1029

= = = = = = = = = = = = = =

2. Aikatyöstä maksetaan ohjepalkka.

Vuoden 1979 työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sanotaan muun ohessa:

7 § Ansiokehitystakuu

Ansiokehitystakuusta toteutetaan toimipaikkakohtaisesti paikallisten epäkohtien ja vääristymien poistamiseksi sen palkanmaksukauden alusta, joka alkaa 1. joulukuuta 1979 tai lähinnä sen jälkeen, rahamäärä tuntia kohden, joka saadaan kertomalla ko. toimipaikan työntekijöiden lukumäärällä (1. marraskuuta 1979) 17 penniä. Suoritettavissa palkantarkistuksissa on otettava huomioon työntekijöiden palkkakehitys verrattuna toimipaikan yleiseen palkkakehitykseen, eri palkkaryhmien ansiokehitys ja niissä ilmenevän jälkeenjääneisyyden korjaaminen sekä työnsuoritus. Palkkojen tarkistukset suoritetaanpaikallista neuvottelujärjestystä noudattaen. Jos neuvotteluissa ei ole päästy yksimielisyyteen 15. marraskuuta 1979 mennessä, suoritetaan korotus kaikille mainitun pennimäärän suuruisena korotuksena. Edellä tarkoitetun ansiokehitystakuun määrä vähennetään siitä määrästä, joka muutoin tulisi suoritetuksi ansiokehitystakuun perusteella sen palkanmaksukauden alusta, joka alkaa 1. maaliskuuta 1980 tai lähinnä sen jälkeen.

Samojen asianosaisten kesken 11.3.1980 tehdyssä alan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

IV TYÖPALKAT

14 § Aikatyö

1. Täysin työkykyisten 18 vuotta täyttäneiden työntekijäin ohjetuntipalkat ovat paikkakuntaluokittain ja palkkaryhmittäin seuraavat:

Sopimuskauden alusta Paikkakuntaluokka

= = = = = = III

= = = = = = = = = = = = = =

3. " 11,75

= = = = = = = = = = = = = =

2. Aikatyöstä maksetaan ohjepalkka.

Sanotun sopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

3 § Käytännön palkkojen korotus

Ensimmäinen sopimusvuosi Palkkoja korotetaan 27.3.1980 tai lähinnä sitä alkavan palkanmaksukauden alusta 90 pennillä/t. Tämän lisäksi palkkoja korotetaan 1.10.1980 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta 37 pennillä tunnilta. Samoista ajankohdista lukien toteutetaan työehtosopimuksen palkkaperusteisiin tehtyjen korotusten käytännön palkoille aiheuttamat korotukset. Ohjetuntipalkkoihin sisältyvä ns. ylimääräinen ohjetuntipalkkojen korotus vaikuttaa käytännön palkkoja korotettaessa ainoastaan, mikäli yleiskorotuksella tarkistettu henkilökohtainen aikapalkka tai yleiskorotuksella tarkistettu uusi urakkahinta eivät täytä työehtosopimuksen vähimmäismääräyksiä ko. palkkausmuodon osalta.

5 §

Vuoden 1980 uudet ohjetuntipalkkataulukot on otettu oheiseen työehtosopimukseen. Uudet sopimuskauden alusta voimaan tulevat ohjetuntipalkat on saatu siten, että vanhoihin ohjetuntipalkkoihin on lisätty aikaisemman sopimuksen mukainen 1.12.1979 lukien maksettu 17 pennin suuruinen lisä ja 90 pennin suuruinen yleiskorotus sekä lisäksi ylimääräinen ohjetuntipalkkojen korotus. Mikäli em. 17 pennin lisää ei ole jo aikaisemmin sisällytetty käytännön palkkoihin, sisällyttäminen tapahtuu nyt sopimuskauden alusta. Samalla 17 pennin lisän maksaminen erillisenä lisänä päättyy.

Asianosaisliittojen hyväksymissä vuosien 1980-1982 työehtosopimuksen soveltamisohjeissa sanotaan muun ohessa:

PALKKOJEN TARKISTUKSET JA PALKKAPERUSTEET

1. Yleiskorotus Palkkoja korotetaan 27.3.1980 tai lähinnä sitä alkavan palkanmaksukauden alusta lukien 90 pennillä/t. Korotus lasketaan korotusten voimaan tullessa voimassa olleelle palkalle, edellyttäen, että tämä sisältää joulukuussa 1979 voimaan tulleen keskimäärin 17 pennin suuruisen lisän. Mikäli 17 pennin lisä on maksettu erillisenä, se liitetään tässä yhteydessä työntekijöiden palkkoihin ja tämän sopimuksen mukainen korotus suoritetaan vasta tämän jälkeen. Tässä yhteydessä päättyy samalla 17 pennin lisän maksaminen erillisenä.

A. Tarkistus aikatyön kohdalla

Aikatyöstä maksettavien palkkojen tulee täyttää kaksi ehtoa: - ansion tulee korotusvaiheessa nousta vähintään em. yleiskorotuksen verran verrattuna työntekijän aikatyöpalkkaan ennen korotuksen voimaansaattamista

- aikapalkan tulee olla vähintään työehtosopimuksen mukaisen ao. palkkaryhmän uuden ohjetuntipalkan suuruinen.

2. Ohjetuntipalkkojen korotukset

Työehtosopimusratkaisussa on viime vuosien tapaan sovittu siitä, että palkkaperusteita korotetaan suuremmilla pennimäärillä kuin palkkojen yleiskorotukset ovat. Sen palkanmaksukauden alusta lukien, jonka alkamispäivä on lähimpänä 27.3.1980 on ohjepalkkoja sovittu korotettaviksi yleiskorotuksen lisäksi. Ylimääräisen ohjetuntipalkkojen korotuksen tarkoituksena on ollut saattaa palkkaperusteet lähemmäksi alan keskimääräistä ansiotasoa sekä samalla korottaa alimpia ansioita. Ohjetuntipalkkojen ylimääräisen korottamisen seurauksena saattavat palkat yrityskohtaisesti nousta yleiskorotuksia suuremmilla pennimäärillä.

A. Tarkistus aikatyön kohdalla

Kuten edellä kohdassa 1. A on todettu, tulee työntekijän aikatyöpalkan korotuksen jälkeen olla vähintään ao. palkkaryhmän uuden ohjetuntipalkan suuruinen. Ohjetuntipalkat ovat edelleen vähimmäispalkkoja aikatyössä. Mikäli esim. työntekijän korotusten voimaan tullessa voimassa ollut aikatyöpalkka yleiskorotuksella korotettuna ei nouse vähintään uuden työehtosopimuksen mukaiseen ohjetuntipalkkaan ao. palkkaryhmässä, on aikatyöpalkkaa ylimääräisesti korotettava ohjetuntipalkkaan saakka.

ESIMERKKI:

II paikkakuntakalleusluokassa olevan yrityksen työntekijän, joka on suorittanut pääasiassa 2. palkkaryhmän töitä, palkka aikatyössä on korotusten voimaan tullessa ollut 1053 + 17 -- 1080 penniä tunnilta. Hänen yleiskorotuksella korotettu palkkansa (1070+90) on 1160 penniä tunnilta. Kun näin korotettu palkka ylittää 2. palkkaryhmän uuden ohjetuntipalkan 1153, ei palkkaperusteiden korotuksesta aiheudu muuta korotusta. Milloin työntekijälle on maksettu ns. hyvänmiehenlisää jollakin yksilöllisellä perusteella (esim. sidonnaisuus urakkatyövauhtiin), on sanottua lisää edelleen maksettava. Mikäli ko. henkilön aikatyöpalkka korotusten voimaan tullessa on ollut 1013 + 17 -- 1030 penniä tunnilta, nousisi se yleiskorotuksella korotettuna 1120 penniin ja jäisi siis uuden ohjetuntipalkan alapuolelle. Tässä tapauksessa on palkkaa korotettava lisäksi 33 pennillä, jolloin uuden ohjetuntipalkan 1153 taso saavutetaan.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n ja Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n (STK) välillä 26.1.1979 tehdyssä pöytäkirjassa sanotaan muun ohessa:

ANSIOKEHITYSTAKUUN TOTEUTTAMINEN

Keskusjärjestöjen väliseen 26. tammikuuta 1979 solmittuun keskitettyyn työmarkkinaratkaisuun sisältyy ansiokehitystakuu, jonka toteuttamisesta keskusjärjestöt ovat sopineet seuraavaa:

SOPIMUSMÄÄRÄYS Kunkin alan työehtosopimukseen otetaan seuraavan sisältöinen määräys:

Tämän työehtosopimuksen osana toteutetaan 26. tammikuuta 1979 solmitun keskitetyn työmarkkinaratkaisun sisältämä ansiokehitystakuujärjestelmä siten kuin siitä em. sopimuksessa ja sopimuksen edellyttämässä ansiokehitystakuun teknistä toteuttamista koskevassa keskusjärjestöjen välisessä pöytäkirjassa on sovittu.

Ansiokehitystakuusta toteutetaan toimipaikkakohtaisesti paikallisten epäkohtien ja vääristymien poistamiseksi sen palkanmaksukauden alusta, joka alkaa 1. joulukuuta 1979 tai lähinnä sen jälkeen, rahamäärä tuntia kohden, joka saadaan kertomalla ko. toimipaikan työntekijöiden lukumäärällä (1. marraskuuta 1979) 17 penniä. Suoritettavissa palkantarkistuksissa on otettava huomioon työntekijöiden palkkakehitys verrattuna toimipaikan yleiseen palkkakehitykseen, eri palkkaryhmien ansiokehitys ja niissä ilmenevän jälkeenjääneisyyden korjaaminen sekä työsuoritus.

Palkkojen tarkistukset suoritetaan paikallisneuvottelujärjestystä noudattaen. Jos neuvotteluissa ei ole päästy yksimielisyyteen 15. marraskuuta 1979 mennessä, suoritetaan korotus kaikille mainitun pennimäärän suurisena korotuksena.

Edellä tarkoitetun ansiokehitystakuun määrä vähennetään siitä määrästä, joka muutoin tulisi suoritetuksi ansiokehitystakuun perusteella sen palkanmaksukauden alusta, joka alkaa 1. maaliskuuta 1980 tai lähinnä sen jälkeen.

Tätä 31 pennin osuutta ei voitu tulkita ilmatilaksi, jota työehtosopimus tarkoitti. Kantajapuoli lähti siitä, että aikaisemman sopimuskauden aikana olleisiin palkkoihin ei saanut koskea, vaan ne olivat se pohja, mistä korotuksia lähdettiin uudella sopimuskaudella edelleen toteuttamaan. Kyseessä ei ollut kaavamainen yleiskorotus, koska ansiokehitystakuu voitiin maksaa eri suuruisena eri työntekijöille. Ansiokehitystakuukorotusta voitiin pitää niin sanotun hyvän miehen lisän luontoisena.

Yhtiön palveluksessa olleen tehtaantyöntekijän Hilkka Kanniston palkka oli maaliskuun 28 päivältä 1980 ollut vain 94 markkaa (8 tunnilta 11,75 markkaa tunnissa), vaikka hänen olisi kuulunut saada 31 penniä suuremman tuntipalkan mukaan 96,48 markkaa, joten hän oli saanut tältä päivältä 2,48 markkaa liian vähän.

Sanotuilla perusteilla Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että vuosien 1979-1980 työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 7 §:n edellyttämä ansiokehitystakuu on myöhemmissä palkankorotuksissa ja erikoisesti vuosien 1980-1982 työehtosopimuksen edellyttämässä 27.3.1980 tapahtuneessa palkankorotuksessa otettava huomioon sellaisena kuin se kussakin yrityksessä oli laskettu kunkin työntekijän aikapalkkaan 1.12.1979. Lisäksi Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto on pyytänyt, että Oy Oratop Ab velvoitettaisiin heti suorittamaan Kannistolle 28.3.1980 saamatta jäänyt palkka 2 markkaa 48 penniä.

Kanteeseen vastatessaan Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että STK:n ja SAK:n välillä 26.1.1979 solmittuun keskitettyyn työmarkkinaratkaisuun oli sisältynyt ansiokehitystakuuta koskeva määräys. Keskusjärjestöt olivat sopineet erillisessä pöytäkirjassa ansiokehitystakuun toteuttamisesta. Kunkin alan työehtosopimukseen oli otettu pöytäkirjan 1 §:n mukainen määräys. Kantaja- ja vastaajaliiton välillä 8.2.1979 solmitussa vaatetusteollisuuden työehtosopimuksessa ansiokehitystakuuta koskeva määräys oli työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 7 §:ssä. Vaatetusteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyrityksessä Oy Oratop Ab:ssä oli mainitun työehtosopimusmääräyksen mukaisen 17 pennin suuruisen yleiskorotuksen jakaminen toteutettu siten, että urakkatyöntekijät olivat saaneet 12 pennin suuruisen yleiskorotuksen ja aikatyöntekijät 48 pennin suuruisen yleiskorotuksen. Jakaminen oli työehtosopimuksen mukaan mahdollista ja siitä vastaajaliitto oli kantajaliiton kanssa yksimielinen.

Oy Oratop Ab:ssä oli menetelty työehtosopimuksen edellä mainittujen määräysten mukaisesti suoritettaessa työehtosopimuksen mukaiset palkkojen tarkistukset 27.3.1980. Kantajan esittämä tulkinta voi olla oikea ainoastaan siinä tapauksessa, että vuoden 1980 työehtosopimusratkaisun yhteydessä olisi sovittu 1.10.1979 syntyneiden aikapalkkasuhteiden säilyttämisestä. Näin ei ollut kuitenkaan sovittu, mikä kävi selkeästi ilmi työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 3 §:stä.

Sanotuilla perusteilla Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Oy Oratop Ab on ollut jutussa kuultavana.

________

Työnantajapuolen menettely vastaa työtuomioistuimen mielestä allekirjoituspöytäkirjan ja laskentaohjeiden sanamuotoa ja yleiskorotusten ja ohjetuntipalkkojen korotusten yleistä, myös työtuomioistuimen eri tuomiossaan toteamaa toteuttamistapaa eri sopimusaloilla. Laskentaohjeissa on tosin tästä yleisestä toteuttamistavasta poikkeava määräys hyvänmiehenlisän ottamisesta huomioon, kun palkkoja korotetaan ohjetuntipalkkojen korotuksen perusteella. Työtuomioistuin ei kuitenkaan katso jutussa esitetyn perustetta sille, että

nyt olisi kysymyksessä tuossa määräyksessä tarkoitettu jollakin yksilöllisellä perusteella maksettava hyvänmiehenlisä. Työtuomioistuimelle on lisäksi esitetty selvitystä siitä, että Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liiton edustajat olisivat joko työehtosopimusneuvotteluissa tai myöhemmissä neuvotteluissa tulleet siihen käsitykseen, että Vaatetusteollisuuden Työnantajaliiton kanssa olisi sovittu ansiokehitystakuun sen osan, joka ylittää 17 penniä tunnilta, ottamisesta palkankorotuksissa erikseen huomioon niissä parissa yrityksessä, joissa ansiokehitystakuu on jaettu epätasaisesti. Työtuomioistuin katsoo kuitenkin näyttämättä jääneen, että Vaatetusteollisuuden Työnantajaliiton neuvotteluedustajien olisi edes pitänyt havaita tämä sopimusmääräysten sanamuodosta ja vakiintuneesta työehtosopimuskäytännöstä edellä mainituin tavoin poikkeava työntekijäpuolen käsitys.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, voimatta antaa kanteesta lausuntoa pyydetyssä yleisessä muodossa, että työehtosopimuskauden alussa maaliskuussa 1980 Oy Oratop Ab:ssä toimitetussa palkankorotuksessa ei ole kanteessa tarkoitettujen tuntityöntekijöiden eikä siis myöskään Hilkka Kanniston kohdalla kanteessa tarkoitettua virhettä, ja harkitsee sen vuoksi oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun nähden saa Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, Hurmalainen, M. Virtanen, Kaski, Kuivanen ja P. Virtanen.

Eri mieltä ollut jäsen P. Virtanen lausui:

Yhdyn työtuomioistuimen päätökseen siltä osin, ettei lausuntoa voida antaa pyydetyssä yleisessä muodossa.

Sitä vastoin en voi yhtyä enemmistön kantaan siinä, ettei Hilkka Kanniston kohdalla olisi tapahtunut kanteessa tarkoitettua palkanmääräytymisperustetta koskevaa virhettä. Käsitykseni mukaan ansiokehitystakuun soveltaminen keskimäärin 17 pennin suuruisena tuntia ja työntekijää kohden on ollut työpaikkakohtaisesti sovittavissa. Tällaiseen sopimukseen perustuvan palkkajärjestelyn on mielestäni oltava koskematon ja mukana niissä perusteissa, joiden varaan uudet palkantarkistukset lasketaan.

Näillä perusteilla harkitsen oikeaksi hyväksyä kanteen yksilöitynä siten, että Oy Oratop Ab velvoitetaan suorittamaan Hilkka Kannistolle 28.3.1980 saamatta jäänyttä palkkaa kaksi markkaa 48 penniä. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa.